Terapiaa vanhuksille ja vähän itsellekin :)

Taas on jäänyt blogi hiukan päivittämättä. Meillä on ollut lapset kipeinä ja ensimmäinen korvatulehdus tälle syksylle myös sairastettu. Tai kuopus on vielä antibioottikuurilla.

Yhtenä päivänä sain päähäni kesken kauppareissun että ostan puikot ja villalankaa!
Vähän piti netistä etsiä ohjetta tietenkin. Luotuani silmukat aloitin kutomisen. Ja hetken päästä ihmettelin jo kun lanka loppukin :O Mitä ihmettä?? No sitäpä tietenkin että olin kutonut ihan väärää lankaa..  ;) Mies vinoili minkä kerkesi ja imitoi minua: Täst piti tulla sukka mut täst tulikin patalappu! Heii, muistathan sitten miten se kantapää tehdään?? Ettet kudo jotain metrin pituista vartta vaan kun et osaakaan aloittaa kantapäätä...

Hahhah vaan itselleen. Heitin sen vanhat villikset roskiin jo aika päivää sitten joten kannattaa olla vinoilematta tai varpaita voi paleltaa talvella  ;)

No mutta kuitenkin kutominen lähti hyvin käyntiin vanhasta muistista, kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Olin kympin tyttö ylä-asteella käsitöissä, mutta jotain syystä innostus vaan loppui. josko se tästä sitten taas heräisi..? Ja kantapäänkin sain valmiiksi. Jossain vaiheessa toki mietin kaksi kertaa kun ohjeessa luki että jatka vahvistettua neuletta.. Siis mitä ihmeen vahvistettua neuletta..? En mä mitään sellaista tehnyt edes :D Ja lopputuloskin oli että kantapäät oli hiukan erilaiset. Ja lopputuloksesta ei nyt esitellä kuvaakaan :D Mutta käyttöön menevät kuitenkin, lämmittävät varmasti.

Toisia sukkia aloittelin tänään. Josko harjoitus tekisi mestarin tai edes vähän sinne päin..? ;)

Tänään oli myös vapaapäivä töistä. Olin aiemmin jutellut monet kerrat mummojen kanssa töissä meidän kissoista . Helmistäkin kerroin heille ja lupasin että joku päivä Helmi tulisi vierailulle.
Tänään sitten oli hyvä hetki. Soitin töihin sopiiko tulla ja tottahan sopi :) Helmi pakattiin kantokoppaan ja lähdettiin osastolle.
Voi sitä riemua kun kissa sylissä kysyin ovelta saako tulla vierailulle? Kummasti huononäköisillekin tuli näkö silmiin. Helmiä paijattiin ja keksittiin lisänimiä, Helmi Orvokki. Toisen mielestä Helmi oli kuin kuningatar.  Yhden huoneen mummeli ei ollut oikein herännyt koko päivänä. Tytär oli vähän huolissaan siitä. Ja kun Helmi tuli sänkyyn syliin, niin johan mummelin silmät aukesi! Eipä väsyttänyt ;) Hän tunnusteli korvat, tassut ja silitti turkkia. Lopuksi totesi että tämähän kehrää! Niin Helmi tekikin. Hän tunsi sen pienen värinän vaikkei kuullut kehräystä.
Helmi hoiti oikein reippasti ja mallikkaasti "terapiakissan" tehtävänsä. Olin itsekin oikein yllättynyt kuinka helposti reissu meni. Ja kuinka nätisti Helmi pysyi monessa sylissä ja yhden mummon kainalossakin köllötti. Ja se kuinka Helmi teki monet osastolla niin iloisiksi. Dementoituneissa Helmi varmasti herätti vanhoja muistoja mieleen, tuttu turkin pehmeys, kehräys ja pieni naukuminenkin välillä. Kyllä huomasi ns. kissaihmiset heti :)
Mietinkin tässä että Helmi voisi vierailla osastolla useamminkin. Ja Sulokin voisi olla hyvä tähän tehtävään?
Kotiin kun tultiin niin Helmi ei ollut milläsinään koko hommasta. Hän onkin aika reipas pieni kissatyttö ja lujahermoinen muutenkin :D

Kotona Sulo jo odottelikin kaveriaan. Ja pitihän se Helmi pestä päästä varpaisiin heti ensitöikseen!

Kakunkin pyöräytin lauantaiksi. Olin töissä perjantai illan ja lauantaina, joten ihan yksinkertaista tehtiin. Ja toiveessa oli muutenkin kinuskikakkua mansikka/valkosuklaa täytteillä.

 

 

 

Tässä jonain päivänä on kyllä tehtävä kakkua varmaan eiminkään takia..? Alkaa olla vähän jo  rääkkäystä, kun kinuski kakusta ei koskaan saa palaa itselleen ;)

 

 

 

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! Taidan ottaa muutaman mokkapalan vielä iltapalaksi ja lähteä hiukan kutomaan sukkaa..on meinaan yli 6 paria vielä kudottavaa ;)