tiistai 2. helmikuuta 2016

Samoille huudeille..

Melkeinpä tarkalleen 5vuotta sitten päivän yli, järjestelin tavaroitamme ostamassamme asorivarissa.
Tänään saamme avaimet samoihin taloyhtiöihin.
Viisi vuotta sitten olo oli jännittynyt.
Olimme juuri tehneet kaupat omakotitalostamme ja lähtölaskenta uuden kodin rakennusprojektiin oli alkanut. Intoa täynnä, malttamatonta odotusta. Unelman toteutumista.

Tänään, viisi vuotta myöhemmin. Kaiken tämän jälkeen olemme löytäneet taas asunnon perheellemme ja tämä on jo kolmas hometalomme jälkeen. Ahtaudumme 85,5m2 rivariin. Ainut vaihtoehto enää mikä löytyi perheellemme. Emme edes koiraa ehtineet käyttää, sillä olot täällä vuokratalossa alkaa olla sitä laatua kuin omassa hometalossa. Kuopus valvoo taas, henkeä ahdistaa öisin. Toinen pikkupojista yskii kuivaa homeyskäänsä, eikä lääkkeet edes auta.
Ja me kaikki loput erilaisilla oireillamme, tarviiko niitä edes listata enää.
Mennään minun tuntemuksilla asuntoa kohtaan. Ainut mikä jännittää on jokunen viikko sitten maalatut seinät, oireiluttaako ne? tai jos siellä onkin joku vesivahiniko ollut joskus mitä ei ole huomattu? Mitä en tuntenut yhdellä näytöllä.
Alapohjassa on kuulemma aina ollut koneellinen tuuletus alusta asti tiesi huoltomies kertoa. 
Alapohja, tuo meidän perheen kirous.

Tai entäs jos tähänkin rivariin suunnitelmat teki aikoinaan Spede ja Uuno Turhapuro?
Jonka alihankintana Sörsselssön toteutti..?

Tänään suoraan sanottuna pelottaa mitä tästäkin taas tulee?
Seuraava paikka on varmaansitten  kuusen juurella..?

Taas käymme läpi tätä omaisuutta joka on kai onneksi? hyvin vähäinen. Ehkä puhdistettavissa? Metallia ja lasia ne muutamat kalusteet.
Uusia pitää taas patjoja ja petivaatteita. Yritämme pelastaa vatteita mitä pelastettavissa on vielä?
Ei ole varaa taas uusia kaikkea 9 hengelle.
Tiedän jo valmiiksi että kannamme tämän talon homeet matkassamme ja voi olla että taas joudumme uusimaan kaikki vaatteet?

Ei auta muu kuin kietoa kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa taas kerran, 
että tämä olisi ihan oikeasti edes sen verran puhdas asunto, että voisime elää sitä elämää vihdoin mitä oli tarkoitus elää omassa talossamme.

Ei muuta kuin onnea uuteen kotiin!
Ja sitä tarvitaan nyt enemmän kuin arvata saattaa.


1 kommentti:

  1. Tutun kuuloisia mietteitä. Kirjaimellisesti onnea uuteen kotiin! Kunpa se olisi teille riittävän terve ja saisitte neliöt riittämään :)

    VastaaPoista