torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen

Kerran oli unelma tontista.
Teimme ostopäätöksen kun huomasimme sen olevan myynnissä, sen enempää harkitsematta päätös oli selvä. Oli myös valmiiksi suunniteltu unelmien talokin kannustalojen Aurora.
Kuitenkin loppujen lopuksi päädyimme Design talojen Ruissalo 204 avaimet käteen ratkaisuna.
Taloa muutettiin meidän tarpeiden mukaan. Kaikki kuulosti niin valtavan hyvältä ja helpolta koska kuudes lapsemme syntyi muutama päivä vain kun talo oli pystytetty sinne unelmien tontillemme.

Näin lähes 4 vuotta myöhemmin on kai turha enää jossitella, mutta minkäs tekee kun tottakai sitä jossittelee. Olisiko siis kaikelta voinut välttyä JOS meitä olisi kuunneltu?

En ihan täysin usko, koska epäkurantit laudat lienee lyöty seinien sisään piiloon ihan tietoisesti. Joista useita kiittettäviä reilusti raja-arvot ylittäviä löydöksiä. Sekä kaikenlaista muutakin on löytynyt talostamme, sen enempää vielä niitä tänne erittelemättä.

Huoli oli kova. Pettymys valtava jo ensimmäisenä vuotena kun voimakasta hajua esiintyi talossamme, joka sitten ajan kanssa hävisi. Myöhemmin toki alapohjasta haistoin tietyissä kohdissa taloa ummehtunutta hajua. Loputon tuuletuksen tunne, ilma ei riitä. Pyöritimme ilmanvaihtoa täysillä, luulimme että lapsemme sairastelivat siitä. Vaihdoimme suodattimet kerran kuussa, siitepölykaudella jopa 2 viikon välein. Pesin lattiakaivoja niin usein että niistä olisi jo nähnyt peilikuvansa. kaikki aivan turhaan. Huoli oli mukanamme alusta asti, tunsin että talossa elää joku muukin kuin me. Hetkellisesti luulimme että me olemme vain sellaisia kuin olimme olleet talossamme.
Huolesta löytyy:  täältä  mm. näin "Pyykkiä pestessä kodinhoitohuoneen lattiakaivosta pöllähti suomeksi pa*kan lemu kun kone tyhjensi itseään. Ihmettelin sitä alkuun ja epäilin rakasta koiraamme hajun tuottajaksi. Totesin kyllä jonkun ajan kuluttua että koiralla ei voi olla ilmavaivaa aina kun kone pääsee veden poistoon asti. Haju hävisi jonkin ajan kuluttua, olisiko n. kuukauden parin asumisen jälkeen. Alakerran wc tuottaa sen sijaan tuskaa jo. Sisäänmuutettuamme sieltä pöllähti kummallinen haju aina silloin tällöin. Alkuun ei ollut kovin voimakas, mutta silti ilmoitimme asiasta heti Dtaloille. Asiaan suhtaudittiin heti niin että puhdistakaa hajulukot. Puhdistimme puhtaat hajulukot, mutta silti haju yllätti. Puhdistin myös itse omin pikku kätösineni hajulukot, jotta olin varma itsekin että ne oli puhtaat. Haju senkun voimistuu. Aloin sitten ihan tehdä huomioita milloin haju yllättää? Joka ikinen kerta kun tiettyyn lattiakaivoon menee vettä ja samaan tyhjentää myös pesukone. Itse wc:n käytöstä tai vedenlaskemisesta ei tule hajua. Eikä wc:ssä ole lattiakaivoa josta haju tulisi. Hajua voi kuvailla: ummehtuneet pyykit pesukoneessa, märkä maa/hiekka/sora tai märkä vaneri kuten mies hajua hajusteli omassa nenässään. Luottavaisin mielin olen odottanut hajun häviämistä, mutta sitä ei näytä tapahtuvan. Kakkalaitoksenkin eli wehoputsin pussi on vaihdettu kun sitäkin jo kävin syyttämään, mutta apua hajun häätöön ei silti saatu. Yhteydessä ollaan oltu taas D-taloihin, mutta tuntui että mielenkiinto ei kovin herännyt selvittämään hajua. Ja soitimme myös taas vastaavalle mestarillemmekin ja hän kyllä kiinnostui hajusta, kun huomautimme ettei meillä ole wc:ssä lattiakaivoa ja sanoi hoitavansa Dtaloilta myös työnjohtajan? tänne kanssaan katsomaan mikä täällä haisee? Mielenkiinnolla odotamme. Olen koittanut olla stressaamatta asiasta näinkin pitkälle, mutta viime viikolla haju alkoi olla jo niin voimakasta, että enää en voinut olla rauhallisin mielin. Villeimmissä peloissani pelkään että kyse on jostain vakavammasta asiasta. En edes viitsi kirjoittaa tänne pahinta kauhukuviltemaani. Todellakin toivon, että jonain päivänä voin kirjoittaa tänne kuinka jostain pikkujutusta saatiin aikaiseksi järkyttävät hajut vessaan ja kuinka helposti se olikin korjattavissa. Itseasiassa tänään ei ole pöllähtänyt mitään hajua, tämä lienet jo ennätys hajuttomuuden suhteen?"


ja edelleen taas  täältä ja paljon muualtakin vuodelta 2012. Monessa kohtaa totean kuinka me odotamme firman kiinnostusta ja yhteyden ottoa asioiden tiimoilta.
 Varmasti mainintoja myöhemmiltäkin vuosilta sisäilman laadusta löytyy. Reklamoimme firmalle siitä viimeisen kerran keväällä. Jolloin meille kehdattiin sanoa että tonttimme on meidät sairastuttanut.

Nämä Avaimet käteen talot ovat varsin suosittuja kun uutta kotia mietitään. 
Oletus on oltava että sillä rahalla saa oikeaa laatua.
Meidän talo ei sitä koskaan ollut, ei missään määrin. Näimme ja koimme sen jo ensimetreillä kun sisään muutettiin.
Ihmisen mieli on vaan siitä kummallinen että se haluaa uskoa viimeiseen asti että kaikki on kodissa kunnossa. Luettuani tästä blogista tekstejäni huomasin kuinka epätoivoisesti itsekin halusin uskoa ja luottaa taloomme että kaikki on muka kunnossa ja talomme on laadukas, hintansa veroinen. Kodiksi lapsillemme täydellinen. Silti sieltä täältä nousee kirjoituksissani  pilkahdus pettymystä, pelkoa ja epäuskoa.
Epäluottamusta koko firmaa kohtaan.

Olisin halunnut myydä talomme jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Meillä kävi myös kiinteistövälittäjä arvioimassa silloin.

Viime syksynä väsyneenä mietin että kerään lapset ja lähden. Mies ei suostunut koskaan talon myyntiin. Ehkä olisimme jopa käräjillä olleet lopulta tuosta terveyspommista..?
Keväällä mittani oli täysi ja ilmoitin miehelleni että lähden jos taloa ei tutkita.
Mieheni ei halunnut millään uskoa että talossa olisi mitään vikaa, nyt sairastuneena
 tilanne on täysin toinen.
Olihan kyse kodistamme, jossa oli satoja tuhansia kiinni. Koko elämä oli rakennettu sen seinien sisään.
Mitä jäi käteen?  Eipä juuri mitään materiaalissa tai omaisuudessa.

Yksi jäi ja se kaikista tärkein, ainakin toistaiseksi kokonainen perhe.

Pahin pelkoni on näin vuoden viimeisenä päivänä edelleen se että mitä jos emme pärjää tässä nykyisessä?
Perhe on laitettava kahteen osoitteseen tai jopa vaihdettava paikkakuntaa jos kokonaisena meinataan pysyä. Täällä, missä meidän elämä on ei ole tarjolla tarpeeksi isoja vuokra asuntoja tämän kokoiselle perheelle. Sellaisen myrkyn lykkäsivät talostaan meidän perheelle etteivät varmasti kykene ymmärtämään ikinä sen laajuutta.

Mutta parempaa uutta vuotta toivoen 2016!  ja etenkin terveyttä meidän perheelle toivon.
Menetimme paljon mutta tilalle sain monta ihanaa ja korvaamatonta ystävää, joiden arvoa ei voi mitata rahassa.

Kiitos ystäväni, uudet ja vanhat jotka olette rinnallani kulkeneet tänä vuonna. Arvostan!




perjantai 25. joulukuuta 2015

Tänä Jouluna ja kuluvasta kuusta muutenkin..

 Vaikka vielä joku aika sitten aikalailla ahdistikin koko Joulu edes ajatuksena,
 niin kuitenkin olemme viettäneet ihan kivan  Joulun yhdessä täällä vuokrakodissa.



Muutaman viikon aikana vointini on kohentunut huomattavasti. Vaikuttaa tietysti mielialaankin, ettei kaikki tunnu niin vaikealta. Pikkuhiljaa olen taas sietänyt ne sanomalehdet, tiskiaineet,perheeni tuomat hajut vaatteissaan ym. altisteet. Siis ylipäätänsä muut ihmiset. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Oireilu helpottui pikkuhiljaa niin hyväksi että uskaltauduin kauppaan. Ja useampaankin samalla reissulla. Tietysti sitä tunsin olevani keskellä kemikaalimerta mutta selvästi kestin kaiken jopa ihan normaalistikin. Tosin ne sädesieneltä haisevat tyypit kiersin kaukaa, yllättävän kaukaa mun nenäni ne haistaakin..hih!

