Vuosi tosiaan vaihtui jo taas kerran ja joulu meni jo. Aika kuluu ihan liian nopeasti.
Kaikenlaista on ehditty puuhata ja ihaniakin asioita on luvassa. Olen kuvannut taas tukkaputkella kaikenlaista. Kuvaaminen on tullut tosi tärkeäksi viime vuosina. Mikä sen parempi kuin ottaa kamera ja painua vaikka lumiseen metsään hiljaisuuteen.
(lisää kuviani löydät instasta emiliahphotography tai facebook valokuvausta )
Muutamat sisänäyttelyt on jo takana ja tapahtumapaikkoja taas testattu. Kuten jo arvelin niin sisäilma on huono aika monissa paikoissa. Silti kestin ne muutamat tunnit vaikka home haisi jo kirjaimellisesti silmiä kirvelevästikin, vaihtamalla paikkaa ilman laatu parani.
Messukeskuksesta meinasin jo ovelta kääntyä, mutta kysehän ei ole homepelosta saatikka hajun pelosta joten jatkoin matkaani peremmälle ja tosiaan kävin Helsinki Winner näyttelyssä turistina katsomassa oman rodun kehän. Tosin kehän vieressä oli ulkoilualueelle ovet joten ilmakin kiersi ihan kivasti.Yläkerran ilma oli niin huono että ymmärsin ettei sinne kannata jäädä hengailemaan. Jouduttiin kyllä kotiin tullessa suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Reissu oli silti kiva. Pitkästä aikaa kuljettiin jopa julkisilla, siis lähijunalla. Ennen se oli Espoossa asuessa ihan tavallinen kulkuväline arjessa, mutta nykyään perheen pienimmille harvinaisuus.
Seuraavaksi oli kokeilussa Lahden messukeskus sekä Turun messukeskus. Molemmat koirat olin ilmoittanut. Vanhempi pärjäsi samaan malliin kuin aiemminkin ja nuorempi ei niin hyvin ollen vain erittäin hyvä EH ja hyvä H. Ei riittänyt nätti naama ja kaunis turkki, valitettavasti näillä kerroilla. Ja päätin että käydään vielä parit näyttelyt keväällä ulkona ihan huvin vuoksi ja sitten tippuukin turkki, kasvetaan ja kehitytään lisää kotona. Kyllä siitä vielä erinomainen tulee ajan kanssa,kun vähän kasvaa aikuisemmaksi.
Mutta loppuvuoden viimeisessä näyttelyssä Winnerissä nähdään aivan varmasti! Sinne me tähdätään tottakai. :D
Onneksi on kuitenkin paikkoja joissa on voitu harrastaa onnistuneesti tyttöjen ja koirien kanssa. Ja koettu onnistumisen iloa!
Vanhempi koiramme astutettiin onnistuneesti loppuvuodesta upealla tricolor uroksella ja viikon sisään odotamme syntyväksi upeita, lupaavia collielapsia. Elämme siis erittäin jännittäviä aikoja tällä hetkellä.
Ei ole eläinepiteelit kiusanneet tässä asunnossa kenenkään hengitysteitä, vaikka ilmatilaa on puolet vähemmän kuin talossamme oli ja siitä vielä puolet, koska koirat on alakerrassa kokoajan. Osa perheestä nukkuu myös alakerrassa tilanpuutteen vuoksi, luonnollisesti eläinepiteelin ympäröimänä...heh. Kissa kulkee ympäri asuntoa ja yönsä taitaa viettää suurimmaksi osaksi jonkun lapsen vieressä.
Olen siis kuullut väitteen että sairastumiseen talossamme oli syynä mm.eläinepiteeli, jonka siis ilmeisesti epäillään saastuttaneen meidän sisäilman..? Tosin eläinepiteeli ei taida olla toksista..
Elämä on siis hyvin tavallista arkea. Tässä asunnossa ollaan asuttu se 3vuotta nyt. Kaikki tarvittava on pikkuhiljaa hankittu. Ihan oikea sohvakin sitten lopulta tuli reilu vuosi sitten. Päädyimme nahkaiseen ihan sen takia että kankainen ei olisi pysynyt puhtaana tämän kokoisella perheellä ja olisi varmasti pölissyt lopulta ihan liikaa. Sohvan hankkiminen on kemikaaliyliherkälle ylipäätänsä aina hankalaa. Uusi sohva päästää päästöjä pitkään. Tuossa ei paljoa kai ollut päästöjä. Kyllähän se tuoksui täällä suht voimakkaasti alkuun uudelle. Mies myönsi viikon päästä syöneensä paketillisen buranaa päänsärkyyn. Ei uskaltanut ilmoittaa saavansa oireita sohvasta koska muuten olisin laittanut kantamaan sen yläkertaan saunaan tuulettumaan. :D
Normaalisänky saatiin hankittua kesällä. Sen osia piti tuulettaa alkuun ulkonakin. Ja uudet säleet piti hakea jyskistä, vähemmän puulle tuoksuvat. On muuten ihana nukkua normaalissa sängyssä. Kyllä otti päähän melkein 3vuotta avata joka h*lvetin ilta rämisevä metallisohva vuoteeksi, että pääsee nukkumaan.
Edelleen mennään mahdollisimman vähillä pesuaineilla. Ihan siksi että sopivia on hankala löytää. Ja toisaalta nyt kun ymmärrämme tämän kemikaaleilla kyllästetyn maailman, niin suosittelen kyllä muillekin turhien tuoksujen ja kemikaalien vähentämistä. Joka nurkkaan ei tarvitse omaa myrkkyä. Lika lähtee ihan Lv:n tiskiaineellakin, isompi lika sillä että siihen lisää soodaa ja sitruunaa voi puristaa kaveriksi. En ole ekohörhöilijä, vaan rakastin joskus tuoksuja ja erilaisia pesuaineita, myös kuvitellen että joka nurkkaan tarvitsee omansa ja osaan muka tujummat...
Multa on kysytty usein mitä meillä käytetään. Tässä ne yleisimmät. Käsisaippuana erisan, urtekram tai ihan tuo suihkusaippua. Tiskikoneeseen riittää puolikas tabletti. Ja vaatteiden pesuun puolet suositellusta määrästä.
Meikkeinä mulla itselläni on Dermosilin hajusteettomia meikkejä, lumenen allergisille tarkoitettu tuoksuton ripsari, mutta jostain syystä mulle oli sopivin Lorealin true match meikkivoide. Se oli tosi tuoksuton verrattuna moneen muuhun mitä väitettiin tuoksuttomaksi tai muuten hyvin siedetyksi. Mulle oli tärkeää löytää sopivia meikkejä että edes joskus voi meikata vielä.
Ihon hoitoon meillä käytetään lähinnä huulivoiteena sheavoita tai kookosöljyä. Meillähän oli lapsilla ihan järkyttävän kuivat ihot talossamme ja alvariinsa rasvattiin ihoja päästä varpaisiin. Tässä just yksi päivä tajusin että emme ole rasvailleet kuivia ihoja neljään vuoteen! Emme omista edes kosteusvoiteita. Tosiaan tälläkin hetkellä meiltä löytyy vain sheavoita.
Mun hiukset on viimeisen kerran värjätty talvella -15 kun asuttiin talossa vielä. Olin keväälle ostanut uuden värin mutta joku järki mulla pyöri siinä sekaisessa olotilassa ja jätin värjäämättä, koska kemikaaliherkkyyttä oli jo. Olisin saanut varmaan vuosisadan suurimman allergisen reaktion jos olisin värjännyt? Mulle pitkät hiukset on olleet aina se mun juttu. Jouduin sitten lopulta leikkaamaan puolimetriä mun hiuksia pois kun en tullut toimeen mun hiusten kanssa jotka siis oireilutti mua, kun olivat imeneet talon myrkyt itseensä. Olin luullut koko ikäni että mun hiukset on ihan maantien harmaat, ei minkään väriset kauhistukset. Yllätyshän oli melkoinen kun hiusteni luonnollinen väri paljastuikin ihan kivaksi kasvaessaan. Mun hiustenhoito on lähinnä erisan shampoopesu. En käytä mitään hoitoaineita. Hiukset on paksut, kiiltävät ja elinvoimaiset.
