Näytetään tekstit, joissa on tunniste Siiri-Elmeri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Siiri-Elmeri. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kaksi vuotta!

Meidän "Erkki" täytti marraskuun puolessa välissä sen maagisen kaksi vuotta.
Jota odotimme kuin kuuta nousevaa omassa hometalossamme.
Uskoimme että viimeistään silloin kaikki muuttuu..?
Ruuat alkavat sopimaan paremmin ja lapsi alkaa nukkumaan?

No toisin kävi jo paljon aiemmin. Sehän kävi samantien kun muutimme hometalostamme pois.



Tällä pienellä ihmisellä pyyhkii siis hyvin! Paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella.
Tämä on asia mikä auttaa jaksamaan tämän kaiken uuden elämän keskellä.
Vihdoinkin hän saa elää ihan tavallisen pikkupojan elämää, ilman kipuja ja valvomisia.

Kaikkien valvottujen öiden, lukuisten epäonnistuneiden ruokakokeilujen jälkeen hän voi hyvin.
Yli vuoden se otti, se pahin aika. Toki välillä oli kausia että nukuttiin paremmin, välillä oli hetkiä että jotkut ruuat sopivat hetken aikaa.

Nyt tilanne on se että ruokia on saatu vauhdilla lisättyä ruokavalioon. Niitä menee jo reippaasti yli 20. Eikä  vahinkoaltistuksetkaan ole enää katastrofeja.

Tässä talossa ei ole yhtäkään valvottua yötä, vaikka kesällä vielä hyssyteltiin rattaissa poikaa yöt läpeensä astmalääkkeiden voimin. Poika alkoi nukkumaan kuin taikaiskusta ja johan sitä on kestänyt jo 4,5kk ettei se mikään häiriötilakaan voi olla. Astmalääkkeet on jätetty jo aikaa sitten, vaikka syksykin on ollut vaikea astmaatikoille ja homehtuneille.


Ihan tavalliset kaksivugtiaan jutut. "Minä!" "Anna mä!" Ei!". Hän haluaa osallistua kaikkeen, olla mukana kaikessa niinkuin muutkin. Yllättävän ketterä tyyppi. Yllättävän hyvämuistinen tyyppi. Kyllä muistaa minne siskonsa jätti joulukalenterin ja kyllä muisti käydä sen tyhjentämässäkin..

Ihan parasta kuitenkin on kylpy.



Hän voisi elää vedessä. Kylvetään aamulla..päivällä tai illalla mutta joka päivä on päästävä kylpyyn.

Leluista ihan parhaat on legot ja autot. Tykkää leikkiä paljon isompien kanssa roolileikkejä.
Osallistuu siivoukseen, pussittaa pakkaseen omia ruokiaan ja matkii muiden juttuja.
Sanat on löytyneet puhumattomuuden jälkeen ja niitä tulee päivittäin uusia.


Tällä hetkellä eniten pelottaa kaupassa vieraileva joulupukki ja kotona kurkitaan ikkunoista näkyykö tonttuja pihalla?

Yhden flunssan on sairastanut elo-syyskuun vaihteessa ja se kesti viikon. 
Tänä syksynä emme siis ole tk:n kanta asiakkaitakaan, kuten edellisinä vuosina. Etenkin viime vuonna.
Yhtäkään lääkärireissua ei olla tehty meidän perheestä. Ollaan pysytty terveinä. Mikä on yllättävää näin isossa perheessä.

Meidän kuopukselle kuuluu siis hyvää, erittäin hyvää.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Mistä apua allergia arkeen?

Osalla meidän lapsista on ollut allergioita. Luulin jo kaiken kokeneeni neljännen lapseni kohdalla.
Kuopus kuitenkin osottautui aivan omanlaisekseen.

Alkuun hakeuduin Facebook ryhmään Refluksilapset. Koska kuvittelin että kaikki muuttuu kun refluksia hoidetaan. Uskoin jo siinä vaiheessa että kuopus on allerginen lapsi ja oireilee juurikin refluksilla sekä suolioirein. Jonkun verran iho-oireiluakin oli.

Yksi tärkeimmistä on tietenkin hyvä hoitosuhde alan asiantuntijaan joka tuntuu nykyään löytyvän vain yksityiseltä puolelta. Toki julkisen puolen lääkäreihinkin sattuu joskus hyviäkin tapauksia.
Meidän lääkäri löytyi Pikku Jätistä.

Yksi arvokkaimmista löydöistä oli kuitenkin Facebook ryhmä Allergialapset vertaistuki ryhmä. Toisten äitien tuki oli kultaakin kalliimpaa siinä vaiheessa kun usko alkoi loppumaan lapsen oireilussa. Sain niin hyviä neuvoja etten olisi varmaan itse koskaan edes ymmärtänyt niin toimia.
Se tuen määrä oli niin valtavaa mitä ammennettiin siinä vaiheessa kun olin jo heittämässä sadannen kerran hanskoja tiskiin ettei mistään tule mitään. 

Aloin ymmärtämään miten tärkeä merkitys suoliston hoidossa on vahvalla maitohappobakteerilla. Sitä sisään ajaessa olisin yksinäni jo luovuttanut ensimmäisiin päiviin. Aloin myös ymmärtämään mikä merkitys antihistamiineilla on lapseni hoidossa ja jokapäiväisessä elämässä. Pitkään ajattelin että haluan selvitä kaikesta luonnollisin tavoin. Emme olisi ikinä pärjänneet ilman minkäänlaista lääkitystä, eikä varsinkaan lapsi joka oireili yötä päivää.

Ryhmässä on hyvä ja tsemppaava henki. Kun meinaa romahtaa, niin muut äidit rientävät kannattelemaan. Oman kokemuksen jakamisella on merkittävä merkitys!

Ryhmästä saa myös uusia ideoita ruokakokeiluihin sekä hyviä reseptejä. Listat sopiviin herkkuihin vaikka jouluna ja pääsiäisenä. Löytyy listat mikä sisältää vaikka maissia, ihan perusvoiteita myöten.

Sieltä saa myös vinkit erilaisiin lisäravinteisiin ja korvikkeisiin. Tieto on aina ajan tasalla.

Ryhmä on Suolioireiset Allergialapset ry:n vertaistukiryhmä.

Yhdistyksen toiminnasta voit lukea lisää täältä .

Älä jää yksin itkevän, valvottavan vauvan kanssa. Terveen hyvinvoivan vauvan/ lapsen päivät ja yöt ovat pääosin hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Hyvinvoiva vauva ja lapsi nukkuu yönsä myös hyvin.
Tukea on saatavilla ryhmästä sekä tarvittaessa myös allergiatukiäidit auttavat.

Itse olen edelleen niin kiitollinen näille kaikille äideille jotka meitä tukivat ja neuvoivat. Ja loivat uskoa siihen että selviämme, vaikka pahimpina aikoina en meinannut jaksaa uskoa kun lapseni oli niin kovin kipeä. Kiitos heille!  


maanantai 14. syyskuuta 2015

Meidän superallerginen

Meidän kuopus syntyi marraskuussa -13. Hän oli ihan tyytyväinen ja helppo vauva ja nukkui hyvin yöt. Huomioin kuitenkin jo alkuunsa jotain refluksivaivaa, sillä päiväunet meni pätkissä. Päiväuniin saatiin pituutta kun soseet aloitettiin keväällä. Samaan aikaan alkoi kuitenkin kummaa oireilua. Vatsan kanssa oli ollut jo aiemmin ongelmaa ja olin moneen kertaan tuonut sitä julki neuvolassa saamatta silti mitään apua siihen. Kakka haisi pahalle ja kumman  väristä liurua. Takana oli myös pitkä keltaisuus 3kk:n ikään asti joka kuitattiin äidinmaitokeltaisuudeksi.

Soseiden kanssa oli vaikeaa. Parhaiten näytti sopivat soseet jotka tein itse luomusta. Päärynä oli paras. Sitten peruna ja kukkakaali sekä parsakaali. Kaura jo alkuunsa kovetti vatsan, mango tuli sulamattomana läpi. Pikkuyskä vaivasi useaan otteeseen ja korkeat kuume piikit. Ravattiin lääkärissä, mikä poikaa mahtaa vaivata?  Mulla oli tunne ettei lapsi ole kunnossa? Tuntui että ruokien kanssa oli vaikeaa. Kakka haisi entistä pahemmalle. Ruokavaliota ei päästy laajentamaan. Imetin, poika ei suostunut pullosta juomaan korviketta, ei sitten mitään sorttia. Ei edes kaurapuuron seassa. Teki stopin heti. Arvelin hänen tietävän itse että maito on epäsopivaa?  Aloin mennä vauvan mukaan, mitä hän ei syönyt innokkaasti, oli se varmaankin epäsopivaa?  Myöhemin nämä kaikki kieltäytymiset osoittautuivat todellakin epäsopiviksi. Hän tiesi itse mitä kannattaa välttää ja mitä ei.

Kesä -14 meni valvoessa. Lapsi heräsi yöt läpeensä ja mies kantoi. Oltiin tosi puhki.
Elokuussa hän teki kaurapuurolakon aivan itse ja alkoi hetkellisesti nukkumaan, kunnes päästiin tulehdus ja allergiaputkeen taas. Oltiin kaikki joten kin tosi sairaita. Pikkupojalle iski jokaisesta korvikekokeilusta korvatulehdus. Tai näin epäiltiin. Pikkuyskä vaivasi usein ja valvottiin. Kukaan ei epäillyt allergiaksi niinkään tk:ssa. Yksi lääkäri kyseli talosta mutta hautasi sen epäilyn kun kuuli talon suht uudeksi eikä mikään haissut.

Joulukuussa pikkupoika söi kolmannen antibioottikuurin, Amorion compin taas korvatulehdukseen. Se kai sitten viimeisteli jo kovin vaurioituneen suoliston. Tuli ripuli mitä ei saatu loppumaan.
Tämän jälkeen varattiin aika Pikku Jättiin Liisa Kuikalle, josta saimme apua. Ihan oikeasti.
Liisa ei vähätellyt meidän ruokaongelmia vaan ymmärsi heti mistä oli kyse. Sain tarkat ohjeet miten etenemme. Liisa listasi kaikki mitä voidaan syöttää pojalle. Keltainen ryhmä oireilutti. Ja gluteeniviljat, lopultahan pojalle ei käynyt kyllä mikään muu vilja kuin tattari.
Olin itse jotenkin loppu imetyksestä ja sain "luvan" lopettaa. Arveltiin siis sinä vaiheessa vielä että tilanne ei ole niin paha miten pahaksi se todellisuudessa osoittautuikin.
Korvikekokeiluita oli takana useita ihan aminohappopohjaisiin asti. Niissä ongelmaksi koitui rasvat ja maissipohjaisuus. Sekä tietysti useat lisät. Ajateltiin että kalsium lisä ja öljylisä on hyvä vaihtoehto.
Määrättiin  myös Nexium happosalpaaja kuuri korjaamaan motorinen ongelma ruokatorvessa ja sen rinnalle zyrtec antihistamiini. Poika muuttui silmissä. Me nukuimme viikon!

Kuitenkin poika oli niin herkkä maissille ettei kestänyt lopulta happosalpaajakuuria, vaan se piti lopettaa kesken allergisoitumisen alkamisen takia. Ja taas valvottiin.
Kaikki oireilutti. Maitohappobakteereista lähtien. Sopivaa ei tuntunut löytyvän millään, kalsiumlisät oireilutti, vitamiinit, öljyt, viljat, siis aivan kaikki mahdollinen.
Jäljelle jäi tattari, päärynäsose, perunamuussi ja possu.

Rasvaahan lapsi tarvitsee. Murehdin ja olin saada mahahaavan kun  mikään ei sopinut. lapsi voi todella huonosti rasvoista. Alle millistä öljyä huudettiin kaarella ja refluksi räjähti, kasvot paloi ja lapsi ripuloi. Keskimääräinen heräilymäärä oli 10 kertaa yössä ja valvomisaika vaihteli 10min-jopa 3tuntiin keskellä yötä. Liisa käski syöttää lapselle kassleria jos kerran possu sopi. Anna sille pojalle läskiä!  Hän käski. Ja niin me annettiin ja se sopi ja sai rasvat siitä. Hän piti pelkillä puhelinkeskusteluilla uskoa yllä että kaikesta selvitään, Onhan hän näitä nähnyt ja hoitanut. Hyvin onkin hoitanut.

Me kokeiltiin liuta ruokia. Päivät kuluivat miettien mitä tänään kokeiltaisiin. Oltiin tauotettu ruokia sen 3-6kk ja kokeiltiin uudestaan. Aina sama. Posket paloi, sitten räjähti refluksi ja lopulta tuli suolisto-oireet. Ihan yksi teelusikallinen riitti. Tai jopa ripaus kalsium karbonaattia. Olo oli lohduton, mikään ei sopinut. Taipuvaisuus allergioihin oli varmasti olemassa. Oli meillä muillakin ollut ongelmaa ruokien kanssa. Tämä oli vaan niin erilainen. Mietin ja murehdin miksi hänelle kävi näin?


Jalkapohjat helotti kuten myös kämmenet ja kertoivat elimistön tulehdustilasta.






Poika oli kalpea ja huonon värinen, mutta silti kaikkien verikokeiden perusteella kaikki oli täysin kunnossa, suorastaan erinomaisesti. Silti hän voi huonosti. Oli meillä iloisiakin päiviä mutta ruokien suhteen oli todella rankkaa. Hyvin meni niin kauan kuin mentiin neljällä ruualla.
Silti paineita asetti se tieto että yli vuotiaalla pitää olla sitä ja tätä ruokavaliossa.
Neuvolan asenne valitettavasti on nykyään sama kuin uuden allergiaohjelman.
Äitien paineet kasvaa ja valitettavasti vauvat ja lapset voivat huonosti, kun siedättämällä ei aina homma parane vaan pahenee.

Maaliskuussa ilmestyi pienen lapsen astmaoireet. Poika lepäili pitkin poikin lattioita ja sohvaa. Ja sitten taas meno jatkui. Määrättiin isompi antihistamiini annos ja astmalääkitys.
Ruokakokeilut hetkellisesti paranikin. Helmikuusta lähtien oli mennyt pussi VIVOMIXXiä rinnalla päivittäin. Välillä vielä suurensinkin annostusta.

Kevät-kesällä kuitenkin ruokien kanssa romahti taas. Ja oltiin taas neljällä, aina ikuisesti possua, muussia, päärynää ja tattaripuuroa..?
Pieninä määrinä oli rotaatiossa sopinut kaalit, poro, karitsa ja joskus kurkku.

Kaikki kuitenkin muuttui kun talo osottautui homepommiksi.
Kun me sieltä lähdettiin niin aloin kokeilla ruokia uudella onnella. Yhtäkkiä kurkku alkoi sopia rajattomalla annostuksella vaikka 2-3viikkoa aiemmin poika oli saanut siivusta jo oireet täyteen vauhtiin. Sitten lisättiin pirkan lohkoperunat,Yyhtäkkiä auringonkukkaöljyt pinnassa ei haitanneetkaan. Annettiin niin paljon kuin halusi syödä. Vadelmaa puskasta haettiin, mustikkaa mettästä, punaherukkaa toi ystäväni. Ja poika söi. Innostuin kovin ja seuraavaksi ostettiin Vuohelan herkun minirevityt leipää, siinä uutena lisänä psyllium. Ja se sopi!
Kukkakaaliakin mennyt isolla annoksella päivittäin.Riisi lisättiin kakkuina mukaan. Seuraavaksi otettiin  kuivatut aprikoosit ja nekin sopivat rajattomalla määrällä. Aloitettiin toki parilla alkuun, ettei heti alkuunsa rysäytetty koko pussia. nopeasti kuitenkin annosta nostaen. Nyt on leivän päälle laitettu myös sinistä Floraa ongelmitta. Ja tapahtuipa meillä vahinkoaltistus. Siskoltaan varasti hajusta päätellen yhden aakkoskarkin Lauantaipussista. Tästä jo odotimme kunnon oireilua mutta yksi arviolta puoli minuuttia kestävä herätys tuli tarkalleen neljän tunnin kuluttua syömisestä ja siinä kaikki. Ei refluksia, iho-oireita tai suoli oireita. Samaisena iltana sai herkutella suurella määrällä sipsejä joiden pinnalla rypsiöljyä. Seuraavaksi lisätään kasvisten määrää. Hedelmiä ehkä talvella. Kotimaiset  viljat saavat nyt odottaa ja maito, muna ja soija.

Poika nauttii! ja me ollaan kuvattu muistoiksi tätä makujen riemua!  :D


Vadelmaa..


Aprikoosia..


Punaherukkaa..


Pirkan lohkoperunaa..


Keväällä niin riipaisi sydämestä kieltää kaikki pieneltä ihmiseltä. Uteliaisuutta olisi ollut ruokia kohtaan ja aina piti kieltää, aina korjattiin suolistoa. Aina kohti uusia pettymyksiä.

Uskon että meidän suurin ongelma oli hometalossa asuminen. Keho oli niin kauheassa oireilussa, että lopulta oli kaikkea vastaan. Suurena apuna oli toki Vivomixx yksi tärkeimmistä avuista, ja suosittelen sitä kaikille lapsista aikuisiin jotka suolistoaan haluavat korjata. Tehokkain saatavilla oleva mhb. Nyt olemme vaihtaneet sen kolme viikkoa sitten Biomedin Acidophilus forteen . Ja tuntuu riittävältä.
Lääkitykset on puolitettu ja kokeillaan lopettaa tämän syksyn jälkeen, ellei jo aiemmin.,



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Lomalla..

On jo vissiin aikakin elvyttää henkiin tätä blogia..?!
Jotenkin kevät taas hurahti ohi, oltiin väsyneempiä kuin edellisenä vuotena samaan aikaan.
Siitepölyt meinasi tehdä hulluksi yhden sun toisen. Lopulta yhden lapsen kanssa suunnattiin jo tapaamaan vanhaa tuttua allergologia. Ja saatiin määräys ympäri vuoden lääkitykseen. Siitepölyt, ristireaktiot ja vanha pahis eli maito. Tästä kun aloimme selvitä hyvin tuloksin ja siitepölyt alkoivat loppumaan, niin saatiin uusi koetus päälle, nimittäin ne täit! Niitähän ei oltu koettu vielä koskaan tämän melkein 17vuoden pituisen äitiystaipaleen aikana. Se voisi jopa olla oma postaus, kun suurperheen äidillä hirtti kiinni lopullisesti...?  :O  
Sitä herkkua kesti sen 9päivää ja järjen lähtö oli jo lähellä..

Pihan kasvit ja istutukset kukkivat vain sillä aikaa kauniisti.  ;)


Alppiruusut olivat vaihtaneet väriä
viime vuodesta.



Uudet pionit (shirley temple)  puhkesivat upeisiin kukkiin.


Ja ruusuorapihlaja teki uskomattoman
 määrän pikkuruisia suloisia kukkiaan.


Nyt uusimmat ruusuni avautuvat upeina.
Väri on suorastaan herkullinen!  :)

Sen kamalan täirumban jälkeen vietettiin ihanat rippijuhlat.
Vaikka koko kesäkuu on ollut enimmäkseen sateinen, niin juuri sinä päivänä säät suosivat meitä!

Niin ja yhdet 3v synttäritkin vietetiin. Ja on meille muuttanut 3 gerbiilivauvaakin  :)
Ja naapurissa kilpaa sylitelty pieniä kissanpentuja.
Pihaa koitetaan laittaa, hitaasti mutta varmasti?  ;)  Terassin rakentelua olisi luvassa kohtapuoliin.
Lomalla ollaan muka oltu yli kuukausi, mutta nyt vasta loma alkaa tuntua lomalta. 
Kalenterissa ei ole mitään muita merkintöjä kuin yhdet rippijuhlat ensi viikonlopulle.

Niin joo, meidän pikkumieskin kasvaa hurjaa vauhtia. Kokoa ja muutakin.
Hän lähti liikenteeseen muutama päivä ennen puolivuotispäiväänsä ja loppua ei näy.
Hihkuu innoissaan äitiä ja eitä :D

Ihmettelin yhtenä päivänä mihin se pikku patukka jo katosi..?!
Sohvan takaa löytyi ..


Joka paikka on kollattava ja tutkittava.


Odotellaan sitä kesää nyt todella, josko saatais vähän aurinkoa ja lämpöä vihdoinkin?!

Mukavaa viikkoa kaikille!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Huhtikuusta toukokuuhun...

