Ihana sunnuntai..

Eilen juhlittiin kahden tytön yhteissynttäreitä. Olikin viimeiset synttärijuhlat tälle vuodelle ja voidaankin sitten aloittaa joulun odotus.

Taas kerran sain todeta että synttäri aamuna on noustava seitsemän aikaan, muuten loppuu aika kesken. Tai toisena vaihtoehtona laittaa synttärit alkamaan viideltä eikä kolmelta. Kuitenkin kauhealla tohinalla ehdittiin valmiiksi kolmeksi. Itse vielä viime minuuteilla harjasin hiuksia jonkinlaiseen ojoon  :D
Suurin osa vieraista onneksi ilmoitti tulevansa neljän viiden aikaan, joten ei ollut ihan talo täynnä porukkaa koko ajan. Vieraita kävikin sitten suunnilleen 40 + oma porukka päälle. Kutsuin kaikkia tytöille tärkeitä ihmisiä, niin johan sitä porukkaa olikin. :) Ihania lahjoja tuli ja pientä niinkui toivoin. Luonnollisesti meillä on paljon leluja ja muuta krääsää joten kauheasti ei toivota lisää. :D Ja joulukin on tulossa..

Pikkuneiti 2v oli aivan ihmeissään kun kokoajan ovesta tuli sisään joku tuttu ja aina sai paketin. Kovasti kiitteli lahjoja :) Ja luonnollisesti kakkuun olisi tehnyt mieli upottaa sormi  ;)

Kakunkoristeiden kanssa tuli kauhea kiirus. Keskiviikkona taisin yötä myöten kaulita valmista vaahtismassaa, jota muuten saa jo Prismasta. Ja elintarvike kynällä piirsin kuvat levylle ja väritin tomuväreillä.Tomuväreillä väritetystä tulee mielestäni kauniimpi kuin pastaväreillä, joten en ole harrastanut tuota pastaväreillä maalaamista. Ja tämä onkin vallan nopea tapa saada äkkiä kakulle koriste. Ehkä voisi ensi synttäreille panostaa tuohon kakun laittoon enemmän.

Tässä kuitenkin kakun tekeleet. Jostain syystä tuo toinen kuva nyt humpsahti ihan väärinpäin, enkä saa sitä laitettua oikeinpäin.

isompi oli mansikka/banaani kakku ja toinen suklaa/banaani kakku. Molemmat sisustukset lasten toiveista ja maistuivat oikein hyvin.

Lisäksi tarjolla oli kylmäsavulohi rieskarullaa, joka oli myös oikein hyvää. Ja nopea tehdä edellisenä iltana jääkaappiin.

Lisäksi oli myös pari salaattia.. Ja taas on kuva vinksallaan..  :D  Eli couscous salaattia, joka on meidän perheen suosikki ja toinen salaatti oli ihan tavis salaatti valkohomejuustolla. Itseasiassa se meni kuumille kiville näillä synttäreillä. Ja ainiin, olihan meillä mansikka juustokakkuakin, josta ei nyt muistettu kuvaa ottaa. Ja sitten  nämä normaalit erilaiset sipsit ja napsut ja popparit. Karkkia ei ollut tarjolla, jotain opittiin viime synttäreiltä  :D Ja tällä kertaa lapsetkaan eivät olleet niin sokerihumalassa ;)

Viimeiset vieraat lähtivät vasta kahdeksan jälkeen. Ja talo hiljeni pienistä ihmisistä ysiin mennessä. Kyllä oli koirat ja kissat väsyneitä.

Tänään aloitan joulukoristeiden laittamisen. Saadaan vähän joulutunnelmaa valoista  :)

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Uudessa kodissa :)

Viikko sitten muutettiin. Edellinen viikko oli yhtä sirkusta, tapahtui vaikka mitä. Mieskin joutui kiireelliseen leikkaukseen. Tuntui taas vaihteeksi siltä, että vain meillä voi olla sellaisia viikkoja. Saimme kuitenkin pakattua kaikki ja muutettua sisään uuteen kotiin.

Taas on saanut huokailla kuinka ihmisillä voi olla tavaraa! Onneksi täällä uudessa talossa on tilaa :) Vielä on paljon hankittavaa, kunhan ehtisi vain hankkia kaikki. Tuntuu kyllä että rahat alkaa pikkuhiljaa loppua kaikenmaailman haluamisiin. ;) Ja kyllä...kuvassa näkyy ikkunoissa vielä DT:n mainokset!  :D Ei ole ikkunanavaaja tullut vielä vastaan.

Mattoja puuttuu lattioilta ja verhotangot. Taidan olla pihi ja pistää vaan vähän käytetyt vanhat verhot jos pituus riittää ja verhojen määrä :D Olisi nimittäin satojen eurojen kustannukset jos joka huoneeseen lähtisi verhoja laittamaan. Valaisimet olivat kuitenkin aika kalliita, mutta näillä näkymin saavat roikkua katossa ainakin sen 20 vuotta!  ;)

Nyt alkaa tuntua että vihdoin koti näyttää siltä miltä olen sen halunnut näyttävän. Vaaleaa ja valoisaa! Inhoan pimeitä asuntoja. Valo tulee kivasti ikkunoita sisään koko päivän, paitsi tänään kunon harmaata ja sateista..

Maskun sohva on ollut hyvä istua ja ruokailu ryhmä muuten hyvä, mutta yksi tuoli oli viallinen. Lisäksi meidän sängynpääty oli aivan rikkinäisenä paketissa vaikka paketti oli ehjä! Lisäksi yksi kulma oli joskus kastunut, turvonnut, lohkeillut. Kyllä harmitti ja lähti kiukkuinen maili Maskuun. Ollaan sitten nukuttu patjoilla lattialla ja odotellaan uutta sänkyä saapuvaksi.

Koirat ja kissat nauttivat lattialämmöstä. Makoilevat pitkin poikin lattioilla :D
Pojat on kasvaneet hurjasti.

Neiti vitonenkin täytti 19.päivä 2 vuotta!  <3
Juhlitaan lauantaina. Kaikessa kiireessä on unohtunut tehdä kakun koriste. Toivottavasti kerkiän vielä tänään? Juhlitaan samalla kolmosenkin täyttä kymppiä <3
Käytiin eilen kirurgia tapaamassa. Käydään kerran vuodessa ja otetaan röntgen samalla. Siitä katsotaan selkärangan skolioositilannetta sekä pallean tilannetta. Kaikki näytti niin hyvältä että seuraava käynti onkin kahden vuoden kuluttua vasta. Sai kehut myös siitä kuinka terve tyttö hän muuten on . Nämä palleatyrä lapset ovat kuulemma 2/3 hyvin infektioherkkiä ja käyttävät astmalääkkeitä säännöllisesti. Meillä on käynyt hyvä tuuri, onkohan 7,5 vuoden sisällä syöty yksi abkuuri ja saatu yksi abpiikki. Tyttö sairastuu aina viimeisenä tästä perheestä ja usein jää sairastumattakin :)

Tämä oli tällainen pikainen päivitys, että hengissä ollaan!  :) Vielä on paljon puuhaa että saadaan talo synttärikuntoon lauantaiksi.

Tänään on erityinen päivä!

Tänään on tasan 10 vuotta siitä, kun minusta tuli erityislapsen äiti. Kaikki lapsethan ovat erityisiä, mutta olen saanut kokea myös sen kun perheeseen syntyy vakavasti sairas vauva. Päivääkään en vaihtaisi pois. Joskus "suuressa viisaudessani" alle kakskymppisenä sanoin, että varmaan kuolisin jos saisin vammaisen lapsen? Hengissä ollaan ja vahvasti!  :D

Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaisia tunteita. Olen saanut kokea paljon rakkautta, iloa, onnellisuutta, kiitollisuutta tästä lapsesta, uskoa, toivoa ja myös pelkoa, epävarmuutta, pettymystä ja paljon kyyneliä. Ne kyyneleet ovat kyllä olleet onnen kyyneliä ja myös surun kyyneliä.

Pieni tyttäreni syntyi Naistenklinikalla suunnitellusti perjantaina 8.11.2001. Rakenneultrassa oli todettu massiivinen palleatyrä. Selviämismahdollisuudet olivat tuolloin 50%. Synnytys käynnistettiin, jotta vauva syntyisi virka-aikana, jolloin tarvittavat lääkärit olisivat paikalla varmasti.  Puolen päivän aikaan hän sitten syntyi ja siirtyi suoraan vauhdilla tunneleita pitkin Lastenklinikan teho-osastolle. Näin vain pienet jalkapohjat ja mustan pörröisen pään.

 Hänet korjausleikattiin vain 4 päivän ikäisenä. Parin viikon iässä hän siirtyi kirurgiselle osastolle ja vietti siellä melkein 4 kuukautta. leikkauksia on ollut yhteensä 4. Lukemattomia sairaala käyntejä milloin mistäkin syystä. Syytä palleatyrän kehittymiseen ei koskaan löytetty.

 Kehitysvamma diagnoosi saatiin 2,5vuoden iässä. Sitä äitinä miettii ja käy pikakelauksella raskausaikaa läpi niiltä viikoilta kun pallea kehittyy ja miettii mitä teki väärin? Vaikka asiantuntijat vakuuttavat ettei ole tehnyt mitään väärää. siitä syyllisyden tunteesta pääsee kyllä eroon ajan kanssa.

  Vuosia etsittiin oireyhtymääkin tälle lapselle, jotain joka sopisi hänelle. Kromosomit tutkittiin, myös tarkemmin kuin tavallisella tutkimuksella. Terveen tytön kromosomit olivat aina vastaukset. Mitään oireyhtymää ei tälle lapselle koskaan löytynyt ja päätin että loputtomalta tuntuva tutkiminen lopetettaisiin. Mitä ihmettä minä jollain diagnoosilla tekisin? olisihan se nimi tälle kaikelle, se selittävä tekijä? Se nimike ei vaan koskaan parantaisi lastani.

 Halusin että eläisimme normaalia pienen koululaisen elämää ja kävisimme vain säännöllisillä kirurgin ja neurologin käynneillä kerran vuodessa.

Siitä pikkuruisesta pörröpäisestä vauvasta on kasvanut nyt reipas koululainen. Hän käy erityisluokkaa. On iloinen, tyytyväinen ja huumorintajuinen, onnellinen  tyttö. Vielä tarvitaan puheterapiaa tälle vuodelle ja toimintaterapiaa. Hän tarvitsee paljon tukea päivittäisissä toiminnoissa. On tietenkin ikäisiinsä verrattuna erilainen lapsi. Hän on kuitenkin minun lapseni, enkä koe häntä mitenkään hankalana. Mitä äiti ei tekisi lapsensa eteen?

Kakkien näiden vuosien aikana hän on kasvattanut minua Äitinä ja ihmisenä. Asiat menivät aivan uuteen tärkeysjärjestykseen 10 vuotta sitten. Olen oppinut näiden vuosien aikana paljon sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja miettimään mikä oikeasti on tärkeätä elämässä?  Hän on rikastuttanut elämääni aivan erilailla kuin koskaan osasin kuvitella. Olemalla vain oma itsensä, joidenkin ulkopuolisten silmissä ehkä vajavainen, mutta minulle niin täydellinen.

Sisaruksilleen hän on opettanut myös paljon. Ehkä kaikkein eniten erilaisuuden hyväksymistä. Isoveli aikoinaan sanoikin olleessaan 6 vuotias, että: " Jos joskus joku kiusaa siitä että sisko on vammainen, niin ne on vaan kateellisia kun sitä autetaan enemmän erilaisissa asioissa!" Ja viime viikolla muistutti toista siskoaan: " Älä yhtään vähättele siskoa, se on yksi meistä, eikä yhtään vähempi arvoinen!" Ihanaa että veljestä on kasvanut tällainen leijonaveli  <3

Voi että oli ihana katsoa näitä vanhoja kuvia näiltä vuosilta. niitä on paljon! Olisin voinut kirjoittaa enemmänkin, mutta olisi kai tullut turhan pitkä kirjoitus :)

Synttäreitä juhlitaan sitten uudessa kodissa kuun loppupuolella :)

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Rauhallista Pyhäinpäivää :)

Olipas vaikeaa miettiä otsikkoa tänään. Itseasiassa tänään on 14 vuotta siitä kun esikoiseni sai ihan oman nimen. Silloin oli Pyhäinpäivä. Ihanasti on rauhoittunut koko tämä kylä ja liikennettä on ollut vähän. On todella hiljaista. Ja nyt on hiljaista kun vitonen ja kutonen nukkua posottavat päiväuniaan.

Aamusta käytiin tulevilla naapureilla vähän leikkimässä ja hyvän ystävän kanssa meidän talolla. Ja tosiaan me äidit kävimme siellä ihan kaksin. Oli ihanaa esitellä melkeinpä valmista taloa ihan rauhassa, kun miehet olivat lasten kanssa sen ajan. On alkanut tulla se hieno tunne siitä omasta uudesta kodista. Sellainen oman kodin rakastuminen  :D Vihdoin saa sellaisen kodin mitä on aina halunnut ja unelmoinut. Minulle tärkeintä on se tila, että huoneita on tarpeeksi. Keittiö on tilava ja etenkin tämän perheen kanssa kodinhoitohuone! Kodinhoitohuonetta on todella kaivannut tässä väliaikaisasunnossa. kohta ei tarvitse levitellä enää muihin tiloihin kuivaustelineitä  ;)
On ollut myös jännä huomata miten ystävät ja kaverit ovat reagoineet tähän projektiin. Hyvistä ystävistä huomaa ja tuntee kuinka he ovat oikeasti olleet iloisia ja kannustavia heti alusta asti. Se tuntuu todella hyvälle. Sitten on taas näitä, jotka ennustivat avioeroa moneen kertaan, koska he ovat itse sen kokeneet tai nähneet niin monta kertaa lähipiirissään. Tai sitten nämä päivittelijät: Kohta sulla on kaikki uutta..voi voi...eikö sulle olisi kelvannut joku vanha talo? jne jne.. Niin, no luonnollisesti uudessa talossa kaikki on uutta!  :D Ei ihan tullut mieleen lähteä huutiksesta kenenkään vanhaa keittiötä sovittelemaan tuonne meidän keittiöön :D Ja harvemmissa taloissa ei taida olla juuri tällaista kodinhoitohuonetta, tarvittavaa määrää makkareita tai vaikkapa just meidän makuun takkaa...? Oltais varmaan vieläkin etsimässä sitä unelmien taloa?  ;)
No joo, mutta ihmiset on erilaisia ja kokevat asiat erilailla. Tämän  koitan aina muistaa  :)

Tässäpä pieni kuvaplöjäys taas tälle päivälle talolta. Sotkuista on mutta siivoojat ovat saapumassa ensi viikolla :) Ja työmiehet ovat hakeneet työkalunsa.

Meille lähetettiin väärä ulko-ovi. Ei kyllä tällaista tilattu! Ovi on lisähintainen ja mun mielestä noi ruskeat listat on kamalat! :Kuitenkin saatiin sovittua että listat vaihdetaan valkoisiin ja saadaan ovi sillä hinnalla millä olisi alunperinen valinta tullut. Joten jääköön sitten.. Kauhea sekamelska kuistilla :D

Saunaa oikealta...

..ja saunaa vasemmalta. Nyt mahtuu koko perhe tämän saunan lauteille  :)

Yläkerran aulaa ja portaat..

Yksi lasten makkari valmiina.

Muutaman kerran on käynyt mielessä tuliko nyt valittua liian tummat lattiat? Tai olisko ne valkoiset portaat olleet kauniimmat jos mies olisi suostunut koko valkoisiin...? Oliko se kodinhoitohuoneen ja suihkutilan lattia nyt liian harmaa ja että sopiiko se nyt niihin suihkun laatoituksiin..? Olisko ne lattialistat olleet kauniimmat jos olis ostanut itse sellaista kaunista korkeaa ja koristeellista?  :D Näin kai moni miettii jälkeenpäin? Kuitenkin ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Seuraavan kerran otetaan kuvat kun siivojat ovat käyneet  :)
Pakkailua pitäisi pikkuhiljaa ihan oikeasti aloittaa. Voidaan muuttaa jo viikon kuluttua. Kohta huomaan että tätä menoa pakkaan pari iltaa ennenmuuttoa, mutta sehän voisi olla tehokasta pakkailua kun ei ole aikaa pyöritellä ja miettiä mitä lähtee mukaan vielä täältä. ;)

Rauhallista Pyhäinpäivää siis jokaiselle lukijalle. Tilaston mukaan teitä näyttää olevan enemmän kuin yksi!  :D

Viimeinkin marraskuu!

