lauantai 31. joulukuuta 2011

Tervetuloa uusi vuosi 2012!

Tänään on sitten uuden vuoden aatto. Vuosi vaihtuu taas. On tullut mietittyä tätä vuotta ja mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. Hurjan hyvä, ihana vuosi.  Paljon hyvää on tapahtunut meidän perheessä!  :)

Tammikuussa tehtiin kaupat vanhasta talosta. Muutettiin aso-asuntoon, 4h+s rivariin. Oli kyllä ahdasta meidän perheellä ja lemmikeillä. Kyllä sopu sijaa silti antoi  ;) Helmi-maaliskuussa kaadettiin tontilta puita ja raivattiin talon paikkaa. Mies hoiti maatyöt ja tontilla kaivurikuski teki muutaman viikon hommia huhtikuussa.
Huhtikuussa, kun tontille ilmestyi kyltti, niin sen näkeminen jotenkin teki kaikesta todellisempaa. Meidän talo todella nousee tänne!


Odoteltiin poikaa syntyväksi toukokuun loppuun. Kerkesin näkemään talon toimituksenkin, vaikkakin pelkäsin juuri silloin olevani sairaalassa. Yliajalle mentiin 3 päivää. Onneksi neuvolassa oli tarkka lääkäri joka pisti päivystyslähetteellä eteenpäin uuteen synnytystapa arvioon. Onneksi vastassa oli sairaalan synnytysosaston ylilääkäri joka teki päätöksen sektioon. Ei yleensä helpolla tee tällaista päätöstä, mutta kuulemma meidän tapauksessa se päätös tuli heti, eikä muuta vaihtoehtoa edes ajateltu. Pari viikkoa aiemmin minut "naurettiin ulos" , kun olin synnytystapa arviossa vauvan mahdollisen suuren koon vuoksi. Itse olin sitä mieltä että poika on iso. lantiomitat oli kohtalaiset, yksi mitta varsin ahdas. Luojan kiitos sain sektion, olisi voinut käydä huonosti tai varmasti olisi käynyt. Loppujen lopuksi kokemus sektiosta on ollut positiivinen, vaikka alkuun sitä todella pelkäsin. päätös tuli 2 tuntia ennen leikkausta, sen aikaa kerkesin itkeä päätöstä :)




Vuoden paras asia, kun saimme hänet! Hän on tuonut paljon iloa ja rakkautta koko perheelle!


Kesä hurahtikin seuraillessa talon valmistumista ja vauvan kasvua seuraillessa. Niin nopeasti nuo kasvavat, että kannattaa nauttia vaikka kuinka väsyttäisi valvomiset ym. Nyt mennään jo ryömien kovaa vauhtia ja käsillä koitetaan tarttua telkkaritasoon ja sohvapöytään josko siitä jotenkin ylös pääsisi..? ;)

Syksyllä meille muuttivat Sulo ja Onni. Meidän perheen kesken Pojat. Pojat ovat tuoneet vauhtia ja vaaratilanteita.  :D Yötä myöten riehuvat ja rellestävät ja sitten sammutaan mihin sattuu, kuten eilen  :D



Marraskuussa talo oli valmis ja muutimme sisään. Aika on mennyt nopeasti kotia laittaessa. Tuplasynttäritkin kerettiin jo viettämään ja joulu. Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Lapset odottavat että raketit lentävät taivaalle. Nelivuotias uskoi vielä ihan pikkuisen että raketilla voisi lentää jopa kuuhun ;)

Uusi vuosi edessämme kuin avautuva kirja. Emme tunne tarinaa emme tiedä juonta. Vain lukemalla sivu sivulta - vain elämällä päivä päivältä - tarina vie mukanaan seikkailuihin, iloihin ja haasteisiin alati vaihtuviin kuin itse elämä. Hauskaa uutta vuotta 2012!

torstai 29. joulukuuta 2011

Kohti uutta vuotta! :)

Joulu tosiaan tuli ja menikin jo. Aatto meillä sujui aamusta varsin rauhallisissa merkeissä. Lapset olivat yllättävän rauhallisia. Vähän oli alkuviikosta alkanut flunssa pukkaamaan, joten ehkä siksikin olivat rauhallisempia. Pienellä yskä oli aika kovaa jo aattona ja hengitys rohisi myös.
 Mies teki ruuat valmiiksi ja minä sain vaan olla. Tai tein minä yhden salaatin jopa! :)
Syötiin siinä neljän maissa ja sen jälkeen availtiin lahjat. Lapset saivat taas paljon enemmän lahjoja mitä oltiin suunniteltu. Niitä haettiin vielä aaton aattona. Tytöt 4 ja 2 v saivat brion pinkit rattaat jotka olivat vallan mieluisat. Ja toiselle tuli nukkekin. Sitten tuli vaatteita ja paljon satukirjoja. Luetaankin paljon, joten tulivat tarpeeseen. Neiti 4v sai lasten digikameran ja voi sitä riemua kun vauvoista napsittiin kuvia uusissa rattaissa!
Pieni mies sai uusia vaatteita, ei tarvitse siis lähteä 80cm hakureissulle. Kummilta tuli hauska paita: Jos ette ole kunnolla, muutan kummin luokse! Kyllä nauru pääsi siitä paidasta. Vanhin tytär sai kynsilakkoja, tuoksun, vaatteita ja kellon. Vanhin poika taas rahaa, lahjakortin intersporttiin, lautailuhousut, paitoja ja parit tennarit.
Minäkin olin ollut ilmeisen kiltti, kun mieheltä sain aivan ihanan kultaisen kaulakorun timangeilla ja sydämillä :)
Mies sai minulta lahjakortin kirjakauppaan, joka tosin meinasi mennä jo parempiin suihin :D Meidän neiti 2v oli löytänyt pöydältä kuoren ja pyöritteli sitä käsissään ja laittoi suuhun! Onneksi kerkesin pelastaa sen, että on vielä käyttökelpoinen  :D
Iltaa kohden sitten pojan hengitys muuttui yhtäkkiä huonoksi. Syynä varmasti myös nouseva kuume. Ei auttanut muu kuin miehen lähteä päivystykseen ajamaan. Siellä meni muutama tunti ja spiraa sai avuksi. Eipä siitä kovin apua ollut kun palautui samanlaisena takaisin. Keuhkot oli kuulemma puhtaat kuten myös korvat.
Laitettiin sipulipussia sängyn reunoille ja sipulin ja valkosipulin löyhkä oli aika aromikas ;)
Kastelin pyyhkeitä sängyn viereen kuivaustelineelle ja sängyn alla oli kuumavesiämpäri. Seuraava yö oli taas levoton ja nukuinkin lastenhuoneessa hengitystä kuunnellen.  Joulupäivä oli ehkä vähän helpompi?
Joulusta ei sitten ole yhtään kuvaakaan, paitsi  koirasta jonka lähetin kasvattajalle aamulla joulutervehdyksenä. Hermostuspäissäni miestä ja poikaa odotellessa sairaalasta menin poistamaan kaikki kuvat kamerasta. Voi että on harmittanut ja paljon. Meinasi niin mennä hermo että hyvä kun ei koko kamera lentänyt tuonne jonkkaan..

Tapaninpäivän yönä tuuli ihan kauheasti. Katselin ikkunasta kuinka meidän puut talon ympärillä heiluivat tuulen mukana hurjasti. Viiden aikaan olin hereillä ja huomasin kun pihavalo napsahti pois. Arvasin että nyt meni sähköt! Heräiltiin siinä aamusta eikä sähköjä ollut edelleen. Meillä kun vesi tulee sähköpumpulla, niin vettäkin piti alkaa säästämään heti. Katseltiin ikkunasta hurjaa tuulta ja kuinka puut vaan napsahtivat nurin kuin tulitikut. Oli ihan uskomaton näky. Katselin isoa Y:n muotoista koivua joka säästettiin tarkoituksella. Käännyin ikkunasta jotain miehelle selittämään ehkä minuutiksi ja katsoin ulos. Puu oli kadonnut. Se jätti suuri koivu oli sitten pitkin pientaretta. Laskin ennen pimeän tuloa että pelkästään meidän tontilta oli ikkunoista katsottuna kaatunut yli 20 puuta ja todella isoja melkeinpä kaikki.  Lopulta neljän jälkeen oli pakko luovuttaa ja lähteä evakkoon. Päästiin ystäville yökylään. olipahan neiti 2v toinen yökyläreissu. Viimeksi oli nukkunut vieraassa paikassa joskus 1,5v sitten. Illalla oli kova ikävä omaan sänkyyn pupurätin kanssa. Kovasti ehdottelikin että lähdettäiskös jo kotiin kukkumaan...? Reippaasti kuitenkin meni kyläpaikan sänkyyn nukkumaan.

Sähkökatkos senkun jatkui vaan. Oltiin jaettu lapsia kolmeen paikkaan. Vanhin poika oli kaverillaan, vanhin tyttö tädillään ja yksi tytöistä mummin luona. Me loput ängettiin taas toisen ystävän luokse yökylään. Vesikin oli jo loppunut talosta eikä edes vessanpönttöjä saatu vedettyä. Ja täällä metsän keskellä oli niin pimeää että eteensä ei todella nähnyt!
Toissa iltana sitten myöhään taas pojan hengitys alkoi mennä vaikeaksi. Tajusin että nyt on mentävä eikä ihmettelemään jäädä. mies lähtikin samantien päivystykseen. Tälläkertaa oli vastassa tuttu lääkäri joka aiemmin on hoitanut meidän nuorinta tyttöä. Otti pojan oireet vakavasti. Poika sai kortisonia ja spiraa. Ei kunnon apua. Sitten tulikin kyyti lanssilla toiseen sairaalaan lastenpolille. Siellä sitten vielä spiraa lisää. Sai muutaman tunnin aikana sitä neljä kertaa. Panadoliakin 10ml. Limat imettiin joista selvisi sitten että seuralainen olikin RSV. Eipä mikään ihme ettei henki meinannut kulkea, kun poika täynnä limaa. Korvissa myös tulehdus, joka oli sitten sen näköinen ettei ihan parissa päivässä ollut tullut. Eli pojalla oli ollut jo aattona tulehdus korvissakin. Tuota Rs-virusta itsekin epäilin. Parittomina vuosina se leviää herkästi epidemiana ja juuri tuon järkyttävän sitkeän liman takia on vauvoille, etenkin alle puolivuotiaille vaarallinen. Ihmettelen kovasti miksi lääkäri ei aattona ottanut vakavasti vaan pisti kotiin. Yhdellä limaimunäytteellähän se olisi selvinnyt mikä vaivasi. Nyt ollaan sitten vielä antibioottikuurilla ja sitäkin menee 3 kertaa/vrk. Ihan sen takia ettei muutu bakteeriperäiseksi, koska sitten oltaisiin kuulemma pulassa.

Eilen sitten alkoi minunkin kilometrin pituinen pinna ratkeilemaan. Ei enää meinannut huumori riittää. Meillä siis oli kolme muutakin lasta kipeänä, mutta tuo rsv ei heillä ollut kovin pahana, ei hengitysongelmia. Kärttyisiä olivat. Puolen päivän aikaan olin jo ihan tulisilla hiilillä. Olisi jo tehnyt mieli soittaa Fortumille että mikä kestää?? Eipä se olisi kuitenkaan mitään auttanut, eihän se sen vikapalvelun työntekijän vika ollut. Kiukutti ja väsytti vaan niin paljon. Vähän ennen kahta pakattiin lapset autoon että mennään vaikka autolla etsimään ne korjausmiehet!  :D Just kun päästiin lähtemään, niin naapuri soitti. Meillä oli sähköt! kyllä se oli yhtä riemua 2,5vrk:n jälkeen päästä kotiin. Ensimmäisenä vedettiin vessat ja sammuteltiin valoja joita tytöt oli rämpyttäneet sähkökatkoksen aikana päälle. Latasin tiskikoneen ja pyykinpesukoneen. Imuroin  :D Oli muuten kauniit SÄHKÖvalot meillä ja VESIkin virtasi ihanasti koneisiin  :D
Kyllä sitä huomaa tuollaisen sähköttömän ajan jälkeen kuinka riippuvainen siitä sähköstä voikaan olla!

Tämä päivä menikin sitten harakoille. Jotenkin vaan laiskottaa. Käytettiin tytöistä 3 lääkärissä kun valittivat korviaan, ei tulehdusta. Tiedä häntä...ollaanko sitten taas parin päivän päästä uudestaan korvien takia päivystyksessä.
Mies lähti nuorimmaisen kanssa vaihteeksi sairaalaan. Käskivät tulla jos limaisuus pahenee ja niinpä se teki. Poika yskii taas limaa niin että meinaa tukehtua  :( Ja tätä yskää voi sitten jatkua viikkoja, oivoi..

