Vapaapäivillä..

Nyt on oltu taas työelämään tutustumassa. Ihan kuin kävisi ihan oikeissa töissä jo, kun viime viikollakin tuli tehtyä 5 vuoroa  ;)

Lupauduin tekemään seuraavaan listaan ihan kunnolla ja kappas sieltä putkahti ihan täysi lista töitä. Hyvää harjoittelua, kun kesäksi lupauduin myös töihin sijaistamaan.
Taitaa tämä blogeilu hieman harventua. Työt "pilaa" mun oman vapaa-ajan  :D
Mun omat projektitkaan ei edisty kunnolla. Tuolit 3kpl odottaa edelleen maalausta ja hiomista myös. Samoin ikivanha ompelupöytäkin. Illalla niitä voi vain tehdä, eikä tunnu nyt oma jaksaminen riittää kymmenen jälkeen muuhun kuin iltapalaan ja pieneen nettitaukoon ja saunaan.

On ollut jännä taas huomata millaista on palata takaisin töihin äitiyslomalta, vaikkakin vaan sijaiseksi. Porukka vaihtuu alle vuoden sisällä aikalailla joka ikinen kerta. Näille uusille minä olen taas uusi. Välillä on lähes huvittavaa miten naiset hoitoalalla suhtautuvat uusiin työntekijöihin. Jos ei heti ensi alkuun tee selväksi, että on jo se vanha työntekijä, niin saman tien arvelevat vaan keikkalaiseksi jostain ilmestyneen. Juoksutetaan omia hommia tai ainakin yritetään. Ja ne vähemmän mukavat työt on helppo koittaa ujuttaa sille sijaiselle. Suhtaudutaan kuin johonkin tytön heitukkaan.  Voidaan olla hyvinkin töykeitä ja mulkoilla ilkeästi. Kahvihuoneessa puhutaan kuinka ilkeät sijaiset tulevat ja vievät kaikki pyhätyöt! Joo, ei me sua tarkoiteta, mutta siis niitä kaikkia muita. Katson omaa listaani ja huomaan olevani töissä seuraavat pyhäyöt x 3 ja pari viikonloppua  ;) Liksaa siis odotellessa..
Minähän ilmoitin vain että maanantait ei käy, kun meillä on jumppa ja torstait tuottaa myös hankaluutta miehelle vanhimman tyttären harrastuksen takia. Olisiko heille sittenkin helpompaa tehdä vajaalla, kun tekijöitä ei tunnu olevan. Vai olisiko vielä helpompaa katsoa sinne peiliin taas kerran miksi niitä sijaisia ei innokkaana ilmesty...? Meno on välillä pahempaa kuin leikkikoulussa. Kuitenkin kyseessä on ihan aikuiset naiset. Enemmän kaivattaisiin miehiä tasoittamaan työpaikan henkeä ja miesten kanssa juoruilu kummasti vähentyy. ;)
Onneksi on niitä mukaviakin työpareja joiden kanssa huumoria ja naurua riittää ja työvuoro menee hyvinkin sutjakkasti. Ja kotiin lähtiessä kiitetään puolin ja toisin: kiitos tästä yhteisestä työillasta :)

Joillekin on hyvin vaikeaa ymmärtää että se hyvä henki alkaa jo ihan niistä alkeellisista käytöstavoista, tervehditään kun työpaikalle tullaan, eikä tuijoteta vain hiljaa hapan naamana.  Ryhmässä työtä on hankala tehdä, jos asioista ei pystytä sopimaan yhdessä. Suunnittelemaan miten työt yhdessä hoidetaan vuorossa.
Välillä tuntuu, että selässä pitäisi olla lappu: Hei, olen jo iso tyttö, sen kolmen kympin pahemmalla puolella ja kuuden lapsen äiti.  ;) Nimittäin kun hiukan taustoistaan valottaa, niin asenne muuttuu kummasti. Ja usein saan kuulla: Ai, luulin sinua parikymppiseksi keikkalaiseksi.
Pistää sitten kuitenkin miettimään että onko se kakskymppinen hoitaja jotenkin huonompi tai ala arvoisemmassa asemassa kuin se kolmi-nelikymppinen hoitaja..? Eikai hyvä hoito ikään katso?!  :D

Kuitenkin pitää aina muistaa, että siellä ei olla työkavereita viihdyttämässä vaan antamassa hyvää hoitoa potilaille. Ihan parhautta on kuulla potilaalta itseltään pieni kiitos siitä vuorosta, että on ollut mukavaa kun olen ollut vuorossa. Pitänyt hyvää huolta. Ja kysytään vielä koska tulen taas uudestaan? :) Eiköhän tämä taas kolmannen kerran tästä. Välillä vaan ärsyttää, kun töissä on kiva käydä, mutta sitten on tämä toinen puolikin, jossa aikuiset ihmiset leikkii hiekkalaatikolla ;)

 Talon ongelmaan ei mitään uutta. Ongelmaa selvitettiin taas torstaina. Kuviteltiin sen jo ratkenneen mutta ei. Viikonloppuna haju yltyi ihan kamalaksi. Onneksi olin töissä neljä iltaa peräkkäin, kummasti sai muuta ajateltavaa eikä talon ongelma pyörinyt kertaakaan mielessä. Mielenkiinnolla odotan kun tänne ilmestyy taas kerran joku joskus asiaa selvittämään. Tämän talon piti olla meidän unelma, ei murheen kryyni. Jatkuva murehtiminen saa kireää ilmapiiriä aikaiseksi välillä.
 Me ollaan asuttu täällä jo 4kk:tta, ylikin. Alkaa todella kiinnostamaan mitä tuo haju tekee tälle sisäilmalle?? Meidän perhe hengittää sitä jokaikinen päivä. Mitäköhän terveystarkastaja olisi mieltä hajusta?!
 Onko se syy siihen ettei tuo meidän pienin 9kk ole joulukuusta lähtien nähnyt tervettä päivää kuin muutaman päivän? Taas on aivan tukkoinen, räkäinen ja yskäinen ollut viime viikot. Korvatulehdusta ei sentään ole tullut. Me muut ollaan nyt säilytty suht terveinä jonkin aikaa.
Selvittely asian suhteen tuntuu olevan todella hidasta. Ollaan koitettu olla pitkämielisiä, mutta nyt alkaa todella tuntua että kaikella on rajansa. Ei me ihan loputtomiin jakseta odottaa. Ollaan kuitenkin maksettu tämä talo ja iso hinta siitä jo aikaa sitten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että toisin olisin valinnut talon suhteen, jos olisin tiennyt mitä kaikkea tulee eteen...
Odottavan aika on pitkä ja koitan vaan toivoa että asia pikkuhiljaa ratkeaisi. Mutta milloin? vain luoja tietää...


Kuitenkin toivotan kaikille mukavaa alkuviikkoa!  :) Mulla on neljä "lorvailupäivää" tässä kotosalla, jotka ajattelin pyhittää siivoamiselle, pyykkäämiselle ja Sulon turkin hoitoon  ;) Niin ja tietenkin lasten kanssa olemiseen, sitä nyt ei varmaankaan tarvitse edes mainita kun se on niin itsestään selvyys.