sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Syksyllä..




Tuntuu että syksy tuli ihan yhtäkkiä. Tai kaikki merkit tietysti oli jo ilmoilla. Mua väsyttää herkemmin ja helposti nuupahtaa jos ei jatkuvasti touhua jotain tai ulkoile.
Toinen poskiontelo käy taas herkillä ja jatkuvasti saa taistella ettei sinne ala kehittymään tulehdus. Kävin Ville Valtosen vastaanotolla ja hän määräsi vähän isomman satsin vahvaa antibioottia useammalle kuurille juurikin tähän poskiontelo/korva vaivailuun. Saatan olla sellainen jolla on kirjaimellisesti tämä homesairaus juuri siellä "korvienvälissäkin". Söin sitten ensimmäisen kuurini koska allergialääke ei korvaani auta vaan se särki toisinaan ihan hirveestikin. Kuumettahan minulla ei ollut, eikä edes flunssaa. Vasta kuurin viidentenä päivänä korva oli oireeton ja kaikki limakalvot poskiontelosta sekä nenästä. Tuntuu että se rauhoitti tilannetta aika lailla. Hajusteiden ym kemikaalien sietokykykin parani hiukan, koska nenä ei ole kokoajan rikki kaikesta. Seuraavaksi otin kokeiluun korvalääkärin määräämän kortisonin nenään. Sehän määrättiin sillä ajatuksella jos nenä tuntuu tukkoiselta, auttaa tai ei. Alkuun tuntuikin että auttaa ihan hyvin mutta nyt 2 viikon käytön jälkeen en ole ollenkaan varma. 
Nenä/poskiontelo on taas omanlaisensa, liian usein tunne että poskiontelontulehdus on tulossa ja vain pään oikealle puolelle. On aika elämää haittaava vaiva. Tämä alkoi 2v sitten talossamme, eikä loppua ole ilmeisesti näkyvissä. 
Tämä on myös ensimmäinen syksy tässä asunnossa. Jännitystä on siis senkin edestä ilmoilla. Toistaiseksi tuntuu ihan hyvälle, lapset voi hyvin. Mikä parasta, emme ole sairastelleet muuta kuin 3 nuorimmalla oli viikon pieni nuha syyskuussa. Ollaan jo sentään lokakuussa.

Syksy on vaikeaa aikaa home- ja mcs sairaille. Koululaisilla on ollut hankalampaa muiden ihmisten käyttämien hajusteiden sekä voimakkaiden pesuaineiden kanssa. 
Ekaluokkalaisen kiva ilta korkeasaaressa päättyi itkuun ja huonoon oloon. Kävijöitä oli paljon, tuoksuja ja pesuaineita ilmassa vaikka ulkona olivat. Myös ulkotulet tekivät tehtävänsä tytön oloon.
Koulussa oli ope laittanut kynttilän, ilmeisesti Vihdissä auton alle menehtyneen pikkupojan vuoksi. Tyttö kertoi kotona että se kynttilän haju sattui nenässä. Eikä lapsi edes tiennyt ettei mcs sairas siedä kynttilöiden polttamista sisätiloissa. Emme ole edes kotona kokeilleet, emmekä taida kokeilla. Led kynttilät saavat riittää. Tuntuu myös että syksyisin perheet lisäävät entisestään voimakkaiden pesuaineiden ja huuhteluaineiden käyttöä, vissiin poistavat lastenvaatteista ulkoilman hajuja. 
Kaupoilla ihmiset haisevat taas homeelle entistä enemmän ja toinen pikkupojista herkästi kailottaa kovaan ääneen "mikä täällä haisee?!" homeisen ihmisen kohdalla. Talot ja asunnot voivat huonosti syksyllä ja ihmisetkin ymmärtämättömyyttään..

Ihanat lämpimät kesäpäivät ovat ohi ja muistoina valokuvissa.


Syyskuussa oli kyllä aika lämmintä vielä.


Kotia on laiteltu. Mulle on äärimmäisen tärkeää että koti näyttää edes jonkin verran kodilta. Ehkä hirveintä koko tässä showssa oli se että lastenhuoneet olivat täysin tyhjiä, vain patjat lattialla ja jokaisen pienet määrät leluja omissa koreissaan.
Eipä tämä alakertakaan sen kummemmalta näyttänyt. Verhoina oli alkuun lakanat. Ei mattoa. Nämä kauheat metallisohvasängyt ja pieni metalli/lasi tv-taso ja hylly. Samassa tilassa keittiönpöytä ja muutama tuoli. Siis meillähän on niin pieni asunto että alakerran yhtenäisessä tilassa on olkkari, keittiö ja eteinen ja osa perheestä nukkuukin alakerrassa. Kaikkeen toki tottuu, vaikka meidänhän pitäisi nukkua ihan eri tilassa, kuin siellä missä koko perhe viettää lähes kaiken kotona oloajan.

Nyt on kuitenkin kotiakin saatu laitettua enemmän kodikkaaksi. Matto tuulettui saunassa viitisen viikkoa ja lääkekuurin ollessa päällä uskalsin sen roudata alakertaan ja nukkua sen kanssa samassa tilassakin. Tuossa se on nyt ollut vissiin kuukauden.


Tv-taso ostettiin Jyskin alesta. Oli sen verran halpakin ettei harmita jos sitä ei sietäisikään. Oli muutamia päiviä sekin saunassa tuulettumassa uudenkäryistään.
Ja ihan oikeat verhotkin sain laitettua vihdoin ja viimein.


Se on hieno fiilis kun uskaltaa laittaa uudet koulukuvat kehyksiin.
Se kertoo siitä vissiin että aikalailla uskoo ja luottaa jo, että tässä voidaan asua pidempääkin..?


Ollaan nyt syyslomalla ja tänään käytiin talolla.

Yllätyksenä mun kukkaset on toisella kierroksella.


Lupiinikin oli innostunut ja kastepisarat oli kuin jotain timantinauhaa lupiinin lehdillä.


Fiilis talolla on kummallinen, tulee tavallaan niin tavallisen surkea olo.
Se ei kuitenkaan johdu itse talosta, tunneside kodista  siihen on jo katkennut .
Ei tule sitä huokausta että tuonne minä joskus kannoin kuopukseni vastasyntyneenä, vaan mielessä käy ennemminkin ettei tuonne olisi koskaan pitänyt kuopusta vastasyntyneenä tuoda.
Huonoja fiiliksiä on myös siitä että vakuutin lapsilleni ettei mitään hätää olisi vaikka olivat sairaina tai jos uni ei tullut tukkoisena omassa huoneessa. 

Tämän ei vaan pitänyt mennä näin.


Näin syksyllä on surullista huomata taas kuinka moni perhe joutuu jättämään kotinsa. Kuinka moni perhe joutuu jättämään kaiken omaisuutensa ja aloittamaan kaiken alusta. Kuinka moni on näiden asioiden äärellä, vasta sairastuneena. Ja peloissaan. Joillekin puhkeaa näissä arpajaisissa vielä mcs, joka tuo oman lisänsä sairastumisen ensivaiheista selviämiseen. Toivon että nämä minun kirjoitukseni tuovat toivoa siitä, ettei se tilanne ole loputon vaikka se tuntuukin sillä hetkellä juuri siltä. 


Me jäämme odottelemaan maan jäätymistä 
ja että ensilumi sataisi maahan.