Yhtenä päivänä oikeen repäsin. Aattelin suoristaa hiukset. Raudasta lähti aluksi kummallinen katku, mutta se haihtui nopeasti enkä kyllä oireillut siitä mitenkään. Seuraavaksi oikein villiinnyin ja päätin pistää jopa meikkivoidetta. Valitsin sen kaikista parhaimman mitä kestin joku kuukausi sitten leukaperissä testinä pisimpään. Vetelin rohkeesti koko kasvot. Pieni tuoksu siinä on mutta ei tuntunut missään. Olin aika yllättynyt. Innostuin ostamaan saman sarjan aurinkopuuterin poskipunaksi ja sekin oli sopiva. Ostin kulmakynän ja sekin sopi. Nyt testausta odottaa ripsiväri. 
Näillä kolmella sopivalla on nyt meikattu useamman kerran oireettomasti.
Olen iloinen  siitä tiedosta että voin edes joskus meikata vielä itseäni.  Puoli vuotta olin täysin ilman meikkiä. No, varmasti teki ihan hyvää.



Tehtiin myös piparkakkutalo. Jännitin hieman paistoa kun ruuankäryt teki tosi pahaa viime kesänä meidän hometalossa. Ihme ja kumma en oireillut yhtään käryistä. Sen sijaan meidän eskarilainen sai astmaattista oireilua lievästi.
Tehtiin Mansikkamäen Tilda talo. Tämä nyt on meidän versio  :D
Lukulistasta pääsee blogiin ja sieltä löytyy kivoja piparkakkutalojen ohjeita.



Joulujuhliin en edes yrittänyt . Liian paljon ihmisiä, liian paljon tuoksuja, kemikaaleja ja niitä homeitakin. Yllättävän monet ihmiset haisee oikeasti ihan homeelta!
Mies hoiti tyttöjen ja pikkupoikien kanssa juhlimiset.
Tässä meidän eskarilainen lähdössä siskon juhliin.


Pariviikkoa sitten saimme myös aivan mahtavan yllätyksen.
Meitä auttanut diakoni soitti ja ilmoitti että meidän perhe valittiin lahjoituskohdeperheeksi.
Aivan uskomaton juttu! Olimme juuri murehtineet kun rahat ei meinanneet riittää edes lasten joululahjoihin. On tosi tiukkaa kun pitää hankkia kaikki uutena 9 hengelle, siis ihan kaikki.
Tämä oli sellainen yllätys ettei sitä meinannut edes uskoa.Kyllä siinä itku ihan tuli! Hankimme lapsille juuri ne mitä he toivoivat, jokainen sai toivomansa lahjan. Ostimme myös kotiin kaikkea tarpeellista mm. Finlaysonin muumi lakana setit. Usko kyllä meinasi loppua niiden kanssa. Jokainen lakana pestiin 6 kertaa! Välissä kävivät kuivurissa ja lopuksi saunotettiin vielä ennenkuin kelpuutin lasten  sänkyyn. Tarkkana saisi olla ihan terveetkin noiden pesujen kanssa ennenkuin lasten sänkyihin niitä laitetaan.
Kinkkuun myös panostimme ja mukaan lähti 6,5kg luomua. Maku oli aivan erilainen kuin tavallisessa vaikkapa Hk:n kinkussa.


Yhdestä paketista tuli nukke. Ohjeistin mummia nuken ostossa. Haistele sitä siellä kaupassa ja jos se haisee niin jätä hyllyyn! Nukke  oli ihan käyttökelpoinen ja ehkä maailman onnellisin tyttö. Kyllä vauvanukkea halattiin ja suunniteltiin mitä se tarvitsee äkkiä?  Ainakin rattaat, tutin ja pullon.
Ostoksille lähdetään heti sunnuntaina.

Oltiin me kyllä vähän pöllyssä kun kaikki lahjat oli avattu ja levitetty olkkarin lattialle, mutta ei mitenkään niin pahasti kuin olisin voinut kuvitella itsestäni. Yllärinä tuli meidän 4,5v oireilu vahvana, jolla luulin jo helpottaneen hyvin.

Ainiin...olenhan mä tavannut ystäviäkin. Mulla kävi täällä oikeen kunnon hajustehaisuli ystävä. Ikean hajukynttilät kotona ja wunderbaumit autossa tyyppi. Enkä pyörtynyt. Haistoin toki ja kaukaa, sehän nyt on selvää  :D Yllättävän nopeasti kuitenkin totuin, muttei kauaa viipynyt ihan varmuuden vuoksi.
Tämäkin yllätti ettei mitään jälkitilojakaan tullut.
Mun äiti ja veli olivat meillä kylässä 1,5 tuntia aaton aattona ja hyvin meni, vaikka en tykkää äidin pesuainehajuista, niin hyvin meni. Lasten kavereitakin on taas käynyt muutama tästä naapurista.

Jotain on siis tapahtunut. Toivottavasti pysyvää jopa..?
Tai sitten jos tämä on häiriötila niin nautin tästä häiriöstä nyt täysin!

Tosiaan se joulu tuli, niinkuin aina ennenkin.
Oli hiukan erilainen kuin normaalisti. lasten suurin murhe oli että löytääkö joulupukki tänne kun meillä ei ole kuusta? Ei edes tekokuusta.
Kyllähän se kuitenkin löysi, koska eskarilainen oli kertonut
 kaupan joulupukille että me ollaan muutettu HOMEtalosta.Ei ole vissiin jäänyt monelle epäselväksi miksi me ollaan muutettu? :D



 Millainenkohan on ensi joulu ja missä...?

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kaksi vuotta!

Meidän "Erkki" täytti marraskuun puolessa välissä sen maagisen kaksi vuotta.
Jota odotimme kuin kuuta nousevaa omassa hometalossamme.
Uskoimme että viimeistään silloin kaikki muuttuu..?
Ruuat alkavat sopimaan paremmin ja lapsi alkaa nukkumaan?

No toisin kävi jo paljon aiemmin. Sehän kävi samantien kun muutimme hometalostamme pois.



Tällä pienellä ihmisellä pyyhkii siis hyvin! Paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella.
Tämä on asia mikä auttaa jaksamaan tämän kaiken uuden elämän keskellä.
Vihdoinkin hän saa elää ihan tavallisen pikkupojan elämää, ilman kipuja ja valvomisia.

Kaikkien valvottujen öiden, lukuisten epäonnistuneiden ruokakokeilujen jälkeen hän voi hyvin.
Yli vuoden se otti, se pahin aika. Toki välillä oli kausia että nukuttiin paremmin, välillä oli hetkiä että jotkut ruuat sopivat hetken aikaa.

Nyt tilanne on se että ruokia on saatu vauhdilla lisättyä ruokavalioon. Niitä menee jo reippaasti yli 20. Eikä  vahinkoaltistuksetkaan ole enää katastrofeja.

Tässä talossa ei ole yhtäkään valvottua yötä, vaikka kesällä vielä hyssyteltiin rattaissa poikaa yöt läpeensä astmalääkkeiden voimin. Poika alkoi nukkumaan kuin taikaiskusta ja johan sitä on kestänyt jo 4,5kk ettei se mikään häiriötilakaan voi olla. Astmalääkkeet on jätetty jo aikaa sitten, vaikka syksykin on ollut vaikea astmaatikoille ja homehtuneille.


Ihan tavalliset kaksivugtiaan jutut. "Minä!" "Anna mä!" Ei!". Hän haluaa osallistua kaikkeen, olla mukana kaikessa niinkuin muutkin. Yllättävän ketterä tyyppi. Yllättävän hyvämuistinen tyyppi. Kyllä muistaa minne siskonsa jätti joulukalenterin ja kyllä muisti käydä sen tyhjentämässäkin..

Ihan parasta kuitenkin on kylpy.



Hän voisi elää vedessä. Kylvetään aamulla..päivällä tai illalla mutta joka päivä on päästävä kylpyyn.

Leluista ihan parhaat on legot ja autot. Tykkää leikkiä paljon isompien kanssa roolileikkejä.
Osallistuu siivoukseen, pussittaa pakkaseen omia ruokiaan ja matkii muiden juttuja.
Sanat on löytyneet puhumattomuuden jälkeen ja niitä tulee päivittäin uusia.


Tällä hetkellä eniten pelottaa kaupassa vieraileva joulupukki ja kotona kurkitaan ikkunoista näkyykö tonttuja pihalla?

Yhden flunssan on sairastanut elo-syyskuun vaihteessa ja se kesti viikon. 
Tänä syksynä emme siis ole tk:n kanta asiakkaitakaan, kuten edellisinä vuosina. Etenkin viime vuonna.
Yhtäkään lääkärireissua ei olla tehty meidän perheestä. Ollaan pysytty terveinä. Mikä on yllättävää näin isossa perheessä.

Meidän kuopukselle kuuluu siis hyvää, erittäin hyvää.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Jos mä oon oikee....?

Oon vuokralla mun kehossa Asunnon maksan ruokapalkalla Maali rapisee seinät lohkeilee Kuka korjaa ? Kun kadulla kysytään multa mikä vuosi mä en oo varma Kysykää niiltä jotka tietävät mistä tulevat
Sanni

Kun lopullisesti rysähti homeläävässämme ja sairastuin erittäin vaikeaan mcs.ään. Olin tosi hukassa itseni kanssa. Siis kaikki varoitusmerkit olivat olleet ilmoilla jo siitä asti kun jäin äitiyslomalle, mutta kun en vaan ymmärtänyt, en kertakaikkisesti. Kärsin jo pari vuotta sitten teinien hajusteista. En kaikista, mutta joistain. Hajusteettomiahan pesuaineita meillä käytettiin siitä asti kun työpaikka rysäyksen jälkeen sairastuin, mutta oltiinhan me onnistuneesti jo oltu puoli vuotta asusteltu omissa uusissa muhivissa homeissamme. Nyt keväällä katupölyt, pakokaasukatkut oli vaikeita. Ei niinku yhtään kuitenkaan kilikellot soineet päässäni että on tapahtumassa jotain vakavaa..?

Lopun lähestyessä talossamme meno oli jo niin hullua ettei tosikaan. Mietin silloin että tämä ei ole todellista enää. Ei tällaisia ihmisiä ole olemassa. Mun koko keho on seonnut lopullisesti?  Ruokien kanssa oli niin vaikeaa että lopulta sopi vain riisi, oivariini rasvana ja jugurtti luomuna ilman lisäaineita. Sitruunahappo tuntuu olevan yksi pääperkeleistä. Ja sitähän löytyy vaikka mistä. Yli vuosi sitten jätin jo kotimaiset viljat. Ihan pikkupojan takia, kun imetin mutta huomasin vaikuttavan omaan oloonkin positiivisesti. Lopultahan multa meni myös kaikki vitamiinit siellä talossa, kun vatsa ei vaan kestänyt yhtään mitään. Suolisto vuosi verta kaikesta epäsopivasta ja jopa jos sain kovemman kemikaalitujauksen. Olin todella sairas, niin sairas etten ymmärtänyt edes itse omaa tilaani, omaa sekopäistä kehoani.

Tätä on niin vaikeaa selittää tavalliselle ihmiselle. Saada ymmärtämään että reaktio voi tulla ihan mistä vaan. Toisista ihmisistä jopa kaupassa. Ulkona ohimenevästä pesuainetyypistä. Uusista tuotteista. Jaksan kyllä vieläkin nauraa kun muovipussitkin pelotti, vaikkei silloin naurattanut tippaakaan. Ja tosiaan pikkupoikien pikkuautot veti olon veteläksi ja melkein jalattomaksi. Mietin silloin vain että jumalauta tää on oikeesti hullun elämää koko touhu?! mietin myös tarkkaan kenelle kerron koko totuuden koko hommasta? Hullunleimanhan tästä saa ensimmäinen. Ei kukaan voi pyötyä muovipussista? 

Kuvitelkaa ihan normaalia arkea, mutta kuvitelkaa kun mukana 8 muutakin ihmistä perheessä. 
Kemikaalit ja hajusteet vaanii lähes kaikkialla, joka nurkan takana.

Nythän viimeisen kuukauden aikana alamäki sietokyvyssä lähti taas liikkeelle. yhtäkkiä ne jo siedetyt asiat eivät sitten käyneetkään. Sentään sen verran olin kuntoutunut että enää en ollut pää pyörryksissä, jalattomana kohdatessani jotain epäsopivaa esimerkiksi lasten talvihaalareita. Jos olisin ollut kaukaa viisas, mcs elämää nähnyt niin ehkä olisin ostanut lapsilleni kaikista rupusimmat haalarit kaupasta ja käyttänyt niiden päällä kuriksia märemmillä keleillä?  sillä mitä enemmän haalarissa oli näitä vesipilareita ym herkkuja, sen iloisemmin nielussa porisi meikäläisellä.
Pyykinpesuaineiden kanssa oli taas yhtä helvettiä. Lopulta pesin vesipesuilla taas. 
Olen siis käynyt liudan läpi hajuttomia pesuaineita. Joku ainesosa siellä kuitenkin on ettei mun kehoni sitä vaan hyväksy. Ja pyykkiähän meillä riittää. Ei olis varaa sairastua mcs:n tän kokoisessa perheessä. Ole Hyvän pyykipesuaine oli ehkä sopivin, mutta tarvitsin monia ainettomia pesuja päälle. Eri variaatioilla niitä pyykkejä pestiin. Lingottiin ja huuhdeltiin. Eri lämpötiloissa, eri pituisilla ohjelmilla. Saunotettiin ja rummutettiin, ihan hulluuteen asti.

Kunnes sitten sain kullanarvoisen vinkin. Sehän oli lähempänä kuin koskaan osasin aavistaakaan.
Nimittäin Lidlin Formil sensitive color care!


Olen pessyt tällä nyt monta koneellista pyykkiä. Enkä tarvitse sitä "tuhatta" jälkihuuhtelua päälle. No...traumatisoituneena muista pesuaineista olen kyllä pyörittänyt toisen pesuaineettoman pesun päälle ihan vaan varmuuden vuoksi.
Eli puolen vuoden metsästyksen jälkeen voin varmaankin julistaa löytäneeni täysin sopivan pesuaineen meidän perheelle?

Lisäksi ostimme nyt muitakin Lidlin pesuaineita. Toistaiseksi vain tiskiainetta niistä on kokeiltu ja vaikuttaa hyvältä.


Oireiluni oli siis niin ärsyttävää jo että perhettäkin oli vaikeaa kestää. Kaikki meni hyvin niin kauan kun olin pikkupoikien kanssa kolmisin päivällä kotona. Yksi toisensa jälkeen kun kotiutui niin johan nielullani havaitsin. Kävin tosi herkillä kaikkiin altisteisiin taas mitä tänne kantoivat.

Aloitin myös nenähuuhtelut Physiomerilla. Kappas kun vaan enää ennen käytety nenäsuihkeeni ei mulle käy. Kurkku menee ihan tukkoon entisestä pelastajastani Heinix nenäsuihkeesta. Olen siis herkistynyt sillekin ilmeisesti kesällä käytettyäni sitä homeläävässäni?
Tämä Physiomer vaikuttaa kyllä lupaavalta. Huuhtelee joka onteloa myöten, sitä perimmäistä nurkkaakin? Alkuun kirveli syvällä mutta ilmeisesti on hoitanut limakalvoja hyvin, sillä on auttanut ehkä nielun oireiluunkin. Enää ei tarvi hengittämättä käsitellä lasten ulkovarusteita ym.


Ja syyhän tälle alamäelle on löytynyt. Yksi keittiön kaappi oli itseensä ottanut jossain vaiheessa. Näytti hyvin harmittomalta pikku turvotukselta, mutta purettaessa totuus oli toinen. Roskiksen alla ei ollutkaan muovilevy pelkästään vaan alta kuitenkin paljastui lastulevy joka oli homeessa ja kastunut. Vaihton meni koko helkatin kaappi. No seuraavaksi aloin haistamaan hajueroja ja syyttävä sormeni osoitti alapohjaa. Ja oikeassahan minä olin sen suhteen. meillä kävi koira vielä toteamassa epäilemäni paikat. Pieniä toimenpiteitä on tehty. Tuuletusta lisätty. Homma näyttäisi toimivan taas? että ehkä tässä hengissä pysyy?
Lapset ei näyttäneet sen kummemmin oireilevan. Lähinnä minä ja esikoinen oireilimme. Esikoisella oli astmaattista oireilua sekä alkava mcs. Tiedä sitten miten kauan on jo kemikaaleista kärsinyt mutta muutama viikko sitten ei kestänyt enää pakokaasuja, eikä lasinpesunesteitä. Hengitysteissä polttivat. Koulussa olivat siirtäneet uusia pakattuja villaeristepötkylöitä ja hommat oli pitänyt jättää siihen.
Hän käy siis viimeistä vuotta opiskellen ammattia melkeinpä täysillä arvosanoilla ammattiin jota tuskin voi koskaan harjoittaa homesairauden sekä alkavan mcs:n takia.
Oireilee tosi vahvasti homeisissa paikoissa, että kyllä vain tämä rakennuttamamme talo on sairastuttanut meistä jokaisen.

Nyt siis taas kerran odotan että kehoni toipuisi. Voisin käydä kaupassa? En ole voinut käydä edes sielläkään yli kuukauteen. En ole voinut tavata ketään ystävääni, enkä hakea lasta edes eskarista.Koska ne kemikaalit ja muiden ihmisten hajusteet.
Nyt on sentään niin hyvä tilanne, että siedän vitamiineja hyvin. Olen saanut käyttöön myös 
Vidan multi duon, jossa mahtavat määrät B-vitamiineja. Mcs sairaat kärsivät usein B12 vitamiinin puutteesta kuten homesairaatkin. Lisäksi yhdessä nappulassa on paljon muutakin tarpeellista hyvissä määrissä. Lisäksi sitten d-vitamiinit, maitohappobakteerit ja magnesiumit ja C-vitamiinit.


Ehkäpä tämä tästä taas pikkuhiljaa?  
Odotamme talvea kovasti, jotta maa jäätyisi ja haisut ulkona hälvenisivät.
Meidän tiellä ei talot haise miltään, mutta voi luoja miten tietyillä teillä ne tasakatot dunkkaa, niin että kurkussani tunnen sen homelempan.
Joku niissä asuu onnellisena vai asuuko sittenkaan?

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Rakas Joulupukki...

Viimeksi kai kirjoitin sinulle lähemmäs 30vuotta sitten..?

