Vuoden viimeinen

Kerran oli unelma tontista.

Teimme ostopäätöksen kun huomasimme sen olevan myynnissä, sen enempää harkitsematta päätös oli selvä. Oli myös valmiiksi suunniteltu unelmien talokin kannustalojen Aurora.

Kuitenkin loppujen lopuksi päädyimme Design talojen Ruissalo 204 avaimet käteen ratkaisuna.

Taloa muutettiin meidän tarpeiden mukaan. Kaikki kuulosti niin valtavan hyvältä ja helpolta koska kuudes lapsemme syntyi muutama päivä vain kun talo oli pystytetty sinne unelmien tontillemme.

Näin lähes 4 vuotta myöhemmin on kai turha enää jossitella, mutta minkäs tekee kun tottakai sitä jossittelee. Olisiko siis kaikelta voinut välttyä JOS meitä olisi kuunneltu?

En ihan täysin usko, koska epäkurantit laudat lienee lyöty seinien sisään piiloon ihan tietoisesti. Joista useita kiittettäviä reilusti raja-arvot ylittäviä löydöksiä. Sekä kaikenlaista muutakin on löytynyt talostamme, sen enempää vielä niitä tänne erittelemättä.

Huoli oli kova. Pettymys valtava jo ensimmäisenä vuotena kun voimakasta hajua esiintyi talossamme, joka sitten ajan kanssa hävisi. Myöhemmin toki alapohjasta haistoin tietyissä kohdissa taloa ummehtunutta hajua. Loputon tuuletuksen tunne, ilma ei riitä. Pyöritimme ilmanvaihtoa täysillä, luulimme että lapsemme sairastelivat siitä. Vaihdoimme suodattimet kerran kuussa, siitepölykaudella jopa 2 viikon välein. Pesin lattiakaivoja niin usein että niistä olisi jo nähnyt peilikuvansa. kaikki aivan turhaan. Huoli oli mukanamme alusta asti, tunsin että talossa elää joku muukin kuin me. Hetkellisesti luulimme että me olemme vain sellaisia kuin olimme olleet talossamme.

Huolesta löytyy:  täältä  mm. näin "Pyykkiä pestessä kodinhoitohuoneen lattiakaivosta pöllähti suomeksi pa*kan lemu kun kone tyhjensi itseään. Ihmettelin sitä alkuun ja epäilin rakasta koiraamme hajun tuottajaksi. Totesin kyllä jonkun ajan kuluttua että koiralla ei voi olla ilmavaivaa aina kun kone pääsee veden poistoon asti. Haju hävisi jonkin ajan kuluttua, olisiko n. kuukauden parin asumisen jälkeen. Alakerran wc tuottaa sen sijaan tuskaa jo. Sisäänmuutettuamme sieltä pöllähti kummallinen haju aina silloin tällöin. Alkuun ei ollut kovin voimakas, mutta silti ilmoitimme asiasta heti Dtaloille. Asiaan suhtaudittiin heti niin että puhdistakaa hajulukot. Puhdistimme puhtaat hajulukot, mutta silti haju yllätti. Puhdistin myös itse omin pikku kätösineni hajulukot, jotta olin varma itsekin että ne oli puhtaat. Haju senkun voimistuu. Aloin sitten ihan tehdä huomioita milloin haju yllättää? Joka ikinen kerta kun tiettyyn lattiakaivoon menee vettä ja samaan tyhjentää myös pesukone. Itse wc:n käytöstä tai vedenlaskemisesta ei tule hajua. Eikä wc:ssä ole lattiakaivoa josta haju tulisi. Hajua voi kuvailla: ummehtuneet pyykit pesukoneessa, märkä maa/hiekka/sora tai märkä vaneri kuten mies hajua hajusteli omassa nenässään. Luottavaisin mielin olen odottanut hajun häviämistä, mutta sitä ei näytä tapahtuvan. Kakkalaitoksenkin eli wehoputsin pussi on vaihdettu kun sitäkin jo kävin syyttämään, mutta apua hajun häätöön ei silti saatu. Yhteydessä ollaan oltu taas D-taloihin, mutta tuntui että mielenkiinto ei kovin herännyt selvittämään hajua. Ja soitimme myös taas vastaavalle mestarillemmekin ja hän kyllä kiinnostui hajusta, kun huomautimme ettei meillä ole wc:ssä lattiakaivoa ja sanoi hoitavansa Dtaloilta myös työnjohtajan? tänne kanssaan katsomaan mikä täällä haisee? Mielenkiinnolla odotamme. Olen koittanut olla stressaamatta asiasta näinkin pitkälle, mutta viime viikolla haju alkoi olla jo niin voimakasta, että enää en voinut olla rauhallisin mielin. Villeimmissä peloissani pelkään että kyse on jostain vakavammasta asiasta. En edes viitsi kirjoittaa tänne pahinta kauhukuviltemaani. Todellakin toivon, että jonain päivänä voin kirjoittaa tänne kuinka jostain pikkujutusta saatiin aikaiseksi järkyttävät hajut vessaan ja kuinka helposti se olikin korjattavissa. Itseasiassa tänään ei ole pöllähtänyt mitään hajua, tämä lienet jo ennätys hajuttomuuden suhteen?"

tai täältä..

ja edelleen taas  täältä ja paljon muualtakin vuodelta 2012. Monessa kohtaa totean kuinka me odotamme firman kiinnostusta ja yhteyden ottoa asioiden tiimoilta.

 Varmasti mainintoja myöhemmiltäkin vuosilta sisäilman laadusta löytyy. Reklamoimme firmalle siitä viimeisen kerran keväällä. Jolloin meille kehdattiin sanoa että tonttimme on meidät sairastuttanut.

Nämä Avaimet käteen talot ovat varsin suosittuja kun uutta kotia mietitään. 

Oletus on oltava että sillä rahalla saa oikeaa laatua.

Meidän talo ei sitä koskaan ollut, ei missään määrin. Näimme ja koimme sen jo ensimetreillä kun sisään muutettiin.

Ihmisen mieli on vaan siitä kummallinen että se haluaa uskoa viimeiseen asti että kaikki on kodissa kunnossa. Luettuani tästä blogista tekstejäni huomasin kuinka epätoivoisesti itsekin halusin uskoa ja luottaa taloomme että kaikki on muka kunnossa ja talomme on laadukas, hintansa veroinen. Kodiksi lapsillemme täydellinen. Silti sieltä täältä nousee kirjoituksissani  pilkahdus pettymystä, pelkoa ja epäuskoa.

Epäluottamusta koko firmaa kohtaan.

Olisin halunnut myydä talomme jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Meillä kävi myös kiinteistövälittäjä arvioimassa silloin.

Viime syksynä väsyneenä mietin että kerään lapset ja lähden. Mies ei suostunut koskaan talon myyntiin. Ehkä olisimme jopa käräjillä olleet lopulta tuosta terveyspommista..?

Keväällä mittani oli täysi ja ilmoitin miehelleni että lähden jos taloa ei tutkita.

Mieheni ei halunnut millään uskoa että talossa olisi mitään vikaa, nyt sairastuneena

 tilanne on täysin toinen.

Olihan kyse kodistamme, jossa oli satoja tuhansia kiinni. Koko elämä oli rakennettu sen seinien sisään.

Mitä jäi käteen?  Eipä juuri mitään materiaalissa tai omaisuudessa.

Yksi jäi ja se kaikista tärkein, ainakin toistaiseksi kokonainen perhe.

Pahin pelkoni on näin vuoden viimeisenä päivänä edelleen se että mitä jos emme pärjää tässä nykyisessä?
Perhe on laitettava kahteen osoitteseen tai jopa vaihdettava paikkakuntaa jos kokonaisena meinataan pysyä. Täällä, missä meidän elämä on ei ole tarjolla tarpeeksi isoja vuokra asuntoja tämän kokoiselle perheelle. Sellaisen myrkyn lykkäsivät talostaan meidän perheelle etteivät varmasti kykene ymmärtämään ikinä sen laajuutta.

Mutta parempaa uutta vuotta toivoen 2016!  ja etenkin terveyttä meidän perheelle toivon.

Menetimme paljon mutta tilalle sain monta ihanaa ja korvaamatonta ystävää, joiden arvoa ei voi mitata rahassa.

Kiitos ystäväni, uudet ja vanhat jotka olette rinnallani kulkeneet tänä vuonna. Arvostan!

Tänä Jouluna ja kuluvasta kuusta muutenkin..

 Vaikka vielä joku aika sitten aikalailla ahdistikin koko Joulu edes ajatuksena,

 niin kuitenkin olemme viettäneet ihan kivan  Joulun yhdessä täällä vuokrakodissa.

Muutaman viikon aikana vointini on kohentunut huomattavasti. Vaikuttaa tietysti mielialaankin, ettei kaikki tunnu niin vaikealta. Pikkuhiljaa olen taas sietänyt ne sanomalehdet, tiskiaineet,perheeni tuomat hajut vaatteissaan ym. altisteet. Siis ylipäätänsä muut ihmiset. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Oireilu helpottui pikkuhiljaa niin hyväksi että uskaltauduin kauppaan. Ja useampaankin samalla reissulla. Tietysti sitä tunsin olevani keskellä kemikaalimerta mutta selvästi kestin kaiken jopa ihan normaalistikin. Tosin ne sädesieneltä haisevat tyypit kiersin kaukaa, yllättävän kaukaa mun nenäni ne haistaakin..hih!

Yhtenä päivänä oikeen repäsin. Aattelin suoristaa hiukset. Raudasta lähti aluksi kummallinen katku, mutta se haihtui nopeasti enkä kyllä oireillut siitä mitenkään. Seuraavaksi oikein villiinnyin ja päätin pistää jopa meikkivoidetta. Valitsin sen kaikista parhaimman mitä kestin joku kuukausi sitten leukaperissä testinä pisimpään. Vetelin rohkeesti koko kasvot. Pieni tuoksu siinä on mutta ei tuntunut missään. Olin aika yllättynyt. Innostuin ostamaan saman sarjan aurinkopuuterin poskipunaksi ja sekin oli sopiva. Ostin kulmakynän ja sekin sopi. Nyt testausta odottaa ripsiväri. 

Näillä kolmella sopivalla on nyt meikattu useamman kerran oireettomasti.

Olen iloinen  siitä tiedosta että voin edes joskus meikata vielä itseäni.  Puoli vuotta olin täysin ilman meikkiä. No, varmasti teki ihan hyvää.

Tehtiin myös piparkakkutalo. Jännitin hieman paistoa kun ruuankäryt teki tosi pahaa viime kesänä meidän hometalossa. Ihme ja kumma en oireillut yhtään käryistä. Sen sijaan meidän eskarilainen sai astmaattista oireilua lievästi.

Tehtiin Mansikkamäen Tilda talo. Tämä nyt on meidän versio  :D

Lukulistasta pääsee blogiin ja sieltä löytyy kivoja piparkakkutalojen ohjeita.

Joulujuhliin en edes yrittänyt . Liian paljon ihmisiä, liian paljon tuoksuja, kemikaaleja ja niitä homeitakin. Yllättävän monet ihmiset haisee oikeasti ihan homeelta!

Mies hoiti tyttöjen ja pikkupoikien kanssa juhlimiset.

Tässä meidän eskarilainen lähdössä siskon juhliin.

Pariviikkoa sitten saimme myös aivan mahtavan yllätyksen.

Meitä auttanut diakoni soitti ja ilmoitti että meidän perhe valittiin lahjoituskohdeperheeksi.

Aivan uskomaton juttu! Olimme juuri murehtineet kun rahat ei meinanneet riittää edes lasten joululahjoihin. On tosi tiukkaa kun pitää hankkia kaikki uutena 9 hengelle, siis ihan kaikki.

Tämä oli sellainen yllätys ettei sitä meinannut edes uskoa.Kyllä siinä itku ihan tuli! Hankimme lapsille juuri ne mitä he toivoivat, jokainen sai toivomansa lahjan. Ostimme myös kotiin kaikkea tarpeellista mm. Finlaysonin muumi lakana setit. Usko kyllä meinasi loppua niiden kanssa. Jokainen lakana pestiin 6 kertaa! Välissä kävivät kuivurissa ja lopuksi saunotettiin vielä ennenkuin kelpuutin lasten  sänkyyn. Tarkkana saisi olla ihan terveetkin noiden pesujen kanssa ennenkuin lasten sänkyihin niitä laitetaan.

Kinkkuun myös panostimme ja mukaan lähti 6,5kg luomua. Maku oli aivan erilainen kuin tavallisessa vaikkapa Hk:n kinkussa.

Yhdestä paketista tuli nukke. Ohjeistin mummia nuken ostossa. Haistele sitä siellä kaupassa ja jos se haisee niin jätä hyllyyn! Nukke  oli ihan käyttökelpoinen ja ehkä maailman onnellisin tyttö. Kyllä vauvanukkea halattiin ja suunniteltiin mitä se tarvitsee äkkiä?  Ainakin rattaat, tutin ja pullon.

Ostoksille lähdetään heti sunnuntaina.

Oltiin me kyllä vähän pöllyssä kun kaikki lahjat oli avattu ja levitetty olkkarin lattialle, mutta ei mitenkään niin pahasti kuin olisin voinut kuvitella itsestäni. Yllärinä tuli meidän 4,5v oireilu vahvana, jolla luulin jo helpottaneen hyvin.

Ainiin...olenhan mä tavannut ystäviäkin. Mulla kävi täällä oikeen kunnon hajustehaisuli ystävä. Ikean hajukynttilät kotona ja wunderbaumit autossa tyyppi. Enkä pyörtynyt. Haistoin toki ja kaukaa, sehän nyt on selvää  :D Yllättävän nopeasti kuitenkin totuin, muttei kauaa viipynyt ihan varmuuden vuoksi.

Tämäkin yllätti ettei mitään jälkitilojakaan tullut.

Mun äiti ja veli olivat meillä kylässä 1,5 tuntia aaton aattona ja hyvin meni, vaikka en tykkää äidin pesuainehajuista, niin hyvin meni. Lasten kavereitakin on taas käynyt muutama tästä naapurista.

Jotain on siis tapahtunut. Toivottavasti pysyvää jopa..?

Tai sitten jos tämä on häiriötila niin nautin tästä häiriöstä nyt täysin!

Tosiaan se joulu tuli, niinkuin aina ennenkin.

Oli hiukan erilainen kuin normaalisti. lasten suurin murhe oli että löytääkö joulupukki tänne kun meillä ei ole kuusta? Ei edes tekokuusta.

Kyllähän se kuitenkin löysi, koska eskarilainen oli kertonut

 kaupan joulupukille että me ollaan muutettu HOMEtalosta.Ei ole vissiin jäänyt monelle epäselväksi miksi me ollaan muutettu? :D

 Millainenkohan on ensi joulu ja missä...?

Kaksi vuotta!

Meidän "Erkki" täytti marraskuun puolessa välissä sen maagisen kaksi vuotta.

Jota odotimme kuin kuuta nousevaa omassa hometalossamme.

Uskoimme että viimeistään silloin kaikki muuttuu..?

Ruuat alkavat sopimaan paremmin ja lapsi alkaa nukkumaan?

No toisin kävi jo paljon aiemmin. Sehän kävi samantien kun muutimme hometalostamme pois.

Tällä pienellä ihmisellä pyyhkii siis hyvin! Paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella.

Tämä on asia mikä auttaa jaksamaan tämän kaiken uuden elämän keskellä.

Vihdoinkin hän saa elää ihan tavallisen pikkupojan elämää, ilman kipuja ja valvomisia.

Kaikkien valvottujen öiden, lukuisten epäonnistuneiden ruokakokeilujen jälkeen hän voi hyvin.

Yli vuoden se otti, se pahin aika. Toki välillä oli kausia että nukuttiin paremmin, välillä oli hetkiä että jotkut ruuat sopivat hetken aikaa.

Nyt tilanne on se että ruokia on saatu vauhdilla lisättyä ruokavalioon. Niitä menee jo reippaasti yli 20. Eikä  vahinkoaltistuksetkaan ole enää katastrofeja.

Tässä talossa ei ole yhtäkään valvottua yötä, vaikka kesällä vielä hyssyteltiin rattaissa poikaa yöt läpeensä astmalääkkeiden voimin. Poika alkoi nukkumaan kuin taikaiskusta ja johan sitä on kestänyt jo 4,5kk ettei se mikään häiriötilakaan voi olla. Astmalääkkeet on jätetty jo aikaa sitten, vaikka syksykin on ollut vaikea astmaatikoille ja homehtuneille.

Ihan tavalliset kaksivugtiaan jutut. "Minä!" "Anna mä!" Ei!". Hän haluaa osallistua kaikkeen, olla mukana kaikessa niinkuin muutkin. Yllättävän ketterä tyyppi. Yllättävän hyvämuistinen tyyppi. Kyllä muistaa minne siskonsa jätti joulukalenterin ja kyllä muisti käydä sen tyhjentämässäkin..

Ihan parasta kuitenkin on kylpy.

Hän voisi elää vedessä. Kylvetään aamulla..päivällä tai illalla mutta joka päivä on päästävä kylpyyn.

Leluista ihan parhaat on legot ja autot. Tykkää leikkiä paljon isompien kanssa roolileikkejä.

Osallistuu siivoukseen, pussittaa pakkaseen omia ruokiaan ja matkii muiden juttuja.

Sanat on löytyneet puhumattomuuden jälkeen ja niitä tulee päivittäin uusia.

Tällä hetkellä eniten pelottaa kaupassa vieraileva joulupukki ja kotona kurkitaan ikkunoista näkyykö tonttuja pihalla?

Yhden flunssan on sairastanut elo-syyskuun vaihteessa ja se kesti viikon. 

Tänä syksynä emme siis ole tk:n kanta asiakkaitakaan, kuten edellisinä vuosina. Etenkin viime vuonna.

Yhtäkään lääkärireissua ei olla tehty meidän perheestä. Ollaan pysytty terveinä. Mikä on yllättävää näin isossa perheessä.

Meidän kuopukselle kuuluu siis hyvää, erittäin hyvää.

Jos mä oon oikee....?

Oon vuokralla mun kehossa Asunnon maksan ruokapalkalla Maali rapisee seinät lohkeilee Kuka korjaa ? Kun kadulla kysytään multa mikä vuosi mä en oo varma Kysykää niiltä jotka tietävät mistä tulevat

Sanni

Kun lopullisesti rysähti homeläävässämme ja sairastuin erittäin vaikeaan mcs.ään. Olin tosi hukassa itseni kanssa. Siis kaikki varoitusmerkit olivat olleet ilmoilla jo siitä asti kun jäin äitiyslomalle, mutta kun en vaan ymmärtänyt, en kertakaikkisesti. Kärsin jo pari vuotta sitten teinien hajusteista. En kaikista, mutta joistain. Hajusteettomiahan pesuaineita meillä käytettiin siitä asti kun työpaikka rysäyksen jälkeen sairastuin, mutta oltiinhan me onnistuneesti jo oltu puoli vuotta asusteltu omissa uusissa muhivissa homeissamme. Nyt keväällä katupölyt, pakokaasukatkut oli vaikeita. Ei niinku yhtään kuitenkaan kilikellot soineet päässäni että on tapahtumassa jotain vakavaa..?

