Hiljaa leijaa maahan hiutaleet
Kimmeltäen matkallaan
Hiljaa loistaa valot kynttilöiden
Ne luovat joulun tunnelman
Kuiskata vain saa
On kuusi tuotu huoneeseen
Latvaan tähti tuikkimaan
Lapset, silmät noin sädehtien
Ei unta taida saadakaan
Kas, onhan joulu vihdoinkin
Ja joulupukki laittaa porot valjaisiin
Nyt perheen pienin aikoo selvittää
Saako joulupukki porot lentämään
Kun rauhaa hohtaa hanki valkoisin
Ja kiireet unohtuvat pois
Niin toivon, että suurilla, pienilläkin
Joulu lämpöisin ois

 

 

Meillä pukki oli käynyt jo aamulla varhain. Vain isi näki pukin kun avasi pukille oven.

Voi sitä jännitystä ja riemua mikä lapsilla oli, kun odoteltiin että lahjat saa avata. Tänä jouluna ne avattiin aamupäivästä.

 

♥Oikein hyvää joulua kaikille!  ♥

 

 

 

 

Kynttilät, kuuset,
omenat, tortut, tähdet.
Joulun tunnelman tuojat.
Jotenkin
minusta tuntuu,
että jouluni
ovat hukkuneet
tunnelmaan.
- Tiellä kulkee
yksinäinen mies
muovipussi kädessään.
Kulkiko
joulusaarna
siinä ohitseni?

(Helena Viertola)

kolme yötä jouluun on....

Nyt on mulla mun valkea kuusi. Ei ehkä niin tuuheanlainen kuin olisin toivonut. Hyvänä lisänä olisi ollut ledvalot oksien päissä kuten meidän toisessa kuusessa, mutta ei ollut tässä mallissa. Sellon cittarista löytyi ja ihan halvalla lähti 39,90 :)

Lasten kanssa koristeltiin iltasella. Kuopus oli sitä mieltä että oksille voi ripustaa puhtaita vaippojakin ;)

Toinen on yläkerrassa, se viimevuotinen vihreä ledvaloilla, sopii niin hyvin sinne. Ilman koristeita, pelkillä valoilla siis.

Uudet koristeet ja valot piti kyllä hakea vielä ja honkkarista niitä löytyi -50% hintaan. Vielä täytyy käydä katsomassa uusi tähti latvaan, Olen tykästynyt näihin tekokuusiin, ei tule sitä voimakasta hajua sisään, eikä neulasia.

 

 Mä olen viritellyt meille paljon valoja ikkunoihin ja pöydille vaasiin ja lyhtyyn. Ei niitä ole kuin neljässätoista paikassa vaan.. :) Täällä on niin pilkkopimeää, että jotenkin täytyy saada vähän valoa. Ystävämme Fortum muistaa meitä varmasti ensikin vuonna  ;)

Huomenna on aikamoinen puristus, viimeiset lahjat pitäisi saada haettua, jaksaa vielä jonottaa postissa (tänään en jaksanut ja lähdin pois kun jono oli ulos asti), paketoida, koristella piparit, käydä viemässä lahjoja, ruokakauppakierros..Ylihuomenna töihin iltavuoroon, joten aikaa ei sille illalle jää lähes yhtään.

Kyllä tää tästä taas, aina nämä joulut on tällaisia. Kauhea kiire kaikilla ja hyvä kun ei sydäri jo iske, kun saa luvan rauhoittua  ;)

Pieni, suuri ele..

Olen ollut ihan hirvittävän väsynyt. Koko vuosi on tuntunut jotenkin todella raskaalle. Kaikki sairastelut ja talon ongelmat. Ja kun parannuttiin, niin alkoi työt ihan normaalilla kolmivuorolistalla koko kesän. Ei yhtään kunnollista hengähdystaukoa. Sitten alkoi tavallinen arki. Siitä perään tytön ongelmat koulussa ja hirvittävä äidin huoli miten koulussa loppujen lopuksi pärjätään edes..? Se kuluttaa niin paljon, ainainen huoli jostain. Mietin jo että loppuuko tämä jatkuva huoli koskaan, aina sitä tuntuu olevan milloin mistäkin syystä..jos sais edes joskus olla murehtimatta kokonaisen kuukauden...? Sanoin sen rakkaalle ystävälleni ääneen ja hän vastasi: Hirveän vähän sä pyydät tässä elämässä...?!

