Joulu tosiaan tuli ja menikin jo. Aatto meillä sujui aamusta varsin rauhallisissa merkeissä. Lapset olivat yllättävän rauhallisia. Vähän oli alkuviikosta alkanut flunssa pukkaamaan, joten ehkä siksikin olivat rauhallisempia. Pienellä yskä oli aika kovaa jo aattona ja hengitys rohisi myös.
Mies teki ruuat valmiiksi ja minä sain vaan olla. Tai tein minä yhden salaatin jopa! :)
Syötiin siinä neljän maissa ja sen jälkeen availtiin lahjat. Lapset saivat taas paljon enemmän lahjoja mitä oltiin suunniteltu. Niitä haettiin vielä aaton aattona. Tytöt 4 ja 2 v saivat brion pinkit rattaat jotka olivat vallan mieluisat. Ja toiselle tuli nukkekin. Sitten tuli vaatteita ja paljon satukirjoja. Luetaankin paljon, joten tulivat tarpeeseen. Neiti 4v sai lasten digikameran ja voi sitä riemua kun vauvoista napsittiin kuvia uusissa rattaissa!
Pieni mies sai uusia vaatteita, ei tarvitse siis lähteä 80cm hakureissulle. Kummilta tuli hauska paita: Jos ette ole kunnolla, muutan kummin luokse! Kyllä nauru pääsi siitä paidasta. Vanhin tytär sai kynsilakkoja, tuoksun, vaatteita ja kellon. Vanhin poika taas rahaa, lahjakortin intersporttiin, lautailuhousut, paitoja ja parit tennarit.
Minäkin olin ollut ilmeisen kiltti, kun mieheltä sain aivan ihanan kultaisen kaulakorun timangeilla ja sydämillä :)
Mies sai minulta lahjakortin kirjakauppaan, joka tosin meinasi mennä jo parempiin suihin :D Meidän neiti 2v oli löytänyt pöydältä kuoren ja pyöritteli sitä käsissään ja laittoi suuhun! Onneksi kerkesin pelastaa sen, että on vielä käyttökelpoinen :D
Iltaa kohden sitten pojan hengitys muuttui yhtäkkiä huonoksi. Syynä varmasti myös nouseva kuume. Ei auttanut muu kuin miehen lähteä päivystykseen ajamaan. Siellä meni muutama tunti ja spiraa sai avuksi. Eipä siitä kovin apua ollut kun palautui samanlaisena takaisin. Keuhkot oli kuulemma puhtaat kuten myös korvat.
Laitettiin sipulipussia sängyn reunoille ja sipulin ja valkosipulin löyhkä oli aika aromikas ;)
Kastelin pyyhkeitä sängyn viereen kuivaustelineelle ja sängyn alla oli kuumavesiämpäri. Seuraava yö oli taas levoton ja nukuinkin lastenhuoneessa hengitystä kuunnellen. Joulupäivä oli ehkä vähän helpompi?
Joulusta ei sitten ole yhtään kuvaakaan, paitsi koirasta jonka lähetin kasvattajalle aamulla joulutervehdyksenä. Hermostuspäissäni miestä ja poikaa odotellessa sairaalasta menin poistamaan kaikki kuvat kamerasta. Voi että on harmittanut ja paljon. Meinasi niin mennä hermo että hyvä kun ei koko kamera lentänyt tuonne jonkkaan..
Tapaninpäivän yönä tuuli ihan kauheasti. Katselin ikkunasta kuinka meidän puut talon ympärillä heiluivat tuulen mukana hurjasti. Viiden aikaan olin hereillä ja huomasin kun pihavalo napsahti pois. Arvasin että nyt meni sähköt! Heräiltiin siinä aamusta eikä sähköjä ollut edelleen. Meillä kun vesi tulee sähköpumpulla, niin vettäkin piti alkaa säästämään heti. Katseltiin ikkunasta hurjaa tuulta ja kuinka puut vaan napsahtivat nurin kuin tulitikut. Oli ihan uskomaton näky. Katselin isoa Y:n muotoista koivua joka säästettiin tarkoituksella. Käännyin ikkunasta jotain miehelle selittämään ehkä minuutiksi ja katsoin ulos. Puu oli kadonnut. Se jätti suuri koivu oli sitten pitkin pientaretta. Laskin ennen pimeän tuloa että pelkästään meidän tontilta oli ikkunoista katsottuna kaatunut yli 20 puuta ja todella isoja melkeinpä kaikki. Lopulta neljän jälkeen oli pakko luovuttaa ja lähteä evakkoon. Päästiin ystäville yökylään. olipahan neiti 2v toinen yökyläreissu. Viimeksi oli nukkunut vieraassa paikassa joskus 1,5v sitten. Illalla oli kova ikävä omaan sänkyyn pupurätin kanssa. Kovasti ehdottelikin että lähdettäiskös jo kotiin kukkumaan...? Reippaasti kuitenkin meni kyläpaikan sänkyyn nukkumaan.