Viime syyskuussa mulla oli menoa jonne pukeuduin vähän juhlallisemmin ja halusin myös hiuksia laittaa vähän enemmän kuin tylsästi ponnarille. Nutturalle heitto ei ollutkaan ihan helppo juttu. Hiukset on pitkät, painavat ja liukkaat.Pinnit syöksyivät hiuksista sitä mukaan kun pinniä koitin siihen pistää. Lopulta soitin mun ihanalle ykköskampaajalle ja vuodatin kuinka ne p*rkeleen pinnitkin syöksyy tästä päästä ja mikään ei onnistu!
Puhelimen toisesta päästä kuului rauhallinen ääni: "sulla on vaan liian terveet hiukset, tulehan tänne niin laitetaan se pää kuntoon." Ja näin vaan mun kuontaloon loihdittiin kemikaaliton juhlakampaus n. 40 pinnillä, järkyttävällä määrällä tupeerausta ja perunajauhoa tupsuttaen.
Kyllä ihminen pärjää pienemmälläkin kemikaalimäärällä kun ja jos on pakko.
No mutta...kaiken pahan alku ja juuri alkaa edetä loppusuoralle.
Meidän Design talohan valmistui meille suunniteltuna marraskuussa 2011. Ongelmia ilmeni heti muutaman viikon asumisen jälkeen. Lisää juttua löydät paljon selaamalla blogia taaksepäin.
Kesällä 2015 muutimme pois sairastuneina. Taloa on tutkittu laajasti ja ongelmat löydetty.
Talo asetettiin asumiskieltoon, vaikka siellä ei edes kukaan asunut enää.
On muuten nuorin talo ja vähiten asuttu talo (vain3,5vuotta) minkä itse tiedän olevan asumiskiellossa ja varmasti monelle muullekin. Usein ne on niitä umpimätiä vanhoja taloja.
Tämä ei ole mikään ainutlaatuinen tapaus, meitä on useampia tapauksia ympäri Suomea.
Eipä nettikirjoittelut ylipäätänsä kyseisestä firmasta ole kovin imartelevia. Aivan samaa rataa mitä meidän tapauksessakin. Oikeastaan vika on lopulta aina asiakkaassa.
Tässä vuosia seuranneena erilaisia nettipalstoja ja eri rakentajien omia facebooksivuja olen todennut ettei hyvää haukuta ja jos ongelmia on ilmennyt niin ne on asianmukaisesti ainakin yritetty korjata tai kaupat purettu mukisematta. Me tarjosimme erilaisia vaihtoehtoja jo muutama vuosi sitten, mikään ei kelvannut. Tämä riita puidaan nyt sitten Lohjan käräjäoikeuden kautta.
Viikon päästä on esivalmisteluistunto.
Ja siitäpä se sitten lähtee etenemään.
Kuten nämä talofirmat mainostavat ihmisille: Talon rakennuttaminen on ihmisen elämässä suurin projekti ja investointi.
Näin se oli meilläkin. Ja emme ikinä tule antamaan periksi, emme edes minkäänlaisella mahdollisella pelottelullakaan.
Tämä kaikki on vienyt meiltä jotain sellaista mitä emme koskaan voi saada enää takaisin, vaikka paljon on saatukin jo näinä vuosina. Aika jonka tämä on vienyt meidän lasten elämästä on sellaista mitä ei voi saada takaisin. Tälläistä ei tarvitse tapahtua kenellekään.