Ainut ajatus päässäni, kun tästä lomalle päästään...? Toisena hyvänä kakkosena ajatus, jos saisin joskus nukuttua. Kotipäivät ns. "kalsaroidaan" vaan, niinkuin tänäänKIN. Minä en ulkonäkööni paljoakaan panosta, ehkä vaivaudun farkut vaihtamaan ennenkuin tytön koulutaksi pihaan porhaltaa. Tytöt hyppii pikkareissa ja pommi on räjähtänyt talossa joka ikinen päivä. Tai siltä musta aina tuntuu nykyään. Ei vaan aina jaksa. Rauhoittelen itseäni ajatuksella jos jaksan nyt perjantaihin siihen asti, että päästään lomalle. Lapset nukkuisivat edes tunnin pidempään lomalla? Voimia saisin kerättyä edes pikkuisen enemmän. Haikeudella muistelen menneitä jolloin olin virtaa täynnä, niinkuin pieni kylä. Ihan mitä sattui tai tapahtui, jostain voimia ammensin. Seuraava aikaraja on kun vuosi vaihtuu? Siitä on hyvä aloittaa taas, puhtaalta pöydältä?  :)  Ensi vuonna lupaan olla ahkerampi ja innokkaampi. Tehdä pois ne kaiki tekemättömät työt.

Nyt kuitenkin asiaan..

Tässä vuoden sisällä olen kotini ovet avannut varmasti toistakymmentä kertaa jos jonkinmoiselle työmiehelle. Tänään yhtäkkiä ovikello taas soi. Menin avaamaan, näytin varmaan vähintäänkin räjähdyksen kokeneelta...? ;)  Tällä kertaa oven takana seisoi Design Talojen vuosikorjauspäällikkömme, ehkä se ainut ihminen johon me kumpikin luetettiin koko tänä aikana, ainut johon meidän puolelta oli luonnollinen ja hyvä puheyhteys. Ojensi minulle suuren herkkukorin ja kortin. Katsoi silmiin ja sanoi: Me haluamme tänä jouluna muistaa teitä, koska olemme aiheuttaneet teille niin paljon pahaa mieltä!
Olin ihan ällikällä lyöty, suoraan sanoen. Halasin ja toivotin Hyvää joulua! Minä jolla ei kovin lämpimiä tunteita ole ollut kys. firmaa kohtaan viime aikoina.

Täytyy sanoa että olen kyllä niin yllätetty tästä vieraastani oveni takana. Siitä isosta herkkukorista mikä meille ojennettiin. Harva ihminen enää nykyaikana tulee ja pyytää anteeksi yhtikäs mitään. Itse siis koin tämän anteeksipyytämisenä. Jonkun mielestä tämä on pieni ja mitään sanomaton ele, vähintääkin olisi pitänyt saada korvauksia? Meille se oli erittäin suuri ele,etenkin nuo sanat, rahalla sitä kaikkea mielipahaa ei olisi kukaan voinut korvata.
Varsinkin näin joulun aikaan. Kaikki kokemukset talon kanssa eivät tunnukaan enää niin suurille pettymyksille? Ne tuntuvat yhtenä aikana meidän elämässä, tulipan tämäkin koettua. Ja siitä selvittiin.
Olen luonteeltani aika periksiantamaton ihminen. Anteeksiannossa on ollut vuosien aikana harjoittelun varaa, kun suutun niin suutun niin täysillä lopulta.. En kyllä kuitenkaan niin kovin helposti, aika kauan saa ärsyttää. ;) On ollut paljon kehittämisen varaa, sen myönnän mutta olen kehittynyt siinäkin, ainakin ihan tarpeeksi :)

Tällaiseen tekoon minkä tämä mies meidän ovella tänään teki tarvitaan kai tietynlaista rohkeuttakin? Tulla ilmoittamatta, tietämättä miten häneen reagoidaan? 
Hänestä ei ole kyllä voinut olla pitämättä, niinä hetkinä kun on meillä vieraillut. Lempeä tapa kohdata meidän perheen lapsetkin, antamalla heillekin pienen huomion , vaikka kyse olisi ollut vain talon asioista.
Tämä pieni suuri ele Design Talojen puolesta muuttaa kyllä paljon ja annan heille anteeksi tästä kaikesta, että meidän talon kohdalla sattui ja tapahtui. Tästä on hyvä jatkaa, siltä puhtaalta pöydältä. Hyvää joulua myös muillekin DT:n ihmisille! :)

Ja tästä tulikin mieleen, että me jokainen, näin joulun aikaan voisimme muistaa ja pyytää anteeksi niiltä joita olemme (joskus) ehkä loukanneet sanoilla tai teoilla? Vahingossa tai tarkoituksella, sillä ei lienet mitään väliä?  Enemmänkin sillä anteeksipyytämisellä ja anteeksi antamisella.
Anteeksi antaminen tuo tietynlaisen mielenrauhan ja on helpompi siirtyä seuraavaan vuoteen. :)

 

 



"Onko nyt joulu taas
kysyn ihmeissäni,
kun kuusi kannetaan tupaan
ja huoneen täyttää jouluherkkujen tuoksu.

...

Onko nyt joulu taas
vastahan oli kesä
ja viimeiset joululahjatkin
aamutossut ja hartiahuivi
vielä uutuuttaan hohtavina
piironkini laatikossa.

Karkaako ajan kehrä käsistäni,
kun päivät rientävät,
kesät, talvet
juhannukset ja joulut
vain käväisevät ohitseni?
Käväisevät, eivät pysähdy.

Lapsuudessa ne olivat kauan.
Oli niin paljon sitä joulua,
silmissä ilo ja tuike
kuin kynttilöissä.
mielessä lämpö ja rakkaus
isä, äiti, me kaikki yhdessä
lähellä toisiamme.
Ja pyhän kirjan lehdiltä
keskelle juhlaa kirkkaana
piirtyvä Jeesus-lapsi,
joulun vieras.

Taas kohta on joulu.
Pysähdy kohdalleni
sinä joulun lapsi,
tulithan minuakin varten,
kun kerran synnyit.

Synny uudelleen minussa
ja tee minut jälleen eläväksi,
että voin juhlaa ja iloa tuntien todeta:
Nyt on joulu! "

-Helena Viertola-

 

 

Ihanaa joulun odotusta kaikille, kohta on joulu taas...  ♥

Kuva lainattu googlen kuvahaulla...

Jotain pientä ja ihanaa myös äidille ;)

Mun ongelma tuntuu olevan nykyään se, että syydän kaikki rahani lapsiin. Usein unohdan että itselleenkin voisi ostaa joskus jotain..?

Tyttöjen risteilyllä sitten kokeilin ensimmäistä kertaa Joe Blascon meikkivoidetta mun kasvoihin. Ja tulos oli todella hyvä! :) Ihastuin ikiajoiksi ja päätin että nyt jos koskaan törsään välillä itseenikin ;)

Näitä ei tavismarketeista löydy, mutta netanttilasta löytyi ja tilasinkin itselleni vähän enemmänkin tuotteita. Nyt olen käyttänyt näitä muutaman päivän. Pysyy koko päivän samannäköisenä tulos. Mun iho on ollut vähän sellainen, että "syö" päivän mittaan meikin sillai hassusti, se vaan häviää pikkuhiljaa.Nyt ei tarvi lisätä yhtään ja ihon väriepätasaisuudet on hyvin peitossa!  :) Mulla on ollut vaihtelevasti huono iho paikoittain ja vallan jos stressiä pukkaa, niin se kyllä näkyy naamassa :/ Nyt sekin peittämisen ongelma on poissa, kun muut tuotteet ei ole peittäneet kunnolla.
Arvokkaampia ovat, mutta eipä tarvi ihan kauheesti edes laittaa. Uskon että riittousuus on hyvä hinnan suhteen.  :)

Piparkakkutalokilpailukin ratkesi. Tulin kuudenneksi talollani ja saan lahjakortin kampaamoon. Vielä en tiedä millaisen lahjakortin, mutta josko sellaisen että kävisin vähän siistimässä tätä tummaa väriä? Väri on haalistunut jo kuukaudessa ja juurikasvuakin näkyy joten just hyvään saumaan tuli tuo lahjakortti jos sen voi käyttää kampaajakäyntiin ;)

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :) Minä kiiruhdan kohta töihin iltavuoroon...

Joulun odotusta...