Taas vaan viikot hurahtaa silmissä..
Musta tuntuu että mä toitotan tätä samaa aina tänne!  :D

Pääsiäisen aikoihin nautittiin lämpimistä keleistä ja otetiin väriäkin pintaan jo!

Pikkumies kävi keinumassakin ensimmäisiä kertoja.


Oli ihan mielettömän lämmintä, etupihalla parhaimillaan auringossa +26!



Oltiin ihan kotosalla, tehtiin pihajuttuja ja käytiin kävelyllä.

Metsä oli ihan sinisenä..


Ja valkoisenakin.





Lähes jokapäivä oli lopputulos tämä!


Viimeisenä pääsiäislomapäivänä saatiin päähän lähteä Tammisaareen jädelle.
Olihan sitä lähempääkin saanut, mutta saatiin vähän vaihtelua päivään.


Rannassa käytiin ja lapset olisi tietysti heti halunneet uimaan  :D


Ja kiva iso leikkipuistokin oli.



Vappuakin vietettiin välissä ja meillä oli kylässä pienimmän kummit lapsineen.
Grillattiin ja syötiin siis erittäin hyvin!
Meillä oli niin mukavaa että kuvat unohtuivat ottaa  :D  Ja nukkumaankin päästiin puolen yön aikaan.
Ihan tavallinen lapsiperheen vapun vietto, alkoa ei tarvittu.
Vappupallo kuvatkin jäi ottamatta, vaikka niitä hankittiin 5:lle pienimmälle.
 Pikkupoikakin oli innoissaan omasta pallosta.

Lenkkaritilauksenkin tein, kuten myös Pomp de Luxilta aiemmin. Kuvista voi huomata että olen höyrähtänyt niihin vaatteisiin etenkin tytöillä. Pikkuinenkin sai omat ensimmäiset lenkkarinsa kokoa 21,5, mutta mahtuvat varmaan vasta ensi keväänä.


Meidän ilopilleri  5,5kk♥
ja hampaat.


Eilen pesin vielä mattoja ulkosalla ja tänä aamuna näytti tältä.
Sai siitepölyt körökyytiä, sillä meillä oireillaan taas niinkuin silloin toissavuonna.
tänä vuonna itse päässyt helpommalla mutta lapset, etenkin neiti nelonen köhisee tosi pahasti.
Poika kutonen räjähtelee ihonsa kanssa ristirektioista, nyt on käytössä Zyrtec joka tuntuu toimivan.


Mukavaa viikon alkua!


torstai 17. huhtikuuta 2014

Uudet ihanuudet!

Vaunukoppa alkaa jäädä pikkuhiljaa pieneksi poitsulle,
niin pitihän meidän hankkia uudet rattaat.


Liityin emmaljungan fb kirparille ja melkeinpä samantien bongasin nämä.
runkoa oli käytetty muutama kuukausi ja ratasosa oli käyttämätön!
Mukaan lähti vielä uudenveroinen hoitolaukku.


Samaa sarjaa siis kuin pojan aiemmat vaunut.

Äiti on ihan innoissaan, mutta poitsu nyt ei niin innokkaalle vielä näytä :D


Vaikka kuvassa näyttää sopivalle tämä matkustaja, niin todellisuudessa on aika mini mies vielä kyytiin ♥

tänään luvassa neuvolaa eli uusia mittoja ja rokotus.

Ja se olis sitten pääsiäislomaakin  tästä päivästä lähtien!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Huhtikuussa..

Kuukaudet vaihtuvat silmissä vilisten.
Meillä elellään ihan tavallista suurperheen vauva-arkea.
Pikkupoika kasvaa silmissä ja on kohta 5kk.


Edelleenkään ei pullo tai tutti maistu, mutta pipon nauhat maistuvat  :)
Soseita syödään kolme kertaa päivässä. 
Olen innostunut tekemään suurimman osan itse.
Eikä se nyt niin vaikeaa ja aikaavievää edes ole, vaikka siihen menee useampi tunti,
 kun kerralla tekee isomman satsin pakkaseen.
Hampaita on ilmestynyt jo kaksi, ensimmäinen tuli muutama viikko sitten.
 Aika ajoissa muihin lapsiimme verrattuna.
Uusia taitoja on jäänyt käyttöön poika siis kääntyilee ihan omasta tahdostaankin, eikä masu ole aina tiellä.
Osaa myös vaihtaa lelua kädestä toiseen, sekin on tarvittava taito.
Nauraa yhä useammin ääneen ja on kovin kutisevaa sorttia.

Edelleen meillä nukutaan hyvin. Kellojen siirron jälkeen meni jonkin aikaa että herättiin jo ennen seitsemää, mutta tällä viikolla poika on palannut entiseen rytmiinsä ja nukkuu taas yöt klo 20.00-8-9.00. Yhdellä tai kahdella herätyksellä mennään ja syömiseen menee n. 5-10min.

Nämä hellyttävät seesteiset pikkuvauva tunnelmat ovat vaihtuneet
ilonkiljahduksiin, pärisyttelyyn ja aikamoiseen meteliin!  :D


Poika seuraa jo haltioituneena isompien lasten puuhia. Musiikki kun laitetaan soimaan ja muut lapset innostuvat tanssimaan niin poika potkuttaa vinhaa vauhtia sitterissa katsoen ihaillen sitä meininkiä.


Isoveli hoitaa ja huolehtii vielä jonkun verran hellästikin. Suukkoja moiskauttaa pikkuveljelleen aina ohimennen, halailee ja kuivaa kuolaa.


Kuitenkin on sitä mieltä että kyllähän nyt jo kohta puolivuotiaan pikkumiehen alun pitää osata autoleikit.


Sekä lukea niitä isojen poikien autokirjoja suurella mielenkiinnolla..  ;)


Nyt ollaan siinä iässä että vitosen ja kutosen leikkeihin on tullut yhteinen sävel.
Tai no, sisko vie ja pikkuveli tekee mitä käsketään.
Tässä ollaan iloisena bussiretkellä.



Aurinkoista viikkoa kaikille!  :)

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Maaliskuun kuulumisia :)

Kevät jo nosteli ihanasti päätään.
Aurinko kun tulvii ovista ja ikkunoista niin kummasti tulee siivoushulluus ;)
Kaikki miljoonat rähmänäppimerkit näkyy joka paikassa ja pyyhitään paikkoja tuplasti.
Ensimmäiset keltaiset pienet kukkasetkin huomattiin takapihalla, mutta enpä kerennyt nappaamaan kuvaa kun olivat jo kadonneet parempaan käyttöön  ;)
Seuraavana aamuna näky oli karmaiseva siitä ihanasta kevätfiiliksestä minkä aurinko oli saanut aikaan..


Tänään aurinko sulatteli ihan kivasti taas lunta pois ja uudella innolla taas kohti kevättä.

Poitsu täytti 4kk:tta ja kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia.
Lääkärineuvolassa käytiin ja kehuja saatiin. On niin terhakka pikku miehen alku. Kovasti juttelee, kääntyy silloin kun huvittaa ja mahaltaan pääsee. Varpaatkin löytyi, että sellaiset ulokkeet?! :D
Uudet hienot mitat olivat 7270g ja 64,5cm. Hienosti kasvaa äitinpoika äitinmaidolla ja soseet ovat myös alkaneet maistua. Uniin päivällä on saatu jonkun sortin rytmiä ja pitkiäkin unosia on nukuttu keskellä päivää (olen käynyt tarkistamassa moneen otteeseen hengittääkö se?? ;) ). Yöt sujuu hienosti ja uudet yhtäjaksoiset unienkat nukuttiin toissayönä eli 9 tuntia ensin putkeen. Mulla oli vähän hassu olo kun kerran heräsin viiden maissa pika herätykselle. Poika nukkua posotteli vielä yhdeksään eli yhteensä13 tuntia yöunia kokonaisuudessaan.  Meillä nämä pojat ovat niin helppohoitoisia  :)


Fb:ssa sain haasteen pyöräyttää jotain hyvää 24h tunnin sisällä.
Tylsästi tein mitäs muutakaan kuin mokkiksia! 
Aineet löytyy yleensä aina kaapista ja nopeita ja helppoja tehdä.



Meidän eskarilainenkin oppi lukemaan. Luojan kiitos että oppikin ihan itse!
Hän kun on sellainen omanlaisensa junttapulla jääräpää, niin tästähän ollaan saatu monet kerrat riidat aikaiseksi. ;) Eilen taisteltiin siitä kun en tiedä missä meidän Aapinen on, enkä suostunut lähtemään mihinkään kouluun hakemaan kenenkään muun Aapista hänelle luettavaksi. Jankkas ja jankkas, kunnes lähdimme mummille Espooseen ja sieltä löytyi aapiskukko vuodelta nakki.
Sitä on nyt luettu ahkeraan, kuten myös muita kirjoja ja lehtiä.
Toivottavasti purkaa tästä lähtien energiansa lukemiseen.
Kyllä on ylpeä taidostaan ja pitääkin olla.
 On nimittäin ensimmäinen meidän perheessä joka oppi lukemaan kuusivuotiaana ilman varsinaista opetusta.
Sinnikäs on kuin mikäkin, että kun jotain päättää niin sitten tekee. :D

Mukavaa viikonloppua kaikille!  :)  

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Ehkäpä sittenkin :)

Blogi oli tauolla yli 2kk:tta ja ajattelin että lopetan sen ihan kokonaan.
Tuntui ettei olisi aikaa päivittää sitä, mutta ehkäpä päivitän sitä ihan omaan tahtiin
 vähän niinkuin päiväkirjan muodossa.
Tänään se sitten tapahtui että kaivelin blogin esiin ja luin viime vuoden tapahtuneita juttuja. En voi jättää tätä sittenkään tähän, mutta tänä vuonna en aio edes ottaa minkäälaisia omantunnon tuskia
 jos pidempiä taukoja tulee. 

Henkiinherääminen vauva arjessa on jo tapahtunut aikaa sitten. Ja jotain tolkkua saatu tähän elämään.  :)
Eipä meillä kyllä olekaan ollut mitään hankalia aikoja. E nukkuu oikein hyvin ja on kaikinpuolin tyytyväinen vauva ollut alusta asti. Täysimetyksellä edelleen, pulloa ei osaa juoda. Sosemaistiaisia on otettu ensin huonolla menestyksellä sekin mutta tänään jo hienosti pari lusikallista.

