keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...? :)

Kuopus täyttää huomenna jo 9kk:tta!  Näin se aika hurahtaa niin, ettei perässä meinaa itsekään pysyä.
Kovaa vauhtia ryömii edelleen. Nostaa peppua pystyyn konttausasentoon, mutta vielä ei ole konttaamaan lähtenyt. Seisomaan tekee mieli ja sitä yritettiin taas tänä aamuna.


Eilen illalla napsittiin myös kuvia. Saa äitee pitää iltapuuronsa, kun jätkänpätkä söisi mielummin varpaita iltapalaksi  ;)




Tänään taas illaksi töihin  :) Saa olla kiitollinen että näin kotihoidontuella ollessa töitä riittää enemmän kuin ehtii edes tehdä! Listoja suunniteltu kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin minullekin. Ja kiitollinen saa olla myös, että edellisen esimiehen jälkeen meillä on ehkä parhain esimies ikinä!  :) Entinen työparini ja vieläkin muistan kuinka joskus puhuttiin, että olisi mukava jos hänestä joskus tulisi meille esimies..? Se päivä todella tuli muutaman vuoden odottelun jälkeen. Ja sekin on yksi kiva syy käydä töissä :)

Ihanaa aurinkoista päivää jokaiselle!  kevät on tulossa  :)

tiistai 28. helmikuuta 2012

Voihan pikkupotilas! :(

Olen tässä viime päivinä miettinyt paljon sellaista asiaa kuin voiko todella luottaa lääkärin arvioon tai hoitajien? Olen ennenkin kohdannut tämän saman asian oman lapseni kohdalla. Jotenkin sitä aina vaan uskoo ja luottaa mitä lääkäri sanoo.

Viime viikolla ystäväni soitti minulle torstai iltana ilta kymmenen jälkeen. Ihmettelin kellon aikaa kun harvoin puhelin siihen aikaan soi. Ystäväni oli ajamassa sairaalaan päin pienen neliviikkoisen poikansa kanssa. Kertoi sitten että heidänkin isoon perheeseen oli saatu kutsumaton vieras, Rs-virus :/
On lähes mahdotonta kuuden lapsen perheessä pitää vastasyntynyt erillään muista, että ylipäänsä ei saisi tartuntaa. Olivat olleet keskiviikon ja torstain välisen yön osastolla ja vauva oli saanut kahden tunnin välein avaavaa, imut sekä happea. Iltapäivällä lääkäri oli sitä mieltä että poika oli kotikuntoinen!  :O
Äitinsä oli ollut epäileväinen, mutta lääkäri ja hoitajat olivat vakuuttaneet pojan olevan kotikuntoinen.
Olivat olleet kotona reilut kuusi tuntia, jolloin poika oli vain nukkunut, syönyt vain kerran ja oksentanut kaikki maidot kaaressa. Lopulta hengitti  apulihaksia käyttäen, joten silloin äitinsä lähti takaisin osastolle. Osastolla antoivat taas avaavan ja imivät vauvan. Sanoivat pojan olevan taas kotikunnossa. Äitinsä soitti uudestaan minulle ja kertoi tilanteen. Jotenkin olin ensimmäisen puhelun jälkeen ollut jo sitä mieltä että heidät otetaan osastolle, eikä kotiinmenoa edes harkita! Olivat melkein jo matkalla kotiinpäin kunnes sain ystäväni uskomaan, että tälläkertaa ajaisi suoraan päivystykseen ja vaatisi vauvaa osastolle! Vauva oli kuitenkin vasta 4 viikkoa ja tulossa taudin ns. huippuun eli hänellä oli menossa 4-5 päivä taudissa jolloin limasuus lisääntyy todella paljon.
He ajoivatkin päivystykseen ja vauvan kanssa päädyttiin osastolle. Ihmeen kaupalla jopa sairaala myönsi heti seuraavana päivänä ettei poikaa olisi saanut kotiuttaa missään nimessä yhden yön jälkeen osastolta. Oli sattunut aikamoinen virhearviointi! Loppujen lopuksi poika on viettänyt torstaista asti yöt osastolla saaden lisä happea päivällä sekä yöllä, happisaturaatio on laskenut hereillä ollessa jopa 89. Vielä eilen maanantaina poika tarvitsi lisähappea, avaavaa kolmen tunnin välein sekä imut. On uskomatonta että tällaisia lääkäreitä on tai ehkä paremminkin arvioita tehdään, että tämän kuntoinen vauva laitetaan kotiin sairastamaan?!
Samainen lääkäri oli sitten kiertänyt eilen ja voivotellut, että: " mitäs teidän kanssa nyt sitten tehtäisiin, kun osastolle pitäisi saada tilaa..?" Äitinsä oli vastannut tiukasti, että " Hoidetaan poika kuntoon ja kunnolla viime kertaiseen kokemukseen perustuen! Lähdemme sitten vasta kun poika todella on kotikuntoinen!"

Tämä on taas tällainen asia minulle mikä on vaikeaa käsittää miten tällaista voi edes tapahtua? Meillä kun poika sairasti 6kk:n iässä Rs-viruksen, niin silloin kyllä vasta tajusin miksi siitä varoitellaan ja miksi sitä sanotaan hengenvaaralliseksi alle 6kk.n ikäisille vauvoille! Itse olin todella huolissani omasta lapsestani. Mehän käytettiin poikaa kolme kertaa avaavassa ja juuri silloin kun tauti oli huipussaan poika taisi saada muutaman tunnin aikana jopa 4 kertaa avaavaa ennenkuin tokeni. Osastolle ei jouduttu, mutta monta kertaa mietittiin pitääkö sairaalaan taas lähteä? Tauti on siitä hankala että tila voi mennä huonoksi hyvinkin nopeasti, eikä millään nenäfriidalla tee yhtikäs mitään, koska lima on todella sitkeää ja syvällä. Meidän poika oli sentään kuitenkin puolivuotias ja painoikin 9kiloa, kun taas ajattelen neliviikkoista kuinka pieni sellainen on ja kuinka pienet kaikki keuhkoputket ja keuhkot ovat, ihan uunituoreet vasta ja pienet.  Ihan tällaiselle tavisihmisellekin on selvää, että noin pienet Rs-vauvat tarvitsevat osastohoitoa ja varsinkin, kun taudin huippupäivät on meneillään.

Tulipa sitten mietittyä sitäkin, että koskaan ei ole esimerkiksi neuvolassa asiasta edes mainittu kenenkään näiden omien kuuden lapsen kohdalla. Miksi äitejä ei valisteta varsinkin näiden vastasyntyneiden ja alle puolivuotiaiden vauvojen kohdalla?
 Parittomina vuosina varsinkin, kun Rs-virus oikein jyllää. Yleensä se saapuu syys-talvella, mutta viime vuoden puolella taisi ensimmäiset pikkupotilaat putkahdella vasta marras-jouluun vaihteessa sairaaloihin. Nyt taidetaan olla taudin huippuvaiheessa? Ja osastot ovat täynnä hoitoa vaativia pikkupotilaita.
Itse olen välttänyt pienen vauvan kanssa nuhaisia perheitä ja avoimia päiväkoteja. Ihan pienen kanssa ei edes tarvitse niissä käydä silloin kun rs tai influenssa jyllää pahimmillaan. Kauppareissulle voi lähteä toinen vanhemmista. Ja käsipesua kannattaa harrastaa ahkeraan.  Aina kuitenkaan ei taudeilta voi välttyä, kuten meillä on taas kerran huomattu muutamaan otteeseen. Meillä tauteja tuodaan tuliaisena neljästä eri koulusta  :/

Toivottavasti pikkupotilas paranee pian oikeasti ja pääsee kotiin oman perheen kanssa!  <3 Onneksi äitinsä ei jäänyt kotiin, vaan ymmärsi viedä päivystyksen kautta uudestaan  osastolle. Olisi voinut käydä kotona huonosti yöllä. Aamulla kiitteli minua viestillä, että sain hänet uskomaan ettei kotiin kannata lähteä. Soihan hänellä itselläänkin hälytyskellot, mutta joskus tarvitaan kai toisenkin äidin näkökulmaa asiaan, ollakseen varma että lääkärin mielipide ei aina ole oikea. :)
Toivottavasti näitä vauvoja ei nyt kotiuteta liukuhihnatoimintana, koska on aikamoinen vastuu jätetty sitten vanhempien harteille arvioida onko vauva tosiaan kotikuntoinen?  Miten hengitys kulkee ja onko vauva hyvän värinen?

Koittakaa pysyä terveinä, peskää käsiä ja välttäkää flunssaisia! :)

maanantai 27. helmikuuta 2012

Paluu arkeen lomalta...ai miltä lomalta?

Siis sairaslomalta.. ;) Nyt kun koulut taas alkoivat niin eiköhän kaikki ole terveitä. Koko loma siis meni harakoille kuten meinasi mennä joululomakin melkein kokonaan. Aika lojaalia porukkaa meillä, sairastetaan lomilla niin ei tule turhia poissaoloja.

Poika alkaa olla parempi ja apteekin korvikemaito on alkanut maistumaan jo pikkuhiljaa. Itseasiassa poskien kuiva iho on parantunut kummasti maidottomuuden kanssa. Tässä nyt juodaan jonkin aikaa tuota korviketta ja katsellaan miten edistytään. Ongelmana tuon juomattomuuden kanssa meillä on ollut pojan antibiootti jossa on ihan kirjoitettu tärkeää kohta, että pitäisi juoda runsaasti vettä, ettei sakkaudu virtsateihin. Viikonlopun juomiset oli tosi hankalia ja soseita nyt meni ihan hyvin. Eilen kuitenkin pissan tulo loppui siinä neljän jälkeen. Vaippa oli kokoajan kuiva. Aloin sitten hermoilemaan siitä ja koitin saada poikaa juomaan. Kun ei juo niin ei juo!  :/
Myöhään illalla ennen nukkumaan menoa sain sitten kokea elämäni kauhun hetken, joka tosin osoittautui onneksi turhaksi, mutta sydän heitti kyllä ylimääräisen kiepin ja pitkään tärisin vielä sen jälkeen. Menin nimittäin herättelemään poikaa juomaan ja yleensä pelkkä käden laittaminen selän päälle riittää jolloin poika havahtuu edes hetkeksi tai edes liikahtaa pikkuisen. Tällä kertaa poika ei liikahtanut. Koskin hieman kovemmin, mutta ei liikahtanut. Tuntui jotenkin viileälle koko lapsi ja lopulta kun ei kolmannellakaan kerralla liikahtanut, niin ihan huusin miestänikin jo hädissäni. Ja vielä enemmän herättelin poikaa siinä, kunnes hän liikahti. Ei ole kertaakaan yksikään lapsistani nukkunut noin sikeästi! Ei ikinä! Poika sitten heräsi jonkun verran mutta oli aika tokkurainen ja vaippa oli kuiva edelleen. Sain pojan lopulta juomaan vettä jossa oli pikkuisen sokeria. Ja joikin lopulta 1,5dl. Sen jälkeen kävin vielä kokeilemassa kädellä ja tuttuun tapaan liikahti ja jatkoi uniaan. Ei ole tapana antaa sokeria tuon ikäiselle mutta jollain keinolla hänet oli saatava juomaan ja kaikki muut keinot oli jo kokeiltu vkl:n aikana. Tänä aamuna sitten joi onneksi jo korviketta hyvin hanakasti pullosta :)
Ja mulla on tuollainen tapa vaan jäänyt että kädellä aina kokeilen, vieläkin, että hengittääkö se vauva?
Varmaan aika moni äiti tekee samaa :)

Eilen aloitin myös oman projektin, joka on siis vanha keittiön pöytä valkoiseksi tuolineen!  ;) Miehen kanssa kun ei päästy yhteisymmärrykseen siitä Maskussa viime kesänä että valkoinen ruokailuryhmä on hienoin, niin tehdään sitten ihan itse toisesta :) Lauantai oli mulla huono päivä ja soitinkin miehelle perään kun kävi kylillä että tuo kalustemaalia mulle, nyt lähtee pöydän väri vaihtoon! Jotain "uutta" oli saatava kalustukseen  :D

Eilen sitten tartuin hiomakoneeseen ja ensimmäiset kerroksetkin maalasin jo. Mies myhäili kodinhoitohuoneen oven raosta, että kyllä mamman ilme kirkastui kun pääsi toteuttamaan itseään  :D
Oli muuten kivaa tehdäkin sitä 5 tuntia  ;) Vielä kivempaa sitten kun se on valmis. Ei ollut ihan yhden päivän juttu. Pitää vähän hioa vielä tuolien pintaa ja maalata uusiksi. Ihan supersileää niistä ei saa itse maalaamalla. Ja kolme tuolia pitää vielä hioa ennenkuin pääsee edes maalaamaan. Välillä siinä samalla mietin että olenko mä oikeasti oikealla alalla?  Olisko oikeasti kivempaa ehkä korjata jotain ja maalata tehdä omilla käsillään, kuin "korjata" ja hoitaa  ihmisiä..?
Ja jottei tää loppuis liian aikaisin. Soittelin äidilleni josko olis lainata ompelukonetta, kun uudet päällisetkin tuoleihin pitäisi laittaa. Kangaskauppaan siis seuraavaksi!  Värivaihtoehtoja en ole miettinyt, mutta jotain vaaleaa, että pääsee tarpeeksi usein niitä sitten pesemäänkin :D

Kuvia tulee kun on valmista :)

Olis mulla ollut lisää paasattavaakin tänne, mutta ehkä kirjoittelen siitä huomenna lisää.  Nyt täytyy mennä nukkumaan, koska nää arjen seiska aamut ei ole mua varten..

Voikaahan kaikki hyvin ja hauskaa viikon alkua kaikille!

lauantai 25. helmikuuta 2012

Ja sama meno jatkuu..

Jahas...mun blogissa on käynyt yli sata lukijaa! :O
Sen verran taitaa käydä normaalisti melkein viikossa. :D
Ilmeisesti meidän talon haju kiinnostaa..

No, haju on edelleen seuranamme. Olen ollut jotenkin niin stressaantunut viime aikoina kyseisestä asiasta etten oikein osaa enää rauhoittua. Tuntuu että suosituin puheenaihe meillä taitaa olla tuo haju joka pyörii tuolla wc:ssä edelleen ja viime yöstä lähtien vallan voimakkaana!

Keskiviikkona saimme aamusta D-taloilta pari ihmistä tänne ja kuin ihmeen kaupalla haju oli kadonnut. Pesin aamusta koneellisen pyykkiä ja laskimme siihen viemäriin vettä josta kuvittelimme hajun tulevan. Ei haisun haisua! Kodinhoitohuoneen lattiakaivoa ronkittiin, hajulukko oli hiukan huonosti paikoillaan. Katolla käytiin ja putkia puhdistettiin. Luulimme jo, että nyt se on hävinnyt?! Iltamyöhään se hiipi taas kuitenkin takaisin, ei voimakkaana, mutta hailuna. Samoin torstaina ilta myöhään vasta sen haistoi wc:ssä. Eilen taas sama juttu, myöhään illalla alkoi tuoksahtamaan. Yöllä hain pojalle maitoa ja kurkkasin vessaan,olisin voinut pyörtyä. Tänään se on ollut seuranamme siis koko päivän.
Ja kas, kun on lauantai, niin eipä viitsi soittaa kenellekään josko joku tulisi käymään nyt?! Kiukuttaa, raivostuttaa, enkä koko vessassa halua edes käydä. Se ei ole mikään tavallinen viemärin lemu, vaan tunkkainen ja pistävä katku. Ja saa minut jo niin ärsyyntymään, että heti aamusta olin ihan pahalla päällä. Vaikka olen ihan opettelemalla opetellut että asiat aina järjestyy tavalla tai toisella niin tämä alkaa olla jo liikaa. Olen niin ärsyyntynyt, vihainen ja pettynyt. Ei me tällaista hajua kyllä tilattu!

Purin kiukkuni sitten siivoamalla koko talon. Siinä rytäkässä hajosi imurinkin suutin.. Ihan kauniisti kyllä käsittelin sitä. Tuntui että ihan mihin vaan koskin niin rikki meni. Siirsin nimittäin pojan pinnasänkyä ja toisen puolen pinnat tippuivat irti. Se nyt oli jo ollut kertaalleen rikki ja liimattu. Hieno säädettävä laita ei ihan kestänyt, niinkuin tavis pinnis.. Alakertaan päästyäni huitasin vahingossa juomalasin tiskipöydältä ja se meni tietenkin säpäleiksi.


Lähdin sitten kauppaan ihan vartavasten hakemaan kukkia maljakkoon. Ne kun tuppaavat kummasti piristämään.



Aina kun joku suurempi vastoinkäyminen tulee, niin miksi pitää tulla muutama muukin sen matkassa..? Tai siltä tuntuu ainakin meidän perheen kohdalla. Tässä nyt ollaan sairastettu koko perhe käyty läpi influenssassa paitsi minä. Ja nuorimmaiselle tuli vielä kaiken päälle kolmas korvatulehdus 2kk:n sisään. Molemmat korvat tulehtuneet pahasti. Tämä korvatulehdusrumba alkoi heti kun lopetin imetyksen. Ja poika siis siirtyi korvikkeelle. Korvikkeen juonti oli jo alusta alkaen jotenkin hankalaa ja olisi oikeastaan juonut vain perunaporkkanavelliä tai riisivelliä, ilmeisesti maun takia..? Ja näyttää nyt sitten siltä, kun poika lopulta teki juomalakon korvikkeisiin ja velleihin, että historia toistaa itseään. Meillä taitaa olla neljäs maitoallerginen vauva.. Mahdollisuus maitoallergiaan pyöri jo mielessä kesällä, mutta pystyin sitä pitämään aisoissa välttämällä itse maitotuotteita. Sitten näytti että maito sopisi, mutta ilmeisesti ei sovi, kun enää ei kelpaa missään muodossa eikä mihinkään kellonaikaan, puolihorroksessakaan. Haettiin nyt ensiapua apteekista ja sitä samaa mitä nuo edellisetkin ovat juoneet. Sitä joi yöllä ja päivällä pikkuisen. Maku ei taida olla maan mainioin, mutta ehkä hän tottuu..? Niin nuo muutkin on tottuneet. En vain jaksaisi odottaa milloin se päivä tulee että poika innosta hihkuen huitasee koko pullon.
Saisi kyllä sairastelu loppua tässä talossa. Joulukuun lopulla meillä jylläsi rs-virus, sen jälkeen tammikuussa yksi korvatulehdus ja nyt sitten influenssa. Kissat ja koiratkin on olleet kipeinä ja joulukuun jälkeen ollaan käytetty eläinlääkärissä 4 kertaa. Nytkin taisi influenssa iskeä vanhimpaan kissaan?  Harvinaisen sairasta sakkia kyllä ollut.

Tämä nyt oli tällainen postaus tälläkertaa. Positiivisuus on jossain kadoksissa, mutta koitan saada sen kiinni jostain...


No jotain positiivista..nämä ruusut on kauniin värisiä :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Huoli nostelee päätään, toivottavasti turhaan..? Ajatuksia rakentamisesta ja sen jälkeisestä ajasta..

Me aikoinaan valittiin tämä Design-talojen muuttovalmis talo. Ensin oli haaveissa Kannustalojen Aurora. Kuitenkin kun järki otettiin matkaan, ettei tällaisellä perhekoolla aleta rakentamaan ja haaveilemaan samaan aikaan vielä yhdestä pienestä, niin ajattelimme että muuttovalmis on meidän juttu.

Kuitenkin tässä viimeisen vajaan vuoden sisällä minun oma käsitykseni on muuttunut täysin muuttovalmiista talosta. Alkuun kaikki meni aivan putkeen. Työt tontilla etenivät jopa etuajassa. Oli erittäin mukava tulla tontille katsastelemaan mitä on tapahtunut, kun yllätyksenä saattoi olla jo sellaista valmiina mitä olisi pitänyt olla vasta viikon parin päästä. Meidän talolla käytettiin paljon virolaista työvoimaa ja olimme hyvin tyytyväisiä heihin. Usein kiittelimmekin tehdystä työstä ja kerroimme olevamme tyytyväisiä jälkeen.

Ongelmia alkoi kuitenkin ilmaantua pikkuhiljaa.

Katon jiirikulmat olivat tehty väärin ja olivat aika härskin näköisetkin. Asiasta ilmoitettiin ja katto korjattiin, mutta vain toisen jiirin osalta, toinen vielä vaiheessa.  Ulkopanelointi porrastaa, koska panelointi on aloitettu väärästä päästä. Tätä ei ole korjattu. Seinässä myös tikkaat ovat vinossa. Lattiavalun kuivumista odotimme ties kuinka kauan. Takkaa lämmitettiin ja sisällä pauhasi meidän oma hankkima kuivaaja. Lopulta huomasimme että puhallusvilloja ei oltu puhallettu ja puhallus oli yli 2kk myöhässä! Mies itse soitti tarkistaakseen asian ja näin todella oli. Kaikki lämpö oli siis mennyt harakoille! Vastaava mestari tykkäsi asiasta kyttyrää ja päätti haluta tikkaat talolle jotta kävisi tarkistamassa tilanteen välikatolla oliko siellä kosteutta jo. No eipä ollut asiaa välikatolle koska sinne ei päässyt heti ensi yrittämällä. Tiellä oli meidän erkkeri. Soittoa D-taloille ja jannu tänne hommiin tekemään uutta sisäänmenoluukkua talon toiseen päätyyn. Luukku oli valmis ja edessä tukipuu. Onneksi vastaava mestarimme on hiukan hoikemman oloinen, joten luikahti luukun raosta tarkastelemaan tilannetta. Kaikki näytti luojan kiitos hyvälle. Samaan aikaan tosin yläkerran katto tipahteli alas samaan aikaan kun maalarit ja tapetoitsijat olivat hommissa. Mistä lienet tämä johtunut? Itselleni tuli mieleen oliko silti kosteutta jo päässyt taloon? Sisäkatto korjattiin vikkelään, ei tarvinnut montaa päivää odotella. Talolla oli hommissa virolaiset maalarit ja tapetoitsijat. Yhdessä kävimme läpi vielä kertaalleen tehosteseinien värit, tapetit ja lastenhuoneiden värit. Kaikki sujui hienosti ja tekijöihin olimme tyytyväisiä.

 Myös laatoitukset sujuivat hyvin. Huomioivat vielä kysyä miten pikkueteisen laatat laitetaan. Ystävällistä porukkaa. Topikeittiöitä odottelimme muutaman viikon. Ymmärrän että rakentamisessa työaikataulut aina venähtävät. Kun miehet vihdoin saatiin talolle hommiin tuli ehkä kaikista yllättävin yllätys. Kodinhoitohuoneen ikkuna oli väärän kokoinen ja väärässä paikassa. Siinä vaiheessa en oikeasti enää tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa? Nauroin jo lähes hysteerisesti.
 Työt seisahtuivat kaappien suhteen siihen paikkaan ja odoteltiin taas seuraavaa työmiestä paikalle. Ikkuna otettiin pois, seinä korjattiin ja pistettiin vaneri seinään. Kysyimme miten näin on päässyt käymään?? Ja selitys oli minun mielestäni hiukan tökerö. Tehtaalla ei kuulemma ollut oikeaa ikkunaa niin tekijä oli vaan pistänyt sen mikä oli vastaan tullut. hmm.. mielenkiintoista. Itse ajattelin koko hommasta niin että kun siinä oli makkarin ikkuna ja muutostöitä tehty eli poistettu makkari ja laajennettu kodinhoitohuone, niin pikkuinen moka oli siinä kai mennyt eteenpäin ettei ikkuna asiaa oltu sen enempää mietitty? Asia korjattiin ja kodinhoitohuoneen työtaso saatiin paikoilleen.

