Kirjoitin siihen reilu kolme vuotta sitten: ♥ Yhtenä marraskuun aamuna alkaa elämä ♥
Suurin osa tiesi mitä se tarkoitti, osa ei tiennyt, mutta varmaan arvasi siitä vinkistä..?
Käytiin me kerran Jorvissa jo yrittämässäkin. Supistelu alkoi päivällä ja kymmeneltä illalla kirjauduttiin sisään sairaalaan silloin taisi olla rv 38+5. Kätilö kirjasi synnytyksen alkaneeksi. Koska supistuksissa ei ollut tarpeeksi voimaa, pärjättiin päiväsalissa katsellen telkkaria ja kävellen. Kolmen aikaan alkoi hiipumaan ja tyssähti kokonaan. Pyysin josko päässin kotiin nukkumaan..? :D Se siitä reissusta, sen pituinen se. Kyllä hävetti! :D Menin synnyttämään mukamas viidettä kertaa ja lopulta pyydän kotiin nukkumaan ;) Odottelu jatkui kotona muutaman päivän.
Sitten seuraavan viikon keskiviikon ja torstain välisenä yönä (rv 39+3) heräsin napakkaan supistukseen. Tuli toinen ja tuli kolmas. Arvelin että nyt se alkaa.? Herätin mieheni ja soitin äidilleni. Äitini tilasi taksin ja saapui meille kolmen jälkeen, varmaan melkein neljältä. Pakkasin tarvitsemani tavarat mukaan ja lähdettiin matkaan. Autoa ajateltiin käydä vielä tankkaamassa. Ja Nesteellä tajusin että edellisestä supistuksesta olikin jo kulunut 20min. Ajattelin että voi ei! taasko tämä homma vain lopahti..?! Soitin Jorviin ja kysyin mitä tehdä? Käskivät painua nukkumaan :D Takaisin kotiin ja nukkumaan. Harmitti että taas kävi niin ja äitinikin oli jo meillä suhteellisen pitkän matkan päästä.
Koitin saada unta, vatsaa kiristeli, ei enää napakastikaan.
Kuitenkin klo 5.45 kuului yhtäkkiä pieni poksahdus, sellainen tutun kuuloinen ja hassu tunne tuli vatsan seudulle. Tajusin että nyt meni vedet, nyt se pieni tyttönen on päättänyt syntyä, tänään! ♥ Mies taas hereille ja äitini heräsi siinä samassa. Housut meni vaihtoon ja suojaa tarvittiin. Auto suojattiin ja 15min kuluttua ajettiin jo aikamoista vauhtia sairaalaa kohti. Sairaalan pihalla 6.30 aamun aikaiset hoitajat kiiruhtivat töihin. Minä pysähdyin monta kertaa 50m matkalla sairaalan ovelle. Yksi ohikulkeva hoitaja/kätilö? tarjosi apuaan. Itsepäisesti ilmoitin että ei tässä mitään, kyllä minä sisään asti pääsen! ;)
Matka synnärille sisään kesti aika pitkään, monta pysähdystä piti tehdä. Sairaalassa oli ollut sinä yönä kova ruuhka ja kaikki salit olivat varattuja. Ilmeisesti helmikuussa ystävänpäivän tienoilla läheisyys lämmittää...? ;)
Pääsin jonnekin perähuoneeseen. Pyysin ensimmäisenä kivunlievitystä, en saanut. Kätilö tiesi ettei kauaa menisi, mutta ei kertonut sitä minulle. Rukoilin ja ulisin apua, sain pudendaalipuudutuksen. Se lievitti vain yhtä supistusta. Se oli todella kivulias laittaa. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun tyttö syntyi jo 7.42. Siinä kiireessä minua ei oltu edes kirjattu sairaalaan sisään. :D Syntymän jälkeen ensimmäinen minun kätilö lähti kotiin nukkumaan. Ja kaksi muuta jatkoivat hommiaan. Minulle selvisi että synnytyksen hoiti lähes kokonaan opiskelija. Ja kaksi kätilöä vain ohjasivat siinä vähän. Olin todella tyytyväinen tähän opiskelijaan, hän hoiti kaiken kuin kokenut kätilö :) Kaikinpuolin synnytyksestä jäi hieno ja onnistunut muisto, vaikkakin vauhdikas. Ja pikkuisen tyttären mitat olivat 3150cm ja 48cm. Ja koska me oltiin siellä perävarastossa niin mitattiin ensin pituudeksi vain 46cm :D Oikea pituus saatiin osastolla.
Tyttö on ollut aina jotenkin helppo luonteeltaan. Sellainen helposti rakastettava, käyttäytyi hän miten tahansa. Sen näki jo vauvana. Tyytyväinen ja hyvin nukkuva. Luonteeltaan hyvin aurinkoinen ja helppo lapsi. Ensin tuntui ettei hän ikinä meinaa lähteä liikkeelle, kääntyi vasta yli 5kk iässä mahalleen. Ryömimään hän lähti sitten 6kk iässä, konttamaan 7,5kk iässä, käveli tukia pitkin reilu 8kk ja ilman tukia mentiinkin jo 10kk iässä. Kahdeksan kuisena huitasi kiivetä yläkertaan ja yksivuotiaana keikkui keittiön pöydällä kun selkäni käänsin. Kerkesin jo toivoa että kumpa hän olisi ollutkin hiukan rauhallisempi liikkeissään :)
Puheesta olin huolissani. kun sitä meinannut kuulua. taisi olla 1v 9kk kun vielä odoteltiin, mutta yhtäkkiä sekin vain alkoi pulputa. Ja kaksi vuotiaana tulikin jo ärrät ja ässätkin, oltiin ihan ihmeissämme.
Tänään hän on kolmivuotias virallisesti ♥ Hän rakastaa perhettään ja näyttää sen halailemalla heti aamusta. Tykkää leikkiä poneilla ja petshopeilla. Nukkeleikit on myös tärkeitä. Hän kyselee paljon ja on kiinnostunut asioista. Tykkää maalata ja värittää. On innokas aina lähtemään joka paikkaan mukaan. Iloinen energiapakkaus, senhän näkee jo kuvistakin mitä olen tänne postaillut. :)
Tässä vielä kuvapläjäys. Tyttö on ollut aika hauskan näköinen tyyppi ihan vauvasta asti, ihan omannäköisensä :) Meidän pieni ilopilleri ♥
Uunituore 3vrk.
Kyllä apina apinan tuntee...? Tämä oli suuri ihmetyksen aihe lelukaaressa :D
Raksalla toukokuun alussa -11.
Neiti 3v ♥
Mukavaa maanantaita! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti