Alkuvuodesta..

Blogin päivittäminen on vähän jäänyt mutta lupaan taas ryhdistäytyä.

Uudenvuoden vaihtuessa sain viimeisenä perheestä flunssan. Ihan oikean flunssan. Tosin muu perhe selvisi viikossa ja minulla se pitkittyi. Lähinnä koko tammikuun kestävään niistämiseen johon ei taaskaan antibioottia tarvittu.

Lunta riitti ja mäessä oltiin silti mahdollisimman paljon.

Kaunis auringonlaskukin tuli taas kuvattua, tosin parvekkeelta tällä kertaa.

Tämä pieni liehuletti on myös ottanut kaiken ilon irti elämässään. On kivaa olla vallaton kolme vuotias, joka ei tottele mitään!

Helmikuussa lumihommat jatkuivat. Ja aurinkokin alkoi paistaa lämpimämmin.

Sain vihdoin sopivan allergialääkkeen käyttööni. Nenähuuhtelut jatkuvat entisellään mutta toivon tästä apua sen verran edes että huuhteluita voisi vähentää pahimpaan siitepölyaikaan. Sietokyky on lisääntynyt selvästi, mutta ei auta kyllä kemikaaleihin. Ulkona on helpompaa sulakeleillä sillä keväällähän homesairaita vaivaa taas ulkohomeetkin.

Hankin ensimmäistä kertaa tulppaanit ihan sisälle asti. Voi että ne oli kauniita! Ja niitähän sitten kuvattiin..ja kuvattiin.

Mies sitten innostui tästä sietokykyni nousemisesta sen verran että toi naistenpäivänä tuplamäärän tulppaaneja. Se olikin sitten liikaa ja lopulta tulppaanikimppu oli vessassa.

Eli vähän kerrallaan silloin tällöin on sopivasti ja se on uskottava.

Sitten tuli maaliskuu.

Elämäämme on ilmestynyt pieni suloinen hauva vauva.

Esikoiseni ja hänen avopuolisonsa hankkivat koiranpennun reilu viikko sitten.

Tämä pieni täydellinen, utelias ja hyvin rohkeakin pieni tyttönen on tuonut kyllä aivan uutta iloa ja valoa tähän meidän elämään ja täysin muuta ajateltavaa.

Ensimmäisiä ulkoiluja kevät auringossa.

Lapset ovat haltioissaan. Ja näyttää siltä ettei allergiaoireita heille edes tule. Pennut kyllä allergisoi hyvin herkästi kunnes karva on vaihtunut. Tapaamiset kestävät yleensä n. tunnin. En tiedä ehtivätkö siinä ajassa edes oireilla.

Itse kyllä huomaan saavani tuttuja oireita. Silmiä kutisee ja kuumottaa. Välillä kasvojakin ja tuttu allerginen olo pukkaa päälle, kun olen kovasti pelmuttanut pennun kanssa. En vaan jotenkin pysty pitämään näppejäni erossa tästä ihanuudesta ja oireet ovat ihan siedettäviä. Toivon kovasti että siedättyisin pennulle pikkuhiljaa. Eläimiinhän voi siedättyä, toisin kuin kosteusvaurio tai muille sisäilman ongelmille. Tämä on vaan rotuna hyvin lämminihoinen ja lyhytkarvainen että kuulemma allergisoi hyvin herkästi. pesut on hyvä apukeino siihen.

Lumet sulavat nyt kovaa vauhtia. Ulkona haisee hyvin vahvasti välillä homeet ja leppäkin on aloittanut kukkimisen. Mielenkiinnolla odotan millainen kevät on tulossa?

Pihahommia on tehty jo lauantaina. Muutamassa tunnissa hommat oli jo hyvällä mallilla.

Mielessä on ideoita istutuksiin ja muuhun, en malttaisi millään odottaa että pääsen istuttelemaan ja laittamaan tämän kodin pihaa. Onhan meidän elämä nyt täällä.

Kaikin puolin elämä tuntuu hyvinkin hyvältä, vaikka rajoitteita on kemikaalien tai menojen suhteen verrattuna ns. normaaleihin ihmisiin. Vaikka tämä asuntokin on liian pieni ja ahtaus välillä ärsyttää paljonkin. Vaikka joskus poskionteloni oikein villiintyy altisteista, milloin mistäkin.

 Silti yhtenä päivänä kuitenkin mieleeni tuli mennyt aika talossa jolloin lapset olivat aina jossain infektiossa. Ruokaoireilua oli paljon, allergiaa ja astmaakin neljällä. Ja siihen päälle kaikki muut vaivat. Se huoli kalpeista lapsista mustilla silmänalusilla oli jotain aivan kamalaa.

Ja se tiedottomuus mikä heitä vaivasi.

Tänään katson lapsiani jotka pysyvät harvinaisen terveinä, ovat terveen värisiä ja  ilman suuria lääkemääriä/astmalääkkeitä tai ruoka-aine rajoituksia. He todella ovat terveen ja hyvinvoivan näköisiä. Sellaisia kuin lasten kuuluu olla.

Kuinka kiitollinen olekaan tästä.

kun kerran sairastuu sisäilmasta...on aina sairas..

Moni kuvittelee että kun kerran sairastuu sisäilmasta niin poistumalla sairaasta tilasta kaikki on ohi hetkessä tai korjaantuu ajan kanssa?

Ihmisen keho on siitä kummallinen, että aina jälki jää kun puhutaan sisäilman myrkyistä ym. altisteista mille on herkistynyt tai kunnolla sairastunut.

Tässä on meidän viides lapsi ja nuorin tytär. Tosi toivottu lapsi keskenmenon jälkeen.

 Hän syntyi ihan terveenä. Oli helppo ja ihana vauva. Aina hyväntuulinen herätessään ja muutenkin iloa ja tyytyväisyyttä täynnä. Tästä on nyt 7vuotta.

Tässä me ollaan laivalla niinkuin muutkin ihmiset. Ollaan lähdetty äkkilähdöllä. Ei tarvinnut miettiä mitään, edes allergiahyttejä. Saatikka pystyykö siellä ylipäätänsä olemaan?

Tämä on vuosi 2010, vähän extraa lapsille kun muutakaan tekemistä ei keksitty.

Tässä onkin jo kevät 2011. On ihan älyttömän lämmin päivä. Perustukset on valettu meidän talolle. Kaikki näyttää tosi hyvälle. Tää pieni tyttö on ihan fiiliksissä omalla tontilla.
Ihanan jännittävää aikaa, kun odotellaan myös pian syntyvää pikku veljeä.

Tässä me ollaan puistoilemassa, on siitepölyaika mutta kukaan ei tarvitse minkään sortin lääkityksiä.

On vuoden loppu. Ja kokonaiset 2vuotta täynnä. Puhua pulputtaa taukoamatta ja osaa sanoa myös hienosti R:n ja S:n niinkuin isot lapset. Ollaan muutettu uuteen ihanaan kotiin. "kato mua Äiti! Ota musta kuva! "

 Tässä me ollaan menossa isoveljen rippikirkkoon. Takana on puoli vuotta tiukkaa sairastelua meidän uuden karheassa talossa. Monta valvottua yötä ja monta antibioottikuuria. Toivotaan nyt kädet ristissä että kaikki on vaan ohimenevää ja sattuman kauppaa. Talon toimittaja vakuuttaa että kaikki on kunnossa ja ilmanvaihto toimii... Meillä on hyvä koti vai onko?

Talvella ollaan luistinjäällä. Just täyttänyt 3v. Luistimet jalkaan ja menoksi. Ei tarvinnut paljoa opettaa, kun lähti kuin vanha tekijä. Ollaan ihmeissään. Tulevaisuuden Kiira Korpi?

Tässä on vappubileet naapurissa. Hajusteita on, mutta mitä sitten? Kaikkiallahan niitä on. Sehän on ihan normaalia.  Ei niistä mitään tule ja uudet siivet selässä ei tunnu missään. Siis missä niiden pitäisi tuntua edes?

Kesä 2013 ja just huoltsikalta haettu uusi uimarengas mikä on ihana. Ollaan Hangossa, lähettiin yhtäkkiä kun ei ollut mitään tekemistä. Mentiin rannalle. Ihana lämmin kesäpäivä. Ei haittaa uuden uimarenkaan muovin haju. Miksi haittaisi, kuka siitä mitään ajattelisi?
Se on ihanan pinkki ja ihan ikioma.

Ensimmäinen kerhopäivä ja syksy 2014. Ollaan sairasteltu, kurkku on usein kipeä ja korvatulehdus juuri sairastettu ja antibioottikuuri syöty.. Vähän huono olo tulee joistain ruuista,mutta allergioita ei ole.  Kummallisia kuumepiikkejä. Koko perhe kyllä sairastaa ja siskolla on astman oireita kuten pikkuveljelläkin. Nenä käy herkillä, hajusteet tuoksuu voimakkaasti muista ihmisistä välillä.

Kevät 2015 on ollut rankka. Kasvot lehahtelee milloin mistäkin. Allergialääke on aloitettu, ei oikein auta. Öisin kauhu vapina kohtauksia, niinkuin on ollut aiemminkin, mutta aina vaan voimakkaampia. Kasvot helottaa myös öisin. Homekoira on käynyt, merkannut koko talon. Yläkerrasta eniten. Muutetaan alas. Lapset nukkuu isossa sängyssä. On allergialääkettä, astmalääkettä ja nenäsumutetta. Iso liuta lääkkeitä että pärjättäis vielä kotona, kun ei ole oikein paikkaa minne mennä. Ehkä ne siitepölyt vaikeuttaa vaan olemista..? Ajatellaan tai toivotaan. Ei kait nyt homeista voi sairastua niin vakavasti?

Moni asia tuoksuu tosi voimakkaalle mutta niin tuoksuu äitinsäkin nenässä. Se on vaan herkkä nenä? Halutaan uskoa niin.

Kuukauden päästä tästä asutaan jo muualla. Oli pakko lähteä.

Uudessa kodissa. Toivuttu ja lääkitykset jääneet, ainakin toistaiseksi. Uusia kivoja kavereita, hoidetaan yhdessä etanoita. 

Eskarissa ollaan ja siellä sujuu hyvin, mutta mausteet pistetään tauolle. Parin viikon allergia ja astmalääke kuuri pitää ottaa loppusyksystä. Muuton myötä puhjennut vaikeampi monikemikaaliherkkyys on, mutta rauhoittunut niin että eskarissa pystyy olemaan. Eskarin tädit ottaa vakavasti ja seuraavat askarteluja ettei tule erilaisista tuotteista mitään oireita. Käytetään vaan sopivia ja kaikki sujuu. Juhlapäivänä varmistetaan äidiltä saako laittaa kynsilakkaa? Ei saa, on niin voimakasta hajua ja herkistäviä aineita. Saattaa tulla voimakas limanousu ja tosi huono olo. Se harmittaa, haluaisi niin olla kuin muutkin pienet tytöt ja vähän hienostella kivan värisellä kynsilakalla.

Ilopilleri viihdyttää tuttuun tapaan koko perhettä. Opettaja seikkailee meillä vähän väliä milloin milläkin oppitunnilla. Liikunnan ope on taas pitämässä tuntiaan sählypallojen kanssa.

Lääkitykset on aloitettu. Oireillaan taas ja uusi koti osoittautuu huonoksi.

Joudutaan muuttamaan taas uuteen kotiin. Suru tulee taas kun kaverit pitää jättää.

Ollaan asuttu taas uudessa kodissa 3kk. Vointi on tosi hyvä, siitepölyaika mutta hyvin sujuu. Antihistamiinia menee mutta astmalääkkeitä ei tarvita. Ihan huippua. Terveen näköiset lapset.

Nautitaan kesästä. Ei ole mitään ongelmia. Allergialääkkeet on lopetettu koivun jälkeen.
hajusteoireilua on mutta sen verran lievää ettei se ole ongelma. Voi vierailla sopivissa kodeissa ja kaverit voi käydä meilläkin. Pääpuheenaihe ei ole hajusteet ja huono olo, vaan nautitaan elämästä jo vähän enemmänkin.

Koulu alkaa ja  ensimmäinen luokka. Ollaan valittu kylän oletettavasti parhain mahdollinen koulu, jossa ei pitäisi olla sisäilmaongelmia. Koulussa on niin kivaa että haluaisi olla siellä joka päivä. Ope on ihana ja kavereita. Yllärinä edellisen kodin kaverit on samalla luokalla. Tosi kivaa!
 On opittu lukemaan ja laskemaan.

Ensimmäinen koulukuvaus ja kivat kuvat!
Juuri sellaiset kuin hän on. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ei halua nauraa suu auki koska etuhampaat puuttuu. On aika tarkka kaikesta ja ulkonäöstäkin. Tykkää kaikista tyttöjen jutuista, kaikesta kauniista ja kaunistautumisesta. Haluaisi olla isona vaikka kampaaja mutta kampaajan työssä kaikki aineet on oireiluttavia. Meikitkin on kiinnostavia mutta niissäkin on kaikkea epäsopivaa. Vaikkei meikit kuulukaan näin pienille tytöille.

Ensimmäiset 2,5kk sujuu tosi hyvin koulussa. Pieni nuha kävi kääntymässä viikon, mutta poissaoloja ei tullut sen takia. Pikkuhiljaa se sitten kuitenkin alkaa. Muiden lasten hajustetut vaatteet alkavat ärsyttää. Tuntuvat voimakkaasti nenässä, koulupäivän jälkeen väsyttää valtavasti ja usein itkettääkin.
Aamulla nukuttaisi tosi paljon, ei oikein jaksa. Tulee pakkaset ja lunta kunnolla. Se hiukan helpottaa, niin arveltiinkin. Kuitenkin lumi sulaa pois ja taas säät vaihtelee. Hajusteet muista ihmisistä tuntuu taas nenässä. Yhdessä tietyssä luokassa kutisee nenä, ihan aina. Isä ilmoittaa opettajalle, ongelma oli kuulemma huomioitu ja ilmanvaihtoa säädetty, siinä oli ongelmaa. Niin huomioi tämä pieni sisäilmavahtimmekin, joka ei voinut mistään tietää että ongelmaa oli ollut. Paitsi omista tuntemuksistaan.

Nenä alkaa olla jo tosi tukkoinen koulupäivien jälkeen. Tyttö viihtyy paljon kotona. Kavereille ei halua mennä kylään, koska kaikilla on hajusteita enemmän tai vähemmän. Ketään ei halua kutsua meillekään kylään, koska kaverit tuoksuvat liikaa. Leikkii paljon yksinään omilla leluillaan omassa huoneessaan. Viettää aikaa sisaruksien kanssa. Usein sanoo ettei ole ketään kaveria. Olispa lunta niin ulkona riittäisi tekemistä vaikka pulkkamäessä tai luistelukentällä.
Koulussa on ollut luistelua hallissa. Usein hallien sisäilma on huono, niin näyttää olevan täälläkin.
Kolmannen halliluistelun jälkeen tyttö on taas tutusti kalpea, nenän ja ylähuulen välinen alue on harmahtava. Onneksi meillä on lääkäri varattuna kaikille neljälle lapselle kontrolliin.

Lääkäri sitten toteaa sen mitä vähän odotettiinkin. Nenän limakalvot ovat hyvin poikkeavat verrattuna perheen muihin lapsiin. Pikku pojat on kotihoidossa ja heillä ei ole mitään epänormaalia nenien limakalvoilla. He eivät tarvitse mitään lääkityksiä ovat terveitä. Keväälle laitetaan antihistamiinit reseptille, todennäköisesti tarvitsevat ne siitepölykauden alkaessa. Isosiskolla on pientä limaisuutta nenän takana mutta muuten normaalit limakalvot nenässä. Saa käyttöön kortisoni nenäsuihkeen ja allergialääkkeet tarvittaessa tai viimeistään kevääksi.
Sensijaan tämän ekaluokkalaisen tilanne on aivan erilainen kuin muiden. Nenän limakalvoilta nähdään että oireilua on selvästi. Määrätään käyttöön kolme lääkettä. Allergialääke ainakin siihen asti että kunnon lumipeite saadaan ja kunnolliset pakkaset. Astmalääke iltaisin joka hoitaa myös allergista nuhaa sekä kortisoni nenäsuihke aamuin illoin hoitamaan nenän limakalvoja. Ilmeisesti lapsi oireilee koulussa muista ihmisistä ja heidän kuljettamistaan hajusteiden hajuista, pölyistä ym. Ilmanvaihdossakin oli jotain häikkää niinkuin lapsi itse osasi kertoa.

Tuntuu aika kamalalta tajuta että taas ollaan ilmeisesti näiden asioiden äärellä.
Mitä jos lapseni ei pahimmassa tapauksessa  pystykään käymään tuota koulua?
Mistä sellainen koulu mitä hän voisi käydä?
Kun lapsi altistuu kerrankin elämässään pahasti, niin ajan kanssa alkaa taas oireilu.
Hän oli kuitenkin se lapsista jolla ei todettu mitään allergioita, kunnes oireilu alkoi omassa talossamme n. 5vuotiaana. Olisi ollut jotenkin helpompaa odottaa tällaista sellaiselta lapselta jolla on jo allergiataustaa valmiina.
Kun lapsi kotiutuu kolmen lääkkeen turvin ja varalle on vielä 2 lisää, niin se tuntuu täysin järjettömälle ajatukselle. Lapsi joutuu käymään koulua lääkityksen voimalla että jaksaisi ja pystyisi siellä olemaan ihan niinkuin muutkin?
Tällainen lapsi joka on ollut suosittu ja kiva kaveri, on lopulta sairautensa kanssa aika yksinäinen lapsi. On vaikeaa löytää kavereita joiden kotona ei käytettäisi hajusteellisia pesuaineita tai muita hajusteita mille kaveri sitten tuoksuu voimakkaasti. Kaverin kanssa on mahdoton olla sisällä jos kaverista tulee huono olo.

Sisäilmasta sairastunut lapsi ei haluaisi mitään muuta niin paljon,
kuin että saisi olla ihan niin kuin muutkin ja ennenkaikkea huoleton.

This I love....

There's no one else could ever make me feel I'm so alive..

Axl Rose

Äitienpäivää vietimme ulkoillen lähes koko päivän.

Sain ihanat kortit ja ruusun lapsiltani.

Vähän nauratti kortissa tuo erikoinen ja muistava  ;)

Äiti muistaa taas yllättävän hyvin. En ole tarvinnut kalenteria ja puhelin ym muistutuksia talosta muuton jälkeen. Pää pelaa ihan eritavalla.

Meidän pikkupoika kävi IAS:n tutkimuksissa ja näyttää siltä ettei astmaa olisikaan!

Vielä odotamme lääkärin lausunnon. Ilmeisimmin hän oireilee astman oirein home asunnossa. Hänellä on kunto kohentunut todella hienosti tässä kodissa. Ei mitään astmaan viittaavaa oireilua, ihan huippua!

Kuten ei kyllä muillakaan lapsilla  vaikka koivu kukkii nyt todella runsaasti. Ihan ihmeellistä ettei kellään ole henki tiukalla. Olen kyllä sitä mieltä että usein astmaa pidetään ihan "normaalina tautina" jo. Minun mielestäni se on kuitenkin yleensä seuraus jostain ja syytä pitäisi selvittää tarkemmin. Eikä niin helposti ajatella että astma vaan on. Se vaan on sukuvika tai lapsilla vaan nyt on infektioastmaa josta saattaa kehittyä loppuelämän tauti.

Pihahommat etenee!

Ja eilen oli oikein action kuvaukset!  :D Hauskoja kuvia saatiin.

Ja oli meidän pikku ukolla joku tautikin. Neljän päivän korkea kuume.

Ei tullut onneksi korvatulehdusta, eikä kyllä minkäänlaista räkätautia tai yskääkään.

Muille lapsille se ei tarttunut, mutta minulle taisi tarttua. Ei tullut kuumetta mutta poskiontelot on tukossa.

Tällainen ilopilleri hän oli jo muutaman päivän päästä.

Kerrankin meidän lapset on terveen ja hyvinvoivan näköisiä keväälläkin.

Omassa talossamme he olivat aina hyvin kalpeita jopa pahimmillaan harmahtavia!

Hapetus oli huono ja astma vaivasi.

Talolla ei ole tapahtunut mitään.

En ole sen enempää tuhlaillut energiaa siihen, vaan olemme keskittyneet nauttimaan elämästä sellaisena kuin se nyt on. Teemme asioita joita pystymme. Nykyinen koti tuntuu turvalliselta ja terveeltäkin.

Nyt on hyvä näin!

Palaan kotiinpäin...

.... sankan savun seasta

On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa

On puinen asema, on tehdas suljettu

Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta

Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais

En katsettani maasta sais...

Johanna Kurkela

Ollaan jo toukokuussa! Vappukin saatiin juhlittua. Lapsille ei ollut valmiina mitään vappuasuja, mutta ostimme jokaiselle mieleisen vappupallon ja tytöille perhossiivet, pannat ja taikasauvat. Aikamoiset kemikaalikäryt oli kaupoilla ja ihmisiä paljon liikenteessä.

Pitkästä aikaa kesken kauppareissun iski jonkinsortin väsymyskohtaus ja kotona sitten onneksi nopeasti ohimenevä kemikaalikiukku. Mies sai mehevän päänsäryn. Hän oireilee tällä hetkellä herkästi kemikaaleista ja homeistakin. Tavaroita tuuleteltiin pitkästä aikana pihalla ja pallot vietti öitään esikoisen huoneessa kun ei ollut kotona.

Vappuaaton ja päivän vietimme oman talon pihalla tehden pihahommia.

Pakattiin termariin kahvia, trippimehuja ja muut eväät.

Ulkoiltiin molempina päivinä 7 tuntia! 

On ihmeellistä, että pienillä allergialääkeannoksilla lapset on pärjänneet, ilman astmalääkkeitä. Vaikka koivu oli myös runsaana ajoittain.

Itselleni ei ole löytynyt sopivaa allergialääkettä vieläkään. Mcs vaikuttaa noihin lääkesopivuuksiin. Olen huuhtonut nenääni Physiomerilla. Syönyt 2 kk:tta nokkostabletteja.

Täytyy toivoa että niillä pärjätään.

Moni ystäväni on kyllä meinannut, että jäikö meidän rankat siitepölyoireilut talomme seinien sisään? Mies on kyllä tukossa välillä, mutta hän ei uskonutkaan mun nokkostablettien voimaan, että auttavat allergioihin joillakin. Nyt totesi että ehkä olisi ihan järkevää syödä niitä. 

Meillä on mennyt joka kevät siitepölyjen kourissa kun taloomme muutettiin. Siitepölyallergiat puhkesi heti ensimmäisenä keväänä.Pihatöitä tehtiin vasta kesällä yleensä kesäkuussa, koska oltiin joko petikunnossa keuhko-oireissa tai kipeitä ja väsyneitä koko kevätaika yks sun toinen.

Uskomatonta että nyt kun asumme muualla niin virtaa on aivan erilailla.

Kukkapenkki hommat on jo tehty.

Uutta laitettu. Viime kesänä ilmeisesti homehtui jopa leikkimökki sisältä katosta, koska oli niin kosteaa. vai oliko se rakennettu kenties jo valmiiksi homeisesta laudasta..?  ;) 

 lapset oireili leikkiessään sen sisällä nyt keväällä. Päätettiin purkaa se pois.

Purettaessa löytyi kattolautojen alta välistä kurren pesä.

Hyvät unet on varmasti ollut muhkealla sammalpatjalla.

Mäellä oli lämmin. Ja lisää on luvattu seuraaviksi viikoiksi.

Me nautimme!

Vapun musiikista huolehti meidän erityistyttönen laulaen keinussa.

Lapset nautti pihahommista ja olivat kyllä niin rötjösiä joka iikka!

Suihkun kautta iltapalalle ja nukkumaan, ei tarvinnut unta houkutella.

Kukkapenkit on tosiaan hyvällä mallilla.

Siirsin kaikki perennat pois ison kiven ympäriltä ja siirsin sinne ruusut ja niiden kanssa jaoin kuunliljaa. En tiedä millainen on lopputulos. No innolla odotan.

Lisäksi ostin gladioluxin sipuleita,maariankellon siemeniä, pioni unikkoa, silkki unikkoa, ruiskaunokkia siemeninä. Aiemmin en ole siemenistä laittanut kasvamaan.

Muutama pinkki ja valkoinen sammalleimu sekä verikurjenpolvi lähti myös multasormesta mukaan. Olisihan siellä ollut kaikkea ihanaa tietysti.

Meidän kiviaita projekti laajeni vähän isommaksi, kun ilmaista kiveä oli tarjolla, joten koko kesäksi riittää kyllä istutushommia.

Multasäkeissäkin on eroja. Ostettiin alkuun Biolanin mustaa multaa. Ei mitään tuntemuksia tullut ja uskalsinkin tehdä pihahommia innosta hihkuen. Yhdellä kertaa mies soitti että toisiko halvempaa Rainbown puutarhamultaa?  Kohta mies oli pihassa jo ja käski mennä haistamaan autoa. Koko auto dunkkasi mummolalle!

Pihalla avatessa säkkejä aromit oli kyllä silmiä kirvelevät ja kurkussa tuntui sädesienen lempat. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun sitä ostettiin.

Nyt täytyy kyllä sanoa että jonkin sortin koti-ikävä on ilmoilla.

Luonnon hiljaisuus omalla pihalla, lintujen sirkutukset omassa metsässä. Perhoset,, oravat, jänikset, ilvekset, peurat ja muut metsän eläimet. No se kettu repolainenkin, joka jolkottelee aamuisin tietä pitkin..ja huutaa iltahuutoaan metsässä.

Elämä on oikeasti ihan erilaista, kuin kaupungissa. Lapset saa nähdä ja kokea enemmän.

Naapureiden kanssa iltaturinat lämpimänä kesäiltana.

Hei mulla on ollut ikävä teitä! :D

Koville ottaa jos talomme korjataan ja jokin siinä epäonnistuu? Emmekä pystykään asumaan talossamme.
Edelleen toivon että vastapuoli ymmärtää huolellisuuden merkityksen.

Koska edelleen homeherkkyys meillä on ja pysyy aina kuten myös monikemikaaliyliherkkyys. Ei ne lähde kulumallakaan. Vointi paranee, mutta uudessa altistuksessa rysähtää taas.

Tätä ei tunnu moni ymmärtävän, että sairaus/herkkyys säilyy aina.

Kuitenkin...

En olisi koskaan uskonut että tekisin huhti-toukokuussa pihahommia, oikeastaan enää ikinä.

Viime kevät, kesä ja syksy olivat sen verran karmaisevia.

 Kantaisin kivenmurikoita. Kuskaisin kottiksilla multaa, soraa, hiekkaa tai kiviä.

Laittaisin kukkapenkit uuteen uskoon.

Nämä asiat tekevät sopivasti onnelliseksi,

juuri tällä hetkellä.

Minä jaksan, voin ja haluan, koska mä pystyn!

Kuulumisia maaliskuulta

Ehkä pahimmista kemikaalihöyryistä on nyt päästy tekstiilien osalta. Edelleen on tilanne että kasapäin vaatteita on hankittava. Pyörittelen muutamia vaatekertoja uusia vaatteita. Ja ulkovaatteet puuttuu koko porukalle paitsi kuopukselta. Hänelle hankin jo uudet kevät varusteet.

Asunto tuntuu vieläkin ihan hyvälle, mutta enpä uskalla luottaa kuitenkaan ihan täysin.
Huoli rahallisesti pärjäämisestä on kova. Juokseehan hometalosta kulut kokoajan täysinä. Pitää maksaa täyttä vakuutusmaksuakin jotta oikeusturva säilyy ja lainan antajamme edellyttää että täydet vakuutukset on voimassa. Sähkölaskut juoksee koska lämmittää pitää. Ja tietysti maksettavat korot lainasta. Eipä kenelläkään muullakaan ole tuntunut menevän sen hohdokkaammin homeen tullessa taloon seuralaiseksi.

Virta on lisääntynyt kummasti viime aikoina. Olen alkanut leipomaan lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Tietenkään se ei ole samanlaista kuin ennen että otetaan vaan joku hyvältä kuulostava ohje ja laitetaan leipoen.  Kaikki kakkuiluun ja leipomiseen keräämäni vuosien  iso leivontatarvike kokoelmani on mennyttä talomme takia. Sinne meni reippaasti yli tuhannen euron kokoelma kaikenlaista leivontatarviketta. Nyt siis käytössä piirakkavuoka ja vispilä.

Hyvä ruoka, parempi mieli?

Pitänee paikkansa vissiin täydellisesti. Oli katsottava ohjeita ja tehtävä asialle jotain. Leivottiin niitä -ton, -ton,-ton leivonnaisia.

Mustikkapiirakkaa olivat lapset toivoneet jo useampaan otteeseen. 

mustikkapiirakkaa siis gluteenittomana sopivista jauhoista tällä ohjeella:

Pohjaan:

200g sinistä oivariinia

2dl sokeria

1dl tattarijauhoja

1,5dl riisijauhoja

1,5dl perunajauhoja

täytteeseen.

pussillinen mustikoita

3prk laktoositonta kermaviiliä

0,5dl sokeria

piltin kuningatarsose (tämä korvasi 2 kananmunaa)

Päälle Oatlyn kaura vaniljakastike niille joille se sopii.

