Kalusteita...kalusteita..ja muutakin :)

No niin. Nyt jos saisi kirjoitella ilman ketään kyttääjää..? Kyllä pisti jo vihaksikin muutama päivä takaperin kun joutui kaikki siirtämään uuteen blogiin ja tekemään siitä edes jonkinlaisen.
Olipahan miettiminen nimenkin kanssa, kun edellisen nimi tuli heti mieleen. Mietin ja mietin kunnes sitten vähän pitkin hampain tämän valitsin.
Niin olipahan kerran unelma, suurperheestä. Hetkeäkään en ole katunut :) Olen kyllä niin kiitollinen jokaisesta lapsestani. ja täytyy kyllä myöntää että pojalle olisi aivan ihanaa saada kaveri :) Ainoa vaan että inhoan raskausaikaa, sitä kamalaa olotilaa viikkotolkulla ja synnytyksestä en ole vieläkään oppinut tykkäämään millään muotoa!  :D Kaikista inhottavinta on kun kätilöt pitävät "vanhana tekijänä" ja itseään jännittää yhtä paljon kuin olisi menossa ensimmäistä tekemään ;)
No joo...aika näyttää mitä tuleman pitää.

Olen ihan hurahtanut nyt näihin kalusteisiin mitä mies mulle haali kun ilmatteeksi sai. Seuraavaksi mulla oli työn alla levysoitinkaappi jostain 50-60-luvulta sekä samoilta ajoilta lipasto. Hioin ne ja maalasin kalustemaalilla. Tosin vielä pitäisi vetimet hankkia lipastoon. Alkuperäisistä oli osa rikki ja yksi kateissa. Meidän 4v katseli ihastuksissaan vieressä ja pieni pelko tuli siitä että entäs jos mummo tulee ja hakee ne takaisin. Nehän on niin hienoja! No pelkoa siitä ei ole, mummo ei tule hakemaan niitä koskaan.

Tässä kahden tytön huone. Tämän siis jakavat 10v ja 4v.

No sitten kun mun uudistus innostus lähti oikein käyntiin niin seuraavaksi pääsi käsittelyyn Ikeasta hankittu vanha lipasto. :D Siitä tuli kuin uusi!  :)

Se pääsi pienten huoneeseen.

Mieli tekisi vielä haalia lisää vanhoja lipastoja tai jotain huonekaluja. Lastenhuoneista lähtee kaikki ikean lokerikot heti kun saan uusia kalusteita ja maalaan ne uuteen uskoonsa :)

Sitten mä menin ja liityin Buzzadoriksi! Ei mennyt kuin viikko ja annettiin mahdollisuus hakea Doven kamppanjaan. No hetihän siihen hain ja pääsinkin :) Olen niin innoissani, kuin pikkutyttö. Tuotteet tulevat varmaan ensi viikolla ja sitten testataan tehohoitoa hiuksille.  :) Eli tässä pikkuisen tietoa mistä on kyse:

Buzzadorina minulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidän erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääsen kokeilemaan tuotteita ja palveluita minun tarvitsee kertoa niistä ystävilleni, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemukseni tämän jälkeen. Buzzadorina toimiminen on minulle ilmaista. 

 Kerroin tästä jo ystävilleni FB:ssa ja muutama tuleekin meille kahvittelemaan ystävänpäivänä. Silloin kerron tuotteesta ja jaan ystävilleni myös näytepakkaukset. Hekin pääsevät testaamaan tuotetta, joka on siis Dove Nourishing Oil. Joskus nuorempana käytin kaikenlaisia tehohoitoja hiuksiini, siis ihan marketin tuotteitakin. Nyt on jäänyt niiden käyttö vähemmälle. Erittäin mielenkiinnolla lähden tähän kampanjaan mukaan :) Jos jotain kiinnostaa niin kannattaa käydä katsomassa http://www.buzzador.com/  ja siis kampanjoiden tuotteina on ollut ihan tuttuja vauvan ruokia, natusanin voiteita ja öljyjä, pampersin vaippoja, pepsodentin hammastahna, doven ja nivean tuotteita jne jne. Itse siis ensimmäistä kertaa mukana ja uskon että on kivaa puuhaa ja täysin ilmaista siis minulle. Haen vaan paketin postista  :) Kerron lisää sitten miten kävi tehohoitojen :)

Hauskaa alkavaa viikkoa taas kaikille!

Toisen roska on toisen aarre! :)

Perjantaina mies yllätti. Pyysi ulos katsomaan mitä oli auton takakontissa.
Oli hankkinut omien sanojensa mukaan minulle kalusteita! :)
Sieltäpä sitten löytyi kolme vanhaa kalustetta tosiaan. Yksi ikivanha pöytä oli aivan ihana!
Oli saanut työkaverin ikivanhan mummon jäämistöstä ja arveli että voisin tykätä.
Ei muuta kuin maalikauppaan.  Ensimmäinen on nyt hiottu ja maalattu. Siihen pitää varmaan rakentaa itse vielä laatikko? Tai sitten annan vaan olla. Musta tuntuu että se on vanha ku taivas tai sitten vaan kuvittelen :D
Se puu oli ainakin sellaista tietynlaista tummanruskeaa mitä on ollut joskus ennenaikaan huonekaluissa vaikkapa mun mummolassa. En tiedä mistään vanhoista mitään. Hankin mikä näyttää hyvälle ja sievälle mun silmään. En haali jotain tiettyä vaan laitan just sitä mikä mua miellyttää :)
Maalatessa mietin että sen on täytynyt olla jostain tietystä paikasta tullut tälle mummolle, kun oli jo aika räjähtäneen näköinen. Mummo on varmaan säilönyt sitä ennemminkin tunnearvosta...? Kiinnostaisi niin tietää sen tarina.

Tässä ennen..

Ja tässä jälkeen..

Pääsee meidän makkariin ja saan hankittua sen päälle yhden "sitten kun me muutetaan uuteen kotiin ostoksen" eli orkidean :) Olen niin odottanut että saan hankkia kukkia ja nyt sille olisi paikkakin.

Viikonloppu taas vaan vilahti. Oltiin kotosalla, poika kävi rinteessä ja skeittihallissa skeittailemassa. Me muut käytiin Saupartissa ja kasvihuoneilmiössä, krääsän paratiiseissa siis. :D Lapsetkin oli ihan ihmeissään päästyään Kasvihuoneilmiöstä ulos. Vanhin tyttökin tokas että olipahan kauppa! :D

Eilinen meni sisällä kun mittari huiteli yli -15 astetta.  Tänään kävin itse sairaalassa vilauttamassa munuaisia ultralle ja ne todettiin terveiksi ja normaalirakenteisiksi :) Olo oli hiukan kurja tuossa pari kuukautta sitten ja lääkäri päätti tutkia perinpohjaisesti. Kaikki kokeet, kuvat ja ultrat on otettu ja olen terve kuin pukki!
Tais todella olla räväkämpi vitamiinien ja hivenaineiden puutos, kun niillä alkoi tilanne korjaantumaan.
Olo on nyt normaali ehkä vielä parempikin kuin olin odottanut. Virtaa riittää taas hyvin.


Eilen nappasin myös ihanan kuvan. Onnista taitaa tulla sittenkin ihan samanlainen kuin Osku oli. Se nauttii ihan älyttömästi sylissä olosta ja änkeää aina jonkun syliin. Eilen nelonen istui pikkuveljen sitterissä katsomassa lastenohjelmia ja Onni pyyhälsi paikalle samantien
.
                                Rakkautta on...

                               ...halata ystävää <3

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!  :)

Viikkoja, kuukausia

Luin seuraamastani blogista tästä kirjasta. Luen tosi vähän, mutta päätinpä heti kipittää kirjastoon. Tuli sellainen olo, että tämä voisi olla just se mun kirja. Sellainen mistä tykkäisin ja niinpä se sitten olikin. Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia.
 Kirja kertoo tavallisesta lapsiperheestä jossa perheen reilu kolmikymppinen isä sairastuu vakavasti, aivokasvaimeen. Kirja on kerrottu päiväkirjatyyppisesti miehen ja vaimon ajatuksista ja etenkin tunteista.
Todelliseen elämään pohjaava romaani, jossa päähenkilöinä Aki ja Minna. Kirja on koskettava, realistinen kuvaus siitä miten vakava sairaus koskettaa perhettä sekä koko lähipiiriä. Kaikesta on kirjoitettu mielestäni hyvinkin rehellisesti. Kaikki tunteet ja ajatukset tuodaan julki. Toivoa, epätoivoa, surua, vihaa, pelkoa ja etenkin suurta rakkautta.

" Maailmassa on vain yksi asia ja hyvin vähän sanoja.
-Mä rakastan sua.
-Mäkin rakastan sua.
Halasimme ilman puristusta, kädet olivat  jäykät kuin variksen siivet. Surun energia pirkoitui kaakeleille, peilille, vessanpönttöä aitaaville turvakahvoille.
- Mä kuolen.
-Etkä kuole.
-En mä voi mitään.
-Älä suostu, kulta. Me ei suostuta.
-Mä rakastan sua niin kauheasti.



Minulle kirjan lukeminen teki hyvää oman ammatin puolesta ajateltuna. Olen  tunneihminen.  Itse hoitajana olen paljon hoitanut syöpäsairaita omassa työssäni, myös keski-ikäisiä aivokasvain potilaita. Kipuhoidosta aina saattohoitoon. Kirja pisti ajattelemaan todella paljon sitä millainen sokki tällainen uutinen on perheelle. Teki ihan hyvää saada lukea millaista se aika voi olla ennen osastolle tuloa. Teki hyvää tajuta taas kerran ettei se potilas tee sitä tahallaan kun soittaa vuorossani kelloaan ehkä kahdennenkymmennen kerran jostain minun mielestä mitättömästä syystä. Selitän asian aina vaan uudestaan ja uudestaan. Seuraavalla soitolla tiedän jo valmiiksi mitä asiaa potilaalla on minulle, vaikka minulla olisi yli kymmenen muutakin potilasta hoidettavana siinä vuorossa ja kiireessä. Minä pääsen vuoroni jälkeen kotiin, mutta hän jää odottamaan vain yhtä asiaa joka tulee väistämättäkin.

"Akin luona käynyt osastonlääkäri oli todennut kasvaimen olleen pahanlaatuinen ja ilmoittanut, että sädehoitoa seuraa.Aki oli kysynyt, että eikö sitä poistettukaan kokonaan.Lääkäri oli tylysti tokaissut: Kasvain menee minne se tahtoo, ei sitä saada koskaan kokonaan pois.
  Olisin voinut hakata   omin käsin sen lääkärin kappaleiksi. Ajattelin sen pyöreää vatsaa ja valkoista takkia. Kuin kuutti jäälautalla se paskiainen makaisi maassa ja minä hakkaisin nuijalla sen rumaa naamaa. Maksettiinko niille siitä, että ne eivät anna potilaalle toivoa? Oliko kasvaimella oma tahto?"


Tosi surullinen olo tuli siitä kun Aki oli huolissaan lapsista ja vaimostaan. Kuinka paljon aikaa olisi jäljellä? Ja koitti nauttia niistä kaikista hetkistä täysillä.

"Oli ihana iltapäivä, olimme koko perhe pyöräilemässä.Kerttu kyseli ja pälpätti koko ajan. Lopulta oli pakko laskeutua satulasta maahan nauramaan, niin hassuja tyttö osasi kysyä. Ei se meiltä vähempää vaadi kuin koko maailman selityksen nyt ja heti.
 Hyvän oloni keskelle tuli tumma sävy, kun ajattelin, kuinka pitkään olen noita selityksiä enää antamassa."




Kirjassa kerrottiin myös hyvin kuinka Minna hakeutui psykoterapeutille puhumaan niistäkin asioista mistä ei Akille pystynyt puhumaan.  Kirjassa kerrotaan myös rehellisesti kuinka rankkaa perheessä oli kun mies sairastuu ja vaimo hoitaa lähes kaiken. Lopulta vaimo on miehensä hoitaja ja todella väsynyt. Väistämättäkin se tuo negatiivisia tunteitakin esiin.

"Rähjäsin Akille kun se oli taas sotkenut itsensä. Olin pyytänyt sitä pitämäänsyödessä keittiön astiapyyhettä sylissä, se veisi pienemmän tilan pesukoneessa kuin housut, mutta eihän se sitä koskaan muistanut. Pyysin autossa taas anteeksi. Sanoin, että minua harmitti oma huonouteni. Olin huono äiti ja huono vaimo. Aki vakuutti, että käsitti täysin, että minulla meni hermot sen kanssa. Vastasin, että eihän se sen syy ollut."


Tuli myös jotenkin tosi surullinen olo Akin peloista että vaimo väsyy eikä jaksa häntä. Ottaa avioeron jne.
Kuitenkin koko ajan tiedosti ettei pysty enää olemaan se mies talossa ja vaimolle oli siirtynyt lähes kaikki vastuu perheen asioista.


Kirjassa välittyy suuri rakkaus toista kohtaan. Ja halu antaa sen toisen olla kotona mahdollisimman pitkään. Lopulta Minna kuitenkin ymmärtää antaa periksi ja soittaa saattohoitokotiin olisiko siellä tilaa edes yhdeksi tai kahdeksi yöksi että hän saisi nukkua. Aki palasi vielä kotiinkin.

"Oli niin kaihoisa olo, että valvoin pitkään. Ajattelin Minnaa ja lapsia. Ne joutuisivat kahlaamaan suuren surun läpi. Pelotti niiden puolesta, mutta samalla tiesin että ne selviytyisivät. Jatkuvuus oli elämän lohduttavin lahja. Vaikka nyt tuntuikin, että enemmän pelotin kuin autoin niitä läsnäolollani, uskoin silti jättäneeni hyviä eväitä niiden elämään."


Luin kirjan yhdessä illassa. Lopuksi olo oli ihan hiljainen. Pisti miettimään monia asioita elämästä.
Oman työn kannalta pidemmälle ajateltuna voisi ehkä useammin kysyä potilaan omaiselta miten hän voi? Harvemmin sitä tulee juteltua millaisia lähimmät vuodet, kuukaudet tai viikot on olleet. Me hoitajat kun keskitytään siihen sen hetkiseen tilanteeseen tehdäksemme potilaan loppuajasta osastolla mahdollisimman hyvän.
Jos jollekin suosittelisin kirjaa, niin hoitajille. Mieheni luki myös ja kehui kirjan hyväksi.

Seuraavaksi vuorossa on Tina Lundánin  Ensimmäinen kesä, jonka hän kirjoitti Rekon kuoleman jälkeen.

Ihan pientä sisustusintoa taas ilmassa :)

Maanantaina hain matot. Pienten huoneen matto oli just sellainen jota odotin maton olevankin..
Tässä näkyy pikkasen sitä mattoa. Jotenkin tosi vaikeaa kuvata tota huonetta tai sitten en vaan yksinkertaisesti osaa kuvata..? Pelkästä matosta en viitsinyt kuvaa ottaa. Meillä on tuolla muutenkin ihan kesken. Siellä on yksi ylimääräinen sänkykin, jossa me vanhemmat nukuttiin vuoroin kun lapset sairasti. Lopultahan poitsu muutti takas mamman ja papan huoneeseen!  :D Siellä taas nukkuu tyytyväisenä ;)

Pikkasen jäi harmittamaan, kun pähkäilin toisen lasten huoneen maton kanssa. Meinasin tilata tuollaisen samanlaisen heppamaton roosana, mutta sitten jostain kumman syystä päädyin sellaiseen Tiara prinsessa mattoon. Ja nyt harmittaa, se on ihan liian tumman pinkki! Tytöillä on niin vaaleaa että matto näyttää kamalalta.. Kävin sitten anttilan sivuilla tilaamassa uuden maton, mutta tuota heppamattoa ei ollut roosana kuin pienempi koko. Saas nähdä miltä näyttää huoneessa?

Vanhimman tytön matto oli sievä ja sopii oikein hyvin koko huoneen sisustukseen. Kuvaa en ottanut, koska muuten huone on kuin pommin jäljiltä! Otetaan siis vastaan hyviä vinkkejä miten saada tyttö 12v pitämään huone järjestyksessä?! Vai onko tämä joku psykologinen juttu, kun äiti siivoa päivittäin niin lapsi elää omassa huoneessaan kuin "sikolätissä"...? :D

Meidän oma makkari on aika pliisu jotenkin vielä. Tämäkin oli niin vaikeaa taas kuvata...  :D
Noi lamput on kamalat, älkää niitä katsoko :D Haluan niihin sellaiset kynttilän liekin muotoiset lamput mutta aika tyyriitä tuntuvat olevan. Yksi lamppu maksaa 15-20euroa! Ihan järkky hinta yhdelle lampulle vaan muodon takia..
Sängyn oikealla puolella on pojan vaalea pinnis ja musta keinutuoli, joka saa kyllä valkoisen värin tässä päivänä eräänä  :)
Koristetyynyjä kaipaa tuo sänky ja aika kivoja löysin täältä: http://www.esprit.fi/?LKZ=FI
Vielä en tilannut mitään, kun rauhassa pitää saada katsoa. Ei kuitenkaan mitään ihan tuhottoman kalliita  :)
Huutiksessa joku möi muutama kuukausi sitten Espritin verhokatosta vauvan pinnikseen vaalean sinisellä sävyllä. En sitten jostain syystä saanut aikaiseksi sitä huutaa. Nyt sitten se alkoi kaivelemaan kuinka nätti se olisi ollut tuolla meidän makkarissa jne.. Löysin pikaisella googletuksella yhden vauvatarvikeliikkeen joka myy sitä tytöille, mutta pojalle sopivaa ei löytynyt :( Jos jollain on tai tietää mistä sellaisen saa vielä pojan väreissä, niin voi jättää viestiä. Ostan heti! :)

Olkkaria katselin sillä silmällä että sinne voisi ostaa Hemnesin pari lasivitriiniä ja tason ja hyllynkin Ikeasta valkoisena. Tai toinen vaihtoehto että jotain ihanaa huutiksesta, vanhaa vaaleaa unelmaa? :) Cian blogissa taisi olla hieno idea, että ostaa jonkun vanhan ja maalaa itse :) vielä pitää miettiä mitä tuonne haluaa. Keittiöön ainakin tarvitaan joku kiva vanha lasivitriini astioille tai vanha astiakaappi valkoisena.

Sitten..
Meillä on poreammevaraus tehtynä suihkuhuoneeseen. Ammetta ei vielä ole ostettu ja rahat on edelleen säästössä siihen. Minua on kuitenkin alkanut kiinnostamaan enemmän ihan tavisamme tassuilla. Kuinka paljon sitä poreammetta oikeasti käytettäisiin? Toisaalta siitä olisi hyötyä meidän erityislapselle joka on käynyt koulussa viime vuonna joka viikko poreilemassa. Ja ihan selkeästi se rentouttaa, mutta kyllä mä uskon että lämmin kylpy muutenkin rentouttaisi? Tälläinen olisi ihan hieno  :)
Täytyy nyt vielä miettiä, mies haluaisi poreammeen..

Tänään olisi kiinnityspäivä. Pitäisi muutama taulu laittaa, kelloja seinille jne. Jotenkin vaan jäänyt niiden laitto. Alakertaan sentään saatiin kiinnitettyä peili, kello ja naulakot heti muuton jälkeen.

Tänne yläkerran aulalle ei ole tehty mitään eikä hankittu mitään. Nurkassa lojuu vielä kasa listoja jotka on vissiin matkalla naapuriin pojan kummisedän käyttöön :) Tarttis kai mennä tekemään muutama keikkavuoro kohta, että saa tännekin hankittua jotain?  ;)

Vuoden ensimmäiset kuulumiset! :)

Kai se olis aikakin jo tänne kirjoitella kuulumisia. Ollaan vaan nautittu vihdoin joululomasta, nukuttu pitkään ja puuhailtu kaikenlaista yhdessä :)
Luntakin saatiin ja esikoiselle hankittiin oitis kausikortti rinteeseen. Siellä on sitten ahkeraan taas käyty lautailemassa. Yksi evakkolapsi saatiin kotia vihdoin ja viimein. Evakko reissu siis hurahti mummin luona 1,5viikon pituiseksi. Onpahan saanut tyttö olla ainakin rauhassa pikkusisaruksiltaan ;)

Reimalta innostuin tilaamaan talvivarusteita ja tulikin onnistuneet ostokset.
Nelonen sai nämä:

Ja kutonen sai nämä +tummanlilat töppöset+ harmaat hanskat:

Ovat kyllä lämpimiä ja pepuissa on vielä toppauksetkin  :) Olishan siellä ollut vaikka ja mitä ihanaa mutta muilla on viime talvena reilumman kokoiset varusteet hankittu ja olivat vielä hyvät tänäkin vuonna, joten turhaa tuhlausta olisi ostaa uusia. Vitonen nyt perii siskon vanhoja pukuja kun tasan 2v ikäeroa ja samaa tahtia kasvavat. Toki saa uuttakin, mutta kierrätys tässä perheessä kannattaa :)

Joulun siivosin eilen pois ja vielä pitää keksiä joulukuuselle paikka. Ehkä sen saa tungettua tuonne vaahuoneeseen :) Mitään uutta sisustus juttua ei nyt ole tullut tehtyä. Tilasin vaan mattoja Anttilasta. Onneksi maltoin mieleni aiemmin, koska nyt sitten sain alesta ne matot mitä katselin aiemmin. Perjantaina postin mies soitti pirteänä klo 7.15 minulle ja tarjosi mattojen toimitusta. Jouduin kuitenkin kieltäytymään siitä koska sähkölinja oli edelleen tiellä lukuisista soitoista Fortumille huolimatta! Mäki meille toisesta suunnasta oli niin jäässä että tuskin postin auto olisi siitä noussut :/  Pyysin lippua postilaatikkoon että noudetaan itse. Ja näinhän meille aina käy....  :D menin noutamaan pakettia postista päivällä niin kappas, paketti oli edelleen autossa. Käskettiin tulla maanantaina hakemaan viiden jälkeen! Että taas ihan pikkasen kiukutti, kun olin niin valmistautunut levittämään uusia mattoja lasten huoneisiin. No huomenna ne tulevat ja sitten tulee varmaan kuvaakin lasten huoneista joku päivä  :)

Uudenvuodenpäivältä nappasin hauskasta tilanteesta kuvan. Sisarusrakkautta, onneksi ilman saksia...ainakin toistaiseksi  ;) Kova oli siskon komennus ja paikoillaan piti pysyä!  :D

Huomenna mennään naapuriin iltakyläilemään ja maanantaina alkaa "karu" arki! :D Taas kutsuvat seiskan jälkeiset herätykset, mutta voi kun kolmelle nuorimmaiselle jäisi myöhemmät aamut tavaksi..

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!  :)