Ulko-oveksi me tilattiin ihan tavisovi, ei lisähintaista. Kun ovi toimitettiin mies soitti talolta että ei ihan näytä siltä miltä piti. Tulin itse katsomaan talolle ja totesin että tällaista ei kyllä tilattu. Asiasta soitettiin taas kerran Dtaloille ja toisessa päässä jo oli epäilevä ääni vastassa että hänen täytyy kyllä asia nyt tarkistaa mitä on tilattu?! No ei oltu sellaista tilattu ja meiltä sitten ihan erikseen kysyttiin ottaisimmeko oven kuitenkin vastaan? Oven ikkunoissa oli aika kamalat ruskeat listat ja pyysimme sitten että jos ne vaihdetaan valkoisiin niin voimme ottaa oven, mutta emme lisähinnalla, koska tällaista ei tilattu. Asia sopi ja ovi jäi. Listat vaihdettiin ja loppujen lopuksi ovi on ihan kiva.

Meille luvattiin loppusiivous ennen talonäyttöä. Siivooja porukka oli sitten käynyt pyyhkimässä ilmeisesti pölyt tasoilta. Porukka soitettiin takaisin ja lattiatkin siivottiin. Meille puhuttiin että kaapit tarvitsee vain pyyhkiä, mutta urakka oli melkoinen loppujen lopuksi. Sain siivota talon lattiasta kattoon pölyn peitosta. Talo ei todellakaan ollut muuttokunnossa siivouksen osalta.

Sisäänmuuton jälkeen talossa ravasi jos jonkinmoista miestä. Pieniä hommia tehtiin loppuun ja jälkiä joihin emme olleet tyytyväisiä korjattiin. Keittiöstä puuttui kokonaan liesituulettimen poistoputki! Ihanasti myös lehahti valmistetun ruuan tuoksu keittiön yläpuolella olleeseen makuuhuoneeseen. Nyttemmin ei hajuja ole ilmaantunut.Yksi keittiön loisteputkivalaisin ei ole toiminut alkuunkaan ja odottelemme edelleen josko sen joku tulisi katsomaan? Kodinhoitohuoneen seinävalaisin piti vaihtaa. Esite on kuulemma lähetetty jo marraskuussa mutta eipä se ole tietään löytänyt vieläkään perille. Loppulaskua odottelimme, mutta saimme karhukirjeen. Minne lie loppulasku kadonnut matkan varrella? Laskun jälkeen töitä sitten saimme odotella. Yhdessä keittiö tasossa oli rumasti koitettu peittää silikonilla rikkinäistä kulmaa. Topikeittiöiden mies saapui vaihtamaan tasoa reilu 2kk muuton jälkeen. Vaihdon yhteydessä huomasimme että yhdessä keittiön seinälaatassa oli rikkinäinen kohta, mutta se ei lienet käyttöä haittaa eikä taida edes näkyä silmille.

Suihkujen kanssa ollaan saatu tapella. otimme suihkutilaan kaksi suihkua, jotta kaksi ihmistä voi olla samaan aikaan suihkussa. Emme suikaan koristeeksi ottaneet sitä toista. Heti alkuunsa alkoi olla ongelmia suihkujen kanssa. Vesi tuli kuumana tai kylmänä. Lämmin vesi loppui hyvin nopeasti. Ja jos suihkuun meni kaksi ihmistä yhtä aikaa niin toisesta suihkusta alkoi tulla joko kuumaa ja toisesta kylmää. Paineet heitteli miten sattui ja lopulta oli koko suihku yksi lörähdys. Huuhtele nyt sitten siinä itseäsi saatikka pitkiä hiuksia joita tästä perheestä löytyy 5 päätä. Soitto taas D-taloille ja saatiin jannu katsomaan tilannetta. Vaihtoi uudet ja paremmat sekoittajat. Ja homma pelitti paremmin, mutta taas alkaa olla ongelmaa siinä että toisesta suihkusta ei suinkaan tule niin lämmintä vettä kuin toisesta.. Voin vaan todeta että tämä jatkuva tappelu suihkujen toiminnasta kyllästyttää!

Pakkasilla talossa alkoi tapahtumaan kummia lämmön suhteen. Välillä oltiin hyvin lämpimissä tunnelmissa +25. Ja kohta taas viileissä +18-21. Lattialämmöt heitti miten sattui. Jotkut makuuhuoneet olivat ihan kylmiä lattiasta kattoon. Ja taas soitto Dtaloille.Aiemmin ei ollut mitään huomattu kun pakkanen ei vaihdellut pahemmin ja muutenkin sisäänmuuton aikoihin oli tosi lauhaa ja plussan puolella. Ihmeteltiin kyllä komiaa sähkölaskua mikä tuli ensimmäisen kuukauden jälkeen. Tämänhän piti olla energiansäästötalo. RGtalotekniikan jannu tuli aika nopeastikin paikalle. Yhtenä iltana siis kesken lasten iltatoimien. No ei siinä mitään, eihän hän voi aikatauluilleen mitään. Ystävällinen oli kaikinpuolin, kirosi ja laittoi lattialämmöt oikeisiin asetuksiin ja tarkisti ja sääti ilmanvaihdon. Eli siis meillä ei oltu tehty mitään säätöjä edes koko taloon. Aikuisten makuuhuoneen seinästä säädettiin lasten makuuhuoneen lämpöä ja sitä rataa! Ikkunathan huurtuivat kovilla pakkasilla yli puoleen väliin, syyksi ajateltiin uuden talon rakennusajan kosteuksia jotka ajan mittaan häviävät. Jokaikinen huuru kyllä hävisi kun ilmanvaihtokoneen asetukset olivat kohdillaan! me oletimme että lattialämmöt ja ilmanvaihtokoneen asetukset ovat kohdillaan kun sisäänmuutetaan?! No, nämäkin olisi pitänyt tarkistaa itse. Liekkö komia sähkölasku tästä syystä sitten? mielenkiinnolla odotan uutta laskua.

 Pyykkiä pestessä kodinhoitohuoneen lattiakaivosta pöllähti suomeksi pa*kan lemu kun kone tyhjensi itseään. Ihmettelin sitä alkuun ja epäilin rakasta koiraamme hajun tuottajaksi. Totesin kyllä jonkun ajan kuluttua että koiralla ei voi olla ilmavaivaa aina kun kone pääsee veden poistoon asti. Haju hävisi jonkin ajan kuluttua, olisiko n. kuukauden parin asumisen jälkeen. Alakerran wc tuottaa sen sijaan tuskaa jo. Sisäänmuutettuamme sieltä pöllähti kummallinen haju aina silloin tällöin. Alkuun ei ollut kovin voimakas, mutta silti ilmoitimme asiasta heti Dtaloille. Asiaan suhtaudittiin heti niin että puhdistakaa hajulukot. Puhdistimme puhtaat hajulukot, mutta silti haju yllätti. Puhdistin myös itse omin pikku kätösineni hajulukot, jotta olin varma itsekin että ne oli puhtaat. Haju senkun voimistuu. Aloin sitten ihan tehdä huomioita milloin haju yllättää? Joka ikinen kerta kun tiettyyn lattiakaivoon menee vettä ja samaan tyhjentää myös pesukone. Itse wc:n käytöstä tai vedenlaskemisesta ei tule hajua. Eikä wc:ssä ole lattiakaivoa josta haju tulisi. Hajua voi kuvailla: ummehtuneet pyykit pesukoneessa, märkä maa/hiekka/sora tai märkä vaneri kuten mies hajua hajusteli omassa nenässään. Luottavaisin mielin olen odottanut hajun häviämistä, mutta sitä ei näytä tapahtuvan. Kakkalaitoksenkin eli wehoputsin pussi on vaihdettu kun sitäkin jo kävin syyttämään, mutta apua hajun häätöön ei silti saatu. Yhteydessä ollaan oltu taas D-taloihin, mutta tuntui että mielenkiinto ei kovin herännyt selvittämään hajua. Ja soitimme myös taas vastaavalle mestarillemmekin ja hän kyllä kiinnostui hajusta, kun huomautimme ettei meillä ole wc:ssä lattiakaivoa ja sanoi hoitavansa Dtaloilta myös työnjohtajan? tänne kanssaan katsomaan mikä täällä haisee? Mielenkiinnolla odotamme. Olen koittanut olla stressaamatta asiasta näinkin pitkälle, mutta viime viikolla haju alkoi olla jo niin voimakasta, että enää en voinut olla rauhallisin mielin. Villeimmissä peloissani pelkään että kyse on jostain vakavammasta asiasta. En edes viitsi kirjoittaa tänne pahinta kauhukuviltemaani. Todellakin toivon, että jonain päivänä voin kirjoittaa tänne kuinka jostain pikkujutusta saatiin aikaiseksi järkyttävät hajut vessaan ja kuinka helposti se olikin korjattavissa. Itseasiassa tänään ei ole pöllähtänyt mitään hajua, tämä lienet jo ennätys hajuttomuuden suhteen?

Miksi avaudun nyt näin aiheesta muuttovalmiin kodin rakentamisesta on se että haluan kertoa asioista niille jotka tällaista vaihtoehtoa suunnittelevat. En missään nimessä halua mustamaalata kyseistä talofirmaa! Tyytyväisyyden paremmalla puolella ollaan vieläkin mitä taloon tulee. Ja tosiaan asioita on korjattu, kun niistä on huomautettu.
Tätä blogia on vaan haettu googlella erilaisilla hakusanoilla liittyen ruissaloon ja sen rakentamiseen. Alkuun ajattelin että en avaudu asioista täällä vaan tyytyväisyyskyselyssä jota emme ole vieläkään palauttaneet. Palautamme sen sitten kun talomme on todella valmis ja viat korjattu loppuun asti. Kuitenkin on mielestäni reilua kaikkien osalta että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja kerrotaan vaikka omasta kokemuksesta millaista se todellisuudessa voi olla.  Meidän kuvitelma oli vähän ruusuinen, että tyyliin nostetaan jalat pöydälle ja odotamme kodin valmistumista ilman stressiä. Parisuhdeongelmia ei saatu aikaiseksi rakennusaikana eikä sen jälkeen. Moni asia silti tuotti huolta ja pelkoa. Pelkoa myös siitä että onko talo todella valmis kun edellinen pitää luovuttaa? Siitä aiemmin kirjoittelinkin. Talo todella oli valmis niinkuin oli sovittu, mutta oliko sitten vähän niinkuin "juosten kustu" kauhealla kiireellä? Monta mutkaa on ollut matkassa, mutta eihän se ole matka eikä mikään, jos ei ole mutkia matkassa..? ;)

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kakkua toimitettiin sankassa lumisateessa :)

Tänään oli sitten ystävän pojan 9v syntymäpäivät. Olin täyttänyt kakun eilen illalla jääkaappiin ja toivoin että olisin terve tänään tekemään sen loppuun. Onneksi influenssa ei ole minuun vieläkään iskenyt. Uudenvuoden lupaukseni oli pitää parempaa huolta itsestäni ja olen sitten syytänyt itseeni sekä lapsiini aika monta eurosta vitamiineihin ja maitohappobakteereihin. Miehellekin olen niitä tuputtanut ja muistutellut että ottaisi, mutta kun ei.. ;) No nyt hän syyttää että minä en sairastu tähän tautiin koska olen popsinut sadoilla euroilla kaiken maailman pillereitä! ;) No ei nyt ehkä ihan sadoilla sentään. Kyllä se tauti vielä minutkin yllättää, sitten kun olen hoitanut koko perheen ensin kuntoon. Näin se aina menee.

Vietiin kakku perille asti vaikkakin lapsista osa oli vielä kuumeessa. Saivat sentään nukuttua autossa päiväunia. On niin vaikeaa niidenkin taas olla vaan, ihan entiseen tapaan riehuvat, leikkivät nätisti ja tappelevatkin. Neiti 2v raahasi imuria huoneeseensa viimeisillä voimilla 39 asteen kuumeessa ja ilmoitti omaroivansa oman huoneen! :D Uskomattomia nuo lapset kipeinäkin.

Ei päästy pihaan asti, koska näytti siltä ettei auraajaa ole näkynyt koko talvena Espoossa, ainakaan niillä kulmilla ;) Kannoin jonkun 700m koristeita toisessa kädessä  ja toisessa kakkua ja lunta oli polveen asti. Lopulta läähätin ja puuskutin itseni sisään ovesta. Koristelin kakun ja synttärisankari oli erittäin iloinen ja tyytyväinen. Ajeltiin samantien kotiin ja koko puolituntinen ajomatka oli aika kamala! Jännitin miehen ajaessa niin että huomenna taidan olla aivan jumissa?
Kakku kuitenkin onnistui toivotulla tavalla. Mitä nyt taas vaadin itseltäni kympin suoritusta ja reunan rypyt hiukan ärsytti. Eipä niitä kukaan muu tainnut edes huomata  ;)



Illalla sitten pikkumies pelästytti molemmat vanhempansa. Kuume nousi huimaa vauhtia 39,1 asteeseen. Yökkäkin siinä rytäkässä lensi pieneltä :( Aloin vaihtamaan vaippaa ja huomasin että pienen jalat olivat ihan harmaat sekä kädetkin. Kaikki raajat ihan kylmät. Reisissä oli polviin asti jännää kuviota iholla. Siitähän sitten samantien tuli Lohjan reissu, ei muuta kuin haalari päälle ja menoksi isin kanssa. Onneksi ei ollut kuin nopeasta kuumeen noususta kyse. Keho ei ihan pysynyt mukana siinä kuumeen nousussa. Korvat ja hengitysäänet olivat puhtaat. Ja nesteytys oli onnistunut vaikkakin itse epäilin ettei tarpeeksi ollut mennyt. Poika juo ja syö tosi huonosti nyt, kurkku on todella punainen. Onneksi tuota kokoa on edelleen sen verran, että pärjää hyvin vaikka sairaaksi tulikin :) On se jännä miten äitinä aina huolestuu niin valtavasti kun pienet sairastaa. Vaikka mekin ollaan neiti kolmosen kanssa käyty läpi vaikka mitä. On ollut neljä leikkausta, suolitukoksia, keuhkokuumeita ja kerran teholla astikin yhden keuhkokuumeen takia. Silloin kyllä luulin jo että siitä ei enää selvitä. Kuitenkin selvittiin ja kaikista ollaan selvitty. Silti aina pelästyy jos jotain normaalista poikkeavaa tulee kun lapsi sairastaa.

Voikaahan kaikki hyvin ja koittakaa pysyä terveinä!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Influenssa kaataa hitaasti mutta varmasti... :/

Niinhän se meillekin rantautui. Vanhin tytöistä sairasti sen vissiin reilu pari viikkoa sitten? Ainakin oireet olivat sen mukaiset. Mies sairastui sunnuntaina valittaen kurkkukipua ja kuume nousi maanantaina. Sitten oli vuorossa neiti nelonen keskiviikkona ja torstaina esikoinen. Tänään neiti vitonen nosti kuumeen itselleen. Burana ja panadolin vaikutuksen alaisena lapset leikkii sovussa ja tappelevat tuttuun tyyliin. Sitten lojutaan sohvan nurkassa tai nukahdetaan kuopuksen sitteriin. Harvinaisen rauhallista porukkaa meillä kun lääkkeen vaikutus alkaa laskea. Vielä on säästynyt siis minä, kolmonen ja kuopus. Eiköhän tässä viikonlopun aikana tule meidänkin vuoro.
Mies kun kävi viikonlopun ruokaostoksilla niin käskin tuoda tulppaaneja ja ihan siksi että kaipaan jotain piristystä tähän sairastupaan. Alkaa mokkihöperyys pikkuhiljaa olla jo huipussaan! Onhan tämäkin taas tapa viettää hiihtolomaa..


Käväsin muuten pyörähtämässä töissäkin viime lauantaina! Oli ihana päästä hiukan omiin töihin.  :) reilu 10kk sitten viimeksi ollut ja ison mahan kanssa. Poitsua kun kannoin matkassa niin raskaalta työt alkoivat tuntua. Nyt oli ihan erilainen meno, mutta piti ihan miettiä mitä olin tekemässä. Ja perun puheeni lukemastani kirjasta ja siitä tekikö se hyvää minulle ehkä sittenkään...?  Erään oven aukaisu nimittäin tuntui todella raskaalle joka ikinen kerta kun astuin sisään potilashuoneeseen. Miten minusta onkaan tullut näin herkkä jokaisen lapsen jälkeen? Ei tarvinnut onneksi kohdata omaisia, sillä olisin varmaan parkunut jo niille..? Pisti sitten miettimään yhtenä yönä kun uni ei tullut. Olenko oikeasti oikealla alalla edes..? Saako hoitaja näyttää tunteensa? Ihmisiähän mekin olemme ja ehkä on ihan hyvä, kun tunnen sentään jotain. Huolestuneempi olisin jos mikään ei tuntuisi enää missään? Olenko kuitenkaan sitten vakuuttava hoitaja, minunhan pitäisi olla myös omaisten tukena.
No piristävää oli olla taas mummeleidenkin parissa ja ihana jutella heidän kanssaan. Minulle ehdotettiin että antaisin jonkun ihan pikkuruisen suojan yöksi kun housuvaipat maksaa niin paljon, säästettäisiin edes niissä. Kuitenkin halasin ja sanoin että: Kuule rakas, ei me täällä niissä asioissa säästetä! Ja mummelilta pääsi aikamoinen hymy! Onneksi meillä on potilaita laidasta laitaan ja työ on aika vaihtelevaa. kaikki päivät ei ole samanlaisia.
Olisi ollut tällekin viikolle pari lyhyttä iltaa mutta miehestä ei ollut lapsille hoitajaksi. Ensi viikolla sanoin olevani taas käytettävissä jos en itse sairastu.


Kakkukoristeet sain tehtyä loppuun. Jatkuvalla käsien pesulla joka välissä. Jännityksellä odotan voinko tehdä kakun loppuun, mutta olen ilmoittanut ystävälleni että saa sitten itse täyttää kakun jos sairastun.
Koristeista tuli aika hyvät jos kehtaan itse niin sanoa :) Epäilin hiukan taitojani mutta loppujen lopuksi olivatkin ihan helppoja tehdä. :) Uskoisin että päivänsankari on sunnuntaina iloinen, kakun koristelu on vielä yllätys :)


Ja lopuksi vielä Buzzador asiaa. Pääsin mukaan kampanjaan ja minulle tosiaan tuli lähetys Doven Nourishing Oil Care tehohoitoainetta 1 iso omaan käyttöön ja 10 pientä ystäville jaettaviksi. Sen on luvattu poistavan sähköisyyttä ja pörröisyyttä. Sen hoitavat kookos- ja manteliöljy sekä omega 9-rasvahapot tekevät hiuksista paljon pehmeämmät eikä hiukset tunnu niin kuivilta näillä pakkassäillä.


Ihan alkuun ensimmäisen käyttökerran jälkeen en ollut vakuuttunut. Minulla on aika paksut, suorat ja värjätyt hiukset. Ongelmana juuri pakkasäillä sähköisyys, märkänä vaikeasti harjattavat ja kampaa ei edes kannata näyttää! Silti olen käyttänyt sitä tavallisen hoitoaineen tapaan aina shampoo pesun jälkeen ja huomasin suunnilleen kolmannen käyttökerran jälkeen että kyllä se vaan toimii! Hiuksista tulee ihan erilailla pehmeät ja helposti harjattavat. En osaa oikein sanoa lisääntyikö kiiltokin? Kokeilin tyttöjen hiksiin. Kolmosen eli 10v tytön värjäämättömiin hiuksiin toimi samantien. Ja ihan eri meininki oli selvittelyssä suihkun jälkeen, ihan kammalla selvisi paksut suorat hiukset. Vanhimman tyttären hiuksiin toimi myös samantien. Hänellä on aika karheat ja kuivanoloiset luonnonkiharat hiukset. Tyttö tykästyi hoitoaineeseen ja pyysikin että saa käyttää sitä tästä eteenpäin  :) Itse olen vuosikausia käyttänyt Lorealin punaista hoitoainetta värjätyille hiuksille. Sille ei ole pärjännyt edes kampaajaltani ostamat hoitoaineet saatikka kalliit ja tehokkaat kampaajan hoitovaahdotkaan!  Nyt valitettavasti taisi käydä niin että Doven tehohoitoaine on pahin kilpailija. Ja uskonkin että meille tuota ostetaan. Harmitti kovasti kun tarkoitus oli ystävänpäivänä Buzzata ystäville kyseistä tuotetta mutta eipä meille päässyt kukaan ystävänpäivä kahville  :/ Koitetaan ottaa vielä uusiksi ennenkuin kampanja loppuu. Tai sitten keikkavuorossa Buzzaan työkavereille ;) Minulle tämä Buzzadorina toimiminen on täysin ilmaista. Kun pääsen kampanjaan mukaan testaan tuotetta ja kerron siitä ystävilleni ja hekin saavat testata tuotetta. Raportoin aina kokemuksistani buzzauksen jälkeen ja lopuksi teen vielä loppuraportin. Tähän mennessä on ollut kivaa testata tuotetta ja kertoa siitä ystäville. Moni on ollut kiinnostunut ja odottaa vielä että saan toimitettua heille omat näytepakkaukset hoitoaineesta. Jos kiinnostuit niin täältä löydät lisätietoa: www.buzzador.com  .

 tässä vielä hiukseni ennen tuotteen käyttöä


 Ja tässä  neljän vaiko viiden käyttökerran jälkeen

 Molemmat kuvat otettu samaan aikaan illasta ja samassa valossa. En lupaa että tuote lisää kiiltoa, mutta tuntuu että minulla se on kyllä lisännyt :) En kyllä ole ihan varma että noin paljon kuin kuva antaa ymmärtää..? Molemmissa kuvissa on kyllä käytetty salamaa. Kuitenkin ihan kokeilemisen arvoinen hoitoaine. 

Hyvää viikonloppua kaikille! Ja tervetuloa uudet lukijat! :)

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Vanha innostus nostelee taas päätään :)

Tai no vanha ja vanha... Enhän mä ole tehnyt näitä marsipaani/sokerimassa/vaahtokarkkimassa kakkuja kovin kauaa. :)

Joskus 2,5 vuotta sitten ostin kaupasta kaksi pötköä marsipaania, vihreää ja vaaleanpunaista. Olin jotenkin ihan kyllästynyt ainaisiin karkkikoristeluihin ja valmiskoristeisiin. Ajattelin niistä sillä kertaa loihtia jotain. No tulos ei ollut kovin kaunis!  :D Ei mitään tietoa valmiina miten koristeita tehtäisiin. No kelpasivat niihin kakkuihin ja kakut maistuivat juhlavieraille. Naurattaa vieläkin kun kuvia katselee, kuin lapsi olisi tehnyt kakut ;)



Ja kun joku asia kiinnostaa, niin minähän imen itseeni kaiken mahdollisen tiedon. Aloin lukemaan kakkublogeja. Ensimmäinen oli Kinuskikissan blogi, täynnä ihanaakin ihanampia kakkuja ja koristeita. Tovi meni ennenkuin tajusin mitä kaikkea tarvitsen jotta pääsen asiassa edes jonkilaiseen alkuun. Ensimmäisen tilauksen tarvikkeisiin taisin tehdä Confetista ja ullan unelmasta.


Tässä ensimmäinen tuotos, kun olin tarvikkeita tilaillut. Marsipaania aimo annos päällä, kerros taisi olla jopa sentin paksuinen! Imelää kuin mikä ja pieni pala riitti kaikille!  :D



Tytön 8v kakku. Tilasin kuvan ensimmäistä kertaa kakkuun. Kuva on juuri laitettu kakun päälle, jotan näyttää vähän hassulle kuvassa.






Tässä ystäväni tytön 1v juhliin kakkua. Vaaleanpunaisen kakun idea melkeinpä kokonaan kinuskikissan sivuilta, tosin siellä kakku taisi olla kolmikerroksinen. Jalanjälkikakku ihan omaa tuotosta  :)


 







Nämä kakut "tilattiin" pienen Anetten kastejuhlaan. Toiveena oli apinavauvakoriste. Pientä miettimistä vaati millaisen apinan osaisin tehdä. Nuorin tytöistä oli vielä vauva ja hänen yhdessä  bodyssa oli hauskoja apinan kuvia. Siitä sitten mallia ja tällainen oli tulos.  :)  Toiseen kakkuun sain ihan vapaat kädet ja sitä oli ihana tehdä. Kuten kuvasta näkyy, kaikkea ihanaa vaaleanpunaista ja valkoista!  ;)



Kummipoikani kastejuhlaa vietettiin vaja reilu  heinäkuussa 2010. Sain kunnian tehdä pari kakkua :) Sain täysin vapaat kädet kakkujen suhteen, joten valitsin jotain vaaleansinistä. Ja vauvan idea toisessa kakussa Kakkukatrin sivuilta ihanasta kastekakusta. Heinäkuun helteissä kermat eivät oikein kestäneet ja lähtivät valumaan kuumuudessa, vaikka kuinka koitettiin pitää kylmässä. Ei auttanut edes vaniljakreemijauhe pitämään kermoja kasassa.








Pikkuisen Ellin nimiäisiä vietettiin 1,5v sitten. Äidin toiveesta kakkuun tehtiin nukkuva vauva.  Tuo asento oli jotenkin niin suloinen ja tutti suussa :)

Ystäväni häissä tarjottiin myös minun tekemää kakkua. :) Koristeet parin toiveesta, vaaleansinisiä ovokkeja ja nimikirjaimet joka kakussa.



Ystäväni "tilasi" kakkukoristeet parinpäivän varoitusajalla. Äkkiä piti jotain Hello Kittyä vääntää. Tässä siis ystäväni tekemä kakku pursotuksineen kaikkineen, mutta minun tekemät koristeet päällä.


Tässä kiitos kakku lapseni opettajalle, kun jäi eläkkeelle. Suklaalla kirjoittaminen ei ole mun juttu! Käsi tärisee sitä enemmän mitä tarkempi pitäisi olla!  :D


Meidän kuopuksen kastejuhlan kakut. Halusin jotain kesäistä ja ampparivauvan sitten tein. Toisessa kakussa mansikkamäen blogista ja pionilaakson blogista tutut iki ihanat tennarit! :)



Tämä kakku meni töihin kun jäin pois odottelemaan pojan syntymistä. Sininen ruusu vinkkinä niille jotka eivät tienneet sukupuolta  ;)


Siskoni valmistui sairaanhoitajaksi. Jotain aiheeseen liittyvää piti tehdä ja tällainen kakku syntyi valkoisesta ja punaisesta.



Kakkua lasten synttäreille. Toiveena jotain muumia  :)


  ja muutama kuva koristeista...


 Koristeet on tehty siis marsipaanista tai sokerimassasta tai niiden sekoituksesta. Ja elintarvikekimalteilla tomutettu.

Nyt sitten sain taas "tilauksen", ystäväni soitti että tarvitsee Angry Birds kakun. Ja koska alan olla jo fossiili...? niin piti ihan netistä katsoa mikä kyseinen juttu edes on...??? :D  Muutaman kuvan sitten tulostin ja lähdin värjäilemään massoja. Tälläkertaa kokeilen muotoilla ihan valmiista vaahtokarkkimassasta. Joka on helposti muotoutuvaa sekä hyvän makuista ennenkaikkea  :)  Ensimmäiset ovat jo valmiita..


 Näpräys jatkuu ja seuraavaksi pitää tehdä lintuja :)

Siinä kakkusia kerrakseen!  :) Kakkujen teko on kivaa ja tämä harrastus sopii niille jotka tykkäävät leipoa ja näpertää.  Isomman koristeen tekemiseen menee helposti aikaa muutama tunti.  valmiilla muoteilla saa nopeammin tehtyä. Tarvikkeet maksavat jonkin verran mutta ovat aika "ikuisia" ja värit kestää todella pitkään. Jos kiinnostaa niin kannattaa selata kakkublogeja. Niistä pääsee alkuun ja tämä vie yleensä sitten mennessään!  :)


tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää!




Ystävyys on erityislaatuista kumppanuutta, joka perustuu syvälliseen ymmärrykseen siitä,
että yhdessä mahdottomasta tulee ihanan mahdollista.

Bradley Trevor Grieve




Hyvää ystävänpäivää jokaiselle lukijalle!  <3

torstai 9. helmikuuta 2012

Kuluneen viikon juttuja..

Maanantaina pojat leikattiin ja kaikki sujui odotetulla tavalla. Meno on ehkä hiukan rauhoittunut jo vanhimman kissan kiusaamisen suhteen  :)
Jätettiin sitten jumppa kuitenkin väliin maanantaina, koska neiti oli aikas väsynyt tapaus. Ajattelin että kirjastoreissu oli ehkä siihen tilaan parempi loppuiltaa ajatellen  :) Löydettiin n.20 kirjaa taas iltasaduiksi. Meillä on tapana lukea joka ilta yksi kirja. Joskus luetaan Risto Räppäjiä ja niistä luku per ilta. Nyt löysin Mervi Lindmanin toisen Memmuli kirjan, Memmuli karkaa sirkukseen ja se oli kyllä hauska äidinkin mielestä. Harmi että häneltä on tullut vain kaksi Memmuli kirjaa. Toivottavasti tulee vielä lisääkin.  :)

Tiistaina vietettiin kotipäivää. Kuopuksen kummitäti pistäytyi kahvilla ja viihtyikin kolme tuntia kylässä. Nelivuotias keksi järjestää siinä sitten itselleen yökyläreissun. :) Kuopuksen kummitädillä oli vapaapäivä seuraavana päivänä joten yökyläily onnistui. Taas oli siellä päässä ollut actionia. Sauna oli pitänyt lämmittää ja saunan jälkeen neiti oli ehdottanut että voisi myös imuroida? Kun sulla tota koirankarvaa on nyt nurkissa, niin missäs sun imuri mahtaa olla? Oli kuulemma naurussa ollut pitelemistä siinä vaiheessa. Olivat päässeet yhteisymmärrykseen että siihen aikaan illasta ei imuroida. Munakkaan neiti oli saanut aikuisen avulla valmistaa itselleen.  :) Meillä nämä tytöt on kyllä aikaan saavia yksilöitä ja saa olla välillä silmätkin selässä. Tiistaina kun tein pizzaa keittiössä, niin johan oli 2 v tiskiharjan ja fairyn kanssa puuhaamassa selän takan. Äiti mä vaan tiskaan äkkiä!  :D Molemmat kovia tyttöjä pyyhkimään pintoja ja pölyjä :D

Eilen hihittelin täällä yksinäni kun kuuntelin niiden leikkejä. On ihana katsoa kun leikit muuttuu. Nyt tuo 2v 3kk on kiinnostunut kotileikeistä. Nelivuotias vielä vie mennen tullen ja palatessa mutta selkeä idea kotileikistä kytee jo. Nelivuotias pyytää että leikitään kotia? Hei, mä voin olla äiti! Johon kaksivuotias ilmoittaa iloisesti Ja mä voin olla isi! Nelivuotias kyllä nopeasti päättää siskon puolesta Eiku sä oot kyllä lapsi nyt! Vähän aikaa väittelyä, kun kaksivuotias sinnikkäästi väittää vastaan että haluaa olla isi, mutta lopulta suostuu olemaan lapsi. Melkeinpä heti tämä äiti pistää lapsen nukkumaan. No niin lapsi, nyt on aika mennä nukkumaan. Tulehan tänne niin äiti pistää peiton päälle! Anna äidille suukko! Pikkusisko katsoo hömistyneenä ja toteaa tiukasti Enkä anna! Ja tämä äiti vaan menee ja väkisin moikauttaa liiotellun pusun poskelle  :D
Tänään ajettiin autolla. Isosisko pyysi pikkusiskoaan lasten sänkyyn joka oli niinkuin auto Tuleppas lapsi nyt kyytiin, äiti ajaa autolla! Ja sisko taas iloisena mukana Joo, joo äiti! ja sitten huristeltiin ties minne.   Ihanaa kun mielikuvistusta riittää molemmilla. niinkin pitkälle että tänään synnyttivät vauvat. Molemmat kulkivat vauvanuket paidan alla ja sitten tapahtui synnytys, vauvat tippuivat paidan sisältä :D On meillä imetettykin ja nelivuotias todennut suureen ääneen tää vauva pitää nyt syöttää kunnolla, että se nukkuu sitten myös kunnolla! Ja hyssytetty vauvanukkea ja ihmetelty suureen ääneen mikäköhän tällä nyt on kun ei rauhoitu millään?? kaiken ne kuuntelee mitä oma äiti on sanonut. Sitä en kyllä myönnä että iltasuukko otettaisiin vaikka väkipakolla :D

Poika on nukkunut vähän levottomasti tässä viime aikoina. Monena yönä herättänyt suunnilleen neljän maissa ja itkeskellyt. Ajattelin jo korvatulehdustakin. Neuvola lääkärissä vasen korva punoitti ihan pikkuisen, mutta ei ollut kuuria kaipaava sentään silloin. Käytettiin sitten mehiläisessä eilen samalla kun itsekin omissa tutkimuksissani. Ei ollut tulehdusta ja kappas, poika nukkui viimeyönä tosi hyvin, kerran heräsi kahden maissa. Ja nukahti heti maidon jälkeen. Mun omat tulokset eivät olleet kovin mieltä ylentäviä. Löytyi rinnasta pieni kasvain, näillänäkymin kyllä ihan hyvänlaatuinen, onneksi  :) Oireilun vuoksi lähti sitten eteenpäin ja odottelen leikkausaikaa. Vähän jännittää, niinkuin aina jos omasta kehosta jotain ylimääräistä löytyy. Mutta nyt sekin on selvitetty, ei tarvitse enää murehtia mikä siellä mahtaa vihotella? Lohdutukseksi poikkesin Lindexille ja ostin ison kassin vaatteita lapsille, niin siis lapsille enkä itselleni :D Näin se menee aina!  ;) Saalis oli aika hyvä kahdet housut esikoiselle, kakkoselle paita, kolmoselle 3 verkkarit, neloselle 2 leggarit ja paita, vitoselle leggarit ja paita ja kuopukselle yöppäri, sukkikset ja body. Ja omasta mielestäni halvalla pääsin, meni vain 130e. Kun siis ottaa huomioon että jokainen sai jotain :) Pitkään aikaan en ollutkaan käynyt Lindexillä ja ihania vaatteita olisi ollut enemmänkin.

Tänään ollaan sitten oltu ihan kotosalla. Mittari paukkuu -18 ainakin aamusta. neitoset sitten ehdottivat askartelua.  Mikäpä siinä, oltiin yläkerrassa ja sanoin että olkaa sitten siinä äidin ja isän huoneessa. Ovi pitää olla auki. Askartelu sujui ihan hyvin sakset oli käytössä ja näin.. Ei tarvittu kuin tieto että askarrellaan, sakset on nelivuotiaan kädessä, tietynlainen ilme nelivuotiaalta joka vaivihkaa tulee viattoman näköisenä sulkemaan ovea...  ;) Saman tien menin huoneeseen että mitäs nyt täällä tapahtuu??!  Muutama, onneksi ohut hiustuppo lojui maassa. Oli siis suunnitellut parturoivansa systerin pään siinä kaikessa hiljaisuudessa ovi kiinni laitettuna!  :D Onneksi äideille kehittyy oikein mainio tilannetaju kotona ollessa. Ei tarvita lapselta kuin tietty ilme ja tietyt liikkeet, heti soi hälytyskellot päässä, että nyt vissiin tapahtuu ja sattuu? :D

Sellastapa tänne tälläkertaa. Voikaahan hyvin ja pysykää terveinä!  :) Meillä ei tainnut sitten kukaan muu sairastua, kuin vanhin tyttö joka on jo parantunutkin :)

maanantai 6. helmikuuta 2012

Joskus äijäilyt loppuu lyhyeen... ;)

Tänään koitti poikien viimeinen aamu äijän alkuina. Eläinlääkäriin siis tiemme vie klo 16.00.
Suloa pestiin ja puunattiin eilen ja voi siis juhlakunnossa luopua kalleuksistaan  :D
Oikeastaan tämän mamman hermot menivät kun pissi alkoi tuoksahtaa vähän liiakseenkin laatikoissa ja Onni koittaa joka ikinen päivä ja ilta saada vanhaa mammaa hunningolle. Jatkuvaa selässä roikkumista ja neiti 14v alkaa olla jo täysin kypsä nuoren kollin typeriin yrityksiin. Ilmeisesti viime yönä oli karvatupsujen perusteella yrittänyt Suloakin..?
Viimeinen pisara oli kuitenkin kun ostimme uuden hiekkislaatikon heiluriovella eikä pojat pissaneet sinne vaan vessan lattialle viereen. Sulon äly ei vissiin riittänyt siihen että siitä heiluvasta ovesta pääsee sisään ja Onni voisi luonteensa puolesta  ollut prostestoinut pissimällä viereen? Poistin oven ja sen jälkeen on kelvannut käydä. Silti mamman kosto on suloinen, palderiksit lähtevät silti  ;)
Voi olla Luca neidillä ihanan rauhallinen ilta tiedossa, kun pojat ovat pökkyrässä loppuillan..? :)



Viime viikko meni lähinnä sisällä. Pakkasta meillä riitti -20-28 astetta. Alkoi kyllä pikkuhiljaa olla hermot kireällä täälläkin päässä. Lapset melkein kiipeilivät kattoa pitkin jo tylsistyneinä, kun ulos ei voinut mennä.
Lauantaina käytiin kaksilla synttäreilläkin ja päivä meni rattoisasti herkutellen koko päivän. Unta ei tarvinnut lapsillekaan houkutella, sen verran väsyneitä olivat juhlista  :)
Tänään olikin nollassa ja sehän tuntui lähes lämpimältä!  :D Aurinko on paistanut kauniisti sisään, valaisten alakerran ihan eri tavalla. Tätä  ei ollakaan päästy vielä näkemään tässä uudessa talossa ja hyvin ikkunoista näyttää tulvivan valo sisään!  :) Paljastaen toki myös järkyttävän määrän kissankarvaa, vaikka melkeinpä joka päivä imuroin alakerran kuten myös eilen mies imuroi ;)

Kuumetautikin on löytänyt tiensä meille. Vanhin tytär on kuumeessa neljättä päivää. Muut ovat toistaiseksi säilyneet vielä. Saas nähdä sairastuuko muutkin tässä pikkuhiljaa?

Illalla vielä jumppaan 4v.n kanssa.  :)

Hauskaa alkuviikkoa kaikille!  :)






torstai 2. helmikuuta 2012

Ihana hääjuhlapäivä!

Siitä on tänään 4 vuotta kun juhlimme häitä. Menimme kuitenkin jo aiemmin naimisiin maistraatissa 20.7.2007. Neiti nelonen köllötteli silloin vielä masussa, joten päätimme myöhemmin juhlia. Minunhan ei koskaan pitänyt mennä naimisiin kenenkään kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään  ;)
Kirkkoon astellessa soi Walking in the air pianolla soitettuna ja kuulostaa vieläkin yhtä hyvälle kuin sinä päivänä :)



Kenellekään en kyllä suosittele häitä järjestettaviksi kun vauva on alle 3kk. Tyttö päätti kääntää rytminsä joulukuussa ihan väärinpäin, valvoi yöt ja nukkui päivät. Oli aika raskasta viritellä häitä, mutta hengissä selvittiin ja päivä oli mitä ihanin :)


Kaason viimeiset ompeleet ennen kirkkoon lähtöä.




Hääautona meillä oli oma auto yksinkertaisilla koristeilla.


Kirkossa


Kirkon ulkopuolella.


Matkajuomaa ..


Juhlapaikalla.


Menu


Tarjoiluja




Kimppuni, joka oli sydämen muotoinen.





Neiti nelonen 3,5kk.


Sitoutua niin syvästi 
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

-Tommy Tabermann-

Kaikki hääjuhlien kuvat on kuvannut Jangsara- Karita Brun. Kiitos hänelle yli 400 kuvasta jotka ikuistivat meidän ihanan päivämme!  :)