torstai 9. helmikuuta 2012

Kuluneen viikon juttuja..

Maanantaina pojat leikattiin ja kaikki sujui odotetulla tavalla. Meno on ehkä hiukan rauhoittunut jo vanhimman kissan kiusaamisen suhteen  :)
Jätettiin sitten jumppa kuitenkin väliin maanantaina, koska neiti oli aikas väsynyt tapaus. Ajattelin että kirjastoreissu oli ehkä siihen tilaan parempi loppuiltaa ajatellen  :) Löydettiin n.20 kirjaa taas iltasaduiksi. Meillä on tapana lukea joka ilta yksi kirja. Joskus luetaan Risto Räppäjiä ja niistä luku per ilta. Nyt löysin Mervi Lindmanin toisen Memmuli kirjan, Memmuli karkaa sirkukseen ja se oli kyllä hauska äidinkin mielestä. Harmi että häneltä on tullut vain kaksi Memmuli kirjaa. Toivottavasti tulee vielä lisääkin.  :)

Tiistaina vietettiin kotipäivää. Kuopuksen kummitäti pistäytyi kahvilla ja viihtyikin kolme tuntia kylässä. Nelivuotias keksi järjestää siinä sitten itselleen yökyläreissun. :) Kuopuksen kummitädillä oli vapaapäivä seuraavana päivänä joten yökyläily onnistui. Taas oli siellä päässä ollut actionia. Sauna oli pitänyt lämmittää ja saunan jälkeen neiti oli ehdottanut että voisi myös imuroida? Kun sulla tota koirankarvaa on nyt nurkissa, niin missäs sun imuri mahtaa olla? Oli kuulemma naurussa ollut pitelemistä siinä vaiheessa. Olivat päässeet yhteisymmärrykseen että siihen aikaan illasta ei imuroida. Munakkaan neiti oli saanut aikuisen avulla valmistaa itselleen.  :) Meillä nämä tytöt on kyllä aikaan saavia yksilöitä ja saa olla välillä silmätkin selässä. Tiistaina kun tein pizzaa keittiössä, niin johan oli 2 v tiskiharjan ja fairyn kanssa puuhaamassa selän takan. Äiti mä vaan tiskaan äkkiä!  :D Molemmat kovia tyttöjä pyyhkimään pintoja ja pölyjä :D

Eilen hihittelin täällä yksinäni kun kuuntelin niiden leikkejä. On ihana katsoa kun leikit muuttuu. Nyt tuo 2v 3kk on kiinnostunut kotileikeistä. Nelivuotias vielä vie mennen tullen ja palatessa mutta selkeä idea kotileikistä kytee jo. Nelivuotias pyytää että leikitään kotia? Hei, mä voin olla äiti! Johon kaksivuotias ilmoittaa iloisesti Ja mä voin olla isi! Nelivuotias kyllä nopeasti päättää siskon puolesta Eiku sä oot kyllä lapsi nyt! Vähän aikaa väittelyä, kun kaksivuotias sinnikkäästi väittää vastaan että haluaa olla isi, mutta lopulta suostuu olemaan lapsi. Melkeinpä heti tämä äiti pistää lapsen nukkumaan. No niin lapsi, nyt on aika mennä nukkumaan. Tulehan tänne niin äiti pistää peiton päälle! Anna äidille suukko! Pikkusisko katsoo hömistyneenä ja toteaa tiukasti Enkä anna! Ja tämä äiti vaan menee ja väkisin moikauttaa liiotellun pusun poskelle  :D
Tänään ajettiin autolla. Isosisko pyysi pikkusiskoaan lasten sänkyyn joka oli niinkuin auto Tuleppas lapsi nyt kyytiin, äiti ajaa autolla! Ja sisko taas iloisena mukana Joo, joo äiti! ja sitten huristeltiin ties minne.   Ihanaa kun mielikuvistusta riittää molemmilla. niinkin pitkälle että tänään synnyttivät vauvat. Molemmat kulkivat vauvanuket paidan alla ja sitten tapahtui synnytys, vauvat tippuivat paidan sisältä :D On meillä imetettykin ja nelivuotias todennut suureen ääneen tää vauva pitää nyt syöttää kunnolla, että se nukkuu sitten myös kunnolla! Ja hyssytetty vauvanukkea ja ihmetelty suureen ääneen mikäköhän tällä nyt on kun ei rauhoitu millään?? kaiken ne kuuntelee mitä oma äiti on sanonut. Sitä en kyllä myönnä että iltasuukko otettaisiin vaikka väkipakolla :D

