Kynttilät, kuuset,
omenat, tortut, tähdet.
Joulun tunnelman tuojat.
Jotenkin
minusta tuntuu,
että jouluni
ovat hukkuneet
tunnelmaan.
- Tiellä kulkee
yksinäinen mies
muovipussi kädessään.
Kulkiko
joulusaarna
siinä ohitseni?

(Helena Viertola)

Terapiaa vanhuksille ja vähän itsellekin :)

Taas on jäänyt blogi hiukan päivittämättä. Meillä on ollut lapset kipeinä ja ensimmäinen korvatulehdus tälle syksylle myös sairastettu. Tai kuopus on vielä antibioottikuurilla.

Yhtenä päivänä sain päähäni kesken kauppareissun että ostan puikot ja villalankaa!
Vähän piti netistä etsiä ohjetta tietenkin. Luotuani silmukat aloitin kutomisen. Ja hetken päästä ihmettelin jo kun lanka loppukin :O Mitä ihmettä?? No sitäpä tietenkin että olin kutonut ihan väärää lankaa..  ;) Mies vinoili minkä kerkesi ja imitoi minua: Täst piti tulla sukka mut täst tulikin patalappu! Heii, muistathan sitten miten se kantapää tehdään?? Ettet kudo jotain metrin pituista vartta vaan kun et osaakaan aloittaa kantapäätä...

Hahhah vaan itselleen. Heitin sen vanhat villikset roskiin jo aika päivää sitten joten kannattaa olla vinoilematta tai varpaita voi paleltaa talvella  ;)

No mutta kuitenkin kutominen lähti hyvin käyntiin vanhasta muistista, kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Olin kympin tyttö ylä-asteella käsitöissä, mutta jotain syystä innostus vaan loppui. josko se tästä sitten taas heräisi..? Ja kantapäänkin sain valmiiksi. Jossain vaiheessa toki mietin kaksi kertaa kun ohjeessa luki että jatka vahvistettua neuletta.. Siis mitä ihmeen vahvistettua neuletta..? En mä mitään sellaista tehnyt edes :D Ja lopputuloskin oli että kantapäät oli hiukan erilaiset. Ja lopputuloksesta ei nyt esitellä kuvaakaan :D Mutta käyttöön menevät kuitenkin, lämmittävät varmasti.

Toisia sukkia aloittelin tänään. Josko harjoitus tekisi mestarin tai edes vähän sinne päin..? ;)

Tänään oli myös vapaapäivä töistä. Olin aiemmin jutellut monet kerrat mummojen kanssa töissä meidän kissoista . Helmistäkin kerroin heille ja lupasin että joku päivä Helmi tulisi vierailulle.
Tänään sitten oli hyvä hetki. Soitin töihin sopiiko tulla ja tottahan sopi :) Helmi pakattiin kantokoppaan ja lähdettiin osastolle.
Voi sitä riemua kun kissa sylissä kysyin ovelta saako tulla vierailulle? Kummasti huononäköisillekin tuli näkö silmiin. Helmiä paijattiin ja keksittiin lisänimiä, Helmi Orvokki. Toisen mielestä Helmi oli kuin kuningatar.  Yhden huoneen mummeli ei ollut oikein herännyt koko päivänä. Tytär oli vähän huolissaan siitä. Ja kun Helmi tuli sänkyyn syliin, niin johan mummelin silmät aukesi! Eipä väsyttänyt ;) Hän tunnusteli korvat, tassut ja silitti turkkia. Lopuksi totesi että tämähän kehrää! Niin Helmi tekikin. Hän tunsi sen pienen värinän vaikkei kuullut kehräystä.
Helmi hoiti oikein reippasti ja mallikkaasti "terapiakissan" tehtävänsä. Olin itsekin oikein yllättynyt kuinka helposti reissu meni. Ja kuinka nätisti Helmi pysyi monessa sylissä ja yhden mummon kainalossakin köllötti. Ja se kuinka Helmi teki monet osastolla niin iloisiksi. Dementoituneissa Helmi varmasti herätti vanhoja muistoja mieleen, tuttu turkin pehmeys, kehräys ja pieni naukuminenkin välillä. Kyllä huomasi ns. kissaihmiset heti :)
Mietinkin tässä että Helmi voisi vierailla osastolla useamminkin. Ja Sulokin voisi olla hyvä tähän tehtävään?
Kotiin kun tultiin niin Helmi ei ollut milläsinään koko hommasta. Hän onkin aika reipas pieni kissatyttö ja lujahermoinen muutenkin :D

Kotona Sulo jo odottelikin kaveriaan. Ja pitihän se Helmi pestä päästä varpaisiin heti ensitöikseen!

