tiistai 13. lokakuuta 2015

Kymmenen viikkoa uudessa kodissa :)

Kymmenen viikkoa tuli täyteen viime perjantaina. Olot on parantuneet todella paljon. 
Välillä on päiviä, monia peräkkäin etten muista edes sairastuneeni. Joskus jopa epäilee että kävikö meille näin. Kuitenkin huonot paikat muistuttaa nopeasti.



Kävimme poikien kanssa neuvolassa. Siellä tiedostettu ongelma sisäilmassa. Ensimmäisenä kertana olin aulassa odottamassa kun nelivuotiaani teki tehtäviä. Pyörryksiin menin arielin katkuista muissa ihmisissä ja vissiin muutama homehtunutkin joukkoon mahtui. Sain selkeät home oireet. Toisella kerralla vahingosta viisastuneena menimme suoriltaan oman terkan huoneeseen. Siellä pärjäsin oireitta. Kolmas kerta todensanoi paikan epäsopivuuden. Toisessa päässä käytävää oli aistittavissa huono ilmanlaatu. Mieheltä lähti ääni, pojat pärähtivät punaisiksi,kuopuksella alkoi refluksi ja itse olin aivan aivosumussa naama punaisena töttöröö..

Kuitenkin olemme pysyneet terveinä! Ei minkään valtakunnan tauti ole meihin iskenyt!
Kuitenkin tauteja kulkeutuisi meille neljästä koulusta ja eskarista kun lapsia on kuitenkin 7. Lapsilta ei estetä kyläilyä eikä synttäreitä. Kaupoilla käydään. Flunssaa ei ole rantautunut siltikään.
Mun ihmeellinen jäykkyys on kadonnut, enkä ole koko aikana kärsinyt minkäänlaisista niveloireista tai selkäjumeista. Omassa talossamme jouduin alvariinsa jumppaamaan ja venyttelemään, kun olin vaan niin jäykkä. Niin kummallisen jännittynyt. Kutominen siellä ei onnistunut ollenkaan kun kädet puutuivat, ne puutuivat myös öisin. 
Siispä ostin puikot ja pari lankakerää Ipana lankaa. Pojille piti saada villasukkia, kun ei heillä ole.
Olen kutonut eikä ensimmäinen fiilis olekaan että mulla olisi nippu puutuneita nakkeja käsissä.

Olen myös huomannut että en olekaan ihminen joka tarvitsee unta loputtomiin. Näin luulin vuosia omassa talossani. Ihmettelin miten muka aikuinen pärjää 7-8 tunnin yöunilla? Mieshän meillä valvoi pikkupojan kanssa, koska minusta ei ollut valvojaksi. Silti olin aina vaan väsynyt. Ensimmäisenä kuukautena täälläkin olin väsähtänyt ensin puolen päivän aikoihin. Sitten iltapäivällä. Nyt en enää mihinkään aikaan kuin vasta illalla kunnes menen yöunille. Pärjään siis normaaleilla yöunilla.

Uusia pesuaineita emme ole saaneet, emmekä ole edes yrittäneet. Nykyiset riittää hyvin arjessa.

Uusia huonekaluja emme ole hankkineet. Koitamme rauhoittaa nyt arkea niin että pakolliset talvivarusteet saamme hankittua. Olen saanut aika hyvin ostettua kaikille jo jotain. Tarkkaan pitää vaan miettiä materiaalit lastenkin kohdalla, etenkin näiden kemikaaliherkkien lasten.
Ihana kemikaalipoliisi Maria kertoo mielenkiintoisia asioita esim sadevarusteista blogissaan.
Kannattaa käydä lukemassa. Itse taisin saada sieltä vastauksen juuri siihen miksi mulle on vaikeampia esim Rukkan sadevarusteet verrattuna Reimaan sekä Cirafiin. Tässäkin meni tovi taas ihmetellessä kun uusia Cirafeja tuotiin sisään heittämällä ja Rukat on tiukasti viikattuna ylähyllyllä.

Tämä talo on edelleen hyvä. Välillä mietin miten tämä onkaan näin mahdottoman hyvä?
Tällainen olisi pitänyt olla meidän omakin talo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti