Vuosi on miltei kulunut. Blogin suljin kun voimia ei ollut päivityksiin.
Yritän taas. Haluan kaikki kirjoittaa muistiin.
Kaikki alkoi viime toukokuussa tai ainahan tämän talon sisällä on ollut kummallinen tunne.
Raikas ilma loppuu, huoneet on tunkkaisia. Useampaan otteeseen siitä kirjoittelin menneinä vuosina.
Meidän kuopus aloitti valvomisen viime vuoden toukokuussa. Niinhän ne lapset hampaita tekee ja helteet riivaa pientä ihmistä ja sen unia koitimme vakuutella itsellemme. Mikään ruokakaan ei tuntunut oikein sopivan. No meillä on vaan allergioihin taipuvaisia lapsia mielessäni totesin ja ehkä ääneenkin. Poka ooli selkeesti maitoherkkä. Elokuussa teki kaurapuurolakon. Myöhemmin kokeilin kaurapuuroa uudestaan ja vain teelusikallinen teki järkyttävän ripulin ja koko yö valvottiin.
Syyskuussa päästiin infektioputkeen vaiko paremminkin allergiaputkeen? Helpoiten selvisivät ne kaksi joilla oli allergialääkitys edelleen päällä. Piti yrittää tauottaa mutta kumpikaan ei kestänyt päivää pidempään ilman. Meidän pikkuinen poika oli todella sairas ja valvoi yöt läpeensä. Mikään korvike ei sopinut, poika osottautui todella allergiseksi maissille. Kaikki korvikkeet apteekissakin sisältävät maissia. Yritin imettää mahdollisimman pitkään. Karsin omaa ruokavaliotani minkä vooin. Laihduin ja sairastin lähes kolme kuukautta. Poskiontelontulehdus ja järkyttävä yskä. Jäin gluteenittomalle ruokavaliolle pojan takia ja olo koheni selkeästi.
Kun kolme kuuria antibioottia oli syötetty vuoden ikäiselle pikkupojallemme 2kk:n sisällä, päätimme viedä hänet allergialääkärille. Luojan kitos se oli oikea osoite. Muistan vieläkin ihanan Liisan sanat: "Ei tämä poika ole mikään korvakierrelapsi. Tällä pojalla on erittäin suuret korvat...siis suuret suorat putket korvissa. Toinen korva punoittaa edelleen. Allergiaa tämä on. Lisäksi tätä lasta vaivaa silent refluksi" Saimme tarkat ohjeet mitä ruokia vältetään ja mitä koitetaan syödä. Ruuat karsittiin ja aloitettiin alusta. Kaikki ei käynytkään kuin olimme ajatelleet. Meillä oli superallerginen yksi vuotias.
Samaan aikaan muutkin lapset oireilivat. Korvatulehduksia melkeinpä jokaisella, jopa esikoisella 17v. Viimeisen, sen 12 kerran kun syksyn aikana lääkärissä oltiin käyty, kysyin fb:n seinälläni "kuka parantaisi nämä lapset...?" Sillä joulukuisella (ennen allergialääkäriä)reissulla Jorvin lastenlääkäri kysyi suoraan silmiin katsoen: "millaisessa asunnossa te asutte? Nämä teidän jatkuvat käynnit vaikuttaisi sisäilman oireilta." Kerroin että uudessa talossa 3v vanhassa, eikä meillä mikään haise. Nämä meidän lapset nyt vaan jostain systä ovat tällaisia. Samanlaista oli ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Talo tutkittiin, ei mitään löytynyt. Nämä nyt on allergisia ja näköjään välillä tosi infektioherkkiä. Kyllähän lapset sairastaa vai sairastaako?
Meidän sairastelut loppuivat oikeastaan siihen reissuun kun kävimme viimeisenä siis allergologilla.
Samaan aikaan muutimme pikkuisen kanssa alakertaan nukkumaan. Yhtäkään yötä poika ei ollut yläkerrassa nukkunut kun täytti 6kk. Puoli vuotta herättiin keskimäärin 10 kertaa, hulluimpina öinä vielä enemmän. Allergiat sen sijaan pysyivät matkassa. Kaikilla lapsilla oli refluksivaivaa. Milloin mistäkin iho oireili. jouluna suklaasta ja mausteista. Silloin sanoin jo miehelle ettei tämä voi mennä näin. Ei tämä ole normaalia. Syötin lapsille maitohappobaktereita, vitamiineja ja mietin alvariinsa ruokavaliota. Tammikuussa ekaluokkalaisella oli jo pitkä lista mitä ei saa koulussa syödä. Yksi toisensa jälkeen päätyi listalle. Mietin: "Mitä hel*ettiä tämä oikein on...?! Mikä meitä riivaa...?!"
Kuopuksen ruokavalion etsiminen oli aivan omaa luokkaansa. Oltiin tilanteessa Kun mikään ei sovi. Pienen pojan elimistö ei kertakaikkiaan ottanut mitään vastaan tai ehkä paremminkin suolisto. Useat antibiootit olivat vieneet mennessään ne viimeisetkin hyvät bakteerit Tilanne alkoi olla lähes kaoottinen jo. Kiitos että meillä on hyvä, vuosikymmenten kokemuksen kerännyt hoitava lääkäri. Pelkkä puhelukin loi uskoa että tästä vielä hengissä selvitään? Tai sähköpostien vaihto. Poikaa tutkittiin laajemminkin. Poissuljettiin sairauksia.
Tästä kaikesta aion kertoa enemmän omassa postauksessa tulevaisuudessa.
Helmikuussa alkoi ilmestyä 4vuotiaalle koko vartalo ihottumaa ja ruoka-ainereaktioita. Samoin kävi 7vuotiaalle. Mietin: Joko se siitepölyille oireilee?? vastahan kaukokulkeumia on tullut! Samaan aikaan refluksi jylläsi. Aloitin antihistamiinit. Yhtenä aamuna saapui alakertaan poika valkeana kuin lakana, alahuuli värittömänä. Kalpea poika oli kyllä usein muutenkin.Se oli ensioire astmasta, kuten jo edellisenä vuonna johon tavalliset tk lääkärit eivät puuttuneet. Meille vaan sanottiin että yskäkin lähtee yskimällä.
Kuopuksen kohdalla mentiin neljällä ruualla. Tattaripuuroa ja päärynäsosetta, pottua ja possun lihaa.Aina ja ikuisesti..? Kaikki itse tekeminä. Poika on niin allerginen valmisruokien tärkkelyksille ja kaikille lisäaineille.
Maaliskuussa olin aivan loppu. Edelleen yskitti silloin tällöin. Tehot oli loppu. Pikkupojalle ei mikään sopinut. Olin polttanut itseni loppuun jatkuvalla miettimisellä mitä ruokaa kokeilisin? Kun mikään ei sopinut, mikään kalkkilisä ei sopinut, mikään rasva/öljylisä ei sopinut. Ei mikään vitamiinikaan. Sentään yksi, se paras maitohappobakteeri sopi kun mikään muu ei sopinut.
Taas oltiin allergialääkärin vastaanotolla. Pikkuinen sai jatkuvan allergialääkityksen melkein tupla annostuksella. Sitten homma alkoi pelittämään. Parin viikon päästä määrättiin astmalääkitys isolla annoksella.
Päätimme luopua koirasta ja kissoista. Yksi ulkokissa jäi vielä. Tuli hetkellinen helpotus allergeeneja vähemmän. Kuukauden ajaksi saatiin sopimaan kalkki ja useita uusia ruokia pienissä määrin rotaatiossa, mutta useita kertoja viikossa. Poika alkoi myös nukkumaan. Samaan aikaan silti allergiat voi paksusti, myös uutena tyttö 5,5v joka ei ollut koskaan allerginen millekään. Olin kauhuissani.
Loin itseeni uskoa sillä ajatuksella että kaikki muuttuu kun kevään yli päästään? Koivun aloitettua allergeenien kuorma oli jo niin raskas että lähes kaikki oireili ja tuntui toisinaan ettei mikään enää auta. Toukokuun puolen välin jälkeen olin fyysisesti niin loppu sekä henkisesti. En enää uskonut siihen ajatukseen että me vaan ollaan tällaisia..? Vuosi vuodelta aina vaan pahempia ja vain tässä talossa. Ilmoitin miehelle että haluan talon tutkimuksen alle. Tunnen että tässä talossa on jotain? En tiedä mitä mutta jotain mikä oireiluttaa. Ei pelkästään ihottumaa ja refluksia vaan jopa neurologistyylistä oireilua tai miten sitä kuvailisi. tästä lisää tulossa kun kerron lasten oireista tulevaisuudessa.
Raivosin miehelleni kuin refluksikohtauksessa oleva pikkulapsi konsanaan: "Tilaa homekoira tai pakkaan lapset ja lähden! En tiedä minne mutta helvettiin tästä talosta. Tähän en enää jää!"
Olin niin epätoivoinen.
Mies tilasi. Arveltiin että yläkerta olisi "puhtaampi" kun oltiin eletty vaan siinä omassa umpinaisessa allergiakuplassa. Kaksi kierrosta koiralla ja yhteensä yli 40 merkkiä kattoa kohti.
Sekä useita merkkauksia alakerrassa seinissä kattoa kohti. Yläkerrassa etenkin ne huoneet joissa kuopus on yrittänyt nukkua. Niistä joista katot tippuivat vettä valuvina raksa aikana. Niistä huoneista missä nukkui lapsia jotka lopulta saivat astmalääkityksen, Astmalääkityksellä on 4 lasta. Kaikilla lapsilla allergialääkitys, minä mukaan lukien.
Tutkimukset alkavat ensiviikolla.
Toivon että se ihminen joka saapuu tähän taloon ottaa hommansa tosissaan. Tässä on kuitenkin kyseessä meidän elämä, Meidän viattomien lasten elämä, joilla ei ole mitään osaa tai arpaa koko asiaan. En tiedä saanko ikinä heitä enää terveiksi? Ne pienet ihmiset joille tämä talo kodiksi rakennutettiin. Ajatuksella että saisivat puhtaassa ilmassa kasvaa ja kehittyä terveinä.
Kaikki on aivan toisin. Meidän perhe on sairas.
Äitinä voin kertoa että koko paletti kun alkoi levitä käsiin ja tunsin järkyttävää voimattomuutta kun en pysty lapsiani auttamaan se on jotain niin musertavaa.
Sydän on niin palasina ettei sitä pysty selittämään.
Halusin antaa jotain parasta lapsilleni.
Olen pilannut heidän loppuelämän rakennuttamalla tämän talon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti