Mistä apua allergia arkeen?

Osalla meidän lapsista on ollut allergioita. Luulin jo kaiken kokeneeni neljännen lapseni kohdalla.

Kuopus kuitenkin osottautui aivan omanlaisekseen.

Alkuun hakeuduin Facebook ryhmään Refluksilapset. Koska kuvittelin että kaikki muuttuu kun refluksia hoidetaan. Uskoin jo siinä vaiheessa että kuopus on allerginen lapsi ja oireilee juurikin refluksilla sekä suolioirein. Jonkun verran iho-oireiluakin oli.

Yksi tärkeimmistä on tietenkin hyvä hoitosuhde alan asiantuntijaan joka tuntuu nykyään löytyvän vain yksityiseltä puolelta. Toki julkisen puolen lääkäreihinkin sattuu joskus hyviäkin tapauksia.

Meidän lääkäri löytyi Pikku Jätistä.

Yksi arvokkaimmista löydöistä oli kuitenkin Facebook ryhmä Allergialapset vertaistuki ryhmä. Toisten äitien tuki oli kultaakin kalliimpaa siinä vaiheessa kun usko alkoi loppumaan lapsen oireilussa. Sain niin hyviä neuvoja etten olisi varmaan itse koskaan edes ymmärtänyt niin toimia.

Se tuen määrä oli niin valtavaa mitä ammennettiin siinä vaiheessa kun olin jo heittämässä sadannen kerran hanskoja tiskiin ettei mistään tule mitään. 

Aloin ymmärtämään miten tärkeä merkitys suoliston hoidossa on vahvalla maitohappobakteerilla. Sitä sisään ajaessa olisin yksinäni jo luovuttanut ensimmäisiin päiviin. Aloin myös ymmärtämään mikä merkitys antihistamiineilla on lapseni hoidossa ja jokapäiväisessä elämässä. Pitkään ajattelin että haluan selvitä kaikesta luonnollisin tavoin. Emme olisi ikinä pärjänneet ilman minkäänlaista lääkitystä, eikä varsinkaan lapsi joka oireili yötä päivää.

Ryhmässä on hyvä ja tsemppaava henki. Kun meinaa romahtaa, niin muut äidit rientävät kannattelemaan. Oman kokemuksen jakamisella on merkittävä merkitys!

Ryhmästä saa myös uusia ideoita ruokakokeiluihin sekä hyviä reseptejä. Listat sopiviin herkkuihin vaikka jouluna ja pääsiäisenä. Löytyy listat mikä sisältää vaikka maissia, ihan perusvoiteita myöten.

Sieltä saa myös vinkit erilaisiin lisäravinteisiin ja korvikkeisiin. Tieto on aina ajan tasalla.

Ryhmä on Suolioireiset Allergialapset ry:n vertaistukiryhmä.

Yhdistyksen toiminnasta voit lukea lisää täältä .

Älä jää yksin itkevän, valvottavan vauvan kanssa. Terveen hyvinvoivan vauvan/ lapsen päivät ja yöt ovat pääosin hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Hyvinvoiva vauva ja lapsi nukkuu yönsä myös hyvin.

Tukea on saatavilla ryhmästä sekä tarvittaessa myös allergiatukiäidit auttavat.

Itse olen edelleen niin kiitollinen näille kaikille äideille jotka meitä tukivat ja neuvoivat. Ja loivat uskoa siihen että selviämme, vaikka pahimpina aikoina en meinannut jaksaa uskoa kun lapseni oli niin kovin kipeä. Kiitos heille!  

Minä en usko, ennen kuin näen, mutta jos näen niin uskon, oli se miten päätöntä tahansa. -Nuuskamuikkunen

Nyt seitsämän viikkoa tässä asunnossa tuli eilen täyteen.
Kahdeksan viikkoa mörskän lähdöstä.

En tiedä miten nopeasti kukakin paranee paremmaksi. Koskaan kai mcs ei parane lopullisesti, mutta helpottaa kuitenkin. Ainakin monella.

Minä tulin tänne kaikkeen reagoivana ja lapset reagoi myös moniin hajusteisiin ja kemikaaleihin. Teinit ei niinkään, mutta varsinkin kolme nuorinta. 

