maanantai 29. kesäkuuta 2015

Äiti, anna mulle ilmanputsari!

Niinpä lapseni olit aivan oikeassa kun sitä usein pyysit kevään alkaessa.
Aina vastasin sinulle: Sinä tarvitset tukkoiseen nenääsi nenäsuihketta. Ja sinä vastasit: Mutta kun se ei ole tukossa vaan se on niin kuiva että sillä on vaikea hengittää. En pysty nukkumaan, en saa unta.



Miten meillä on oireiltu?


Oikeastaan oireilua on ollut aina. Kun muutimme tähän taloon, niin ensimmäinen kevät oli hyvin hankala. Siitä keväästä löytyy juttua blogista. Ja talahan tutkittiin.

Sen jälkeiset keväät ja syksyt on olleet hankalia, aina vain paheten vuodesta toiseen.
Viime keväänä alkoi ruokiin oireilu. Meidän nyt 7,5vuotias oli vauvana moniallerginen ja muutti tähän taloon 4,5vuotiaana kaikkea syövänä, kaikki ruuat oli palautettu.
Viime keväänä tosiaan alkoi putkahdella ristireaktioita ja kauhea hengityshönkä. Pistettiin tottakai kovan siitepölykevään piikkiin. Lääkitys aloitettiin kuten myös pikkuveljelle, silloin alle kolmivuotiaana. Refluksia oli, lääkitys auttoi myös siihen. Silloinen allergialääkäri epäili pahimmaksi edelleen maitoa.

Syksyn tullessa ilmestyi sama hönkä. Alkoi koulu, erilainen ruokavalio. Paljon sellaista mitä ei kotona paljoa käytetä. Oireilu lähti lopulta ihan käsistä. Lapsi itki ettei halua kouluun, päätettiin karsia ruokavalio, kaikki pois mikä vähäänkään oireilutti.
Samaan aikaan silloin 3,5vuotias pikkuveli oli karsimislistalla ja vaihteeksi maidoton.
Myös silloin 5vuotias tyttömme, aina ilman allergioita alkoi oireilemaan. Hänelle ilmestyi refluksia ja korvatulehduksia kuten molemmille pikkuveljillekin. Myös meidän vanhin lapsi sai pahan korvatulehduksen. Vanhin tyttö valitti refluksia ja päänsärkyä.
Minäkin kärsin ajoittain refluksista, jäin gluteenittomalle ja illä helpotti.

Sairasteltiin syyskuusta joulukuuhun.Apteekkin kannoimme 700€.

Pieni lepotauko saatiin pitää joulu-helmikuussa. Samaan aikaan muutimme alakertaan pikkupojan kanssa joka ei ollut puoleen vuoteen nukkunut. Syötin lapsille vitamiineja ja maitohappobakteereita ja kädet ristissä toivoin että he pysyisivät terveinä.

Helmikuun loppupuolella alkoi tupsahdella iho-oireita. Olin saanut allergialääkkeet tauolle joulukuussa, normaalisti allergialääkkeet saadaan tauolle suunnilleen syyskuussa. Aloitimme taas lääkitykset kahdelle, kohta kolmannelle ja sitten neljännellekin.
Pojalle silloin 3,5v saattoi tulla koko vartalo ihottuma tai posket lehahtaa. Refluksi alkoi räjähdellä vaikka mistä. Ensin lähti tomaatti, sitten pinaatti, tonnikala, punajuuri, ketsuppi, jopa kurkku ja tavalliset ristiinreagoivat porkkana, omena, päärynä jne. Ajateltiin vaan että nämä nyt vaan on tällaisia nämä meidän lapset. Me nyt vaan olemme saaneet tällaisia refluksi/allergiapommeja.

Koko kevät oli ihan kaaosta. Lapset kävi ihan ylikierroksilla. Yhtä itkua ja raivoa, refluksia. Annoin jotain "väärää" pojalle nin kauhea raivari, koko olemus muuttui. Ihan kuin hän olisi ollut jossain tilassa?  Samaan aikaan alkoi ilmestymään 5,5vuotiaalle tytölle kummallista heräilyä. Muutaman tunnin kuluttua nukahtamisesta tyttö heräsi yläkerrassa kauhukohtaukseen. Käveli alakertaan, vapisi, hikoili ja puhui sekavia. Katse oli lasittunut. Kohtaukset näyttivät pelottavilta. Aloitin allergialääkityksen. Hetken kohtaukset pysyivät poissa kunnes taas alkoivat. Loppuivat vasta kun lapset siirtyivät alakertaan nukkumaan ja lapsi sai astmalääkityksen. Nyt lääkitys on onnistuneesti purettu, eikä koohtauksia ole tullut.

Kuopus oli oma lukunsa. Kevään alkaessa ilmestyi kummallista lepäilyä. Asento oli kuin olisi ollut vatsavaivaa. Mahallan pylly pystyssä hetki ja sitten taas matka jatkui. Oire osottautui alkavaksi astmaksi, pikkulasten ensi oire. On pakko levätä välillä ja että jaksaa taas. Astmaa oli kai ollut ilmoilla jo edellisenä keväänä, jatkuva pikku yskä mitä tk:n lääkärit eivät osanneet yhdistää astmaan ja allergioihin.
Mikään siis kerrassaan ei mikään ruoka  sopinut yhtä teelusikkallistakaan. Edes yksi minisunin d-vitamiinikaan ei sopinut. Kaikki räjäyttivät refluksin, posket paloivat ja lopulta tuli suoli oireet. Astmalääkitys sensijaan auttoi ja lepäily loppui. Saimme ensimmäiset kokonaiset yöt. Kuitenkin allergiat voivat paksusti.

Vanhin poikamme oli 8viikkoa työharjoittelussa. Ja kun hän palasi kotiin sai järkyttävän yskän samantien. Katselin kummissani kun hän tuli kotiin niin usein nenä pamahti harmaaksi. Sanoi sitten myöhemmin että aina kun taloon astuu niin samantien kaikki limakalvot, poskiontelot kuivuu. Lopulta esikoinenkin heräsi aamuisin kirjavana. Kirjavana heräily loppui kun sain hänet alakertaan nukkumaan.


Vanhimmalla tytöllä esiintyi jo pitkään usein toistuvaa päänsärkyä, refluksia ja ruokahaluttomuutta. Ajattelin että unohtaa juoda ja siitä päänsärkyä? Syö liikaa herkkuja ja ruoka ei maistu? Iho huonona kun syö herkkuja? Kummasti iho parani ihan parissa päivässä kun muutti myös alakertaan.

Lapsilla on myös oireena kalpeutta, vaikka hb on hyvä.

Tällähetkellä vointi on ihan hyvä. Lapset ulkoilee niin paljon kuin mahdollista. Ruokia on saatu palautettua, koivukin on rauhoittunut.

Tällähetkellä eniten ooireilin minä. En kestä ulkomultia edes. Sade säät on tuskallisia. Yläkerta oon käyttökiellossa, en kestä yhtäkään tavaraa sieltä ilman oireita, pahin oire on vapina ja huonovointisuus. Jotkut vaatteet oireiluttaa. Kemikaaliherkkyys on tosi pahana. Jopa LV:n tuotteet ei käy. Jotkut tutut shampoo, hoitoaine ja saippua tuoksut kestän. Äidilläni ole tykännyt aina käydä kun ilma on hyvä eikä eläimiä ole. Viime kerralla en sietänyt enää käydä pyykinpesuaine ja kukkamullat teki niin pahaa että tuntui kuin olisin ollut kaasukammiossa, olo meni ihan veteläksi ja ulos piti päästä.
Naapurissa kävin puoolen tunnin visiitillä ja kissoista sain niin pahat oireet että allergiakrapulassa meni koko seuraava päivä.

Toivottavasti talon tilanne selviää ja me parantuisimme.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Mitä meille tänään kuuluu?

Vuosi on miltei kulunut. Blogin suljin kun voimia ei ollut päivityksiin.
Yritän taas. Haluan kaikki kirjoittaa muistiin.





Kaikki alkoi viime toukokuussa tai ainahan tämän talon sisällä on ollut kummallinen tunne. 
Raikas ilma loppuu, huoneet on tunkkaisia. Useampaan otteeseen siitä kirjoittelin menneinä vuosina.

Meidän kuopus aloitti valvomisen viime vuoden toukokuussa. Niinhän ne lapset hampaita tekee ja helteet riivaa pientä ihmistä ja sen unia koitimme vakuutella itsellemme. Mikään ruokakaan ei tuntunut oikein sopivan. No meillä on vaan allergioihin taipuvaisia lapsia mielessäni totesin ja ehkä ääneenkin. Poka ooli selkeesti maitoherkkä. Elokuussa teki kaurapuurolakon. Myöhemmin kokeilin kaurapuuroa uudestaan ja vain teelusikallinen teki järkyttävän ripulin ja koko yö valvottiin.

