maanantai 12. maaliskuuta 2012

Tunnustus! :)

Ihka ensimmäinen sellainen. Ja kyllä sai hymyn aikaan! Ja fiiliksen, apua :D Mitä pitää tehdä. Olen kai sen verran kalkkis että en ole ollut ihan selvillä vesillä näiden suhteen..? ;)
Tunnustuksen saajan on...

§ kerrottava linkin kera keneltä tunnustuksen / haasteen sai
§ paljastettava seitsemän faktaa itsestään
§ laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin

Tunnustus tuli siis http://helliahetkiakarpaloretkia.blogspot.com/  Ansukalta, johon tutustuin eräällä keskustelufoorumilla kun odotimme näitä meidän nuorimmaisia :) Perustin blogini ja Ansukka ilmestyi lukijaksi :) Tykkään hänen blogista, ihanasta ja hauskasta tyylistä kirjoittaa. Usein näen hauskat tapahtumat sieluni silmin ja hihittelen täällä koneeni ääressä. mutta aloitetaanpas sitten...

1. Tämä, ensimmäinen blogini. Nimi ja osoitekin muutettu kerran, erään elämäni kyttääjän ansiosta. Päätin kuitenkin jatkaa ja poistin muutaman postauksenkin. :) Välillä tulee hetkiä, että on tarve kirjoittaa. Minä, joka inhosi äidinkieltä koulussa AINA! :D Eli jos kielioppipoliisi toisesta lukemastani blogista huomaa jotain, niin syy on siinä :))

2. Olen ollut aina hyvin tarkka omista tekemisistä ja koitan tehdä asioita aina huolellisesti. Yhdessä vaiheessa huomasin olevani jo niin tarkka että jopa pyykit oli telineessä järjestyksessä rivissä niin, että jokaisen vaatteet oli peräkkäin.. Kai kuvittelin että siitä on jotenkin helpompi viikata kaappiin vaatteet? :D Nykyään annan mennä miten tulevat käteen pyykkikasasta. Enkä jaksa olla niin tarkka telineen pyykkijärjestyksestä, lähinnä naurattaa koko asia nykyään. ;)

3. Olen syntynyt -78 ja neljän lapsen perheestä keskimmäinen. Se sorrettu! :D
Hyvin aikaansaava ja itsepäinen lapsesta asti. Akvaarionvedetkin vaihdoin 10 vuotiaana ja huolsin oman marsuni 6 vuotiaasta lähtien. Muutin pois 18vuotiaana ja esikoisen sain 19vuotiaana. On tullut nähtyä ja koettuna kaikenlaista elämässä, sellaistakin jota ei olisi koskaan tarvinnut ehkä kokea. Elämä opettaa, mutta kaikkea ei kannata tehdä vaikeimman kautta..? Tätä koitan omille lapsille tolkuttaa.

4. Minusta piti tulla kampaaja, mutta saadessani erityislapsen minusta tulikin lähihoitaja. Ennen kouluun menoa haaveilin lastenhoitajaksi lastenosastolle. Kouluun hakiessani vähän huijasin haastattelussa että: Kyllä, voin tehdä töitä vanhusten parissa :)) En siis huijaile oikeasti ikinä, mutta siinä tilanteessa sanoin vaikka ajattelin hiljaa mielessäni, että en ehkä voisi ihan aikuisten oikeasti. Ei ollut mitään kokemusta vanhoista ihmisistä, omat isovanhemmat olivat melkein kaikki kuolleet ja ainutta, vaaria näin tosi tosi harvoin. No lopulta erikoistuin vanhuksiin :D Oikeissa töissä olen akuutilla vuodeosastolla. Välillä käynyt muuallakin, mutta aina palannut takaisin. Meillä hoidetaan monenlaisia potilaita ja ihan kiva paikka. Tykkään työstäni paljon. :)Tulevaisuudessa olen päättänyt lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sen aika ei ole vielä, sitten kun lapset ovat isompia.

5. Mieheni tapasin 2005. Ja meidän ensi treffit oli pulkkamäessä :D En tiedä mikä silloin tuli mutta sovimme treffit ja otin 2 lastani mukaan. Ikinä en ollut lapsia sillä tavoin sotkenut mieskuvioihin, mutta sillä kertaa se tuntui hullulta mutta hyvältä idealta. Ja näyttää edelleen siltä että oli :)

6. Meillä tehdään yleensä nopeita ratkaisuita ja valintoja. Tontista tarjottiin siltä seisomalta, auto vaihtuu jos siltä tuntuu, huonekaluvalinnat on nopeita myös, kiitosta saatiin Maskusta ja takkaa valittaessa että oltiin helppoja ja nopeita asiakkaita. Koskaan ei kyllä kaduta, vaikka mitä ostais ( paitsi jos ostos ei ole kunnossa, kun paketin aukaisee) :) Jos johonkin pitää saada matto, niin tilaan vaikka netistä samantien. Olen kyllä harjoitellut kärsivällisyyttäkin ja osaan olla kärsivällinen ;) Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse loputtomiin pohtia tai harkita.

7. Mikä on elämässä tärkeintä ja rakkainta? Omat lapset ja mies, meidän perhe! Ja vihdoin minulla on mies jolle perhe on tärkein, arvostan hänessä sitä todella paljon. Eletään siis hyvin perhekeskeistä elämää, oliko yllätys..? ;) Minulle ystävät on myös todella tärkeitä ja rakkaita. Saan olla kiitollinen että minulla on tällainen perhe josta jo nuorena haaveilin, ihana talo, lemmikit ja ympärillä hiljaista ja vain muutama naapuri. Ja saan olla kiitollinen, että kaikki elämässäni on niin hirmuisen hyvin, sillä toisinkin voisi olla.


Siinäpä niitä :)

Ja haluan antaa tämän tunnustuksen eteenpäin kahteen blogiin eli Lauralle  http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com/  .Häneen tutustuin myös samaisella keskustelupalstalla kuin Ansukkaan :) Ja Laura taisi olla ihan ensimmäinen lukijani? :))
 Lauralta saa hyviä kirjavinkkejä ja muutenkin oikein kaunis blogi ja ihania kuvia. Kiva seurata mitä milloinkin ovat puuhanneet pikku R:n kanssa  :)

Ja toisen Sabuskalle  http://eliksiiri.blogspot.com/
Hänen blogiin eksyin googlen kautta hassulla hakusanalla, kommentoin kerran jos toisenkin ja jäin lukijaksi. Ja totesin jo muutamaan kertaankin että elämä on ihmeellinen :) Ihana blogi, kaunis koti ja ihminen  perheineen :)

2 kommenttia:

  1. Oiiii, kiitos tunnustuksesta!!!
    Kävin täällä kurkkaamassa onko mitään uutta ja olihan sitä :-)
    Laitan tässä taas postia kunhan kerkiän ;-)
    Muksaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Iso kiito ja kumarrus :)! Ja kielipoliisin ominaisuudessa voin sanoa, että jatka vaan samaan malliin!

    VastaaPoista