Kakunkin pyöräytin lauantaiksi. Olin töissä perjantai illan ja lauantaina, joten ihan yksinkertaista tehtiin. Ja toiveessa oli muutenkin kinuskikakkua mansikka/valkosuklaa täytteillä.

 

 

 

Tässä jonain päivänä on kyllä tehtävä kakkua varmaan eiminkään takia..? Alkaa olla vähän jo  rääkkäystä, kun kinuski kakusta ei koskaan saa palaa itselleen ;)

 

 

 

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! Taidan ottaa muutaman mokkapalan vielä iltapalaksi ja lähteä hiukan kutomaan sukkaa..on meinaan yli 6 paria vielä kudottavaa ;)

Pikkuinen Helmi ♥

Muutama viikko sitten meille muutti pikkuinen tyttökissanpentu. Nimesimme hänet Helmiksi. Onhan hän kuin helmi. :)

Kotimatka meille kesti parisen tuntia ja uuvutti pikkuisen 12 viikkoisen ihan kokonaan. Ilta meni nukkuessa tulostimen päällä.

Helmi kotiutui ihan heti oikeastaan. Häntä pystyssä tutkittiin koko talo.

 Sulo jaksoi murjottaa vain 1,5 vrk:tta. Sen jälkeen oli molemmat pojat sujut asian kanssa että meille muutti pikkuriiviö ;)

Helmi on todella rohkea pentu ja sopeutui yllättävän nopeasti meidän perheen menoon.
Turkin hoito on haastavampaa verrattuna Suloon joka pienestä pitäen oli vain, kun pestiin ja huollettiin turkkia. Tämä neiti pieni naukuu sydäntä särkevästi, koittaa purra ja raapia. On myös huomattavasti itsenäisempi kuin esimerkiksi Sulo oli meille tullessaan. Hiekkalaatikko asiat sujuu hienosti ja ensimmäisenä on Helmi ruokakupeilla ruokinta-aikana :)
Tihulainen tuntuu olevan ja kukat sai myös kyytiä..

Helmi on samaa lajiketta kuin Sulo eli persialainen.

Tällainen on pikkuinen Helmi ♥

Mukavaa loppuviikkoa taas kaikille!

P.s...
Joku vanhoista lukijoista ehkä muistaa että minulta löytyi se pikkuinen patti. Ensimmäisen ajan jouduin peruuttamaan sen mykoplasman ja lääkekuurin takia. Tänään se kuitenkin poistettiin ja kaikki meni jännityksestä huolimatta oikein hyvin! Hyvät hoitajat ja hyvä kirurgi. Ja yllättävän kivuton olo on ollut vaikkakin halusin vain pysyä burana/panadol linjalla :) Tuloksia odotellaan kuukauden sisään, mutta tämän päiväisessä ultrassakin näytti muodoltaan hyvänlaatuiselta! :)

Uutta kotia odotellessa..

Aika hurahtelee hurjaa vauhtia. Poika kasvaa silmissä, kuin myös perheen pienet karvaiset pojat. :)
Viime kirjoittelustakin on kulunut jo yli viikko.

Kaverukset <3

Talon suhteen alkaa tällä mammalla olla ihan pikkasen vaan hermo kireällä. Hyvän alun jälkeen voikin sitten hermoilla? Pysytäänkö ihan oikeasti aikataulussa? Tämä väliaikaisasunto pitää luovuttaa marraskuun lopussa, eikä vaihtoehtoja ole. Pitää olla tyhjä ja siivottu perusteellisesti. Uudet asukkaat on taidettu jo valitakin, kun soittelivat, että haluaisivat tulla katsomaan.

Jouduimme odottamaan lattiavalun kuivumista, jotta laatoittaja voisi saapua. Lattia kuivui ja laatoitukset on tehty parisen viikkoa sitten. Kaksi virolaismiestä hoitivat homman ja taas erinomaisella jäljellä! Ollaan niin tyytyväisiä. Eikä kyllä ole ollut valittamista muistakaan Virolaisista työmiehistä raksalla. Tekevät hommansa aikataulussa tai ennen aikojaan ja jälki on aina erinomaista. Suomalaisia työmiehiä taas ollaan saatu odotella..
Ja taas odotellaan! Mun kärsivällisyys alkaa olla aika minimaalinen. Kaapit ja keittiö on odotelleet asentajia jo viikon ja kuulemma ensi tiistaina olisi asennus vasta. Silloin ollaan jo yli lokakuun puolenvälin ja talon pitäisi olla valmis 8.11.

Tässä päivänä eräänä tajusimme itse ettei puhallusvillojakaan ole käyty laittamassa. Nekin oli merkattu laitettavaksi parisen kuukautta sitten. Mies soitti ja kyseli perään. Vastaus oli että jaahas..on jäänyt tekemättä. Rakennusmestarimme tykkäsi kyttyrää, eikä niin vähääkään. pyysi pitkät tikkaat raksalle täksi päiväksi ja kiipeää itse katsomaan miltä paikat näyttää. Jos on vähänkin kosteutta niin yläkerran sisäkatto lähtee purkuun samantien ja sehän tarkoittaa... taas odottelua että saamme sen kuntoon! Väkisinkin alkaa hermot olla heikoilla.