Tässäpä kuvia myrskypäivänä. Pulkatkin oli meidän talon edessä ja nyt ovat tuossa metsässä.. Koiratarhan paikalta ei tarvitse pahemmin puita kaataa, kun luonto kaatoi ne jo. siivo on aikamoinen, kuin pyörremyrsky olisi käynyt. Miehellä on sitten puuhaa loppulomaksi, onneksi on yhtä pitkät lomat aina koululaisten kanssa samaan aikaan :)





Hyvää loppuviikkoa kaikille!  Piti ihan miettiä mikä päivä nyt on ? ;) Toivotanko loppu- vaiko alkuviikkoa  :)
Ja taas tuulee ihan julmetusti....saas nähdä miten sähköjen kanssa käy? ;)

Ja tervetuloa uusille lukijoille! :) Kivaa kun teitä on taas ilmestynyt :)

maanantai 19. joulukuuta 2011

Jouluviikko alkoi! :)

Viikonloppu hurahti taas ihan käsittämättömän nopeasti. Tuntuu, että tunnit loppuu taas vuorokaudesta kesken..
 Joulufiiliskin hiippaili lopullisesti sisään, kun kuusi laitettiin olohuoneeseen. Meillä on tänä vuonnakin tekokuusi, koska pikku-jätkä ryömii ja kerää suuhunsa kaiken pienen lattialta ja aidostahan niitä neulasia tippuu... Ja sitten on nuo pojan koltiaiset, jotka varmaan kiipeäisivät aitoon kuuseen. Jotenka, jotta säästymme ärsyyntymisiltä ja muilta harmeilta, niin hankimme tekokuusen.
Ja kyllä se on kaunis, vaikkei olekaan aito!


 Nappasin kuvan vielä näistä luistimista mitkä tarttuivat mukaan Wanilla Rosesta, kun kävin neiti nelosen kanssa verho ostoksilla :) Ajatus oli laittaa ne oveen, mutta päätyivät sitten takan kylkeen roikkumaan.


  Ajattelin, että en tänäkään vuonna jaksa vääntää yhtäkään korttia, mutta sitten tulikin sellainen olo, että pakko ne joulukortit on nyt vaan tehdä. Tiimariin lauantaina, ei yhtään ideaa päässä meiningillä. Siellä oli joku ale pöytä -50%, josta sitten löytyi kaikkea tarpeellista. Löysin myös kivoja jouluisia pyykkipoikia ja kas, meillä on myös naruviritys eteisessä korteille joita ollaan saatu. Mies saa kohta tarpeekseen mun pyykkinaruvirityksistä ;)
Oikeasti se on ihan hauskan näköinen siinä eteisen seinällä.
En sitten tajunnut ottaa kuvia korteista, kun kerkesin sujauttamaan ne kaikki kuoriin jo.

Sitten paistoin reilu 20kpl sydänpipareita. Ja koristelin niitä yötä myöten. Mieskin nukahti sohvalle ja saunaankin jäi menemättä. Yllättävän kauan niiden koristeluun kului aikaa. Menivät kouluun opettajalle, avustajille ja terapeuteille lahjaksi tästä syksystä.
Tälläisia niistä tuli, ei kovin jouluisissa väreissä, mutta tälläkertaa ei löytynyt joulunvärejä varastoistani, joten toivottavasti kelpaa myös tällaisina. :)



Viimeinen postin lähetyskin saapui tänään ja pääsen paketoimaan lahjat. Tänä vuonna ei tule kovin kummosia lahjoja meidän lapsille meiltä. Niin paljon on osteltu uuteen kotiin ja synttäreitäkin vietetty.  Joulupukkia meille ei saavu tänäkään jouluna. Meidän erityislapsi pelkää niin kuollakseen pukkia, että menee ihan hysteeriseksi. Ja jotenkin itse olen ihan kyllästynyt koko joulupukki juttuun ihan täysin. En osta mitään joulupukkiaiheisia koristeita kotiinkaan. Mies tosin toi kamalan (tietää itsekin että inhoan sitä  :D  ) jouluvalon honkkarista, jossa pukki nukkuu kuunsirpillä... Enpä ole nähnyt pitkään aikaan niin hirveää jouluvaloa. Ja kehtas tökätä sen vielä keittiön ikkunaan...onneksi asutaan metikössä, kovin moni ei näe sitä. Käytiin kyllä vääntöä sen paikasta, joka olisi ollut tekninen tila jos minä olisin saanut tahtoni läpi. ;)

