maanantai 26. syyskuuta 2011

Olet ihana!

Olet ihana!  Tuo lause kuuluu meillä joka päivä.
 Millaistakohan on syntyä tällaiseen perheeseen kuopukseksi? Olla niin toivottu ja odotettu, että kaikki pakahtuivat onnesta, kun hän vihdoin syntyi.
Aina on joku ottamassa syliin. Aina on joku viihdyttämässä. Aina on joku antamassa suukkoa. Olla niin rakastettu  pikku-veli.


Se jonka isoveli oli niin mahdottoman ylpeä onnellinen: Vihdoin sain sen pikku-veljen!


Se jonka kehitystä seurataan koko perheen voimin tarkkaan. Milloin hän hymyilee ensi kerran ja milloin hän päästää ensimmäisiä nauruja ääneen. Tai milloin hän kääntyy lattialla vatsalleen.


Se jota ensimmäisenä aamusta tervehditään ja jolle kaikki muistavat toivottaa hyvät yöt. On varmasti onni saada olla pikku-veli isossa perheessä?


Pian hän on jo 4kk:tta. Aika on taas mennyt hurjaa vauhtia. Täytyy nauttia jokaisista hetkistä täysillä, sillä ensimmäinen vuosi menee niin nopeasti. Toivottavasti hänestä kasvaa aikanaan hyvä mies meidän vanhempien kasvatuksella sekä neljän siskon ja veljen avustuksella.  :)

...mutta kyllä hän vaan on niin ihana!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Väsymyksestä taas uuteen nousuun!

Voi, että voi äiti väsyä joskus. Näinpä pääsi käymään täälläkin. Viime viikko meni krapulaisessa olossa, mutta missään en myönnä käyneeni saatikka mitään alkoholipitoista nauttineeni. Riitahan siitä lopulta tuli miehen kanssa ja puitiinpa sitten taas vaihteeksi asioita oikein urakalla. Kuka hoitaa ja mitä tässä perheessä, ettei sama enää toistuisi. Toivottavasti toimii, koska totaalinen väsymys on aivan kamalaa. jollain tavalla myös pelottavaa, kun tuntuu ettei mitään jaksa eikä mihinkään kykene.

Tänäänkin hiukan laiskottaa, mutta joskus kai voi ihan hyvällä omalla tunnolla viettää ihan laiskaa kotipäivää, kun ulkonakin sataa vettä.

Viime viikolla tuli jo ensimmäiset tämän vuoden koulukuvatkin. Olen tarkoituksella ottanut nykyään kaikista pienimmän paketin, mutta lisänä sitten muotokuvan. Ja tänäkin vuonna tuli mielestäni hyvin onnistunut otos esikoisesta. Onpas siitä tullutkin iso poika, juurihan se oli sellainen tuhiseva pikku nyytti..



Viime vuonna otin kolmosesta muotokuvan ja sekin oli todella onnistunut. Parempi kuin se tavallinen koulukuva.



Mielenkiinnolla odotellaan sitten millaisia otoksia tytöistä tulee tänä vuonna?

Talolla hommat seisoo edelleen. Kuivateltu on ja sisäilma ainakin tuntuu kuivalle ja lämmintä piisaa. Näyte on otettu viime viikolla lattiasta ja tuloksia odotellaan tänään. Josko tällä viikolla laatoittaja ilmestyisi.
Taisinpa tottua liian hyvään, kun tuntuu jotenkin nyt ikuisuudelta odotus että jotain näkyvää tapahtuisi talolla.
No sentään kodinkoneet tulivat, mutta keittiö puuttuu :D No toivottavasti tällä viikolla alkaa jo tapahtua, muuten alkaa käydä liian jännäksi valmistuuko talo määräaikaan mennessä..? :D Kuka ottaa meidän ihanan suurperheen nurkkiinsa, kun tästä on muutettava..? ;)  Paree olla valmis siis marraskuussa, koska tuskin kukaan meitä nurkkiinsa haluaa.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Odottelua..

Taas viikko vierähti viime kertaisesta kirjoittelusta.
Talolla hommat seisoo. Eihän se ole matka eikä mikään jossei mutkia ole matkassa...  Lattianvalu ei ole tarpeeksi kuiva laatoittamiselle. Eipä siinä muu auttanut kuin pökköä pesään pikkuhiljaa. Mies haki patterin, joskin siitä ei varmasti ollut niinkään apua. Ehkä se nyt jonkin verran kuivattaa ilmaa talossa..? Lopulta saatiin kuivattaja, joka laitettiin pauhaamaan kodinhoitohuoneeseen. Eli odotellaan ja odotellaan.



Jotenkin tuntuu ahtaammalta tämä väliaikaiskoti, mitä lyhyempi aika talon valmistumiseen on, hassua. Välillä tuntuu, että ollaan sillit purkissa täällä.

Pitäisi pikkuhiljaa myös aloittaa loppujen huonekalujen metsästys. Miettimään vähän millaisia kahdelle vanhimmalle hankitaan. He saavat uudet työpöydät, hyllyt, sängyt ja matot. Pienten huoneisiin tarvitaan myös jotain hyllyä ja uutta mattoa.
Sitten pitäisi myös löytää muutama vitriini olkkariin ja keittiöön astioille. Sekä mattoja ja lamppuja. Uusi kulmasohva (eläinperheen ja lapsiperheen kauhu, valkoinen nahkasohva :D  ), ruokailuryhmä 8:lle ja meidän uusi sänky patjoineen käytiin jo hyvissä ajoin hankkimassa Maskusta, mutta saapuvat sitten marraskussa, kun muutetaan sisään. Kiva saada uutta uuteen kotiin. Vanhat alkaa olla jo päivänsä nähneet ja kulutushan tällaisella perheellä on aivan valtava.

Viikonloppuna me suunniteltiin nelosen 4v synttäreitä. teemana my little pony. Pikkasen äidillä oli kyllä sormensa pelissä tässä valinnassa  :D Näytin tytölle sellaista kakkua Mansikkamäen blogista ja kas kummaa tyttö halusi sellaisen kakun :D  ..niin siis äitikin haluaa mielellään tehdä sellaisen.
Pyöräytinpä sitten viikonloppuna Fantasiapiparitaikinan ja vanhimman tyttären kanssa leivottiin ja koristeltiin pikeerillä niitä. Ei muuten ole mitään kovin helppoa hommaa. Ainakaan minulle, joka ei ole tehnyt niitä kuin vasta kolmatta kertaa. Tyttö piirsi mallit ja niitä katsoen tehtiin pikkuleivän päälle. Harjoittelua vaatii vielä paljon, mutta oltiin ihan tyytyväisiä. Ja tytöt olivat tyytyväisiä myös pipareiden makuun. Kolmen tunnin uurastus oli tuhottu muutamassa minuutissa parempiin suihin.



Hauskaa viikon alkua kaikille!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Harmaata tiistaita..

Aamu alkoi varsin ikävissä tunnelmissa. Ihmettelin kun toinen koirista tuijotti pitkään kenkäkaappiin päin. Ja lopultahan syy selvisi ja sieltä löytyi meidän pieni Miharu hamsteri kuolleena. Mies oli juuri lähtenyt töihin ja viemään meidän erityislasta kouluun. Soitin miehen takaisin ottamaan hamsterin, kun en itse pystynyt. Itkuhan siinä tuli. Seuraavaksi piti herättää vanhin tyttö ja kertoa suru uutiset. Tyttö itki ihan kauheasti. Päätin että pidetään koti päivä koulusta ja surraan kotona. Laitoin opettajalle viestiä tapahtuneesta. Vastaukseksi sain : Toivottavasti tokenee huomenna kouluun. Pistipä miettimään eikö opettaja ymmärtänyt kuinka surullinen lapsi voi olla menetettyään todella rakkaan lemmikin...?!

Myöhemmin mies soitti ja kertoi että kolmonen (erityislapsemme) oli kertonut kouluun mennessä valvoneensa yöllä ja leikkineensä hamsterin kanssa. Eli hän oli saanut luukun jotenkin auki ja hamsteri oli tottakai karannut. Viimeisenä olisin tätä uskonut, mutta kai asia näin on koska tyttö niin kertoo eikä tiennyt että hamsteri oli löytynyt alakerrasta kuolleena tänä aamuna. Ihmettelen kyllä kovin miten ihmeessä hän on tajunnut miten luukku edes avataan koska luukku on vaikea avata.