Nyt voisin kirjoittaa kilometrinpituisen listan ihan vaan suht akuuteista asioista
Ja se alkaisi vähintäänkin näillä:

-neljä metallista lasten sänkyä Ikeasta, tosin en tiedä miten me niitä käryäviä sälepohjia kestettäisiin mutta jos kokeiltaisiin edes. saunotettais ja tuuletettais vaikka ahkeraan..?Tiedän että perhepedissä on lasten kanssa hyvä nukkua, mutta ihmiset lattiapaikoilta pitäisi saada sänkyihin ja haluaisin myös joskus nukkua mieheni kanssa vielä yhteisessä sängyssä..?
- pikkupojalle omat finlaysonin petivermeet, me:minä ja pikkupojat nukutaan edelleen samassa sängyssä yhdellä peitolla ja kahdella tyynyllä...
-muutamat pussilakana +aluslakanasetit, ettei samoja tarvis aina pyörittää koneessa ja samantien kuivata. että mä voisin joskus vaan vaihtaa lakanat sänkyyn miettimättä taas pesemistä äkkiä että yöksi on lakanat..
-Isompi ruokapöytä  ja enemmän tuoleja, kun neljällä tuolilla ei päästä edes yhteiseen joulupöytään.
-Uusi astiasto kun 3 syvää lautasta ja 4 murokulhoa ei riitä ihan joulupöytään meille yhdeksälle.
-Jotain millä tehdä sitä jouluruokaa, on vain yksi kasari, kattila ja uunivuoka.
-valaisimia yläkertaan, siellä on vain vessan valo ja yksi yölamppu.
ja paljon muuta..

JOULU...siinä vasta ahdistava ajatus. Pienet kirjoittaa joulupukille kirjeitä toivoen kaikenlaista ja tili huutaa tyhjyyttään. Menisin into pinkeenä jo ihan sosiaalisista syistä töihin jos olisi joku kemikaaliton ja homeeton työpaikka minun koulutuksella. Hoitotyötä ei ihan tehdä kotisohvalta.
Kaupanalan työt ei käy samoista syistä. Hoitolapsia en voi ottaa samoista syistä tai jos en olekaan joku päivä hoitokuntoinen? tyhjästä on paha nyhjästä, kun työkuntokin meni talon myötä.

Ahdistusta lisää se miten loihtia kodista jouluinen lapsille jotka jo viime vuonna joutuivat jouluttomuuden kokemaan. Tai yritinhän mä, oltiin saatu nukkua muutama kokoinen yö ennen viime vuoden jouluaattoa kun hetken happosalpaaja meidän kuopusta auttoi. Mies laittoi jouluruuat. Yhtään ei taidettu edes pipareita leipoa..? En paljoa muista niistä ajoista. Olin hirvittäv än ylpeä itsestäni kun puristin pari päivää..

Tälläistä meillä oli jouluna -14. 




Joulusta -13 ei ole paljon kotikuvia...



Ja jouluna -12..



Tykkäsin kovasti laittaa edes jonkinlaista silloin kun olin vielä ihan kunnossa.

Nyt tilasin jotain jouluvaloja. Olishan niitä mörskä pullollaan...7 kynttelikköä, ikkunavaloja, pyramidia, karhua, valo oksaa, ulos sisään, maljakkoon ja lyhtyyn...huoh...kaikki kaatopaikka kamaa..

Voisko joulun kelata ohi..?  Ihan pikkuisen sellainen olo pukkaa päälle että voisi tilata menolipun huitsin nevadaan.

Tekokuusta en edes kuvittele kestäväni eikä ole varaa edes. Aitoa en ole kestänyt vuosiin.

Jostain kumman syystä joulumieli on entistä enemmän hukassa.

torstai 5. marraskuuta 2015

Me ei olla enää me...?

Itkua...raivoa...epäreiluutta...KATKERUUTTA?



En tiedä edes millä tätä kuvailisin, tuntuu ettei ole sanoja tähän tällä hetkellä. Suussa maistuu niin kitkerän katkera maku että tällä kemikaalikurkulla on toisinaan hyvin vaikeaa sitä niellä. Sitä todellisuutta joka taas kerran iski päin naamaa. Pikkuhiljaa hiipien.
Ensin taas kaikki haiskahteli voimakkaasti ja kohta kemikaalien kanssa oltiin pulassa ja ollaan edelleen. Vain varsinaiset homeoireet puuttuu vai onko sekin vain ajan kysymys?  Ollaanko mun pahimmassa kauhuskenaariossa kohta, ollaanko me mahdollisesti taas homeessa ?Uudet homeet, uudet kujeet?
Vielä kolmisen viikkoa sitten ihastelin tätä taloa miten hyvä tämä onkaan? Miten tällaista voikaan olla normaali elämä? Unohtelin jo koskaan sairastuneeni. Näinä päivinä konttaan perse pystyssä pitkin lattian rajoja haistellen vuotaako kenties alapohja, haiseeko joku huone enemmän kuin toinen, onko ylä alakerta hajueroja. Mietin miten tuulettuva alapohja mahtaa käyttäytyä lämpötilavaihteluissa... ja vaikka mitä! mun vainoharhaisuus taloa kohtaan on välillä niin huipussaan ettei tosikaan. Hei oikeesti! Aika hullua vai mitä?

Vielä muutama viikko sitten mietin mielessäni että: Hei uusi kotini, minä luotan sinuun!
Tänään mietin, voi jumalauta miten epävarmaa elämä näissä kodeissa on homehtumisen myötä. Miten ihmisen perusturvallisuus järkkyy kun omakoti onkin homekoti josta sairastuu niin ettei paluuta ole enää entiseen, ikinä! Voi meistä jonkinlaisia ihmisiä vielä tulla?  Mutta me ei olla enää koskaan me. Ne keitä me joskus oltiin. Me  ollaan aina mcs vammasia ja homesairaita. Kun luulet olevasi voiton puolella, toinen jalka jo haparoi sitä maaliviivaa...niin sitten rysähtää ja kunnolla. 
Tajuat vaikka et haluaisi. Ollaan sairaita aina, haluttiin tai ei. Jotenkin sitä vaan kuvittelee että tästä paranisi..muka?

Tällä hetkellä itken ja raivoan mielessäni. Päivääkään en antaisi ennen taloa pois, mutta kaikki päiväni talossa antaisin. Ilomielin viimeisen vuoden lahjoittaisin talotehtaan ihmisille, antaisin palan elämästämme. Katselisin sivusta sitä kitumista talossa ja sen jälkeen pärjäämistä.
Te ette tiedä mitä sellaisella homemörskällä saa aikaan. Te ette tiedä miten sillä pilataan kokonaisen 9hengen perheen elämä. Te ette tiedä millaiseentaloudelliseen/terveydelliseen/sosiaaliseen ahdinkoon te viette kun perhe sairastuu talosta, jonka seinien sisässä muhii homeet ja muutenkin kaikki tuntui olevanihan  päin vittua ihan alusta asti?
Olisin ensimetreillä jo pessyt käteni koko susiprojektista  jos olisin tiennyt ja jos olisin silloin jotain ymmärtänyt.



Meillä oli syysloma muutama viikko sitten jonka jälkeen käytiin myös lastemme allergologilla. Meidän 4v alkoi syyslomaviikolla rykimään vähän aamuisin ja huomasin myös että ruokahalu oli taas vähentynyt hissukseen ja poikaa väsytti. Ulkoilut ei kiinnostaneet joten lähdettiin kyselemään Liisalta nosteleeko talossa puhjennut astma taas päätään? Hengitysäänissä ei kuulunut rohinoita tai muita limoja. Siis mehän olemme olleet jollain ihmeen kaupalla terveitä koko syksy, vain pieni flunssa oli elokuun lopussa. Silti Liisa oli sitä mieltä että lääkitys päälle, ulkohomeet oireiluttaa. Kaksi viikkoa on menneet astma ja allergialääkitys ja pojassa on taas virtaa ja ruoka maistuu.
Toisen, eskarilaisen kanssa lähdettiin hakemaan todistusta epäsopivista mausteista (curry, valkopippuri) mutta tultiin kotiin reseptien kanssa. Hengitysteissä kuului pientä limaisuutta eli talossa puhjennut astma nosteli päätään. Toivon mukaan ulkohomeista? Koko homehommat on meille tavallaan niin uutta että en osaa edes arv ioida misgtä oireilut johtuvat. Tai oltiinhan me vuosia homeessa kun kaikki pistettiin kaiken muun piikkiin.

Paniikki on siis valtava toisinaan. Voiko ulkohomeet oireilla meillä nyt näin? Onko meillä osalla porukasta mcs taas  villiintynyt vaan ulkohomeiden myötä? Mieskin oireilee kaupoilla kemikaaleista, muiden ihmisten hajuvesistä ym hajuista, pakokaasuista. Lapsilla suunnilleen samat.Eskarilainen saa melkeinpä täysin samoista asioista kemikaali oireet kuin minä.