Pienen E:n kastejuhlat vietettiin myös. Kummeiksi valittiin 4 meidän ystävää. Kastejuhla meni hienosti, mutta E ei viihtynyt yhtään kummin sylissä ja rauhoittui vain äidin syliin. Kakkujen tekeminen oli haastavaa pienen vauvan kanssa, mutta sain ne tehtyä juuri sellaisiksi mitä olin mielessäni kuvitellutkin.
Kesäkuun ensimmäinen meillä starttaa taas synttärit, jolloin aloitetaan taas kakkuilut uudella innolla. 


Moussekakkua, täytekakkua ja juustokakkua tarjoiltiin.


Pieni päivänsankari Eewert.


Aurinko alkaa näyttäytyä yhä useammin  ♥
Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia. Sen tietää siitäkin kun esikoinen kaivaa skeitin esiin ja painuu rampille  ;)
Piha on edelleen aika kamalan näköinen, siis ajatellen ihan muutenkin kuin tätä vuoden aikaa ;)
Uusia  ideoita on alkanut tulemaan ja vallan siitä mitä tänä keväänä ja kesänä istutetaan.
En malttaisi odottaa.. :)

Aurinkoista
ja
mukavaa
 maaliskuuta kaikille! :)

torstai 19. joulukuuta 2013

"Elmerin" syntymä

Jos nyt kertoisi pojan syntymästä, kun kuukausikin on jo kulunut siitä.

Aiemmista mutkistahan kerroinkin ja lopulta synnytyspaikaksi valittiin kätilöopiston sairaala.
Seuraava "ongelma" oli käynnistys. Torstaina 14.11. käytiin ultrassa jossa kokoarvioksi saatiinkin 3,7kg ja käsituntumalla korkeintaan 3,5kg. Lääkäri oli sitä mieltä että käynnistys on tehtävä, koska ei ollut varmuutta pystynkö synnyttämään alakautta suht ahtaan lantion vuoksi?
Lääkäri kävi tarkistamassa tilanteen ja tuli ilmoittamaan että :  " valitettavasti majatalossa ei ole tilaa tällä hetkellä, soita huomen aamulla mikä on tilanne"  :)

Perjantai aamusta soittelin kättärille ja edelleen oli sulku päällä ja 8 käynnistystä aamulle.
Sovittiin että seuraavana aamuna menen vain, ei tarvitse soittaa. Kai niitä säälitti jo minä, kun en meinannut mihinkään sairaalaankaan päästä..?  ;)

Puolen päivän maissa ajattelin mennä lepäämään. Mies oli kotona ja mun täti ja sen mies, joten lepäily oli mahdollistakin. Ajatus oli vaanpitkälläänolosta, mutta nukahdinkin ihan kunnolla ja nukuin lopulta lähes kolme tuntia. Olo oli niin levännyt että halusin miehen kanssa kaupoille. Otettiin kaksi lasta mukaan ja ilmoitin että haluan vauvan vaateostoksille, vauva tarvitsee vielä jotain.
Sitten hain vielä viimehetken ostoksia sairaalakassiin ja pumpulipuikot vauvan navan hoitoa varten. Kävellessä mahaa kiristi mutta hyvin jaksoin. Kotona tehtiin vielä iltatoimia lasten kanssa. Käytin lapsia suihkussa ja luettiin iltasadut. Kun lapset oli saatu nukkumaan, iski joku ihan ihmeellinen touhukohtaus. Tuli tunne että pyykit pitää viikata kaappiin ja pestä myös niitä pois. Sitten kun olen sairaalassa nin ei jää mun tädille tai miehelle ylimääräistä ja miehellä nyt muutenkin pyykinpesukielto meillä!  :D

Lopulta tätini alkoi sanomaan että rauhoittuisin jo vaikka sohvalle katsomaan telkkaria. Heti pitkälleen mennessä 21.30 aikoihin alkoi harkkareita tulemaan. Vitsailin siinä ääneen sekä faboon kirjoitin ystäville että näinköhän tänä yönä synnytetään?? ;)
Miehellä oli sauna lämpiämässä ja käskin nauraen käydä saunassa jos meinaa käydä. Se oli ihan vitsiä vaan siinä vaiheessa. Mies oli käynyt saunassa yhdentoista aikaan ja täti ja sen mies lähtivät nukkumaan. Sanoin että ilmoitan jos lähdetään ja vielä siinä vaiheessa se nauratti. Puolen tunnin kuluttua alkoi epävarmuus. Supisteli mutta vaan suht tiukkoja harkkareita tuntuivat olevan. Päätin soittaa kättärille, että mitä teen. Edellinen synnytys oli nopea, joka siis syntyi normaalisti ja matka kättärille suht pitkä, 50km.
Kutsuivat tulemaan ja me sitten lähdettiin matkaan. Alussa tuli tunne että nyt mennään kyllä ihan turhaan, onkohan synnytys muka käynnissä. Sitten ajattelin että ne ottaa sisään varmaan jokatapauksessa koska aamulla pitäisi jo mennä kuitenkin.
Ei nyt mitenkään ihmeellisesti supistellut, mutta suht tiukasti kyllä. Perille kun päästiin, niin parkkipaikan kylmässä myrskytuulessa tajusin että nyt se on menoa!  Takaisin ei tarvi kääntyä enään.
Alkoi naurattamaan siinä sisäänmennessä kun vahtimestarit siinä katsovat isomahaisia tulijoita jotka pysähtyvät tasaseen. Synnytysvastaanottoon kun päästiin niin meitä olikin heti vastassa kätilö. Huonekin oli varattu jo meille. Vaatteet vaan vaihtoon ja sairaalapaitaa päälle. Mulla oli vielä epäilevä olo, ihan oikeastiko tänään vielä synnytetään..?