Joskus tuntuu että erityislapsen äitinä olo on liian haastavaa. Miten käsitellä tämäkin asia kun ymmärrys ei vastaa ikätasoa?
Yövalvomisesta tyttö on ennenkin kärsinyt. Valvoo ja puuhailee myöhään illalla alkuyöstä. Eilenkin illalla kävin sanomassa monta kertaa kymmenen jälkeen että on käytävä nukkumaan. Nyt hamsterin häkki oli ollut vessassa kun hamsteri oli alkanut metelöimään öisin. Tyttö oli siis hiippaillut sinne. Väkisinkin tulee mieleen että hiippaileeko hän öisin myös muualla asunnossa? Meillä on kyllä portti portaiden alaosassa, mutta entäs jos osaakin sen avata? Lähtisikö vaikka ulko-ovesta ulos yöllä? Pitääkö tässä alkaa vahtimaan öisinkin tyttöä kun on muuten täysin vahdittava. Hetkeksikään ei voi jättää yksin ulos. Sisällä sentään voi leikkiä yksin yläkerrassa.
 Onneksi tyttö on muuten helppo tai me vanhemmat koemme hänet helppona. On perustyytyväinen lapsi ja aurinkoinen tyttö. Harvoin mistään suuttuu tai jankkaa vastaan. Osaa syödä itse, vaikkakin tarvitsee tukea ja ohjausta päivän toimissa. Tietyissä asioissa kuitenkin tulee huolta ja murhetta. Eiköhän jokaisen lapsen kohdalla tule, oli hän terve tai erityinen? Tällaisena harmaana, sateisena päivänä sitä vaan itsekin miettii että miksi? Miksi hän ei nuku kunnolla ja tällainenkin surullinen asia piti tapahtua? Eihän hän ymmärrä seuraamuksia siitä mitä voi tapahtua, kun luukun häkistä avaa ja jättää auki. Vaikka olisin monia kertoja kieltänyt koskemasta koko häkkiin..

Eilinen oli aika menoa koko päivä. Aamusta käytiin pienten kanssa kävellen avoimessa päiväkodissa. Siitä sitten kauppaan ja kaupasta kotiin. Lämmintä ruokaa piti laittaa ja jälkkäriksi olin luvannut mokkapaloja.
Leivonta voi olla aika mielenkiintoista Herra 3kk:n kanssa ;) Tietysti juuri silloin hän ei halunnut olla sitterissä, eikä nukkua päiväunia. Apuun piti pyytää isoveli. Isoveli vatkasi munia ja sokeria. Minä, vauva kainalossa laitoin jauhoseosta ja vuoroin maitoa taikinaan. Saimme lopulta leivoksen uuniin asti.
Illalla oli nelosen kanssa vielä temppujumppa. Ja iltapalan jälkeen syötiin vielä jälkkäriksi hyvällä omalla tunnollamokkapalat..tai no minä söin muutaman vielä lisää, kun lapset nukkuivat. Mokkapalat on vaan liian hyviä ;)
Pitipä ottaa yksi kuvakin mokkapalasta mitä herkuteltiin eilen:



Nelosen synttäritkin lähenee. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan niitäkin. Ja jos vaikka jotain kivaa sokerimassastakin virittelisi kakun päälle? Prinsessa aihetta kuulemma haluaisi tai sitten muumia. Josko tässä joku ilta saisi aikaiseksi aloitettua. Sitten kun vauhtiin pääsee niin johan ideoita alkaa syntymään. Jotenkin viime aikoina kakkuinnostus on hiukan lopahtanut. Iltaisin tekee mieli vaan olla, kun lapset on saatu unille.