 Minä rysäyttelin kemikaalikurkkuani lasten talvivaatteilla. Dikciesin talvirotsi ihan made in China oli melkoinen jättipotti. Ensin poikani oli ottanut ymmärtämättömyyttään sen huoneeseensa yön ajaksi ja yski keuhkojaan halki läpi yön. Minä menin käymään huoneessaan ja melkeinpä suhahdus kävi hengitysteissä kun kuivahti kurkkua myöten. melkoinen määrä kemikaaleja mahtoi olla varustuksena takissa, Onhan ne sentään likaisiin töihin tarkoitettu ja kehitetty, että sillä kai se selittyy? Ja harmi vaan skeittarin lempimerkki. Eihän siinä mitään jos oltaisiin terveitä, niskaan vaan ja baanalle. Ei tuntuisi missään vaikka vedettäis ja  vuorattais koko vaatekerta uutta päälle suoraan hyllyltä.  mutta koska me ei olla enää me..
Niin jokaisen uuden talvivaatteen kanssa saadaan aikaiseksi älytön pesu, saunotus ja tuuletus rumba. Ja jos ei ekalla kierroksella olla sujut?  Niin koko sama paska alkaa alusta.
Kuulostaa kivalle eikö vaan? Siinähän ne päivät mukavasti sujuu käryjä poisteleen kun perheessä on 9 henkeä. Tuntuu että muuta ei kerkeäkään tekemään että saa perheellensä päälle pantavaa. Niin että pukija itse pystyy vaatteissaan olemaan, niin että mä voin elää samassa huushollissa sen kanssa.
Ja kaikki tietysti uutena. Kun vanhaakaan ei voi käyttää omasta talosta, siellähän lojuu kaikkea mahdollista, mutta käyttökelvotonta.  Ja kirpparilta ei uskalla. En todellakaan uskalla. Tein nimittäin niin näppärät homeiset kaupat tuossa taannoin ettei tosikaan. Ostin lapselleni vähistä rahoistani sitten kalliit ulkorattaat. Ei saatu sisälle ei, homeessa olivat perkeleet! Tuuletin viikkotolkulla ja saunotin. Ensin oli vieno pesuaineen haju pinnassa ja lopulta pilkisti itse home. Että kiitos vaan ihmisten ymmärtäväisyydestä. Myyjä ei kauppoja suostunut purkamaan. Oli mun viimeinen ostos ikinä käytettyä tavaraa, jollen toiselta varmasti homehtuneelta osta. Ja kyllä kiukutti ja kiukuttaa edelleen. Olisin niilläkin rahoilla ostanut paljon muuta.

Mutta tosiaan. Koska olen erittäin traumatisoitunut homeläävästäni, jonka rakennutin lapsiani varten sillä ajatuksella että varmasti olisi homeeton ja tulos oli aivan toinen ääripää, niin en anna sen tapahtua enää uudelleen. Ellei olla nyt sitten jossain piilo homeessa sitten taas, kun en haista, enkä maista, enkä oireile kunnon homeoireita. Paitsi astmat ja mcs;n vinoilut...
Niin kerkesin jo soittamaan homekoiraohjaajallekin. Sovittiin että maltan mieleni vielä ja odotan että maa jäätyy kunnolla ja jos ei helpota tai pahenee niin hän kyllä tulee.
Mutta me siis odotamme ja toivomme tietenkin ettei tarvitse koiran käyntiä tehdä.


Täällä siis ollaan. Henki kulkee ja terveinä ollaan (lue->ilman infektioita). Mitä nyt kurkussa porisee taas kemikaalit siihen malliin että voin vaan unelmoida kaikesta tarpeellista ja käydä tuohon olkkarin patjalle pitkälleen kun sopivaa sohvaakaan ei ole tällä hetkellä. Normaalit ne kantaa uudet sohvatkin olkkariin. Minä mietin a) tuleeko sen kanssa toimeen? b) mihin helvettiin mä jonkun 3 hengen sohvan heitän haisemaan uuden käryjä kun saunaankaan sitä ei voi viedä.. ulkona se homehtuu jos sitä tuulettamaan alkaa mokomaa möhkälettä! :DD että jyskin patja se hoitaa tällä hetkellä sohvan virkaa kun pölyä vä käytetty homeeton sohva ei sopinut mun kurkulle. Että näin...

Ottaisitko päivääkään elämästäni siis pois?  Tuskin, jos tietäisit vaan.

Ensi kerralla voisin esitellä mitä sain aikaan kahdessa viikossa kunnes rakas kemikaalikurkkuni sanoi sopimuksen irti, eikä enää sietänyt akryylilankaa...
Niveleni sentään kestävät kutomisen tässä talossa, homeluolassani kutomisesta ei tullut sitten yhtään mitään. Tuloksena oli aina nippu puutuneita nakkeja.
Täytyy varmaan ostaa uusi maski jotta jotain muutakin voisi harrastaa kuin pesemistä, saunotusta tai tuulettamista.


tiistai 13. lokakuuta 2015

Kymmenen viikkoa uudessa kodissa :)

Kymmenen viikkoa tuli täyteen viime perjantaina. Olot on parantuneet todella paljon. 
Välillä on päiviä, monia peräkkäin etten muista edes sairastuneeni. Joskus jopa epäilee että kävikö meille näin. Kuitenkin huonot paikat muistuttaa nopeasti.



Kävimme poikien kanssa neuvolassa. Siellä tiedostettu ongelma sisäilmassa. Ensimmäisenä kertana olin aulassa odottamassa kun nelivuotiaani teki tehtäviä. Pyörryksiin menin arielin katkuista muissa ihmisissä ja vissiin muutama homehtunutkin joukkoon mahtui. Sain selkeät home oireet. Toisella kerralla vahingosta viisastuneena menimme suoriltaan oman terkan huoneeseen. Siellä pärjäsin oireitta. Kolmas kerta todensanoi paikan epäsopivuuden. Toisessa päässä käytävää oli aistittavissa huono ilmanlaatu. Mieheltä lähti ääni, pojat pärähtivät punaisiksi,kuopuksella alkoi refluksi ja itse olin aivan aivosumussa naama punaisena töttöröö..

Kuitenkin olemme pysyneet terveinä! Ei minkään valtakunnan tauti ole meihin iskenyt!
Kuitenkin tauteja kulkeutuisi meille neljästä koulusta ja eskarista kun lapsia on kuitenkin 7. Lapsilta ei estetä kyläilyä eikä synttäreitä. Kaupoilla käydään. Flunssaa ei ole rantautunut siltikään.
Mun ihmeellinen jäykkyys on kadonnut, enkä ole koko aikana kärsinyt minkäänlaisista niveloireista tai selkäjumeista. Omassa talossamme jouduin alvariinsa jumppaamaan ja venyttelemään, kun olin vaan niin jäykkä. Niin kummallisen jännittynyt. Kutominen siellä ei onnistunut ollenkaan kun kädet puutuivat, ne puutuivat myös öisin. 
Siispä ostin puikot ja pari lankakerää Ipana lankaa. Pojille piti saada villasukkia, kun ei heillä ole.
Olen kutonut eikä ensimmäinen fiilis olekaan että mulla olisi nippu puutuneita nakkeja käsissä.

Olen myös huomannut että en olekaan ihminen joka tarvitsee unta loputtomiin. Näin luulin vuosia omassa talossani. Ihmettelin miten muka aikuinen pärjää 7-8 tunnin yöunilla? Mieshän meillä valvoi pikkupojan kanssa, koska minusta ei ollut valvojaksi. Silti olin aina vaan väsynyt. Ensimmäisenä kuukautena täälläkin olin väsähtänyt ensin puolen päivän aikoihin. Sitten iltapäivällä. Nyt en enää mihinkään aikaan kuin vasta illalla kunnes menen yöunille. Pärjään siis normaaleilla yöunilla.

Uusia pesuaineita emme ole saaneet, emmekä ole edes yrittäneet. Nykyiset riittää hyvin arjessa.

Uusia huonekaluja emme ole hankkineet. Koitamme rauhoittaa nyt arkea niin että pakolliset talvivarusteet saamme hankittua. Olen saanut aika hyvin ostettua kaikille jo jotain. Tarkkaan pitää vaan miettiä materiaalit lastenkin kohdalla, etenkin näiden kemikaaliherkkien lasten.
Ihana kemikaalipoliisi Maria kertoo mielenkiintoisia asioita esim sadevarusteista blogissaan.
Kannattaa käydä lukemassa. Itse taisin saada sieltä vastauksen juuri siihen miksi mulle on vaikeampia esim Rukkan sadevarusteet verrattuna Reimaan sekä Cirafiin. Tässäkin meni tovi taas ihmetellessä kun uusia Cirafeja tuotiin sisään heittämällä ja Rukat on tiukasti viikattuna ylähyllyllä.

Tämä talo on edelleen hyvä. Välillä mietin miten tämä onkaan näin mahdottoman hyvä?
Tällainen olisi pitänyt olla meidän omakin talo.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Mistä apua allergia arkeen?

Osalla meidän lapsista on ollut allergioita. Luulin jo kaiken kokeneeni neljännen lapseni kohdalla.
Kuopus kuitenkin osottautui aivan omanlaisekseen.

Alkuun hakeuduin Facebook ryhmään Refluksilapset. Koska kuvittelin että kaikki muuttuu kun refluksia hoidetaan. Uskoin jo siinä vaiheessa että kuopus on allerginen lapsi ja oireilee juurikin refluksilla sekä suolioirein. Jonkun verran iho-oireiluakin oli.

Yksi tärkeimmistä on tietenkin hyvä hoitosuhde alan asiantuntijaan joka tuntuu nykyään löytyvän vain yksityiseltä puolelta. Toki julkisen puolen lääkäreihinkin sattuu joskus hyviäkin tapauksia.
Meidän lääkäri löytyi Pikku Jätistä.

Yksi arvokkaimmista löydöistä oli kuitenkin Facebook ryhmä Allergialapset vertaistuki ryhmä. Toisten äitien tuki oli kultaakin kalliimpaa siinä vaiheessa kun usko alkoi loppumaan lapsen oireilussa. Sain niin hyviä neuvoja etten olisi varmaan itse koskaan edes ymmärtänyt niin toimia.
Se tuen määrä oli niin valtavaa mitä ammennettiin siinä vaiheessa kun olin jo heittämässä sadannen kerran hanskoja tiskiin ettei mistään tule mitään. 