Viime viikolla sain äkkilähtö tarjouksen risteilylle. Tälläkertaa ei voinut vastustaa, koska a) en ollut raskaana, b) en imettänyt c) olin muutenkin töiden suhteen vapaalla.  :)

Meitä lähti kaksi hytillistä tyttöjä matkaan. Ja oli oikein lystikästä koko ilta. Istuttiin, katkaistiin mun 2,5vuoden alkoholittomuuskierre  ;) Mä nyt tyypilliseen tapaani panikoin jo alkuun, että olen varmasti yhdestä jo karmeessa humaltuneessa tilassa ja aamulla puhelen ei niin iloisesti norjaa vessan uumenissa... ?

Oli kyllä iloinen yllätys ettei näin käynyt edes useamman karpalovodkan jälkeen!  :)
Tuttuun tapaan aamulla heräsin kahdeksalta, vain neljän-viiden tunnin yöunien jälkeen. Uusi naama paikoilleen ja aamukahville. Hakemaan aamupalaa ja shoppailemaan lapsille lupaamani hello kitty karkkijutut ym herkut. Myöhemmin käytiin syömässä kaikessa rauhassa ja muistin kuinka ihanaa onkaan syödä todella kaikessa rauhassa kun kukaan ei ole vaatimassa mitään minulta kesken ruokailun ;) Sitten vähän vielä hytissä pötköttelyä tunti ennen saapumista kotisatamaan.
Kaikinpuolin ihana ja rentouttava reissu ja ilman huonoa oloa!  :D

Sain kyllä kuulla olevani just tyypillinen äiti. Jollain oli joku asia hukassa siinä pikkuruisessa hytissä niin osasin antaa sängyltä ohjeet mistä löytyy  ;) Aluksi ihmettelin kun asiasta mainittiin että huomaa kyllä äidin olevan paikalla. Miten ihmeessä se pullantuoksu jäi leijumaan mun ympärille, vaikka olin ostanut uuden bilepaidan ja laittanut naamankin  päälle paikoilleen..?  Mielestäni hätyyttelin moiset tuoksut jo hyvissä ajoin ennen laivaan astumista  ;)

Eilen olin jo terästä 12h yöunien jälkeen. Virittelin innoissani lisää jouluvaloja jos vaikka saisi lisää joulu fiilistä joka on taas kadonnut kuin pieru saharaan..

Valitettavasti kuvat ei ulkoapäin onnistuneet sitten yhtään. Kameran meinasin jo heittää kinokseen. Kuvien laatu alkaa olla sitä luokkaa että uuden kameran osto taas kerran edessä.

Olkkariin virittelin mun ikivanhat talvi/joulu risut valoineen. :) Alakertaan haaveilen tänä jouluna valkoista tekokuusta. Vaaleanpunaisilla ja kultaisilla koristeilla. Yläkertaan sain jo viriteltyä edellisvuoden kuusen, sopii oikein hyvin sinne.

Harvinaisen suttuinen kuva ulkoa, kyllä harmittaa tuo kamera. Mut talo näyttää kyllä kauniille, sellaiselle kuin kuvittelin sen näyttävän sitten kun on paljon lunta. On se kaikesta huolimatta kaunis talo. Pitää hankkia uusi kamera ja napata uusia ulkokuvia myöhemmin  :)

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!  me sairastellaan taas vaihteeksi....

Pipareiden koristelua osa 1155...?

Ollaan aloitettu tämä homma jo marraskuun alussa. Vaatii useita toistoja  (viisaat sanat ;)  ), jotta me joskus päästään siihen, että kuvista paistaa ne iloiset, rauhalliset pikku leipurit  ...?  ;)

 

Ensimmäiset minuutit on täynnä keskittymistä..?

 

Slurps kuuluu tasasin väliajoin ja käsi käy koristelukipon kautta suussa  ;)

Saa kyllä itse syödä piparinsa...se ei lienet ongelma..?

 

Ja taas ihan täysillä mukana..

 

Ei vissiin mennyt ihan putkeen..?

 

Koristelautaselta löytyi jotain ihan käsittämättömän hienoa...?

Kenties kultainen helmi...?  :D

 

Ja normi lopetus...eli loppusekoilut...?

 

 

Ehkä ensi kerralla kaikki sujuu sievästi...?  ;)

Piparkakkutaloni päätyi myös iltalehteen! :)

Marraskuussa tekemäni piparkakkutalo löytyi sattumalta iltalehden sivuilta.  :)


Tämän jutun alaosasta:

iltalehti


Kysehän oli Remaxin järjestämästä hyväntekeväisyyskilpailusta, jossa talot myydään ja tuotoilla tuetaan Vihdin vähävaraisia perheitä jouluna. Ajatus oli sen verran hieno, että tänä vuonna osallistuin minäkin. Osallistujia ei ole myöskään unohdettu, sillä palkinnot on tosi hienot tänä vuonna.

