En katsettani maasta sais...
Johanna Kurkela
Ollaan jo toukokuussa! Vappukin saatiin juhlittua. Lapsille ei ollut valmiina mitään vappuasuja, mutta ostimme jokaiselle mieleisen vappupallon ja tytöille perhossiivet, pannat ja taikasauvat. Aikamoiset kemikaalikäryt oli kaupoilla ja ihmisiä paljon liikenteessä.
Pitkästä aikaa kesken kauppareissun iski jonkinsortin väsymyskohtaus ja kotona sitten onneksi nopeasti ohimenevä kemikaalikiukku. Mies sai mehevän päänsäryn. Hän oireilee tällä hetkellä herkästi kemikaaleista ja homeistakin. Tavaroita tuuleteltiin pitkästä aikana pihalla ja pallot vietti öitään esikoisen huoneessa kun ei ollut kotona.
Vappuaaton ja päivän vietimme oman talon pihalla tehden pihahommia.
Pakattiin termariin kahvia, trippimehuja ja muut eväät.
Ulkoiltiin molempina päivinä 7 tuntia!
On ihmeellistä, että pienillä allergialääkeannoksilla lapset on pärjänneet, ilman astmalääkkeitä. Vaikka koivu oli myös runsaana ajoittain.
Itselleni ei ole löytynyt sopivaa allergialääkettä vieläkään. Mcs vaikuttaa noihin lääkesopivuuksiin. Olen huuhtonut nenääni Physiomerilla. Syönyt 2 kk:tta nokkostabletteja.
Täytyy toivoa että niillä pärjätään.
Moni ystäväni on kyllä meinannut, että jäikö meidän rankat siitepölyoireilut talomme seinien sisään? Mies on kyllä tukossa välillä, mutta hän ei uskonutkaan mun nokkostablettien voimaan, että auttavat allergioihin joillakin. Nyt totesi että ehkä olisi ihan järkevää syödä niitä.
Meillä on mennyt joka kevät siitepölyjen kourissa kun taloomme muutettiin. Siitepölyallergiat puhkesi heti ensimmäisenä keväänä.Pihatöitä tehtiin vasta kesällä yleensä kesäkuussa, koska oltiin joko petikunnossa keuhko-oireissa tai kipeitä ja väsyneitä koko kevätaika yks sun toinen.
Uskomatonta että nyt kun asumme muualla niin virtaa on aivan erilailla.
Kukkapenkki hommat on jo tehty.
Uutta laitettu. Viime kesänä ilmeisesti homehtui jopa leikkimökki sisältä katosta, koska oli niin kosteaa. vai oliko se rakennettu kenties jo valmiiksi homeisesta laudasta..? ;)
lapset oireili leikkiessään sen sisällä nyt keväällä. Päätettiin purkaa se pois.
Purettaessa löytyi kattolautojen alta välistä kurren pesä.
Hyvät unet on varmasti ollut muhkealla sammalpatjalla.
Mäellä oli lämmin. Ja lisää on luvattu seuraaviksi viikoiksi.
Me nautimme!
Vapun musiikista huolehti meidän erityistyttönen laulaen keinussa.
Lapset nautti pihahommista ja olivat kyllä niin rötjösiä joka iikka!
Suihkun kautta iltapalalle ja nukkumaan, ei tarvinnut unta houkutella.
Kukkapenkit on tosiaan hyvällä mallilla.
Siirsin kaikki perennat pois ison kiven ympäriltä ja siirsin sinne ruusut ja niiden kanssa jaoin kuunliljaa. En tiedä millainen on lopputulos. No innolla odotan.
Lisäksi ostin gladioluxin sipuleita,maariankellon siemeniä, pioni unikkoa, silkki unikkoa, ruiskaunokkia siemeninä. Aiemmin en ole siemenistä laittanut kasvamaan.
Muutama pinkki ja valkoinen sammalleimu sekä verikurjenpolvi lähti myös multasormesta mukaan. Olisihan siellä ollut kaikkea ihanaa tietysti.
Meidän kiviaita projekti laajeni vähän isommaksi, kun ilmaista kiveä oli tarjolla, joten koko kesäksi riittää kyllä istutushommia.
Multasäkeissäkin on eroja. Ostettiin alkuun Biolanin mustaa multaa. Ei mitään tuntemuksia tullut ja uskalsinkin tehdä pihahommia innosta hihkuen. Yhdellä kertaa mies soitti että toisiko halvempaa Rainbown puutarhamultaa? Kohta mies oli pihassa jo ja käski mennä haistamaan autoa. Koko auto dunkkasi mummolalle!
Pihalla avatessa säkkejä aromit oli kyllä silmiä kirvelevät ja kurkussa tuntui sädesienen lempat. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sitä ostettiin.
Nyt täytyy kyllä sanoa että jonkin sortin koti-ikävä on ilmoilla.
Luonnon hiljaisuus omalla pihalla, lintujen sirkutukset omassa metsässä. Perhoset,, oravat, jänikset, ilvekset, peurat ja muut metsän eläimet. No se kettu repolainenkin, joka jolkottelee aamuisin tietä pitkin..ja huutaa iltahuutoaan metsässä.
Elämä on oikeasti ihan erilaista, kuin kaupungissa. Lapset saa nähdä ja kokea enemmän.
Naapureiden kanssa iltaturinat lämpimänä kesäiltana.
Hei mulla on ollut ikävä teitä! :D
Koville ottaa jos talomme korjataan ja jokin siinä epäonnistuu? Emmekä pystykään asumaan talossamme.
Edelleen toivon että vastapuoli ymmärtää huolellisuuden merkityksen.
Koska edelleen homeherkkyys meillä on ja pysyy aina kuten myös monikemikaaliyliherkkyys. Ei ne lähde kulumallakaan. Vointi paranee, mutta uudessa altistuksessa rysähtää taas.
Tätä ei tunnu moni ymmärtävän, että sairaus/herkkyys säilyy aina.
Kuitenkin...
En olisi koskaan uskonut että tekisin huhti-toukokuussa pihahommia, oikeastaan enää ikinä.
Viime kevät, kesä ja syksy olivat sen verran karmaisevia.
Kantaisin kivenmurikoita. Kuskaisin kottiksilla multaa, soraa, hiekkaa tai kiviä.
Laittaisin kukkapenkit uuteen uskoon.
Nämä asiat tekevät sopivasti onnelliseksi,
juuri tällä hetkellä.
Minä jaksan, voin ja haluan, koska mä pystyn!