Ja lopuksi vielä meidän jouluperhonen lauantai aamuna...
Melkoinen oli yllätys, kun perhonen tosiaan liihotteli vessassa :) Jostain se oli herännyt henkiin.




Hyvää jouluviikon alkua kaikille!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulun odotusta ja piparin tuoksua :)

Meillä on nyt aloitettu jouluun valmistautuminen kunnolla. :)

Eilen illalla sain oman piparkakkutalon valmiiksi. Enpä nyt mitään erikoista vääntänyt, kun iltaisin teen kaikki mitä lasten kanssa ei kannata edes haaveilla tekevänsä. Tänä jouluna meille tehtiin siis ihan tavis talo, mutta kunnon sokeripommi :D
Tällainen siitä sitten tuli


tänään tuli ihana ystäväni lapsiensa kanssa kyläilemään ja laitettiin lapset leipomaan pipareita. Ja ihan siitäkin syystä että iltavierailulla on pakko kehittää jotain sellaista tekemistä ettei mene ihan villiksi meno. Ja kummallista...siis lapset ei pistäneet leipomista yhtään vastaan ;)
Isommat tytöt neidit 4v ja meidän 10v leipoivat sulassa sovussa toisella puolella pöytää mutta pikku emäntä 2v ja ystävän pieni isäntä 2v loivat toisella puolella pöytää uhmakkaita katseita toisilleen tasaseen tahtiin :D Ja kuinkahan monta kertaa kuului molemmilta: " ANNA MINÄ! MINÄ ITTE! EIKUN MINÄ!" Molemmilla siis tämä aivan järkyttävä minä vaihe ja kukaan ei saa auttaa, ei kertakaikkiaan missään :D
Tarkkaa hommaa, kielikin pyöri keskellä suuta..

Meidän pikku jätkäkin pääsi mukaan hommiin, mutta meinasi että kaulimella voi huitasta vaikka äitiä!

Kotiakin on taas laitettu viime päivinä jonkin verran. Siirryttiin tänne yläkertaan. Ja pienten huoneeseen viritin kauan haaveilemani pyykkinarun. Säästöpörssin myyjä varmaan ihmetteli kun siinä ensimmäisessä lumimyräkässä käyn hakemassa puisia pyykkipoikia 40kpl ja 15m pyykkinarua.. No ilta kului rattoisasti maalatessa niitä pyykkipoikia. Mies ei voinut alkuun ihan ymmärtää tätä mun ideaa, mutta kiltisti kyselemättä sen enempää kiinnitti mun pyykkinarun lasten huoneeseen. No, joutui kiinnittämään myös toiseen huoneeseen sillä 4v koki jonkin sortin kateellisuutta siitä että pienten huoneeseen laitettiin esille pikkuruisia vaatteita mitä pienet oli joskus hyvin pikkuruisina käyttäneet.

Seinähyllystä mä tykkään ihan hirmupaljon. Kun vaan saisi itsestään aikaiseksi laittaa kehyksiin kuvat lapsista. Hyllyyn keräsin pienten albumeja ja lahjoja joita ovat saaneet syntymä tai kastelahjaksi. Molemmilla on omat puolet, niinkuin väreistä näkyy. ;)


Vanhimman tyttären kampauspöytä on kyllä aivan ihana. Muistan meillä joskus olleen samanlaisen, kun olin pieni. Siinä oli samanlaiset pikkulaatikotkin. Se oli vaan sellainen haalea myrkynvihreä väriltään :D Harmi että sitä ei ole ollut enää olemassa varmaan 20vuoteen. Se olisi ollut hieno! Tosin väri olisi kyllä vaihtunut valkoiseen. Tällainen on kuitenkin se tytön..


