Osku, meillä on niin kova ikävä..

Viikko sitten sunnuntaina ajattelimme juhlistaa kahden vanhimman lapsen syntymäpäiviä. Olin leiponut herkkuja ja kylään oli tulossa lasten serkut, nuorimmaisen kummi sekä lasten mummi. Päivällä sitten saimme puhelun kaveriltamme, jonka luona meidän ulkokissamme Osku asusteli. Osku muutti rakennusajaksi omakotitaloon lähelle meidän tonttia, koska täällä rivitalossa ei kissoja saa pitää irrallaan.

Puhelu koski sitä, että Osku oli saatava eläinlääkäriin nopeasti. Joku oli tehnyt sille jotain ja suusta tuli verta. Mieheni lähti nopeasti ja soitteli lähimmät päivystävät eläinlääkärit läpi. Saatiin aika ja Osku olikin jo etuajassa odottelemassa hoitoon pääsyä. Valitettavasti mitään ei enää kannattanut tehdä. Oskua ei voitu pelastaa enää. Joku oli ilmeisesti ampunut sitä värikuula pyssyllä ja potkassut päähän. Leukaluu sojotti suusta läpi ja ylähampaat oli poikki. Mieheni soitti minulle ja yhdessä päätimme eläinlääkärin kehotuksesta päästää Osku pois. Suru on suuri, meillä jokaisella.

Osku oli kissa jollaista en ole koskaan ennen tavannut. Osku oli alunperin löytökissa ja meille Osku tuli n. 5 vuotiaana. Edellisen kodin lapsi oli allergisoitunut sille. Entinen emäntä kertoi Oskusta kuinka se aina kertoi jos vauva heräsi ja kuinka se suojeli vauvaa toisen kissan hyökkäysyrityksiltä.  Uskoin silloin tai en..

Saimme kuitenkin kokea itse saman. Odotin neljättä lastani ja kun vauva syntyi, niin Osku jäi sisäkissaksi. Osku vahti korisängyn alla vauvaa ja aina kun vauva heräsi, niin Osku ilmoitti minulle naukumalla. Kerran Osku tuli jopa saunaan kertomaan että vauva oli herännyt.
  Sama toistui taas kun viides lapsemme syntyi. Osku jäi sisälle jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Osku seurasi minua ja vahti jokaisen liikkeeni. Ja kun vauva syntyi, niin Osku vahti. Kerran Osku uskaltautui ihan vauvan viereen sängylle. Se kehräsi oikein kovaäänisesti ja hellästi nuolaisi tytön hiuksia.
Osku rakasti lapsia. Se rakasti niin paljon ihmisiä, että meni ihan viereiselle kävelytielle hakemaan rapsutuksia ohikulkevilta ihmisiltä. Se suuri luottamus ihmisiä kohtaan koitui kuitenkin sen kohtaloksi..

Tiedämme, että ulkokissalle voi tapahtua mitä vain. Ja tiedämme, että kissan saa ampua jos se omalle tontille tulee. Miksi ihmisen piti silti olla niin julma? Miksi Oskun piti lähteä noin julmalla tavalla..?
 Osku haudattiin meidän uuden kodin tontille kahden ison männyn väliin. Nuku rauhassa meidän rakas jättikissamme Osku!

Viime syksynä Osku päätti pitää silmällä ketä meidän talon näytöissä kävi. Röhnötti sohvan selkänojalla kun tulimme kotiin :)

Osku silloin kun se tuli meille 2005.


Elämä kuitenkin jatkuu kaikesta huolimatta ja talo rakentuu vauhdilla. Takka on valmis ja seinät maalattu sekä tapetoitu. Seuraavaksi odotamme laatoituksia. Kodinkoneet valitsimme tänään. Enää reilu 2,5kk:tta ja sitten päästään muuttamaan.