Syyskuussa päästiin infektioputkeen vaiko paremminkin allergiaputkeen? Helpoiten selvisivät ne kaksi joilla oli allergialääkitys edelleen päällä. Piti yrittää tauottaa mutta kumpikaan ei kestänyt päivää pidempään ilman. Meidän pikkuinen poika oli todella sairas ja valvoi yöt läpeensä. Mikään korvike ei sopinut, poika osottautui todella allergiseksi maissille. Kaikki korvikkeet apteekissakin sisältävät maissia. Yritin imettää mahdollisimman pitkään. Karsin omaa ruokavaliotani minkä vooin. Laihduin ja sairastin lähes kolme kuukautta. Poskiontelontulehdus ja järkyttävä yskä. Jäin gluteenittomalle ruokavaliolle pojan takia ja olo koheni selkeästi.

Kun kolme kuuria antibioottia oli syötetty vuoden ikäiselle pikkupojallemme 2kk:n sisällä, päätimme viedä hänet allergialääkärille. Luojan kitos se oli oikea osoite. Muistan vieläkin ihanan Liisan sanat: "Ei tämä poika ole mikään korvakierrelapsi. Tällä pojalla on erittäin suuret korvat...siis suuret suorat putket korvissa. Toinen korva punoittaa edelleen. Allergiaa tämä on. Lisäksi tätä lasta vaivaa silent refluksi" Saimme tarkat ohjeet mitä  ruokia vältetään ja mitä koitetaan syödä. Ruuat karsittiin ja aloitettiin alusta. Kaikki ei käynytkään kuin olimme ajatelleet. Meillä oli superallerginen yksi vuotias.

Samaan aikaan muutkin lapset oireilivat. Korvatulehduksia melkeinpä jokaisella, jopa esikoisella 17v. Viimeisen, sen 12 kerran kun syksyn aikana lääkärissä oltiin käyty, kysyin fb:n seinälläni "kuka parantaisi nämä lapset...?"  Sillä joulukuisella (ennen allergialääkäriä)reissulla Jorvin lastenlääkäri kysyi suoraan silmiin katsoen: "millaisessa asunnossa te asutte? Nämä teidän jatkuvat käynnit vaikuttaisi sisäilman oireilta." Kerroin että uudessa talossa 3v vanhassa, eikä meillä mikään haise. Nämä meidän lapset nyt vaan jostain systä ovat tällaisia. Samanlaista oli ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Talo tutkittiin, ei mitään löytynyt. Nämä nyt on allergisia ja näköjään välillä tosi infektioherkkiä. Kyllähän lapset sairastaa vai sairastaako?

Meidän sairastelut loppuivat oikeastaan siihen reissuun kun kävimme viimeisenä siis allergologilla.
Samaan aikaan muutimme pikkuisen kanssa alakertaan nukkumaan. Yhtäkään yötä poika ei ollut yläkerrassa nukkunut kun täytti 6kk. Puoli vuotta herättiin keskimäärin 10 kertaa, hulluimpina öinä vielä enemmän. Allergiat sen sijaan pysyivät matkassa. Kaikilla lapsilla oli refluksivaivaa. Milloin mistäkin iho oireili. jouluna suklaasta ja mausteista. Silloin sanoin jo miehelle ettei tämä voi mennä näin. Ei tämä ole normaalia. Syötin lapsille maitohappobaktereita, vitamiineja ja mietin alvariinsa ruokavaliota. Tammikuussa ekaluokkalaisella oli jo pitkä lista mitä ei saa koulussa syödä. Yksi toisensa jälkeen päätyi listalle. Mietin: "Mitä hel*ettiä tämä oikein on...?! Mikä meitä riivaa...?!"
Kuopuksen ruokavalion etsiminen oli aivan omaa luokkaansa. Oltiin tilanteessa Kun mikään ei sovi. Pienen pojan elimistö ei kertakaikkiaan ottanut mitään vastaan tai ehkä paremminkin suolisto. Useat antibiootit olivat vieneet mennessään ne viimeisetkin hyvät bakteerit Tilanne alkoi olla lähes kaoottinen jo. Kiitos että meillä on hyvä, vuosikymmenten kokemuksen kerännyt hoitava lääkäri. Pelkkä puhelukin loi uskoa että tästä vielä hengissä selvitään? Tai sähköpostien vaihto. Poikaa tutkittiin laajemminkin. Poissuljettiin sairauksia.
Tästä kaikesta aion kertoa enemmän omassa postauksessa tulevaisuudessa.

Helmikuussa alkoi ilmestyä 4vuotiaalle koko vartalo ihottumaa ja ruoka-ainereaktioita. Samoin kävi 7vuotiaalle. Mietin: Joko se siitepölyille oireilee?? vastahan kaukokulkeumia on tullut! Samaan aikaan refluksi jylläsi. Aloitin antihistamiinit. Yhtenä aamuna saapui alakertaan poika valkeana kuin lakana, alahuuli värittömänä. Kalpea poika oli kyllä usein muutenkin.Se oli ensioire astmasta, kuten jo edellisenä vuonna johon tavalliset tk lääkärit eivät puuttuneet. Meille vaan sanottiin että yskäkin lähtee yskimällä.
Kuopuksen kohdalla mentiin neljällä ruualla. Tattaripuuroa ja päärynäsosetta, pottua ja possun lihaa.Aina ja ikuisesti..? Kaikki itse tekeminä. Poika on niin allerginen valmisruokien tärkkelyksille ja kaikille lisäaineille.