Aloin ymmärtämään miten tärkeä merkitys suoliston hoidossa on vahvalla maitohappobakteerilla. Sitä sisään ajaessa olisin yksinäni jo luovuttanut ensimmäisiin päiviin. Aloin myös ymmärtämään mikä merkitys antihistamiineilla on lapseni hoidossa ja jokapäiväisessä elämässä. Pitkään ajattelin että haluan selvitä kaikesta luonnollisin tavoin. Emme olisi ikinä pärjänneet ilman minkäänlaista lääkitystä, eikä varsinkaan lapsi joka oireili yötä päivää.

Ryhmässä on hyvä ja tsemppaava henki. Kun meinaa romahtaa, niin muut äidit rientävät kannattelemaan. Oman kokemuksen jakamisella on merkittävä merkitys!

Ryhmästä saa myös uusia ideoita ruokakokeiluihin sekä hyviä reseptejä. Listat sopiviin herkkuihin vaikka jouluna ja pääsiäisenä. Löytyy listat mikä sisältää vaikka maissia, ihan perusvoiteita myöten.

Sieltä saa myös vinkit erilaisiin lisäravinteisiin ja korvikkeisiin. Tieto on aina ajan tasalla.

Ryhmä on Suolioireiset Allergialapset ry:n vertaistukiryhmä.

Yhdistyksen toiminnasta voit lukea lisää täältä .

Älä jää yksin itkevän, valvottavan vauvan kanssa. Terveen hyvinvoivan vauvan/ lapsen päivät ja yöt ovat pääosin hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Hyvinvoiva vauva ja lapsi nukkuu yönsä myös hyvin.
Tukea on saatavilla ryhmästä sekä tarvittaessa myös allergiatukiäidit auttavat.

Itse olen edelleen niin kiitollinen näille kaikille äideille jotka meitä tukivat ja neuvoivat. Ja loivat uskoa siihen että selviämme, vaikka pahimpina aikoina en meinannut jaksaa uskoa kun lapseni oli niin kovin kipeä. Kiitos heille!  


lauantai 19. syyskuuta 2015

Minä en usko, ennen kuin näen, mutta jos näen niin uskon, oli se miten päätöntä tahansa. -Nuuskamuikkunen

Nyt seitsämän viikkoa tässä asunnossa tuli eilen täyteen.
Kahdeksan viikkoa mörskän lähdöstä.

En tiedä miten nopeasti kukakin paranee paremmaksi. Koskaan kai mcs ei parane lopullisesti, mutta helpottaa kuitenkin. Ainakin monella.
Minä tulin tänne kaikkeen reagoivana ja lapset reagoi myös moniin hajusteisiin ja kemikaaleihin. Teinit ei niinkään, mutta varsinkin kolme nuorinta. 
Miehelle tämä puhkesi jälkitautina, mutta on hiukan lievempi kuin minulla.


Ruokien kanssa on tosiaan ollut ihan mieletön edistys!
Tämä meidän pienin on ottanut kaiken ilon irti.
Uutena mukana Luomu rusinat naposteluun.
Mustikat tällä hetkellä hitti kuten kuvasta näkyy.


Meillä ei ollut kuin yksi shampoo ja hoitoaine merkki mitä pystyttiin käyttämään kun tänne muutettiin. Ei siis mitään muita pesuaineita tai edes dödöjä.
Pitkässä juoksussa aika kalliita 9hengelle, apteekista.


Nyt käytössä nämä dödöt.


Tässä tämän perheen pesuaineet.


Ole Hyvän pesuaineet on osoittautuneet minulle kaikista parhaimmiksi. Tänään tilasin astiankone ainetta ja käsitiskiainetta. Mehän ei voida vieläkään pestä koneella tiskejä. Mulla ja yhdellä lapsista pukkaa oireet päälle ihan pelkästään siitä kun kone käy. Jostain sitä höyryä pääsee huoneilmaan ja ollaan sitten sekasin yhdessä. Kokeiltiin siis viimeisenä Pirkan hajusteeton tabletti. Puolikas oli ihan siedettävä sillä aikaa kun olen suurimman osan ajasta ulkona.
Jospa Ole Hyvä yllättäisi ja sopisikin?

Muovituotteet olen alkanut sietämään hyvin. Ostettiin vauva amme lapsille kun kaipaavat kylpyä. Hyvin tulin sen kanssa toimeen.
Painomusteen kestän lehtinä ja kirjoina lähellä. Ja voin lukea lehteä. Ja maksaa laskut oireetta.
Kesällä laskunippukin vapisutti, varmaan korkeudellaankin..hehe heh.
Toissapäivänä huomasin että keittiön hyllyyn oli salakavalasti kasvanut aikamoinen nippu mainoksia. Kävin ne läpi ennen keräykseen laittoa ja sen jälkeen tuli sellainen olo että kipeäksi olisi tulossa?  Meni kuitenkin ohi. Että ihan sujut en ole niidenkään kanssa, mutta sietokyky on kasvanut huomattavasti.

Eilen rohkaistuin käymään Lifessa. Hain pikkupojan maitohappobakteerit ja meille aikuisille Puhdas+ magnesium sitraattia purkillisen. Mulle oli lopulta kaikki lisäravinteetkin epäsopivia mörskässä. Joten nyt kokeillaan taas ja tämä jauhe tuntuu sopivan tosi hyvin.

Oli muuten ensimmäinen reissu kauppaan sitten toukokuun lopun. Vielä reilu kuukausi sitten pelkät kauppakassit teki pahaa, siis sisältöineen erilaiset pakkaukset.

Lifen reissusta hullaantuneena päätin oikeen revitellä ja illemmalla lähdin vihdoin jopa Prismaan.
Muille tavallista, mulle tällä hetkellä ei niin tavallista.. heh heh..
Olin varautunut vähintäänkin johonkin yskän puuskaan, limanousuihin ym. Otin lasten ventolinen taskuun jos vaikka henki menee huonoksi.
Kuitenkin kaikki sujui yllättävän hyvin. Onnellisena kaivelin sukkalaaria ja kävin jopa kumppariosastolla. Kurkussa tuntui muttei mitenkään mullistavasti. Pieni pöhnä tuli.
Pari tuntia tiesin käyneeni jossain kemikaalipommissa. Ja aamulla oli vissiin krapula, kun päätä särki pikkuisen. Että ei ihan suoriltaan joka päiväiseksi harrastukseksi.
Pääasia oli huomata että sentään voin mennä jo kauppaankin. Ja olen iloinen tästä.

Kaiken kaikkiaan meidän voinnit on tosissaan kohentuneet. Lapset on ihan erinäköisiäkin. Ihot ei helota ja jonkun sortin turvotukset on osalta porukasta kadonneet.
Olen katsonut viimeisen vuoden kuvia ja kyllä meidän lapset oli jotenkin sairaan näköisiä, ihan kaikki. Hirvittävän kalpeita, toki talvella ollaankin vähän vaaleampia mutta silti.




Mutta minä en usko ennen kuin näen,
mutta jos näen niin uskon, että kävikö meillä oikeasti näin hyvä tuuri asunnon suhteen?
Eli haluan nähdä myös kevään ennenkuin voin sanoa miten voinnit on parantuneet.
Meillä pahimmat oli aina syksy ja kevät mörskässä. Sairasteltiin ajoittain tosi paljon. Saattoi olla kuitenkin pitkiäkin pätkiä ns. terveitä aikoja. Paljon oli niitä aikoja kun moni meistä tunsi itsensä sairaaksi mutta mittari saattoi näyttää vain 34,5-35,5 viikkotolkulla.
Tämä syksy vaikuttaa nyt ihan erilaiselle sairasteluiden suhteen. 


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Mustajuurta uudella innolla!

Me kokeiltiin pikkupojalle mustajuurta siinä vaiheessa kun mikään ei meinannut millään sopia. Alkuun tuntui sopivan mutta lopulta sekin jätettiin taas hyllylle.
Nyt kun ollaan ihan uudella innolla ruokien äärellä niin mustajuuri otettiin taas kokeiluun.

Mulle mustajuuri on ollut aivan vieras ja kuulinkin siitä lasten allergia ryhmässä. Tuntui sopivan aika monelle tälläiselle superallergiselle.

Mustajuuren ravintoarvot on aika hyvät ja rautaa siinä on runsaasti, jopa neljännes enemmän kuin naudanlihassa. Monelle maitoallergiselle naudan liha ei sovi ja tuntuu ettei naudanliha sovi myöskään monelle homehtuneelle? Mustajuuressa on myös kivasti kalsiumia sekä kaliumia. Ravintoarvot voi kurkata täältä . Diabeetikoille myös sopiva. Enemmän voi lukea vaikka täältä .

Me ollaan hankittu meidän mustajuuret Cittarista. Löytyy ainakin meidän cittarista sellaisesta viileähyllystä Vihannes Laitilan mustajuurta.




Tää tyyppi hoiteli ensin keittiön..


Ulkonäkö ei ole kovin houkutteleva. Mustia, multaisia juuren pötkylöitä.
Näistä isoimmat oli jotain 40cm. Ettei mikään pikkupaketti ole siellä hyllyssä.


Kantsii kuoria juoksevan veden alla. Kädet jää muuten tahmaiseksi.