Nyt se on se marraskuu! Tätä me olemme niin odottaneet.
Mutkia on ollut matkassa, jos jonkinlaista talon suhteen. pientä pelkoa ja jännitystäkin, mutta alkaa olla loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Meillä on ollut huonoa tuuria matkassa rakennusprojektin suhteen ja ihan ei ole ollut avaimet käteen toimintaa meidän mielestä. Kuitenkin kai oikea paikka on valittaa talotehtaalle, kun jätämme tyytyväisyyskyselyn.

Loppusuoralla kuitenkin ollaan ja tässä pieni kuvapläjäys  :)

Tänään ajattelin käydä kuvaamassa talolla. Lattioiden ja välitilalaatoitusten sekä kaappien ja keittiön jälkeen on ilmestyneet wc pöntöt ja hanat. Listoitukset yläkertaan ja tänään varmaan alakertaankin. Ja tänään kai tulee portaat ja ne asennetaan myös? Eilen laitettiin lämmöt päälle ja kohta tulee vesikin mökkiin :) Eiköhän se tästä :)


Toissa viikonloppuna vietettiin tyttären 4-vuotis synttäreitä. Vieraita tuntui olevan enemmän kuin olin suunnitellut vai oliko vika ahtaassa asunnossa :D Kaikki sujui kuitenkin hyvin vaikka edellinen ilta ja synttäri aamu olivat katastrofaalin alkuiset..
Illalla Daim-juustokakku vaihtui lennossa valkosuklaa juustokakuksi, koska kaupasti tuli pieni daim suklaa eikä levyä. Ei ihan mies älynnyt ettei sillä pitkälle pötkitä ;)
Tosin sulattaessani valkosuklaata, sekin paloi pohjaan mikrossa. Eipä ole ennen moista käynyt minulle. Onneksi oli ihan käyttökelpoinen silti, kun poistin palaneen kohdan. Kakun väliin tehty valkosuklaahyydyke plörähti vain väliin ja olin ihan varma että valuu pitkin poikin jääkaapissa. Oli onneksi pysynyt ja hyytynyt sinne  minne pitikin. Yö oli pojan kanssa järkyttävä, valvoi ja herätteli. Synttäriaamuna herättyäni kaikki lapset roikkuivat kimpussani. keitin ansaitut aamukahvini, kaadoin maidon kahviin, otin pienen hörpyn ja lisäsin sokeria, kunnes katsoin kuppiin...hyi yök! Se maito oli klimpissä siinä pinnalla! päiväys kunnossa, mutta maito pilalla. Ja sitäkös pikkuhörppyä piti pitkään yökkäillä. :D Aina tuli mieleen ja yökkäys perään...hyh!
Kakkua koristellessa kaikki tuntui taas plörähtävän käsiin, lopputulos ei ollut ihan niin miellyttävä, mutta miellytti sitten muita :) kakun idea siis Mansikkamäen blogista, tosin siellä paljon hienompana versiona :))
Alimpana Pannacottakakku mansikoilla, oli ihan taivaallisen hyvää, salaisuus lienet siinä rasvan ja sokerin määrässä ;)

Synttärisankari sai puhaltaa 4 kynttilää, jotka eivät ihan hetkessä sammuneet :D Ja kun vihdoin kaikki oli puhallettu ja kaikki vieraat alkoivat taputtamaan, niin sankari itse hävisi pöydän alle piiloon itkemään. hän niin häkeltyi saamastaan taputuksesta :D

Loppuillasta oli omat ja vieraiden lapset järkyttävässä sokerihumalassa. Järkyttävää riekkumista ja hillumista. lopulta pikkusiskolta 2v aukesi huulikin. Siihen loppui sitten ne bileet, mutta oli kuulemma hyvät bileet totesi itse sankari :D Tässä kuussa sitten uudestaan kahden siskon juhlia. Ja sitten tuleekin seuraavassa kuussa jo joulu. Joka kuussa yhtä juhlaa.

Mukavaa marraskuun alkua!  :)