Sisään kirjattiin klo 00.25 ja heti kysyttiin toiveet. Vähän ihmeissäni olin, kun ei ennen tällaista ole kysytty, aina on joutunut pyytämään tai jopa anelemaan kivunlievitystä, vaikka kolme ensimmäistä syntyikin ilman mitään. Hämilläni siinä ehdotin minispinaalia. Kätilöpä ehdottikin ihan spinaalia!  :)
Ilmoitin että otan sen. Eipä siinä kauaa mennyt kun anestesialääkäri oli jo paikalla. Hieman erimielisyyttä oli siinä ettei lääkärin mielestä synnyttäjä ollut tarpeeksi kivulias. Kätilöni oli aika topakka tapaus ja ilmoitti kyseessä olevan seitsemäs synyttäjä ja nopea sellainen, kalvoja ei puhkaista ennenkuin spinaali on laitettu!! Anestesialääkäri teki työtä käskettyä  :D

Ja voi mikä olotila siitä spinaalista tulikaan. Mikään supistus ei tuntunut missään. Naureskeltiin ja ihmeteltiin milloin mahtaa supistaa?  :O Kuunneltiin musiikkia, käytiin netissä ja ihmeteltiin voiko synnytys olla sellaistakin? :O
Puoli kolmen maissa kätilö kusui synnytyslääkärin puhkaisemaan kalvot. Olin 8sentissä auki ja kalvorakkulla pullotti. Lääkäriä nauratti että jos hän siitä puhkaisee vain normaalisti kalvot niin kastuu varmaan läpimäräksi ja vauva syöksyy syliin?!  Puhkaisi tosi varovasti ja päästeli sormella pitäen "tulppaa" pikkuhiljaa vedet. Ei tullut vauva syöksyllä syliin.
Sitten vain odoteltiin ja odoteltiin. Vauva ei laskeutunut pitkään aikaan. Hyvä kun ei kätilö ja mies jo naputtaneet pöytää pitkästyessään  :D
Välillä tarkistettiin tilannetta laskeutuuko vauva, mutta ei laskeutunut. Oli puolisen tuntia mennyt ja ja tuli kauhea pissahädän tunne, myös supistukset voimistuivat taas. Kohta oli spinaalista kulunut se kaksi tuntia ja vaikutus alkoi hiipua. Ennen puolta neljää anelin kipulääkettä. Kätilö sanoi ettei antaisi enää, vauva syntyy ihan pian. Ulisin ja anelin ja kyllä kirosinkin kipua. Kätilö katsoi minua ja totesi: "Ei tämä mikään kidutuskammio ole!  hetki pieni!"  ja laittoi lisää jotain kipulääkettä, mutta ei siis spinaalia, koska sitä laitetaan vain kerran. Olo helpotti. Sitä ennen  minua oli käsketty ponnistamaan pikkuhiljaa jotta vauva laskeutuisi. Ja minä en jotenkin osannut ponnistaa, ilmoitin etten tiedämiten ponnistetaan!  :D

Kipulääkkeen jälkeen päätin että nyt vauva syntyy tavalla tai toisella ja aloin ponnistamaan kunnolla. Kauhean huudon säestämänä poika sitten syntyi 12min ponnistuksella klo 3.52. Ensin huusi äiti ja sitten huusi poika. Voi luoja miten se huusikin!  :D
Kätilö katsoi vauvaa siinä ja totesi että lähes nelikiloinen jässikkä!  :O
Minä väitin vastaan että pieni sen piti olla, ei se voi olla neljää kiloa tai lähellekään!
Häntäluu siinä rytäkässä otti osumaa ja oli aika pitkään kipeä. Vieläkin joskus tuntuu.

Poika punnittiin ja painoa tosiaan olikin 3805g ja pituutta 52cm.
Mun ruokavalio taisi auttaa pikkuisen, ei sentään veljensä kokoista tullut.
Omaan painoon se vaikutti tosi positiivisesti, ei tullut kuin n.14-15kg, kun helposti kerään sen 20kg.

Synntys itsessään oli mahtava kokemus, en olisi voinut uskoa että koskaan sanoisin näin. Minulla oli hyvä kätilö, kipulääkitys kohdillaan ja kaikki meni hienosti.
Niin ja en vuotanut edes kuin 300ml, että se siitä verenvuotoriskistä.
Kätilöopisto oli hyvä paikka synnyttää ja osastolla oli myös kaikki oikein hyvin.

Sekin oli yleisessä tiedossa kuinka  oli pompoteltu sairaalasta toiseen  :D  ja kyllä sitä ihan ihmeteltiin.
Kuitenkin oli toisaalta hyvä että pääsin lopulta tuonne ja kokemuksena oli paras synnytykseni.


Ensikylpy  ♥



Pukemassa.


Jotain samaa meis on..?  :D


Ja vauvaa naurattaa  :D



ja kotiinlähdössä ♥