Toisen roska on toisen aarre! :)

Perjantaina mies yllätti. Pyysi ulos katsomaan mitä oli auton takakontissa.
Oli hankkinut omien sanojensa mukaan minulle kalusteita! :)
Sieltäpä sitten löytyi kolme vanhaa kalustetta tosiaan. Yksi ikivanha pöytä oli aivan ihana!
Oli saanut työkaverin ikivanhan mummon jäämistöstä ja arveli että voisin tykätä.
Ei muuta kuin maalikauppaan.  Ensimmäinen on nyt hiottu ja maalattu. Siihen pitää varmaan rakentaa itse vielä laatikko? Tai sitten annan vaan olla. Musta tuntuu että se on vanha ku taivas tai sitten vaan kuvittelen :D
Se puu oli ainakin sellaista tietynlaista tummanruskeaa mitä on ollut joskus ennenaikaan huonekaluissa vaikkapa mun mummolassa. En tiedä mistään vanhoista mitään. Hankin mikä näyttää hyvälle ja sievälle mun silmään. En haali jotain tiettyä vaan laitan just sitä mikä mua miellyttää :)
Maalatessa mietin että sen on täytynyt olla jostain tietystä paikasta tullut tälle mummolle, kun oli jo aika räjähtäneen näköinen. Mummo on varmaan säilönyt sitä ennemminkin tunnearvosta...? Kiinnostaisi niin tietää sen tarina.

Tässä ennen..

Ja tässä jälkeen..

Pääsee meidän makkariin ja saan hankittua sen päälle yhden "sitten kun me muutetaan uuteen kotiin ostoksen" eli orkidean :) Olen niin odottanut että saan hankkia kukkia ja nyt sille olisi paikkakin.

Viikonloppu taas vaan vilahti. Oltiin kotosalla, poika kävi rinteessä ja skeittihallissa skeittailemassa. Me muut käytiin Saupartissa ja kasvihuoneilmiössä, krääsän paratiiseissa siis. :D Lapsetkin oli ihan ihmeissään päästyään Kasvihuoneilmiöstä ulos. Vanhin tyttökin tokas että olipahan kauppa! :D

Eilinen meni sisällä kun mittari huiteli yli -15 astetta.  Tänään kävin itse sairaalassa vilauttamassa munuaisia ultralle ja ne todettiin terveiksi ja normaalirakenteisiksi :) Olo oli hiukan kurja tuossa pari kuukautta sitten ja lääkäri päätti tutkia perinpohjaisesti. Kaikki kokeet, kuvat ja ultrat on otettu ja olen terve kuin pukki!
Tais todella olla räväkämpi vitamiinien ja hivenaineiden puutos, kun niillä alkoi tilanne korjaantumaan.
Olo on nyt normaali ehkä vielä parempikin kuin olin odottanut. Virtaa riittää taas hyvin.


Eilen nappasin myös ihanan kuvan. Onnista taitaa tulla sittenkin ihan samanlainen kuin Osku oli. Se nauttii ihan älyttömästi sylissä olosta ja änkeää aina jonkun syliin. Eilen nelonen istui pikkuveljen sitterissä katsomassa lastenohjelmia ja Onni pyyhälsi paikalle samantien
.
                                Rakkautta on...

                               ...halata ystävää <3

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!  :)

Ei ihan veljekset, kuin ilvekset!

Oskun jälkeen meille jäi valtavan kissan kokoinen kolo sydämeen, joten päätimme paikata sitä viime viikolla. oli tarkoitus hankkia vain yksi kissa, mutta vahingossa vaiko niin vahingossa kävikin niin, että meille muuttikin kaksi kissaa. ;) Aluksi oli sovittu kermanvärinen raidallinen, mutta iltasatua lukiessani mieheni soitti myös toiseen paikkaan ja ilmoitti, että varaus oli jo tehty harmaasta pienestä Sulosta! :)

Tiistaina haimme Onni pojan kotiin. Onni sähisi ja murisi koirille ja kurkki lähinnä vessan oven raosta. Meidän vanha rouva katseli murjottaen, että taas on kakara talossa!  :D Linnottautui saunaan ja siirsimme  hiekkalaatikon sinnekin. Lopulta alkoi tottumaan uuteen asukkaaseen. Ja onnikin on tottunut pikkuhiljaa koiriin.

Perjantaina miehelläni oli vapaapäivä. Sovimme Sulon hakemisen sille päivälle. Ajoimme aamusta Mynämäelle ja toimme Sulon kotiin.
Sulo poika on taas ihan toista maata. On tottunut koiriin ja sekös koiria ihmetytti. Sulo ei sähissyt, eikä sitä tarvinnut edes jahdata. Sulo leikki koirien jaloissa ja koirat olivat lähinnä vaivautuneen oloisia!  :D Valtsun liehuhäntä olikin oiva metsästyksen kohde  ;) Sulo näki peilikuvansa isosta peilistä ja jokapäivä on käynyt sille pörhentelemässä. Selkä kaarella ja häntä pörheänä laukkaa peilin edessä ja mahtailee peilikuvalleen.
Ensimmäinen pesukin on jo suoritettu ja kuivaus hiustenkuivaajalla. Sekin sujui hienosti  :)

Vilinää siis riittää, mutta tulevassa talossa onkin tilaa :) Pentujen kanssa on sujunut hienosti lasten kanssa. Leikkivät nätisti, eivätkä hyökkäile lapsiin. Sulo ei edes käytä kynsiään oikeastaan ikinä leikkiessään. Onni taas hepuloi yläkerrassa yleensä itsekseen. Ja yllättävän hyvin lapset antaa kissojen olla myös rauhassa.


Mukavaa alkuviikkoa!  :)