Maaliskuussa olin aivan loppu. Edelleen yskitti silloin tällöin. Tehot oli loppu. Pikkupojalle ei mikään sopinut. Olin polttanut itseni loppuun jatkuvalla miettimisellä mitä ruokaa kokeilisin? Kun mikään ei sopinut, mikään kalkkilisä ei sopinut, mikään rasva/öljylisä ei sopinut. Ei mikään vitamiinikaan. Sentään yksi, se paras maitohappobakteeri sopi kun mikään muu ei sopinut.
Taas oltiin allergialääkärin vastaanotolla. Pikkuinen sai jatkuvan allergialääkityksen melkein tupla annostuksella. Sitten homma alkoi pelittämään. Parin viikon päästä määrättiin astmalääkitys isolla annoksella.

Päätimme luopua koirasta ja kissoista. Yksi ulkokissa jäi vielä. Tuli hetkellinen helpotus allergeeneja vähemmän. Kuukauden ajaksi saatiin sopimaan kalkki ja useita uusia ruokia pienissä määrin rotaatiossa, mutta useita kertoja viikossa. Poika alkoi myös nukkumaan. Samaan aikaan silti allergiat voi paksusti, myös uutena tyttö 5,5v joka ei ollut koskaan allerginen millekään. Olin kauhuissani.

Loin itseeni uskoa sillä ajatuksella että kaikki muuttuu kun kevään yli päästään?  Koivun aloitettua allergeenien kuorma oli jo niin raskas että lähes kaikki oireili ja tuntui toisinaan ettei mikään enää auta. Toukokuun puolen välin jälkeen olin fyysisesti niin loppu sekä henkisesti. En enää uskonut siihen ajatukseen että me vaan ollaan tällaisia..? Vuosi vuodelta aina vaan pahempia ja vain tässä talossa. Ilmoitin miehelle että haluan talon tutkimuksen alle. Tunnen että tässä talossa on jotain? En tiedä mitä mutta jotain mikä oireiluttaa. Ei pelkästään ihottumaa ja refluksia vaan jopa neurologistyylistä oireilua tai miten sitä kuvailisi. tästä lisää tulossa kun kerron lasten oireista tulevaisuudessa.
Raivosin miehelleni kuin refluksikohtauksessa oleva pikkulapsi konsanaan: "Tilaa homekoira tai pakkaan lapset ja lähden!  En tiedä minne mutta helvettiin tästä talosta. Tähän en enää jää!"
Olin niin epätoivoinen.

Mies tilasi. Arveltiin että yläkerta olisi "puhtaampi" kun oltiin eletty vaan siinä omassa umpinaisessa allergiakuplassa. Kaksi kierrosta koiralla ja yhteensä yli 40 merkkiä kattoa kohti.
Sekä useita merkkauksia alakerrassa seinissä kattoa kohti. Yläkerrassa etenkin ne huoneet joissa kuopus on yrittänyt nukkua. Niistä joista katot tippuivat vettä valuvina raksa aikana. Niistä huoneista missä nukkui lapsia jotka lopulta saivat astmalääkityksen, Astmalääkityksellä on 4 lasta. Kaikilla lapsilla allergialääkitys, minä mukaan lukien.






Tutkimukset alkavat ensiviikolla.

Toivon että se ihminen joka saapuu tähän taloon ottaa hommansa tosissaan. Tässä on kuitenkin kyseessä meidän elämä, Meidän viattomien lasten elämä, joilla ei ole mitään osaa tai arpaa koko asiaan. En tiedä saanko ikinä heitä enää terveiksi? Ne pienet ihmiset joille tämä talo kodiksi rakennutettiin. Ajatuksella että saisivat puhtaassa ilmassa kasvaa ja kehittyä terveinä.
Kaikki on aivan toisin. Meidän perhe on sairas.

Äitinä voin kertoa että koko paletti kun alkoi levitä käsiin ja tunsin järkyttävää voimattomuutta kun en pysty lapsiani auttamaan se on jotain niin musertavaa.
Sydän on niin palasina ettei sitä pysty selittämään.
Halusin antaa jotain parasta lapsilleni.
Olen pilannut heidän loppuelämän rakennuttamalla tämän talon.