Poika on nukkunut vähän levottomasti tässä viime aikoina. Monena yönä herättänyt suunnilleen neljän maissa ja itkeskellyt. Ajattelin jo korvatulehdustakin. Neuvola lääkärissä vasen korva punoitti ihan pikkuisen, mutta ei ollut kuuria kaipaava sentään silloin. Käytettiin sitten mehiläisessä eilen samalla kun itsekin omissa tutkimuksissani. Ei ollut tulehdusta ja kappas, poika nukkui viimeyönä tosi hyvin, kerran heräsi kahden maissa. Ja nukahti heti maidon jälkeen. Mun omat tulokset eivät olleet kovin mieltä ylentäviä. Löytyi rinnasta pieni kasvain, näillänäkymin kyllä ihan hyvänlaatuinen, onneksi  :) Oireilun vuoksi lähti sitten eteenpäin ja odottelen leikkausaikaa. Vähän jännittää, niinkuin aina jos omasta kehosta jotain ylimääräistä löytyy. Mutta nyt sekin on selvitetty, ei tarvitse enää murehtia mikä siellä mahtaa vihotella? Lohdutukseksi poikkesin Lindexille ja ostin ison kassin vaatteita lapsille, niin siis lapsille enkä itselleni :D Näin se menee aina!  ;) Saalis oli aika hyvä kahdet housut esikoiselle, kakkoselle paita, kolmoselle 3 verkkarit, neloselle 2 leggarit ja paita, vitoselle leggarit ja paita ja kuopukselle yöppäri, sukkikset ja body. Ja omasta mielestäni halvalla pääsin, meni vain 130e. Kun siis ottaa huomioon että jokainen sai jotain :) Pitkään aikaan en ollutkaan käynyt Lindexillä ja ihania vaatteita olisi ollut enemmänkin.

Tänään ollaan sitten oltu ihan kotosalla. Mittari paukkuu -18 ainakin aamusta. neitoset sitten ehdottivat askartelua.  Mikäpä siinä, oltiin yläkerrassa ja sanoin että olkaa sitten siinä äidin ja isän huoneessa. Ovi pitää olla auki. Askartelu sujui ihan hyvin sakset oli käytössä ja näin.. Ei tarvittu kuin tieto että askarrellaan, sakset on nelivuotiaan kädessä, tietynlainen ilme nelivuotiaalta joka vaivihkaa tulee viattoman näköisenä sulkemaan ovea...  ;) Saman tien menin huoneeseen että mitäs nyt täällä tapahtuu??!  Muutama, onneksi ohut hiustuppo lojui maassa. Oli siis suunnitellut parturoivansa systerin pään siinä kaikessa hiljaisuudessa ovi kiinni laitettuna!  :D Onneksi äideille kehittyy oikein mainio tilannetaju kotona ollessa. Ei tarvita lapselta kuin tietty ilme ja tietyt liikkeet, heti soi hälytyskellot päässä, että nyt vissiin tapahtuu ja sattuu? :D

Sellastapa tänne tälläkertaa. Voikaahan hyvin ja pysykää terveinä!  :) Meillä ei tainnut sitten kukaan muu sairastua, kuin vanhin tyttö joka on jo parantunutkin :)

6 kommenttia:

  1. Huh, teillä sitä riittää menoa ja meininkiä! Yhden lapsen kanssa saa sentään päiväunien aikaan vielä viettää ihania, HILJAISIA hetkiä kahvin, kirjan tai koneen ääressä - tai vaikka rauhassa siivoten.

    Hyvä muuten tuo "parturi"juttu, osaan ihan sieluni silmin nähdä, miten ovi laitetaan hiljaa kiinni. Meillä ehkä onnistuttiin siinä vielä salavihkaisemmin, sillä itse leikkasin lapsena pikkusiskon hiukset useaan otteeseen :O.

    Onneksi lääkärissä ei ilmennyt mitään vakavampaa ja toivottavasti leikkauskin menee hyvin <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa varmaan hullulle, mutta on meillä hiljaisiakin hetkiä. Silloin kun kaksi nuorinta nukkuu ja nelivuotias piirtää, maalaa tai muovailee. Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla.
      Onneksi hiukset säästyivät! Me ei olla leikattu vielä koskaan nuorimman tytön hiuksia ja annetaan kasvaa vaan. Toki sitä pitää kohta vähän tasoittaa ,mutta sitä ei sisko-kulta kyllä hoitele! Itse olen pienenä parturoinut kunnolla oman pääni, jonka takia hiukset sitten leikattiin ns.poikatukaksi. Meillä on kuvia jossa murjotan lyhyillä hiuksilla.

      Ei onneksi löydös pelota, ennemminkin itse toimenpide. Sanoo ihminen jolle tehtiin viime kesänä sektio :D Ja tuohan poistetaan paikallispuudutuksessa.Pikku viilto, kasvain pois ja umpeen. Inhoan vaan kaikkea mikä kohdistuu minuun itseeni. Oli pikkuisen pakko googlettaa aiheesta ja näyttää olevan aika yleinen löydös naisilla.

      Poista
  2. Voi, onpa ikävää, kun sinulta kasvain löydettiin. Toivottavasti on hyvänlaatuinen!

    Meillä myös pikkujätkällä viimeyö oli todella levoton. Kerkeshän tässä ton parin viikon sairastelun jälkeen ollakin muutama hyvä yö:) No, jospa ensi yö taas olisi parempi.

    Kiva lukea noista teidän tyttärien leikeistä. Tulee niin mieleen, kun meidän esikoinen ja keskimmäinen leikkivät keskenään ton ikäisinä..

    Hyvää viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä luotan että on hyvänlaatuinen. :) Taisi lääkäri sanoa että ei ole tyypillisen pahan laatuisen muotoinen? Ja yleensä kuulemma paha ei ilmoittele itsestään juuri ollenkaan. Tämä on nyt vihotellut imetysaikana ja sen jälkeen silloin tällöin.

      Meillä oli viime yö taas ihan hyvä. Taitaa meillä jätkä tehdä ehkä hampaita kun on vain kaksi alhaalla? Vähän on sen oloinen.

      Hyvät viikonloput myös teille! :)

      Poista
  3. Minuakin nauratti tuo hiustenleikkausjuttu! Ai että mikä siinä tukassa niin kiehtookin että useimmat lapset sitä haluavat leikkailla?! :D

    JA tsemppiä kovasti tuohon leikkaukseen. Ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Mua ahdistaisi varmasti ihan kamalasti mitä tahansa mulle pitäisikin tehdä. Pistämisetkin tuntuvat inhottavilta... On se jännä miten taas omassa ammatissa moiset toimenpiteet luonnistuvat kuin vettä vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oishan niitä hiuksia kivaa vähän napsiakin :D

      Kiitos tsempeistä! Pieni ahdistuksen poikanen taas hiipi hetkellisesti mieleen kun olin töissä pitkästä aikaa. Ruokapöytäkeskusteluissa meni sitten syöpäosastolle jutut ja rintasyöpäpotilaisiin... :/ Mut ohi meni onneksi ja hyvin toi menee, pikku juttu ja hyvältä näyttää kuitenkin tilanne :) Mä olen kans varsinainen hoitaja. Mulle ei saa tehdä mitään, mutta muille voi :D Yhtäkään katetrin laittoa en enää vähättele kyllä oman kokemuksen jälkeen sektiossa! En enää ikinä päästä suustani: "ei tää satu, ei tunnu kuin pikkasen ilkeälle.."

      Poista