Miehelle tämä puhkesi jälkitautina, mutta on hiukan lievempi kuin minulla.

Ruokien kanssa on tosiaan ollut ihan mieletön edistys!

Tämä meidän pienin on ottanut kaiken ilon irti.

Uutena mukana Luomu rusinat naposteluun.

Mustikat tällä hetkellä hitti kuten kuvasta näkyy.

Meillä ei ollut kuin yksi shampoo ja hoitoaine merkki mitä pystyttiin käyttämään kun tänne muutettiin. Ei siis mitään muita pesuaineita tai edes dödöjä.

Pitkässä juoksussa aika kalliita 9hengelle, apteekista.

Nyt käytössä nämä dödöt.

Tässä tämän perheen pesuaineet.

Ole Hyvän pesuaineet on osoittautuneet minulle kaikista parhaimmiksi. Tänään tilasin astiankone ainetta ja käsitiskiainetta. Mehän ei voida vieläkään pestä koneella tiskejä. Mulla ja yhdellä lapsista pukkaa oireet päälle ihan pelkästään siitä kun kone käy. Jostain sitä höyryä pääsee huoneilmaan ja ollaan sitten sekasin yhdessä. Kokeiltiin siis viimeisenä Pirkan hajusteeton tabletti. Puolikas oli ihan siedettävä sillä aikaa kun olen suurimman osan ajasta ulkona.

Jospa Ole Hyvä yllättäisi ja sopisikin?

Muovituotteet olen alkanut sietämään hyvin. Ostettiin vauva amme lapsille kun kaipaavat kylpyä. Hyvin tulin sen kanssa toimeen.

Painomusteen kestän lehtinä ja kirjoina lähellä. Ja voin lukea lehteä. Ja maksaa laskut oireetta.

Kesällä laskunippukin vapisutti, varmaan korkeudellaankin..hehe heh.

Toissapäivänä huomasin että keittiön hyllyyn oli salakavalasti kasvanut aikamoinen nippu mainoksia. Kävin ne läpi ennen keräykseen laittoa ja sen jälkeen tuli sellainen olo että kipeäksi olisi tulossa?  Meni kuitenkin ohi. Että ihan sujut en ole niidenkään kanssa, mutta sietokyky on kasvanut huomattavasti.

Eilen rohkaistuin käymään Lifessa. Hain pikkupojan maitohappobakteerit ja meille aikuisille Puhdas+ magnesium sitraattia purkillisen. Mulle oli lopulta kaikki lisäravinteetkin epäsopivia mörskässä. Joten nyt kokeillaan taas ja tämä jauhe tuntuu sopivan tosi hyvin.

Oli muuten ensimmäinen reissu kauppaan sitten toukokuun lopun. Vielä reilu kuukausi sitten pelkät kauppakassit teki pahaa, siis sisältöineen erilaiset pakkaukset.

Lifen reissusta hullaantuneena päätin oikeen revitellä ja illemmalla lähdin vihdoin jopa Prismaan.

Muille tavallista, mulle tällä hetkellä ei niin tavallista.. heh heh..

Olin varautunut vähintäänkin johonkin yskän puuskaan, limanousuihin ym. Otin lasten ventolinen taskuun jos vaikka henki menee huonoksi.

Kuitenkin kaikki sujui yllättävän hyvin. Onnellisena kaivelin sukkalaaria ja kävin jopa kumppariosastolla. Kurkussa tuntui muttei mitenkään mullistavasti. Pieni pöhnä tuli.
Pari tuntia tiesin käyneeni jossain kemikaalipommissa. Ja aamulla oli vissiin krapula, kun päätä särki pikkuisen. Että ei ihan suoriltaan joka päiväiseksi harrastukseksi.

Pääasia oli huomata että sentään voin mennä jo kauppaankin. Ja olen iloinen tästä.

Kaiken kaikkiaan meidän voinnit on tosissaan kohentuneet. Lapset on ihan erinäköisiäkin. Ihot ei helota ja jonkun sortin turvotukset on osalta porukasta kadonneet.

Olen katsonut viimeisen vuoden kuvia ja kyllä meidän lapset oli jotenkin sairaan näköisiä, ihan kaikki. Hirvittävän kalpeita, toki talvella ollaankin vähän vaaleampia mutta silti.

Mutta minä en usko ennen kuin näen,

mutta jos näen niin uskon, että kävikö meillä oikeasti näin hyvä tuuri asunnon suhteen?

Eli haluan nähdä myös kevään ennenkuin voin sanoa miten voinnit on parantuneet.

Meillä pahimmat oli aina syksy ja kevät mörskässä. Sairasteltiin ajoittain tosi paljon. Saattoi olla kuitenkin pitkiäkin pätkiä ns. terveitä aikoja. Paljon oli niitä aikoja kun moni meistä tunsi itsensä sairaaksi mutta mittari saattoi näyttää vain 34,5-35,5 viikkotolkulla.

Tämä syksy vaikuttaa nyt ihan erilaiselle sairasteluiden suhteen. 

Mustajuurta uudella innolla!

Me kokeiltiin pikkupojalle mustajuurta siinä vaiheessa kun mikään ei meinannut millään sopia. Alkuun tuntui sopivan mutta lopulta sekin jätettiin taas hyllylle.

Nyt kun ollaan ihan uudella innolla ruokien äärellä niin mustajuuri otettiin taas kokeiluun.

Mulle mustajuuri on ollut aivan vieras ja kuulinkin siitä lasten allergia ryhmässä. Tuntui sopivan aika monelle tälläiselle superallergiselle.

Mustajuuren ravintoarvot on aika hyvät ja rautaa siinä on runsaasti, jopa neljännes enemmän kuin naudanlihassa. Monelle maitoallergiselle naudan liha ei sovi ja tuntuu ettei naudanliha sovi myöskään monelle homehtuneelle? Mustajuuressa on myös kivasti kalsiumia sekä kaliumia. Ravintoarvot voi kurkata täältä . Diabeetikoille myös sopiva. Enemmän voi lukea vaikka täältä .

Me ollaan hankittu meidän mustajuuret Cittarista. Löytyy ainakin meidän cittarista sellaisesta viileähyllystä Vihannes Laitilan mustajuurta.

Tää tyyppi hoiteli ensin keittiön..

Ulkonäkö ei ole kovin houkutteleva. Mustia, multaisia juuren pötkylöitä.

Näistä isoimmat oli jotain 40cm. Ettei mikään pikkupaketti ole siellä hyllyssä.

Kantsii kuoria juoksevan veden alla. Kädet jää muuten tahmaiseksi.

Tein pojalle niin keittelin n.45min. Varmaan tavallisesti aikuiselle tai lapselle riittää hyvin puoli tuntiakin. Tuoksu on ihana, pikkasen makeahko. Sellainen että tekee mieli itsekin maistaa. Maistuu aika neutraalille mun makuun. Käyttäisin itselläni ehkä ruuan lisukkeena.

Tätähän voi käyttää soseena, sosekeittona, lisänä keittoihin tai muuten vaan ruuan kaverina.

Maistui ainakin, niinkuin viimeksikin.

Meidän superallerginen

Meidän kuopus syntyi marraskuussa -13. Hän oli ihan tyytyväinen ja helppo vauva ja nukkui hyvin yöt. Huomioin kuitenkin jo alkuunsa jotain refluksivaivaa, sillä päiväunet meni pätkissä. Päiväuniin saatiin pituutta kun soseet aloitettiin keväällä. Samaan aikaan alkoi kuitenkin kummaa oireilua. Vatsan kanssa oli ollut jo aiemmin ongelmaa ja olin moneen kertaan tuonut sitä julki neuvolassa saamatta silti mitään apua siihen. Kakka haisi pahalle ja kumman  väristä liurua. Takana oli myös pitkä keltaisuus 3kk:n ikään asti joka kuitattiin äidinmaitokeltaisuudeksi.

