Joulufiiliskin hiippaili lopullisesti sisään, kun kuusi laitettiin olohuoneeseen. Meillä on tänä vuonnakin tekokuusi, koska pikku-jätkä ryömii ja kerää suuhunsa kaiken pienen lattialta ja aidostahan niitä neulasia tippuu... Ja sitten on nuo pojan koltiaiset, jotka varmaan kiipeäisivät aitoon kuuseen. Jotenka, jotta säästymme ärsyyntymisiltä ja muilta harmeilta, niin hankimme tekokuusen.
Ja kyllä se on kaunis, vaikkei olekaan aito!
Ajattelin, että en tänäkään vuonna jaksa vääntää yhtäkään korttia, mutta sitten tulikin sellainen olo, että pakko ne joulukortit on nyt vaan tehdä. Tiimariin lauantaina, ei yhtään ideaa päässä meiningillä. Siellä oli joku ale pöytä -50%, josta sitten löytyi kaikkea tarpeellista. Löysin myös kivoja jouluisia pyykkipoikia ja kas, meillä on myös naruviritys eteisessä korteille joita ollaan saatu. Mies saa kohta tarpeekseen mun pyykkinaruvirityksistä ;)
Oikeasti se on ihan hauskan näköinen siinä eteisen seinällä.
En sitten tajunnut ottaa kuvia korteista, kun kerkesin sujauttamaan ne kaikki kuoriin jo.
Sitten paistoin reilu 20kpl sydänpipareita. Ja koristelin niitä yötä myöten. Mieskin nukahti sohvalle ja saunaankin jäi menemättä. Yllättävän kauan niiden koristeluun kului aikaa. Menivät kouluun opettajalle, avustajille ja terapeuteille lahjaksi tästä syksystä.
Tälläisia niistä tuli, ei kovin jouluisissa väreissä, mutta tälläkertaa ei löytynyt joulunvärejä varastoistani, joten toivottavasti kelpaa myös tällaisina. :)
Viimeinen postin lähetyskin saapui tänään ja pääsen paketoimaan lahjat. Tänä vuonna ei tule kovin kummosia lahjoja meidän lapsille meiltä. Niin paljon on osteltu uuteen kotiin ja synttäreitäkin vietetty. Joulupukkia meille ei saavu tänäkään jouluna. Meidän erityislapsi pelkää niin kuollakseen pukkia, että menee ihan hysteeriseksi. Ja jotenkin itse olen ihan kyllästynyt koko joulupukki juttuun ihan täysin. En osta mitään joulupukkiaiheisia koristeita kotiinkaan. Mies tosin toi kamalan (tietää itsekin että inhoan sitä :D ) jouluvalon honkkarista, jossa pukki nukkuu kuunsirpillä... Enpä ole nähnyt pitkään aikaan niin hirveää jouluvaloa. Ja kehtas tökätä sen vielä keittiön ikkunaan...onneksi asutaan metikössä, kovin moni ei näe sitä. Käytiin kyllä vääntöä sen paikasta, joka olisi ollut tekninen tila jos minä olisin saanut tahtoni läpi. ;)
Ja lopuksi vielä meidän jouluperhonen lauantai aamuna...
Melkoinen oli yllätys, kun perhonen tosiaan liihotteli vessassa :) Jostain se oli herännyt henkiin.
Hyvää jouluviikon alkua kaikille!
Voi mitä pipareita :)! Kyllä voin opena sanoa, että jos tuollaisen joku oppilas joskus toisi, niin jo olisi tippa linssissä! Yläkoulun maikkana noita osaa arvostaa, kun teinien palaute ei aina ole noin sokerista ;)...
VastaaPoista