Julkisuutta tälle piparkakkutalokilpailulle on myös saatu vallan hauskoilla ilmoituksilla Etuovi.comiin tupsahti myynti ilmoitus keskiaikaisesta linnasta.

mtv3.fi

etuovi


Facebookissa voi käydä tykkäämässä omaa suosikkiaan. Voittajaa ei tosin valita tykkäyksien määrästä, ne kyllä huomioidaan voittajaa valitessa. Eniten vaikuttaa toimistolla annetut äänet ja äänestys loppuu 5.12.2012.

Taloja kertyi tänä vuonna 45kpl. Myyntituotoilla saadaan varmasti ihana joulu näille valituille perheille ♥

Lunta!

Etelä on saanut kauniin paksun lumipeitteen. Se on positiivista, ei tule kuraa sisään ja paikat pysyy puhtaana.

Jotenkin mä olen niin kyllästynyt tähän ainaiseen stressaantuneeseen olotilaan, koko pitkä vuosi ollut yhtä murehtimista. Miten tästä pääsee eroon? Tai kyllähän mä tiedän, mutta niin ettei valtavasti tulisi niskaan suomeksi sontaa..? Ja pitäisi odottaa yksi pitkä vuosi lisää vielä.
Talo on nimittäin vaihteeksi temppuillut. Kai tässä talossa on joku paha karma...? Eikö tämä ikinä lopu...?
Musta tuntuu että me oltais oltu onnellisempia siinä rivarin pätkässä. Lapsetkin on sanoneet että tykkäsivät asua siinä, vaikka elettiinkin kuin sillit purkissa se 9kk:tta.  Epäilenpä suurimmaksi syyksi sitä että siellä asui iloinen äiti, joka ei murehtinut yhdestä talosta. Tuntuu tällä hetkellä että jopa Espoon vuokra-asunnot on laadukkaampia kuin tämä talo.  Eli mitä tästä opimme? Ei uusi talo tuo välttämättä onnea, vaikka lisä tilaa toisikin.

 Jotenkin tuntuu että kaiken energian on vienyt viime viikkoina tytön ongelmat koulussa, joita ei siis ole missään muualla. Kukaan lähipiiristä ei suostu uskomaan mitä tyttö on puuhastellut koulussa, kun kerron. Enpä tiedä uskonko itsekään ihan oikeasti..?! Vaikkakin olen aina ollut sellainen äiti että en ajattele: Eihän minun kullanmuruni koskaan.. Tuntui että vuosia oltiin jo eletty sitä melkein normaalia lapsiperheen arkea, totuushan on ettei normaaliin koskaan tulla pääsemään, sehän on selvää. Kuitenkin siihen pyritään, niin lähelle kuin mahdollista. Vammaisuus on vain ominaisuus, huomioiden sen vaatimat avut ja ohjaukset mitä me ei edes ajatella enää, vaan kaikki tulee luonnostaan.


Työiltojen päätteeksi oli tyttöjen kaksoissynttärit tänään. Vieraista kymmenen ei vaivautunut ilmoittamaan ettei tulekaan, tai osa ilmoitti tuntia ennen synttäreitä ja osa pari tuntia jälkeen päin. Se on aika erikoinen fiilis, kun on aamusta asti laittanut kaikkea että jokaiselle varmasti riittää ja ihan turhaan.

Synttärikakun koristeiden teko jäi eiliseen iltaan. Mielessä ei pahemmin pyörinyt kuin valmismuotit, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni, että nyt oikeasti koristetta toiveiden mukaan kakun päälle!
Muumikakkua oli toivottu ja tällainen siitä sitten valmistui. Kaikessa kiireessä pursotukset meni ihan plörinäksi, mutta olkoot.   ;)

Muumi peikko on hämmästynyt lumen määrästä ja lentänyt peffalleen lumikinokseen....
 Käytin siihen Wiltonin massaa ja sekoitin lisäksi sokerimassaa, meni jotenkin röpelöiseksi pinta kuivuessa eli ei kannata sekoittaa keskenään.Lumihiutaleet tein sokerimassasta ja valelin ne sokeriliimalla ja ripottelin tavis sokeria päälle. Tuli ihan kivan näköisiä.

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonlopun jatkoa!