Meille tehtiin uusi tiekin tähän tai siis paremminkin läpiajettava tie. Oikaisee tosi paljon lasten koulumatkaakin jos kulkevat keväällä pyörällä. Käydään välillä aamuisin siellä kävelemässä. Hyvin pääsee kaksostenrattailla ja koirat mukana. Pienet on rattaissa, 4v kävelee mun kanssa ja toinen koirista vapaana ja toinen hihnassa.
Meidän Ruuti niin nättinä viikko sitten, ennen lunta :)


Pala historiaakin löytyy tuon tien varrelta, n.200m metriä meidän talolta. Mänty johon on kaiverrettu risti. Sen männyn juurelle on punaset surmanneet silloisen kirkkoherran pojan vuonna 1918. Vanhemmat on kaivertaneet mäntyyn ristin ja sitä on aina joku ohikulkiessaan käynyt vuosien varrella kaivertamassa että pysyy siinä. Sen juurelle kuulemma kasvaa joka kevät vanhempien istuttamia sinisiä ja valkoisia kukkia.
Jotenkin mulle tulee siitä tarinasta aina vähän surullinen olo. Ei voisi olla kauheampaa kuin menettää oma lapsi..


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Ja Ikean reissua vihdoin heitetty..

..ja sormet ihan kipeinä kokoamisesta  :D

Eilen siis vihdoin päästiin Ikeaankin asti.  Ostoslista oli aikas pitkä. Onneksi mukana oli vain Juniori, mutta hänpä ei alkuunkaan pitänyt koko paikasta. Itkuksi meni mutta onneksi sitten nukahti kärryihin.

Mukaan lähti Hemnesin kirjoituspöytä, kampauspöytä, lipasto, lasi vitriinikaappi, Liatorp-sarjan sohvapöytä ja seinähylly, pari ihanaa verhokatosta pienille, muotoon ommeltuja aluslakanoita pienille, lelulaatikoita, pari lampaantaljaa, kolme mattoa, naulakko, säilytyslaatikot kaikenmaailman pikkusälälle, vessan roskikset ja vessapaperirulla pidikkeet, kolme Lack hyllyä, 4 rullaverhoa ja vielä Jonas kirjoituspöytä. Oltiin siis näky ostoskärryn ja kuljetuskärryn kanssa kaksin miehen kanssa ja vauvakin matkassa. :D Hengissä kuitenkin selvittiin kotiin asti.

Niitä on sitten tunteella koottu yötä myöten eilen ja sama rumba jatkui myös tänään. Välillä meinasi jo uskoa loppua, mutta valmiiksi ne saatiin. :)

Vielä odotellaan verhotankoja saapuvaksi ellokselta, että saadaan verhot ikkunoihin.
Olkkarista tuli kiva, ainakin omasta mielestäni :)



Yhtenä iltana kun en keksinyt muutakaan järkevää tekemistä.. Ihan kuin mulla ei olisi muuta tekemistä kaikille illoille..?!  ;) Päätin vähän uudistaa meidän ovikylttiä tai ei se ole ovessa vaan oven vieressä. Maalailin sitä sävyihin sopivammaksi.

Tällainen se oli ennen:


Ja tälläinen se on nyt:



Välillä on ihan ihana näpertää jotain ihan turhan päiväistä :)

Huomenna alkaakin loppujen laatikoiden tyhjennys. Hävettää ihan, että niitä vieläkin on purkamatta, mutta nyt kun on lipastoa ja vitriiniä niin saadaan oikeille paikoille tavarat. Ja vieläkin me nukutaan patjoilla lattialla. Aiemmin taisin kirjoitella huonosta tuurista Maskun kanssa kun sängyn pääty oli rikkinäinen.. No, uusi sänky tuli ja on ihana ja kaunis, kiitos vaan maskulle. Ainut huono juttu oli sitten se että ne myyjän suosittelemat super hyvät patjat eivät mahtuneet koko sänkyyn! Odotellaan sitten tammikuulle uusien patjojen toimitusta. Ja oli eka ja vika kerta kun sieltä mitään ostetaan. Ehkä toi Ikea on ihan hyvä vaihtoehto ::)

Huomenna mies pitää vapaapäivän ja laitetaan taas yhdessä paikkoja kuntoon täällä. Ihanan pitkä vkl yhdessä :)