Soseiden kanssa oli vaikeaa. Parhaiten näytti sopivat soseet jotka tein itse luomusta. Päärynä oli paras. Sitten peruna ja kukkakaali sekä parsakaali. Kaura jo alkuunsa kovetti vatsan, mango tuli sulamattomana läpi. Pikkuyskä vaivasi useaan otteeseen ja korkeat kuume piikit. Ravattiin lääkärissä, mikä poikaa mahtaa vaivata?  Mulla oli tunne ettei lapsi ole kunnossa? Tuntui että ruokien kanssa oli vaikeaa. Kakka haisi entistä pahemmalle. Ruokavaliota ei päästy laajentamaan. Imetin, poika ei suostunut pullosta juomaan korviketta, ei sitten mitään sorttia. Ei edes kaurapuuron seassa. Teki stopin heti. Arvelin hänen tietävän itse että maito on epäsopivaa?  Aloin mennä vauvan mukaan, mitä hän ei syönyt innokkaasti, oli se varmaankin epäsopivaa?  Myöhemin nämä kaikki kieltäytymiset osoittautuivat todellakin epäsopiviksi. Hän tiesi itse mitä kannattaa välttää ja mitä ei.

Kesä -14 meni valvoessa. Lapsi heräsi yöt läpeensä ja mies kantoi. Oltiin tosi puhki.

Elokuussa hän teki kaurapuurolakon aivan itse ja alkoi hetkellisesti nukkumaan, kunnes päästiin tulehdus ja allergiaputkeen taas. Oltiin kaikki joten kin tosi sairaita. Pikkupojalle iski jokaisesta korvikekokeilusta korvatulehdus. Tai näin epäiltiin. Pikkuyskä vaivasi usein ja valvottiin. Kukaan ei epäillyt allergiaksi niinkään tk:ssa. Yksi lääkäri kyseli talosta mutta hautasi sen epäilyn kun kuuli talon suht uudeksi eikä mikään haissut.

Joulukuussa pikkupoika söi kolmannen antibioottikuurin, Amorion compin taas korvatulehdukseen. Se kai sitten viimeisteli jo kovin vaurioituneen suoliston. Tuli ripuli mitä ei saatu loppumaan.

Tämän jälkeen varattiin aika Pikku Jättiin Liisa Kuikalle, josta saimme apua. Ihan oikeasti.

Liisa ei vähätellyt meidän ruokaongelmia vaan ymmärsi heti mistä oli kyse. Sain tarkat ohjeet miten etenemme. Liisa listasi kaikki mitä voidaan syöttää pojalle. Keltainen ryhmä oireilutti. Ja gluteeniviljat, lopultahan pojalle ei käynyt kyllä mikään muu vilja kuin tattari.

Olin itse jotenkin loppu imetyksestä ja sain "luvan" lopettaa. Arveltiin siis sinä vaiheessa vielä että tilanne ei ole niin paha miten pahaksi se todellisuudessa osoittautuikin.

Korvikekokeiluita oli takana useita ihan aminohappopohjaisiin asti. Niissä ongelmaksi koitui rasvat ja maissipohjaisuus. Sekä tietysti useat lisät. Ajateltiin että kalsium lisä ja öljylisä on hyvä vaihtoehto.

Määrättiin  myös Nexium happosalpaaja kuuri korjaamaan motorinen ongelma ruokatorvessa ja sen rinnalle zyrtec antihistamiini. Poika muuttui silmissä. Me nukuimme viikon!

Kuitenkin poika oli niin herkkä maissille ettei kestänyt lopulta happosalpaajakuuria, vaan se piti lopettaa kesken allergisoitumisen alkamisen takia. Ja taas valvottiin.

Kaikki oireilutti. Maitohappobakteereista lähtien. Sopivaa ei tuntunut löytyvän millään, kalsiumlisät oireilutti, vitamiinit, öljyt, viljat, siis aivan kaikki mahdollinen.

Jäljelle jäi tattari, päärynäsose, perunamuussi ja possu.

Rasvaahan lapsi tarvitsee. Murehdin ja olin saada mahahaavan kun  mikään ei sopinut. lapsi voi todella huonosti rasvoista. Alle millistä öljyä huudettiin kaarella ja refluksi räjähti, kasvot paloi ja lapsi ripuloi. Keskimääräinen heräilymäärä oli 10 kertaa yössä ja valvomisaika vaihteli 10min-jopa 3tuntiin keskellä yötä. Liisa käski syöttää lapselle kassleria jos kerran possu sopi. Anna sille pojalle läskiä!  Hän käski. Ja niin me annettiin ja se sopi ja sai rasvat siitä. Hän piti pelkillä puhelinkeskusteluilla uskoa yllä että kaikesta selvitään, Onhan hän näitä nähnyt ja hoitanut. Hyvin onkin hoitanut.

Me kokeiltiin liuta ruokia. Päivät kuluivat miettien mitä tänään kokeiltaisiin. Oltiin tauotettu ruokia sen 3-6kk ja kokeiltiin uudestaan. Aina sama. Posket paloi, sitten räjähti refluksi ja lopulta tuli suolisto-oireet. Ihan yksi teelusikallinen riitti. Tai jopa ripaus kalsium karbonaattia. Olo oli lohduton, mikään ei sopinut. Taipuvaisuus allergioihin oli varmasti olemassa. Oli meillä muillakin ollut ongelmaa ruokien kanssa. Tämä oli vaan niin erilainen. Mietin ja murehdin miksi hänelle kävi näin?

Jalkapohjat helotti kuten myös kämmenet ja kertoivat elimistön tulehdustilasta.

Poika oli kalpea ja huonon värinen, mutta silti kaikkien verikokeiden perusteella kaikki oli täysin kunnossa, suorastaan erinomaisesti. Silti hän voi huonosti. Oli meillä iloisiakin päiviä mutta ruokien suhteen oli todella rankkaa. Hyvin meni niin kauan kuin mentiin neljällä ruualla.
Silti paineita asetti se tieto että yli vuotiaalla pitää olla sitä ja tätä ruokavaliossa.
Neuvolan asenne valitettavasti on nykyään sama kuin uuden allergiaohjelman.
Äitien paineet kasvaa ja valitettavasti vauvat ja lapset voivat huonosti, kun siedättämällä ei aina homma parane vaan pahenee.

Maaliskuussa ilmestyi pienen lapsen astmaoireet. Poika lepäili pitkin poikin lattioita ja sohvaa. Ja sitten taas meno jatkui. Määrättiin isompi antihistamiini annos ja astmalääkitys.
Ruokakokeilut hetkellisesti paranikin. Helmikuusta lähtien oli mennyt pussi VIVOMIXXiä rinnalla päivittäin. Välillä vielä suurensinkin annostusta.

Kevät-kesällä kuitenkin ruokien kanssa romahti taas. Ja oltiin taas neljällä, aina ikuisesti possua, muussia, päärynää ja tattaripuuroa..?
Pieninä määrinä oli rotaatiossa sopinut kaalit, poro, karitsa ja joskus kurkku.

Kaikki kuitenkin muuttui kun talo osottautui homepommiksi.
Kun me sieltä lähdettiin niin aloin kokeilla ruokia uudella onnella. Yhtäkkiä kurkku alkoi sopia rajattomalla annostuksella vaikka 2-3viikkoa aiemmin poika oli saanut siivusta jo oireet täyteen vauhtiin. Sitten lisättiin pirkan lohkoperunat,Yyhtäkkiä auringonkukkaöljyt pinnassa ei haitanneetkaan. Annettiin niin paljon kuin halusi syödä. Vadelmaa puskasta haettiin, mustikkaa mettästä, punaherukkaa toi ystäväni. Ja poika söi. Innostuin kovin ja seuraavaksi ostettiin Vuohelan herkun minirevityt leipää, siinä uutena lisänä psyllium. Ja se sopi!
Kukkakaaliakin mennyt isolla annoksella päivittäin.Riisi lisättiin kakkuina mukaan. Seuraavaksi otettiin  kuivatut aprikoosit ja nekin sopivat rajattomalla määrällä. Aloitettiin toki parilla alkuun, ettei heti alkuunsa rysäytetty koko pussia. nopeasti kuitenkin annosta nostaen. Nyt on leivän päälle laitettu myös sinistä Floraa ongelmitta. Ja tapahtuipa meillä vahinkoaltistus. Siskoltaan varasti hajusta päätellen yhden aakkoskarkin Lauantaipussista. Tästä jo odotimme kunnon oireilua mutta yksi arviolta puoli minuuttia kestävä herätys tuli tarkalleen neljän tunnin kuluttua syömisestä ja siinä kaikki. Ei refluksia, iho-oireita tai suoli oireita. Samaisena iltana sai herkutella suurella määrällä sipsejä joiden pinnalla rypsiöljyä. Seuraavaksi lisätään kasvisten määrää. Hedelmiä ehkä talvella. Kotimaiset  viljat saavat nyt odottaa ja maito, muna ja soija.

Poika nauttii! ja me ollaan kuvattu muistoiksi tätä makujen riemua!  :D

Vadelmaa..

Aprikoosia..

Punaherukkaa..

Pirkan lohkoperunaa..


Keväällä niin riipaisi sydämestä kieltää kaikki pieneltä ihmiseltä. Uteliaisuutta olisi ollut ruokia kohtaan ja aina piti kieltää, aina korjattiin suolistoa. Aina kohti uusia pettymyksiä.

Uskon että meidän suurin ongelma oli hometalossa asuminen. Keho oli niin kauheassa oireilussa, että lopulta oli kaikkea vastaan. Suurena apuna oli toki Vivomixx yksi tärkeimmistä avuista, ja suosittelen sitä kaikille lapsista aikuisiin jotka suolistoaan haluavat korjata. Tehokkain saatavilla oleva mhb. Nyt olemme vaihtaneet sen kolme viikkoa sitten Biomedin Acidophilus forteen . Ja tuntuu riittävältä.
Lääkitykset on puolitettu ja kokeillaan lopettaa tämän syksyn jälkeen, ellei jo aiemmin.,



Uuden alku..

Tänään käytiin homemörskän pihalla keräämässä leluja pihalta.  

Mun kukkapenkki kivelle laskeutui kaksi neitoperhosta. Sen täytyy tarkoittaa kai uuden alkua?  

Mä olen niin vihaisesti ajatellut aina tuota homemörskää. Kuinka me voitiin ihan henkisestikin niin huonosti siinä viimeiset puoli vuotta. Reilu vuosi me oltiin kyllä tosi väsyneitä, eihän me koskaan saatu edes sitä terassia tehtyä.  Jotenkin se imi meistä kaiken. Niinkuin mun ystäväni sen puki täydellisesti sanoiksi: Milli milliltä, henkäys henkäykseltä. Lopulta suoriutuu vain niistä rutiineista, kunnes lopulta romahtaa. Näinhän meille kävi.

Tänään me katseltiin taas sitä taloa, sieltä mäen päältä.

Jokseenkin surulliselta se näky näyttää. Se on kuin autiotalo, ei mitään elämää.

Piha on villiintynyt. Lelut oli levällään. Kaikki sisällä jäänyt niille paikoilleen kuin ne oli kun me lähdettiin. Sänkykin petaamatta. Se näyttää ikkunoista katsottuna että joku lähti kiireellä, eikä ole palaamassa. Eihän me ollakaan, ikinä.

Mun entinen lempiväri roosa ei ole enää lempiväri. En halua sitä tähän uuteen taloon sisään yhtään tällä hetkellä.  En halua maalata enää yhtäkään taloa roosaksi, muistuttamaan tästä kaikesta.

Uuteen kotiin valitsin aivan toisenlaiset värit.

Turkoosia tekee valtavasti mieli. Sen lisäksi harmaata ja hopeaa. Tietysti valkoistakin mikä nyt aina on miellyttänyt. Pikkuisen ehkä mustaakin.

Olen kertonut aiemmin että meille puhkesi mcs tosi monelle ihan lapsia myöten.

Huonekalut pitää valita tarkoin ja nyt parhaimmat on lasiset ja metalliset.

Rahaa ei ole paljon, mutta yritän laittaa tätä kotia kodiksi silti. En vaan jotenkin kestä jos kaikki olisi ihan tyhjää täynnä.

Ihmettelin myös yhtenä päivänä miksi niin himoitsen sitä turkoosia?  Onko sille selitystä?  Löysin tällaista. Uskoo ken tahtoo.

Turkoosin on sanottu vahvistavan immuniteettia. Väriterapiassa viilentävää ja rauhoittavaa turkoosia suositellaan ujoille ja aroille ihmisille; turkoosin värin sanotaan lisäävän itsevarmuutta ja auttavan keskustelun aloittamisessa. Turkoosin rauhoittavaa vaikutusta on käytetty myös hyperaktiivisten ihmisten hoitamiseen. Sillä on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.

Turkoosit värisävyt liittyvät kehittymiseen, muutokseen, metamorfoosiin, transmutaatioon; sisäiseen opettajaan; meditaatiossa turkoosia käytetään mielen avartamisessa ja pyrittäessä yhteyteen universumin kanssa. Väri nostaa henkisen kommunikaation tasoa.

Aurassa turkoosi väri ei ole normaali, mutta saattaa tulla esiin runoilijoilla ja mystikoilla. Se kertoo totuuden etsijästä, joka pyrkii puhtauteen, ei vain oman itsensä vuoksi vaan auttaakseen koko ihmiskuntaa.

Turkoosi on kommunikaation väri, kykyä kommunikoida sydämen

kautta. Luovuuden väri. Vähentää tunneperäisiä järkytyksiä.

Turkoosin kaipuu saattaa liittyä äitisuhteeseen. Kun laitat turkoosin

huivin tai korun kaulalle, helpottaa puhumaan selkeämmin ja

sujuvammin.

Harmaasta ja hopeasta sanottiin näin:

Harmaa asettuu mustan ja valkoisen väliin lainaten vaikutteita hieman kummastakin. Harmaa väri kuvaa epävarmuutta ja joskus epätasapainoa, pelkoa uutta kohtaan ja samalla surua vanhasta luopumisen takia.

Hopea Näkymättömän hopeasäikeen sanotaan yhdistävän meidät “tuonpuoleiseen”. Hopea tyynnyttää tunteita ja hiljentää mielen. Hopea kirkastaa ajatuksia ja auttaa valitsemaan oikean suunnan. Sen vaikutuksesta asiat selkenevät ja ongelmat ratkeavat. Hopea laukaisee hermojännitystä ja edistää hormonitoimintaa.

Kuvan laatu on huono. Mun hyvä Lumiakamera tai siis koko luuri sanoi itsensä irti ja tässä konkurssissa ei ollut varaa nyt parempaan.

Olohuoneeseen hankin Carina-voileeverhoja Hobbyhallista. Mullahan ei ole mitään asiaa mihinkään kauppoihin tällä hetkellä mcs:n takia, joten kaikki tilataan. Verhot on kolmea eri väriä. Tummanharmaata, vaaleampaa harmaata ja jäänharmaata, mutta mun mielestä turkoosiin vivahtavaa. Jäänvihreäksi oli toi Koodin päiväpeitto nimetty. Sen kanssa sai tehdä kyllä töitä että uuden käryt hälveni. Taisin kuusi kertaa joutua sen pesemään ja lopuksi heitin sen kuudeksi tunniksi saunaan. 

Lamppu on Lamp Gustavin Queen keskikokoa ja sen pystyin laittamaan heti kattoon. Hylly  ja tv-taso on Hobbyhallista Lumen sarjaa, lasia ja metallia. Ne pyyhin kasatessa mutta tunsin niiden läsnäolon n. vuorokauden ajan. Mattoa meillä ei ole vielä, enkä edes uskalla haaveilla vielä.

Valkoinen nahkasohva on kaukainen haave...

Sohvatyynyihin tilasin myös turkoosia tottakai. Ovat vielä pesussa, mutta näitä.

http://www.vallila.fi/tyynynpaallinen-kirsikka-43x43-cm-turkoosi

Kuva on nyt vähän hassu, kun otettu just kun sain tän pöydän sisään. Olin aika huonokuntoinen vielä, mutta siedin hyvin silti. Lasia ja metallia Jyskistä. Oikein lapsiperheen kauhistus!  Aina rähmäinen, ihan hirveä. Oikeesti...  ;) siis nätti silmälle sen sekunnin päivässä.

