Kakkua toimitettiin sankassa lumisateessa :)

Tänään oli sitten ystävän pojan 9v syntymäpäivät. Olin täyttänyt kakun eilen illalla jääkaappiin ja toivoin että olisin terve tänään tekemään sen loppuun. Onneksi influenssa ei ole minuun vieläkään iskenyt. Uudenvuoden lupaukseni oli pitää parempaa huolta itsestäni ja olen sitten syytänyt itseeni sekä lapsiini aika monta eurosta vitamiineihin ja maitohappobakteereihin. Miehellekin olen niitä tuputtanut ja muistutellut että ottaisi, mutta kun ei.. ;) No nyt hän syyttää että minä en sairastu tähän tautiin koska olen popsinut sadoilla euroilla kaiken maailman pillereitä! ;) No ei nyt ehkä ihan sadoilla sentään. Kyllä se tauti vielä minutkin yllättää, sitten kun olen hoitanut koko perheen ensin kuntoon. Näin se aina menee.

Vietiin kakku perille asti vaikkakin lapsista osa oli vielä kuumeessa. Saivat sentään nukuttua autossa päiväunia. On niin vaikeaa niidenkin taas olla vaan, ihan entiseen tapaan riehuvat, leikkivät nätisti ja tappelevatkin. Neiti 2v raahasi imuria huoneeseensa viimeisillä voimilla 39 asteen kuumeessa ja ilmoitti omaroivansa oman huoneen! :D Uskomattomia nuo lapset kipeinäkin.

Ei päästy pihaan asti, koska näytti siltä ettei auraajaa ole näkynyt koko talvena Espoossa, ainakaan niillä kulmilla ;) Kannoin jonkun 700m koristeita toisessa kädessä  ja toisessa kakkua ja lunta oli polveen asti. Lopulta läähätin ja puuskutin itseni sisään ovesta. Koristelin kakun ja synttärisankari oli erittäin iloinen ja tyytyväinen. Ajeltiin samantien kotiin ja koko puolituntinen ajomatka oli aika kamala! Jännitin miehen ajaessa niin että huomenna taidan olla aivan jumissa?
Kakku kuitenkin onnistui toivotulla tavalla. Mitä nyt taas vaadin itseltäni kympin suoritusta ja reunan rypyt hiukan ärsytti. Eipä niitä kukaan muu tainnut edes huomata  ;)

Illalla sitten pikkumies pelästytti molemmat vanhempansa. Kuume nousi huimaa vauhtia 39,1 asteeseen. Yökkäkin siinä rytäkässä lensi pieneltä :( Aloin vaihtamaan vaippaa ja huomasin että pienen jalat olivat ihan harmaat sekä kädetkin. Kaikki raajat ihan kylmät. Reisissä oli polviin asti jännää kuviota iholla. Siitähän sitten samantien tuli Lohjan reissu, ei muuta kuin haalari päälle ja menoksi isin kanssa. Onneksi ei ollut kuin nopeasta kuumeen noususta kyse. Keho ei ihan pysynyt mukana siinä kuumeen nousussa. Korvat ja hengitysäänet olivat puhtaat. Ja nesteytys oli onnistunut vaikkakin itse epäilin ettei tarpeeksi ollut mennyt. Poika juo ja syö tosi huonosti nyt, kurkku on todella punainen. Onneksi tuota kokoa on edelleen sen verran, että pärjää hyvin vaikka sairaaksi tulikin :) On se jännä miten äitinä aina huolestuu niin valtavasti kun pienet sairastaa. Vaikka mekin ollaan neiti kolmosen kanssa käyty läpi vaikka mitä. On ollut neljä leikkausta, suolitukoksia, keuhkokuumeita ja kerran teholla astikin yhden keuhkokuumeen takia. Silloin kyllä luulin jo että siitä ei enää selvitä. Kuitenkin selvittiin ja kaikista ollaan selvitty. Silti aina pelästyy jos jotain normaalista poikkeavaa tulee kun lapsi sairastaa.

Voikaahan kaikki hyvin ja koittakaa pysyä terveinä!