Lopun lähestyessä talossamme meno oli jo niin hullua ettei tosikaan. Mietin silloin että tämä ei ole todellista enää. Ei tällaisia ihmisiä ole olemassa. Mun koko keho on seonnut lopullisesti?  Ruokien kanssa oli niin vaikeaa että lopulta sopi vain riisi, oivariini rasvana ja jugurtti luomuna ilman lisäaineita. Sitruunahappo tuntuu olevan yksi pääperkeleistä. Ja sitähän löytyy vaikka mistä. Yli vuosi sitten jätin jo kotimaiset viljat. Ihan pikkupojan takia, kun imetin mutta huomasin vaikuttavan omaan oloonkin positiivisesti. Lopultahan multa meni myös kaikki vitamiinit siellä talossa, kun vatsa ei vaan kestänyt yhtään mitään. Suolisto vuosi verta kaikesta epäsopivasta ja jopa jos sain kovemman kemikaalitujauksen. Olin todella sairas, niin sairas etten ymmärtänyt edes itse omaa tilaani, omaa sekopäistä kehoani.

Tätä on niin vaikeaa selittää tavalliselle ihmiselle. Saada ymmärtämään että reaktio voi tulla ihan mistä vaan. Toisista ihmisistä jopa kaupassa. Ulkona ohimenevästä pesuainetyypistä. Uusista tuotteista. Jaksan kyllä vieläkin nauraa kun muovipussitkin pelotti, vaikkei silloin naurattanut tippaakaan. Ja tosiaan pikkupoikien pikkuautot veti olon veteläksi ja melkein jalattomaksi. Mietin silloin vain että jumalauta tää on oikeesti hullun elämää koko touhu?! mietin myös tarkkaan kenelle kerron koko totuuden koko hommasta? Hullunleimanhan tästä saa ensimmäinen. Ei kukaan voi pyötyä muovipussista? 

Kuvitelkaa ihan normaalia arkea, mutta kuvitelkaa kun mukana 8 muutakin ihmistä perheessä. 

Kemikaalit ja hajusteet vaanii lähes kaikkialla, joka nurkan takana.

Nythän viimeisen kuukauden aikana alamäki sietokyvyssä lähti taas liikkeelle. yhtäkkiä ne jo siedetyt asiat eivät sitten käyneetkään. Sentään sen verran olin kuntoutunut että enää en ollut pää pyörryksissä, jalattomana kohdatessani jotain epäsopivaa esimerkiksi lasten talvihaalareita. Jos olisin ollut kaukaa viisas, mcs elämää nähnyt niin ehkä olisin ostanut lapsilleni kaikista rupusimmat haalarit kaupasta ja käyttänyt niiden päällä kuriksia märemmillä keleillä?  sillä mitä enemmän haalarissa oli näitä vesipilareita ym herkkuja, sen iloisemmin nielussa porisi meikäläisellä.

Pyykinpesuaineiden kanssa oli taas yhtä helvettiä. Lopulta pesin vesipesuilla taas. 

Olen siis käynyt liudan läpi hajuttomia pesuaineita. Joku ainesosa siellä kuitenkin on ettei mun kehoni sitä vaan hyväksy. Ja pyykkiähän meillä riittää. Ei olis varaa sairastua mcs:n tän kokoisessa perheessä. Ole Hyvän pyykipesuaine oli ehkä sopivin, mutta tarvitsin monia ainettomia pesuja päälle. Eri variaatioilla niitä pyykkejä pestiin. Lingottiin ja huuhdeltiin. Eri lämpötiloissa, eri pituisilla ohjelmilla. Saunotettiin ja rummutettiin, ihan hulluuteen asti.

Kunnes sitten sain kullanarvoisen vinkin. Sehän oli lähempänä kuin koskaan osasin aavistaakaan.

Nimittäin Lidlin Formil sensitive color care!

Olen pessyt tällä nyt monta koneellista pyykkiä. Enkä tarvitse sitä "tuhatta" jälkihuuhtelua päälle. No...traumatisoituneena muista pesuaineista olen kyllä pyörittänyt toisen pesuaineettoman pesun päälle ihan vaan varmuuden vuoksi.

Eli puolen vuoden metsästyksen jälkeen voin varmaankin julistaa löytäneeni täysin sopivan pesuaineen meidän perheelle?

Lisäksi ostimme nyt muitakin Lidlin pesuaineita. Toistaiseksi vain tiskiainetta niistä on kokeiltu ja vaikuttaa hyvältä.