Mies on puhellut että ensimmäisenä iltana uudessa talossa aikoo napsauttaa saunan päälle ja saunoa uudessa talossaan. Ihan kiva idea, mutta eilen tajusin että eihän meille ole tarjottu kiuas vaihtoehtoja joista valita millainen kiuas! Ja tästäkin pitää soitella perään josko kiuasta taloon valitsisimme?

Tällä hetkellä oma olo on hiukan pettynyt. Omakotimuuttovalmis? Rauhassa odotella kun talo valmistuu..? Alkaa olla mielestä rauha aika kaukana :D Kauhukuvitelmat pyörivät päässä, että muuttolaatikot odottavat muuttoautossa ja yövymme ystävien nurkissa odottaen, kun viimeisiä listoja ja laminaatteja sovitellaan paikoilleen..

Pääasia kuitenkin on ettei riitaa ole tullut miehen ja minun välillä :) Koitan kasvattaa kärsivällisyyttäni. Eikä sitä auta että kaappitila tuntuu loppuvan just nyt kun vaatteet lapsilla lisääntyy syksyn tullen. Tämä väliaikaisasunto käy aina vaan ahtaammaksi mitä lyhempi aika on muuttoon :D

Tässä suihkujen taakse laitettua laattaa, jotka ostettiin läheisestä rautakaupasta, kun sopivaa ei löytynyt talotoimittajalta.

Suihkutilaa

Kodinhoitohuonetta, joka on siis melkein 18m2. Ja kodinhoitohuoneeseen tulevat kaikki perheen vaatekaapit. Ja ihan siksi että kyllästyin aikoinaan kantamaan vinot pinot vaatteita yläkertaan. Helpottaa kummasti arkea kun kaikki vaatteet viikataan suoraan kaappeihin eikä tarvitse lähteä viemään minnekään. ja kaikki kuivaustelineet saan kunnolla mahtumaan, ilman että tarvitsee khh:ssa puikkelehtia. Inhoan ahtaita kodinhoitohuoneita. :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)

Ei ihan veljekset, kuin ilvekset!

Oskun jälkeen meille jäi valtavan kissan kokoinen kolo sydämeen, joten päätimme paikata sitä viime viikolla. oli tarkoitus hankkia vain yksi kissa, mutta vahingossa vaiko niin vahingossa kävikin niin, että meille muuttikin kaksi kissaa. ;) Aluksi oli sovittu kermanvärinen raidallinen, mutta iltasatua lukiessani mieheni soitti myös toiseen paikkaan ja ilmoitti, että varaus oli jo tehty harmaasta pienestä Sulosta! :)

Tiistaina haimme Onni pojan kotiin. Onni sähisi ja murisi koirille ja kurkki lähinnä vessan oven raosta. Meidän vanha rouva katseli murjottaen, että taas on kakara talossa!  :D Linnottautui saunaan ja siirsimme  hiekkalaatikon sinnekin. Lopulta alkoi tottumaan uuteen asukkaaseen. Ja onnikin on tottunut pikkuhiljaa koiriin.

Perjantaina miehelläni oli vapaapäivä. Sovimme Sulon hakemisen sille päivälle. Ajoimme aamusta Mynämäelle ja toimme Sulon kotiin.
Sulo poika on taas ihan toista maata. On tottunut koiriin ja sekös koiria ihmetytti. Sulo ei sähissyt, eikä sitä tarvinnut edes jahdata. Sulo leikki koirien jaloissa ja koirat olivat lähinnä vaivautuneen oloisia!  :D Valtsun liehuhäntä olikin oiva metsästyksen kohde  ;) Sulo näki peilikuvansa isosta peilistä ja jokapäivä on käynyt sille pörhentelemässä. Selkä kaarella ja häntä pörheänä laukkaa peilin edessä ja mahtailee peilikuvalleen.
Ensimmäinen pesukin on jo suoritettu ja kuivaus hiustenkuivaajalla. Sekin sujui hienosti  :)

Vilinää siis riittää, mutta tulevassa talossa onkin tilaa :) Pentujen kanssa on sujunut hienosti lasten kanssa. Leikkivät nätisti, eivätkä hyökkäile lapsiin. Sulo ei edes käytä kynsiään oikeastaan ikinä leikkiessään. Onni taas hepuloi yläkerrassa yleensä itsekseen. Ja yllättävän hyvin lapset antaa kissojen olla myös rauhassa.


Mukavaa alkuviikkoa!  :)