Tällaisia kakkuja meillä oli viime vuonna ja yhteis synttärit vietettiin tytöillä. Alemman kakun tennariohjeet löytyy Pionilaakson blogista sekä Mansikkamäen blogista  :)



Tällä kertaa nelonen saa viettää omat synttärit tässä kodissa ja kolmosen ja vitosen synttärit vietetään varmaankin sitten uudessa talossa marraskuun lopulla.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Viikonloppua :)

Ja taas olisi yksi arki viikko takana ja viikonloppu edessä. Viikko on ollut aika raskas. Minulle iski syysflunssa ja muutama päivä meni ihan puolikuntoisena. Pikkuiseen poikaan yritti myös iskeä, mutta ei kuitenkaan ole vielä iskenyt. Perheen muut lapset ovat säästyneet myös flunssalta mikä on jo suorastaan ihme! Liekkö sillä merkitystä, kun aloitin lapsilla vitamiinikuurin ja E-epa kuurin muutama viikko sitten..? Saman tein muutama vuosi sitten. Aloitin elokuussa vitamiinit ja E-epat eivätkä sairastelleet ollenkaan. Yleensä kun ei tarvi kuin kuulla sana flunssa niin meillä on yks toisensa jälkeen kipeä. Mielenkiinnolla nyt sitten katsotaan onko noissa litkuissa oikeasti apu siihen ettei kaikki mahdolliset flunssat ja vatsataudit iske? :)

Meidän nelosella, pian neljä vuotiaalla tytöllä alkaa jälleen kerran nostaa päätään joku uhmaikä. Kiukku alkaa jostain mitättömästä asiasta ja paisuu ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Välillä tuntuu, että keinotkin alkaa olla vähissä tytön kanssa. On nimittäin aika verbaalisesti lahjakas ja hiustenvärikin taitaa puhua luonteen puolesta? Punaiset pitkät luonnonkiharat ja tyttö yhtä tulta. Toisaalta kyllä koko kylä kuulee jos neiti on hyvällä tuulella, nauraa kikattaa ja höpöttää taukoamatta. Huono puoli on se että pikkusisko 1v 9kk apinoi kaiken perässä.. No, ehkä tästä taas selvitään miehen kanssa suht täysjärkisinä, kun on ennenkin selvitty ;) Teini-ikää odotellessa..

Maanantaina oli kiva päivä. Aloitimme nelosen kanssa jumpan. Sellaisen temppujumpan. Alussa ja lopussa on yhteinen leikki ja aikuinen siis ohjaa lasta eri välineissä. On trampoliinejä, liukumäkiä, puolapuut ym. Tyttö nautti jumpasta todella paljon. olisi jumpannut vielä toisenkin tunnin perään isompien ryhmässä jos vain olisi saanut ja innolla odottaa taas maanantaita. Vitonen, neiti 1v 9kk oli jonotuspaikalla oman ikäisten ryhmään ja tänään saimme sähköpostia että hänen jumppansa alkaa sitten torstaina. Uskon että tykkää myös todella paljon kun on ollut aina liikkuvaista sorttia. Oppi kävelemäänkin 10kk:n iässä ja kiipeili 8kk:n iässä. Nyt sitten pääsee ihan luvan kanssa hyppelehtimään ja kiipeilemään, meidän pieni jumppakärpänen :)

Kuopuskin täytti eilen jo 3kk.tta! Aika menee hurjaa vauhtia.
Kävimme neuvolassa ja uudet hienot mitat olivat 7225g ja 63cm. Painoa oli tullut niukanlaisesti n.550g kuukaudessa. Kuitenkin oli niin iso jo syntyessään ettei niin haitannut. Kaikki muu kehitys oli kunnossa ja teki kaikki temput mitä pitikin :) Jänteväksi kehuttiin ja iloiseksi hymypojaksi. Hymy kuitenkin hyytyi rokotukseen. illalla oli lämpöinen ja ärtyinen. Annoinkin sitten panadolia. Hyvin meni yö, mutta tänään on ollut taas vähän kiukkuinen. Liekkö sitten rokotus vielä tänäänkin vaivannut?  Nauroi kyllä ääneen kun kainaloista kutkuttelin.


Pikku Jätkä 3kk.



Talolla ei ollut tapahtunut mitään niin merkittävää että siitä olisi pitänyt kuvaa ottaa taikka raportoida :D Odotellaan edelleen laatoittajaa saapuvaksi. Seuraavan kuukauden sisään tapahtuukin sitten aika paljon, jos vaan pysytään aikataulussa. Hyvin kyllä on pysytty ja ollaan edelläkin paljon :)

Hyvää viikonloppua!