Keittiöntuolit. Kiikkerät, halvat Jyskistä. Valkolakattua vaneria. Hyvät kuitenkin istua, yllättävän hyvät.

Avasin paketista kun olin huonokuntoinen. Meinasin pyörtyä käryistä ja ajattelin ettei ikinä saada niitä sisälle?!  Mutta niin vaan yks kerrallaan, tuuletettiin ja ja auringossa olivat. Muutamassa päivässä siedin jo kaikien olemisen.

Pöydälle on tulossa liina. Annan sen päästellä käryjään, en jotenkin raaski sitä pestä ettei vaan mene pilalle. Ja se siis tälläinen:

Ja tämä kello on myös olkkarin seinällä, jota ei tarvinnut tuulettaa eikä temppuja tehdä muutenkaan.

Molemmat tilattu stockalta.

Aikamoista on etsiä sopivaa uuteen kotiin tämän mcs:n takia. Ja tosiaan usko meinasi loppua tuon hobbarin päiväpeiton kanssa mutta kyllä se lopulta tosiaan antoi periksi ja käryt hävisi. Ja saimme käyttöönkin asti sen.

Meillä menee paremmin kuin teillä!

Ei jessus sentään... kaikkea sitä kuuleekin!
Ei kuulemma tarvi vaimon kanssa tapella enää, kun asiat on paremmin kuin meillä!  Voi apua!


Kukapa tähän helvettiin haluaisi vapaaehtoisesti? Ei kukaan.


Siltikään meillä ei ole tapeltu. Ei meidän ole ennenkään tarvinnut.
Tietysti asioista tulee joskus normaalia enemmän vääntöä, kaikilla tulee. Vikaahan olisi jos koskaan ei oltaisi erimieltä.
Homekoiran käynnin jälkeen sovittiin, että tapahtuipa mitä tahansa niin tästä selvitään!  Keinolla millä hyvänsä.


Mikä määrittää sitten sen hyvin menemisen?  Mun mielestä meillä menee ihan hyvin tällä hetkellä, huonomminkin voisi mennä?
Rautaisia hermoja tämä homma vaatii, välillä hermot leviää. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, haistattaa pitkätv***t ja rääkyä ja räyhätä.. Miten kauan tätä kestää?  Kukaan ei tiedä valmiiksi.


Mutta tähän mennessä meillä tuntuu olevan sopiva koti (uskon kun ollaan asuttu pidempään).


Ja kaikkea sen verran että elämä kuitenkin onnistuu jotenkuten. Ostoslista on kuitenkin pitkä kuin nälkävuosi... Ja menee varmaan vuosia ennen kuin päästään siihen normaaliin tilaan kaiken suhteen mitä normaalissa elämässä tämän kokoisella perheellä on materiaalissa määritettynä. Lapset joutuvat odottamaan tietenkin aina vuoroaan kuka saa mitäkin ja enää ei osteta sitä mitä kukakin haluaa. Ehkä lähivuosina varusteet eivät ole niin laadukkaita kuin ennen, mihin kaikki ovat tottuneet. Kiitos talon, mikä sairastutti meidät




Mutta hengissä selvittiin ja yhdessä ollaan kokonaisena perheenä. Se lienet se pääasia koko touhussa. Voinnit kohenee ja unelmoin että jonain päivänä ollaan suht normaaleita?että talon aiheuttamat vammat mcs ja allergiat/astmat helpottaa tai jopa paranee edes osittain? Lapsilla ainakin alkaa olla helpompaa ruokien kanssa ja ruokahalut on valtavat. Kävipä meillä yksi räkätautikin kylässä. Viime vuonna samaan aikaan sairastelusta ei meinannut kerta kaikkiaan tulla loppua. Kun nenät alkoivat täällä vuotamaan ensimmäinen ajatus oli että mitä nyt tapahtuu? Ollaanko kuurilla kohta?  Sitä kesti tasan viikon ja sitten se oli ohi. Siis kertakaikkisesti ohi! Se oli tavallinen normaali pikku räkis. Mitä ihmettä, tällaistäkö se on kun lapset sairastaa?


Itseasiassa uskon että meillä menee paremmin kuin koskaan mörskässä.