Keskitasolla 200 astetta n. 30min. Ohje on pellilliseen piirakkaa.

Letut on olleet myös pitkään toivomuslistalla.

Mieheni paisteli tällaisia lettupötkälöitä meille. Hyvin maistuivat ihan kaikille.

nämäkin siis näitä kaikettomia  eli maidoton, gluteeniton ja munaton.

5dl kauramaitoa

5dl vichyä

1dl tattarijauhoa

3dl perunajauhoa

3dlriisijauhoa

1tl suolaa

2tl sokeria

2tl leivinjauhetta, me ei kyllä laitettu

Naistenpäivänä osui silmään ihana porkkanapiirakan ohje ja sitäpä sitten tehtiin.

ohje löytyy täältä . 

Itse vaihdoin jauhot vain sopiviksi meille. Laitoin vähemmän sokeria.

Kaikille kelpasi ja päälle tietysti Oatlyn kauravaniljakastiketta.

Kuopuksella tuntuu menevän ihan hyvin. Aktiivisesti ei kovalla tahdilla olla ruokia kokeiltu nyt. Siitepölyt ovat aloittaneet joten varovainen täytyy olla.

Iloisena yllätyksenä on mukaan saatu porkkanasose rajattomasti. Vielä en rakaa uskaltanut antaa. Teen pakkaseen sosetta pieniin minigrip pusseihin ja sieltä poitsu saa tätä "porkka jäätelöään". 

Voi siis syödä niin paljon kuin haluaa eikä määrää tarvitse säännöstellä sopimattomuuden takia.

Kaurakin alkoi sopia ensin Yosan muodossa eli hapatettuna. Sen jälkeen saimme uuden leivän käyttöön, Provenan gluteeniton kaura porkkana sämpylä.

Nyt otettiin käyttöön kauramaitokin ja poika on tosi onnellinen että hänelläkin on nyt oma maito.

Muroina saatiin käyttöön  Viljatuotteen tattarimurot vanijalla ja hunajalla.

Kaikki nämä siis rajattomasti käytössä. Pystyy syömään suuria määriä päivittäin.

Vatajan nitriitön nakki on myös rajattomalla määrällä käytössä.

Poika sai eilen elämänsä ensimmäiset perunat ihan oikealla nakkikastikkeella. Kastikkeeseen käytimme kaurakermaa.  Kokeilimme myös sipulia pienen määrän kastikkeessa ja kokeilu sujui oireetta.

Murheenkryyni sen sijaan on meidän 5vuotta täyttävä poikamme. Kemikaaliherkkyys on taas suht vaikeaa. Jos vieraita käy niin hajut vaatteissa häiritsee. Kaupassa tulee tukalat oltavat, naama lehahtaa ja silmät oireilee. Hetkessä huutaa jo pois pääsyä kaupasta. Vaatekaupoille en ole ottanut edes. Prisma on helpompikuin cittari. Joskus pääsee prismaan mukaan. Yritämme minimoida kemikaalioireilua.

Otin yhteyttä neuvolaan kun on hieman kalvakka ollut ja lievästi tummat silmänaluset.

Epäilin hemoglobiinin alhaisuutta syyksi. Samalla tutkittiin myös sokerit, pissasta ja sormenpäästä ja onneksi olivat kunnossa.  Hb oli laskenut 106 tienoille. Ensi viikolla on lääkäri.

Talomme suhteen asiat eivät ole edenneet. Toukokuussa tulee vuosi täyteen kun homekoira kävi. Tutkimukset aloitettiin 8,5kk:tta sitten, poismuutosta on kohta 8kk:tta.

Kohtuuttoman kauan tässä tuntuu menevän.

 Ja moni ulkopuolinen ihmetteleekin miksi asiat junnaavat?

 Talomme on herättänyt paljon keskustelua tutuilla ja tuntemattomilla.  Moni on meitä pyytänyt tekemään asiasta jo julkisen.

Siellä se oli eilenkin omalla paikallaan. 

Käyn harvemmin ja vain pihalla. Sisälle en voi mennä, eikä lapsetkaan. 

Elokuussa kävin viimeisen kerran sisällä.

Viimeksi taisin käydä ulkona tammikuussa ja nyt eilen kävin myös.