Tein pojalle niin keittelin n.45min. Varmaan tavallisesti aikuiselle tai lapselle riittää hyvin puoli tuntiakin. Tuoksu on ihana, pikkasen makeahko. Sellainen että tekee mieli itsekin maistaa. Maistuu aika neutraalille mun makuun. Käyttäisin itselläni ehkä ruuan lisukkeena.
Tätähän voi käyttää soseena, sosekeittona, lisänä keittoihin tai muuten vaan ruuan kaverina.


Maistui ainakin, niinkuin viimeksikin.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Meidän superallerginen

Meidän kuopus syntyi marraskuussa -13. Hän oli ihan tyytyväinen ja helppo vauva ja nukkui hyvin yöt. Huomioin kuitenkin jo alkuunsa jotain refluksivaivaa, sillä päiväunet meni pätkissä. Päiväuniin saatiin pituutta kun soseet aloitettiin keväällä. Samaan aikaan alkoi kuitenkin kummaa oireilua. Vatsan kanssa oli ollut jo aiemmin ongelmaa ja olin moneen kertaan tuonut sitä julki neuvolassa saamatta silti mitään apua siihen. Kakka haisi pahalle ja kumman  väristä liurua. Takana oli myös pitkä keltaisuus 3kk:n ikään asti joka kuitattiin äidinmaitokeltaisuudeksi.

Soseiden kanssa oli vaikeaa. Parhaiten näytti sopivat soseet jotka tein itse luomusta. Päärynä oli paras. Sitten peruna ja kukkakaali sekä parsakaali. Kaura jo alkuunsa kovetti vatsan, mango tuli sulamattomana läpi. Pikkuyskä vaivasi useaan otteeseen ja korkeat kuume piikit. Ravattiin lääkärissä, mikä poikaa mahtaa vaivata?  Mulla oli tunne ettei lapsi ole kunnossa? Tuntui että ruokien kanssa oli vaikeaa. Kakka haisi entistä pahemmalle. Ruokavaliota ei päästy laajentamaan. Imetin, poika ei suostunut pullosta juomaan korviketta, ei sitten mitään sorttia. Ei edes kaurapuuron seassa. Teki stopin heti. Arvelin hänen tietävän itse että maito on epäsopivaa?  Aloin mennä vauvan mukaan, mitä hän ei syönyt innokkaasti, oli se varmaankin epäsopivaa?  Myöhemin nämä kaikki kieltäytymiset osoittautuivat todellakin epäsopiviksi. Hän tiesi itse mitä kannattaa välttää ja mitä ei.

Kesä -14 meni valvoessa. Lapsi heräsi yöt läpeensä ja mies kantoi. Oltiin tosi puhki.
Elokuussa hän teki kaurapuurolakon aivan itse ja alkoi hetkellisesti nukkumaan, kunnes päästiin tulehdus ja allergiaputkeen taas. Oltiin kaikki joten kin tosi sairaita. Pikkupojalle iski jokaisesta korvikekokeilusta korvatulehdus. Tai näin epäiltiin. Pikkuyskä vaivasi usein ja valvottiin. Kukaan ei epäillyt allergiaksi niinkään tk:ssa. Yksi lääkäri kyseli talosta mutta hautasi sen epäilyn kun kuuli talon suht uudeksi eikä mikään haissut.

Joulukuussa pikkupoika söi kolmannen antibioottikuurin, Amorion compin taas korvatulehdukseen. Se kai sitten viimeisteli jo kovin vaurioituneen suoliston. Tuli ripuli mitä ei saatu loppumaan.
Tämän jälkeen varattiin aika Pikku Jättiin Liisa Kuikalle, josta saimme apua. Ihan oikeasti.
Liisa ei vähätellyt meidän ruokaongelmia vaan ymmärsi heti mistä oli kyse. Sain tarkat ohjeet miten etenemme. Liisa listasi kaikki mitä voidaan syöttää pojalle. Keltainen ryhmä oireilutti. Ja gluteeniviljat, lopultahan pojalle ei käynyt kyllä mikään muu vilja kuin tattari.
Olin itse jotenkin loppu imetyksestä ja sain "luvan" lopettaa. Arveltiin siis sinä vaiheessa vielä että tilanne ei ole niin paha miten pahaksi se todellisuudessa osoittautuikin.
Korvikekokeiluita oli takana useita ihan aminohappopohjaisiin asti. Niissä ongelmaksi koitui rasvat ja maissipohjaisuus. Sekä tietysti useat lisät. Ajateltiin että kalsium lisä ja öljylisä on hyvä vaihtoehto.
Määrättiin  myös Nexium happosalpaaja kuuri korjaamaan motorinen ongelma ruokatorvessa ja sen rinnalle zyrtec antihistamiini. Poika muuttui silmissä. Me nukuimme viikon!

Kuitenkin poika oli niin herkkä maissille ettei kestänyt lopulta happosalpaajakuuria, vaan se piti lopettaa kesken allergisoitumisen alkamisen takia. Ja taas valvottiin.
Kaikki oireilutti. Maitohappobakteereista lähtien. Sopivaa ei tuntunut löytyvän millään, kalsiumlisät oireilutti, vitamiinit, öljyt, viljat, siis aivan kaikki mahdollinen.
Jäljelle jäi tattari, päärynäsose, perunamuussi ja possu.

Rasvaahan lapsi tarvitsee. Murehdin ja olin saada mahahaavan kun  mikään ei sopinut. lapsi voi todella huonosti rasvoista. Alle millistä öljyä huudettiin kaarella ja refluksi räjähti, kasvot paloi ja lapsi ripuloi. Keskimääräinen heräilymäärä oli 10 kertaa yössä ja valvomisaika vaihteli 10min-jopa 3tuntiin keskellä yötä. Liisa käski syöttää lapselle kassleria jos kerran possu sopi. Anna sille pojalle läskiä!  Hän käski. Ja niin me annettiin ja se sopi ja sai rasvat siitä. Hän piti pelkillä puhelinkeskusteluilla uskoa yllä että kaikesta selvitään, Onhan hän näitä nähnyt ja hoitanut. Hyvin onkin hoitanut.

Me kokeiltiin liuta ruokia. Päivät kuluivat miettien mitä tänään kokeiltaisiin. Oltiin tauotettu ruokia sen 3-6kk ja kokeiltiin uudestaan. Aina sama. Posket paloi, sitten räjähti refluksi ja lopulta tuli suolisto-oireet. Ihan yksi teelusikallinen riitti. Tai jopa ripaus kalsium karbonaattia. Olo oli lohduton, mikään ei sopinut. Taipuvaisuus allergioihin oli varmasti olemassa. Oli meillä muillakin ollut ongelmaa ruokien kanssa. Tämä oli vaan niin erilainen. Mietin ja murehdin miksi hänelle kävi näin?


Jalkapohjat helotti kuten myös kämmenet ja kertoivat elimistön tulehdustilasta.






Poika oli kalpea ja huonon värinen, mutta silti kaikkien verikokeiden perusteella kaikki oli täysin kunnossa, suorastaan erinomaisesti. Silti hän voi huonosti. Oli meillä iloisiakin päiviä mutta ruokien suhteen oli todella rankkaa. Hyvin meni niin kauan kuin mentiin neljällä ruualla.
Silti paineita asetti se tieto että yli vuotiaalla pitää olla sitä ja tätä ruokavaliossa.
Neuvolan asenne valitettavasti on nykyään sama kuin uuden allergiaohjelman.
Äitien paineet kasvaa ja valitettavasti vauvat ja lapset voivat huonosti, kun siedättämällä ei aina homma parane vaan pahenee.

Maaliskuussa ilmestyi pienen lapsen astmaoireet. Poika lepäili pitkin poikin lattioita ja sohvaa. Ja sitten taas meno jatkui. Määrättiin isompi antihistamiini annos ja astmalääkitys.
Ruokakokeilut hetkellisesti paranikin. Helmikuusta lähtien oli mennyt pussi VIVOMIXXiä rinnalla päivittäin. Välillä vielä suurensinkin annostusta.

Kevät-kesällä kuitenkin ruokien kanssa romahti taas. Ja oltiin taas neljällä, aina ikuisesti possua, muussia, päärynää ja tattaripuuroa..?
Pieninä määrinä oli rotaatiossa sopinut kaalit, poro, karitsa ja joskus kurkku.

Kaikki kuitenkin muuttui kun talo osottautui homepommiksi.
Kun me sieltä lähdettiin niin aloin kokeilla ruokia uudella onnella. Yhtäkkiä kurkku alkoi sopia rajattomalla annostuksella vaikka 2-3viikkoa aiemmin poika oli saanut siivusta jo oireet täyteen vauhtiin. Sitten lisättiin pirkan lohkoperunat,Yyhtäkkiä auringonkukkaöljyt pinnassa ei haitanneetkaan. Annettiin niin paljon kuin halusi syödä. Vadelmaa puskasta haettiin, mustikkaa mettästä, punaherukkaa toi ystäväni. Ja poika söi. Innostuin kovin ja seuraavaksi ostettiin Vuohelan herkun minirevityt leipää, siinä uutena lisänä psyllium. Ja se sopi!
Kukkakaaliakin mennyt isolla annoksella päivittäin.Riisi lisättiin kakkuina mukaan. Seuraavaksi otettiin  kuivatut aprikoosit ja nekin sopivat rajattomalla määrällä. Aloitettiin toki parilla alkuun, ettei heti alkuunsa rysäytetty koko pussia. nopeasti kuitenkin annosta nostaen. Nyt on leivän päälle laitettu myös sinistä Floraa ongelmitta. Ja tapahtuipa meillä vahinkoaltistus. Siskoltaan varasti hajusta päätellen yhden aakkoskarkin Lauantaipussista. Tästä jo odotimme kunnon oireilua mutta yksi arviolta puoli minuuttia kestävä herätys tuli tarkalleen neljän tunnin kuluttua syömisestä ja siinä kaikki. Ei refluksia, iho-oireita tai suoli oireita. Samaisena iltana sai herkutella suurella määrällä sipsejä joiden pinnalla rypsiöljyä. Seuraavaksi lisätään kasvisten määrää. Hedelmiä ehkä talvella. Kotimaiset  viljat saavat nyt odottaa ja maito, muna ja soija.

Poika nauttii! ja me ollaan kuvattu muistoiksi tätä makujen riemua!  :D


Vadelmaa..


Aprikoosia..


Punaherukkaa..


Pirkan lohkoperunaa..


Keväällä niin riipaisi sydämestä kieltää kaikki pieneltä ihmiseltä. Uteliaisuutta olisi ollut ruokia kohtaan ja aina piti kieltää, aina korjattiin suolistoa. Aina kohti uusia pettymyksiä.

Uskon että meidän suurin ongelma oli hometalossa asuminen. Keho oli niin kauheassa oireilussa, että lopulta oli kaikkea vastaan. Suurena apuna oli toki Vivomixx yksi tärkeimmistä avuista, ja suosittelen sitä kaikille lapsista aikuisiin jotka suolistoaan haluavat korjata. Tehokkain saatavilla oleva mhb. Nyt olemme vaihtaneet sen kolme viikkoa sitten Biomedin Acidophilus forteen . Ja tuntuu riittävältä.
Lääkitykset on puolitettu ja kokeillaan lopettaa tämän syksyn jälkeen, ellei jo aiemmin.,



sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Uuden alku..

Tänään käytiin homemörskän pihalla keräämässä leluja pihalta.  

Mun kukkapenkki kivelle laskeutui kaksi neitoperhosta. Sen täytyy tarkoittaa kai uuden alkua?  


Mä olen niin vihaisesti ajatellut aina tuota homemörskää. Kuinka me voitiin ihan henkisestikin niin huonosti siinä viimeiset puoli vuotta. Reilu vuosi me oltiin kyllä tosi väsyneitä, eihän me koskaan saatu edes sitä terassia tehtyä.  Jotenkin se imi meistä kaiken. Niinkuin mun ystäväni sen puki täydellisesti sanoiksi: Milli milliltä, henkäys henkäykseltä. Lopulta suoriutuu vain niistä rutiineista, kunnes lopulta romahtaa. Näinhän meille kävi.

Tänään me katseltiin taas sitä taloa, sieltä mäen päältä.
Jokseenkin surulliselta se näky näyttää. Se on kuin autiotalo, ei mitään elämää.
Piha on villiintynyt. Lelut oli levällään. Kaikki sisällä jäänyt niille paikoilleen kuin ne oli kun me lähdettiin. Sänkykin petaamatta. Se näyttää ikkunoista katsottuna että joku lähti kiireellä, eikä ole palaamassa. Eihän me ollakaan, ikinä.


Mun entinen lempiväri roosa ei ole enää lempiväri. En halua sitä tähän uuteen taloon sisään yhtään tällä hetkellä.  En halua maalata enää yhtäkään taloa roosaksi, muistuttamaan tästä kaikesta.


Uuteen kotiin valitsin aivan toisenlaiset värit.
Turkoosia tekee valtavasti mieli. Sen lisäksi harmaata ja hopeaa. Tietysti valkoistakin mikä nyt aina on miellyttänyt. Pikkuisen ehkä mustaakin.

Olen kertonut aiemmin että meille puhkesi mcs tosi monelle ihan lapsia myöten.
Huonekalut pitää valita tarkoin ja nyt parhaimmat on lasiset ja metalliset.

Rahaa ei ole paljon, mutta yritän laittaa tätä kotia kodiksi silti. En vaan jotenkin kestä jos kaikki olisi ihan tyhjää täynnä.

Ihmettelin myös yhtenä päivänä miksi niin himoitsen sitä turkoosia?  Onko sille selitystä?  Löysin tällaista. Uskoo ken tahtoo.

Turkoosin on sanottu vahvistavan immuniteettia. Väriterapiassa viilentävää ja rauhoittavaa turkoosia suositellaan ujoille ja aroille ihmisille; turkoosin värin sanotaan lisäävän itsevarmuutta ja auttavan keskustelun aloittamisessa. Turkoosin rauhoittavaa vaikutusta on käytetty myös hyperaktiivisten ihmisten hoitamiseen. Sillä on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.
Turkoosit värisävyt liittyvät kehittymiseen, muutokseen, metamorfoosiin, transmutaatioon; sisäiseen opettajaan; meditaatiossa turkoosia käytetään mielen avartamisessa ja pyrittäessä yhteyteen universumin kanssa. Väri nostaa henkisen kommunikaation tasoa.
Aurassa turkoosi väri ei ole normaali, mutta saattaa tulla esiin runoilijoilla ja mystikoilla. Se kertoo totuuden etsijästä, joka pyrkii puhtauteen, ei vain oman itsensä vuoksi vaan auttaakseen koko ihmiskuntaa.
Turkoosi on kommunikaation väri, kykyä kommunikoida sydämen
kautta. Luovuuden väri. Vähentää tunneperäisiä järkytyksiä.
Turkoosin kaipuu saattaa liittyä äitisuhteeseen. Kun laitat turkoosin
huivin tai korun kaulalle, helpottaa puhumaan selkeämmin ja
sujuvammin.


Harmaasta ja hopeasta sanottiin näin:

Harmaa asettuu mustan ja valkoisen väliin lainaten vaikutteita hieman kummastakin. Harmaa väri kuvaa epävarmuutta ja joskus epätasapainoa, pelkoa uutta kohtaan ja samalla surua vanhasta luopumisen takia.

Hopea Näkymättömän hopeasäikeen sanotaan yhdistävän meidät “tuonpuoleiseen”. Hopea tyynnyttää tunteita ja hiljentää mielen. Hopea kirkastaa ajatuksia ja auttaa valitsemaan oikean suunnan. Sen vaikutuksesta asiat selkenevät ja ongelmat ratkeavat. Hopea laukaisee hermojännitystä ja edistää hormonitoimintaa.

Kuvan laatu on huono. Mun hyvä Lumiakamera tai siis koko luuri sanoi itsensä irti ja tässä konkurssissa ei ollut varaa nyt parempaan.


Olohuoneeseen hankin Carina-voileeverhoja Hobbyhallista. Mullahan ei ole mitään asiaa mihinkään kauppoihin tällä hetkellä mcs:n takia, joten kaikki tilataan. Verhot on kolmea eri väriä. Tummanharmaata, vaaleampaa harmaata ja jäänharmaata, mutta mun mielestä turkoosiin vivahtavaa. Jäänvihreäksi oli toi Koodin päiväpeitto nimetty. Sen kanssa sai tehdä kyllä töitä että uuden käryt hälveni. Taisin kuusi kertaa joutua sen pesemään ja lopuksi heitin sen kuudeksi tunniksi saunaan. 
Lamppu on Lamp Gustavin Queen keskikokoa ja sen pystyin laittamaan heti kattoon. Hylly  ja tv-taso on Hobbyhallista Lumen sarjaa, lasia ja metallia. Ne pyyhin kasatessa mutta tunsin niiden läsnäolon n. vuorokauden ajan. Mattoa meillä ei ole vielä, enkä edes uskalla haaveilla vielä.
Valkoinen nahkasohva on kaukainen haave...
Sohvatyynyihin tilasin myös turkoosia tottakai. Ovat vielä pesussa, mutta näitä.

http://www.vallila.fi/tyynynpaallinen-kirsikka-43x43-cm-turkoosi



Kuva on nyt vähän hassu, kun otettu just kun sain tän pöydän sisään. Olin aika huonokuntoinen vielä, mutta siedin hyvin silti. Lasia ja metallia Jyskistä. Oikein lapsiperheen kauhistus!  Aina rähmäinen, ihan hirveä. Oikeesti...  ;) siis nätti silmälle sen sekunnin päivässä.

Keittiöntuolit. Kiikkerät, halvat Jyskistä. Valkolakattua vaneria. Hyvät kuitenkin istua, yllättävän hyvät.
Avasin paketista kun olin huonokuntoinen. Meinasin pyörtyä käryistä ja ajattelin ettei ikinä saada niitä sisälle?!  Mutta niin vaan yks kerrallaan, tuuletettiin ja ja auringossa olivat. Muutamassa päivässä siedin jo kaikien olemisen.
Pöydälle on tulossa liina. Annan sen päästellä käryjään, en jotenkin raaski sitä pestä ettei vaan mene pilalle. Ja se siis tälläinen:
Ja tämä kello on myös olkkarin seinällä, jota ei tarvinnut tuulettaa eikä temppuja tehdä muutenkaan.


Molemmat tilattu stockalta.

Aikamoista on etsiä sopivaa uuteen kotiin tämän mcs:n takia. Ja tosiaan usko meinasi loppua tuon hobbarin päiväpeiton kanssa mutta kyllä se lopulta tosiaan antoi periksi ja käryt hävisi. Ja saimme käyttöönkin asti sen.