Sähkökatkos senkun jatkui vaan. Oltiin jaettu lapsia kolmeen paikkaan. Vanhin poika oli kaverillaan, vanhin tyttö tädillään ja yksi tytöistä mummin luona. Me loput ängettiin taas toisen ystävän luokse yökylään. Vesikin oli jo loppunut talosta eikä edes vessanpönttöjä saatu vedettyä. Ja täällä metsän keskellä oli niin pimeää että eteensä ei todella nähnyt!
Toissa iltana sitten myöhään taas pojan hengitys alkoi mennä vaikeaksi. Tajusin että nyt on mentävä eikä ihmettelemään jäädä. mies lähtikin samantien päivystykseen. Tälläkertaa oli vastassa tuttu lääkäri joka aiemmin on hoitanut meidän nuorinta tyttöä. Otti pojan oireet vakavasti. Poika sai kortisonia ja spiraa. Ei kunnon apua. Sitten tulikin kyyti lanssilla toiseen sairaalaan lastenpolille. Siellä sitten vielä spiraa lisää. Sai muutaman tunnin aikana sitä neljä kertaa. Panadoliakin 10ml. Limat imettiin joista selvisi sitten että seuralainen olikin RSV. Eipä mikään ihme ettei henki meinannut kulkea, kun poika täynnä limaa. Korvissa myös tulehdus, joka oli sitten sen näköinen ettei ihan parissa päivässä ollut tullut. Eli pojalla oli ollut jo aattona tulehdus korvissakin. Tuota Rs-virusta itsekin epäilin. Parittomina vuosina se leviää herkästi epidemiana ja juuri tuon järkyttävän sitkeän liman takia on vauvoille, etenkin alle puolivuotiaille vaarallinen. Ihmettelen kovasti miksi lääkäri ei aattona ottanut vakavasti vaan pisti kotiin. Yhdellä limaimunäytteellähän se olisi selvinnyt mikä vaivasi. Nyt ollaan sitten vielä antibioottikuurilla ja sitäkin menee 3 kertaa/vrk. Ihan sen takia ettei muutu bakteeriperäiseksi, koska sitten oltaisiin kuulemma pulassa.
Eilen sitten alkoi minunkin kilometrin pituinen pinna ratkeilemaan. Ei enää meinannut huumori riittää. Meillä siis oli kolme muutakin lasta kipeänä, mutta tuo rsv ei heillä ollut kovin pahana, ei hengitysongelmia. Kärttyisiä olivat. Puolen päivän aikaan olin jo ihan tulisilla hiilillä. Olisi jo tehnyt mieli soittaa Fortumille että mikä kestää?? Eipä se olisi kuitenkaan mitään auttanut, eihän se sen vikapalvelun työntekijän vika ollut. Kiukutti ja väsytti vaan niin paljon. Vähän ennen kahta pakattiin lapset autoon että mennään vaikka autolla etsimään ne korjausmiehet! :D Just kun päästiin lähtemään, niin naapuri soitti. Meillä oli sähköt! kyllä se oli yhtä riemua 2,5vrk:n jälkeen päästä kotiin. Ensimmäisenä vedettiin vessat ja sammuteltiin valoja joita tytöt oli rämpyttäneet sähkökatkoksen aikana päälle. Latasin tiskikoneen ja pyykinpesukoneen. Imuroin :D Oli muuten kauniit SÄHKÖvalot meillä ja VESIkin virtasi ihanasti koneisiin :D
Kyllä sitä huomaa tuollaisen sähköttömän ajan jälkeen kuinka riippuvainen siitä sähköstä voikaan olla!
Tämä päivä menikin sitten harakoille. Jotenkin vaan laiskottaa. Käytettiin tytöistä 3 lääkärissä kun valittivat korviaan, ei tulehdusta. Tiedä häntä...ollaanko sitten taas parin päivän päästä uudestaan korvien takia päivystyksessä.
Mies lähti nuorimmaisen kanssa vaihteeksi sairaalaan. Käskivät tulla jos limaisuus pahenee ja niinpä se teki. Poika yskii taas limaa niin että meinaa tukehtua :( Ja tätä yskää voi sitten jatkua viikkoja, oivoi..
Tässäpä kuvia myrskypäivänä. Pulkatkin oli meidän talon edessä ja nyt ovat tuossa metsässä.. Koiratarhan paikalta ei tarvitse pahemmin puita kaataa, kun luonto kaatoi ne jo. siivo on aikamoinen, kuin pyörremyrsky olisi käynyt. Miehellä on sitten puuhaa loppulomaksi, onneksi on yhtä pitkät lomat aina koululaisten kanssa samaan aikaan :)
Hyvää loppuviikkoa kaikille! Piti ihan miettiä mikä päivä nyt on ? ;) Toivotanko loppu- vaiko alkuviikkoa :)
Ja taas tuulee ihan julmetusti....saas nähdä miten sähköjen kanssa käy? ;)
Ja tervetuloa uusille lukijoille! :) Kivaa kun teitä on taas ilmestynyt :)