Oireiluni oli siis niin ärsyttävää jo että perhettäkin oli vaikeaa kestää. Kaikki meni hyvin niin kauan kun olin pikkupoikien kanssa kolmisin päivällä kotona. Yksi toisensa jälkeen kun kotiutui niin johan nielullani havaitsin. Kävin tosi herkillä kaikkiin altisteisiin taas mitä tänne kantoivat.

Aloitin myös nenähuuhtelut Physiomerilla. Kappas kun vaan enää ennen käytety nenäsuihkeeni ei mulle käy. Kurkku menee ihan tukkoon entisestä pelastajastani Heinix nenäsuihkeesta. Olen siis herkistynyt sillekin ilmeisesti kesällä käytettyäni sitä homeläävässäni?

Tämä Physiomer vaikuttaa kyllä lupaavalta. Huuhtelee joka onteloa myöten, sitä perimmäistä nurkkaakin? Alkuun kirveli syvällä mutta ilmeisesti on hoitanut limakalvoja hyvin, sillä on auttanut ehkä nielun oireiluunkin. Enää ei tarvi hengittämättä käsitellä lasten ulkovarusteita ym.

Ja syyhän tälle alamäelle on löytynyt. Yksi keittiön kaappi oli itseensä ottanut jossain vaiheessa. Näytti hyvin harmittomalta pikku turvotukselta, mutta purettaessa totuus oli toinen. Roskiksen alla ei ollutkaan muovilevy pelkästään vaan alta kuitenkin paljastui lastulevy joka oli homeessa ja kastunut. Vaihton meni koko helkatin kaappi. No seuraavaksi aloin haistamaan hajueroja ja syyttävä sormeni osoitti alapohjaa. Ja oikeassahan minä olin sen suhteen. meillä kävi koira vielä toteamassa epäilemäni paikat. Pieniä toimenpiteitä on tehty. Tuuletusta lisätty. Homma näyttäisi toimivan taas? että ehkä tässä hengissä pysyy?
Lapset ei näyttäneet sen kummemmin oireilevan. Lähinnä minä ja esikoinen oireilimme. Esikoisella oli astmaattista oireilua sekä alkava mcs. Tiedä sitten miten kauan on jo kemikaaleista kärsinyt mutta muutama viikko sitten ei kestänyt enää pakokaasuja, eikä lasinpesunesteitä. Hengitysteissä polttivat. Koulussa olivat siirtäneet uusia pakattuja villaeristepötkylöitä ja hommat oli pitänyt jättää siihen.

Hän käy siis viimeistä vuotta opiskellen ammattia melkeinpä täysillä arvosanoilla ammattiin jota tuskin voi koskaan harjoittaa homesairauden sekä alkavan mcs:n takia.

Oireilee tosi vahvasti homeisissa paikoissa, että kyllä vain tämä rakennuttamamme talo on sairastuttanut meistä jokaisen.

Nyt siis taas kerran odotan että kehoni toipuisi. Voisin käydä kaupassa? En ole voinut käydä edes sielläkään yli kuukauteen. En ole voinut tavata ketään ystävääni, enkä hakea lasta edes eskarista.Koska ne kemikaalit ja muiden ihmisten hajusteet.

Nyt on sentään niin hyvä tilanne, että siedän vitamiineja hyvin. Olen saanut käyttöön myös 

Vidan multi duon, jossa mahtavat määrät B-vitamiineja. Mcs sairaat kärsivät usein B12 vitamiinin puutteesta kuten homesairaatkin. Lisäksi yhdessä nappulassa on paljon muutakin tarpeellista hyvissä määrissä. Lisäksi sitten d-vitamiinit, maitohappobakteerit ja magnesiumit ja C-vitamiinit.

Ehkäpä tämä tästä taas pikkuhiljaa?  

Odotamme talvea kovasti, jotta maa jäätyisi ja haisut ulkona hälvenisivät.

Meidän tiellä ei talot haise miltään, mutta voi luoja miten tietyillä teillä ne tasakatot dunkkaa, niin että kurkussani tunnen sen homelempan.

Joku niissä asuu onnellisena vai asuuko sittenkaan?