Tervetuloa uusi vuosi 2012!

Tänään on sitten uuden vuoden aatto. Vuosi vaihtuu taas. On tullut mietittyä tätä vuotta ja mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. Hurjan hyvä, ihana vuosi.  Paljon hyvää on tapahtunut meidän perheessä!  :)

Tammikuussa tehtiin kaupat vanhasta talosta. Muutettiin aso-asuntoon, 4h+s rivariin. Oli kyllä ahdasta meidän perheellä ja lemmikeillä. Kyllä sopu sijaa silti antoi  ;) Helmi-maaliskuussa kaadettiin tontilta puita ja raivattiin talon paikkaa. Mies hoiti maatyöt ja tontilla kaivurikuski teki muutaman viikon hommia huhtikuussa.
Huhtikuussa, kun tontille ilmestyi kyltti, niin sen näkeminen jotenkin teki kaikesta todellisempaa. Meidän talo todella nousee tänne!

Odoteltiin poikaa syntyväksi toukokuun loppuun. Kerkesin näkemään talon toimituksenkin, vaikkakin pelkäsin juuri silloin olevani sairaalassa. Yliajalle mentiin 3 päivää. Onneksi neuvolassa oli tarkka lääkäri joka pisti päivystyslähetteellä eteenpäin uuteen synnytystapa arvioon. Onneksi vastassa oli sairaalan synnytysosaston ylilääkäri joka teki päätöksen sektioon. Ei yleensä helpolla tee tällaista päätöstä, mutta kuulemma meidän tapauksessa se päätös tuli heti, eikä muuta vaihtoehtoa edes ajateltu. Pari viikkoa aiemmin minut "naurettiin ulos" , kun olin synnytystapa arviossa vauvan mahdollisen suuren koon vuoksi. Itse olin sitä mieltä että poika on iso. lantiomitat oli kohtalaiset, yksi mitta varsin ahdas. Luojan kiitos sain sektion, olisi voinut käydä huonosti tai varmasti olisi käynyt. Loppujen lopuksi kokemus sektiosta on ollut positiivinen, vaikka alkuun sitä todella pelkäsin. päätös tuli 2 tuntia ennen leikkausta, sen aikaa kerkesin itkeä päätöstä :)

Vuoden paras asia, kun saimme hänet! Hän on tuonut paljon iloa ja rakkautta koko perheelle!

Kesä hurahtikin seuraillessa talon valmistumista ja vauvan kasvua seuraillessa. Niin nopeasti nuo kasvavat, että kannattaa nauttia vaikka kuinka väsyttäisi valvomiset ym. Nyt mennään jo ryömien kovaa vauhtia ja käsillä koitetaan tarttua telkkaritasoon ja sohvapöytään josko siitä jotenkin ylös pääsisi..? ;)

Syksyllä meille muuttivat Sulo ja Onni. Meidän perheen kesken Pojat. Pojat ovat tuoneet vauhtia ja vaaratilanteita.  :D Yötä myöten riehuvat ja rellestävät ja sitten sammutaan mihin sattuu, kuten eilen  :D

Marraskuussa talo oli valmis ja muutimme sisään. Aika on mennyt nopeasti kotia laittaessa. Tuplasynttäritkin kerettiin jo viettämään ja joulu. Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Lapset odottavat että raketit lentävät taivaalle. Nelivuotias uskoi vielä ihan pikkuisen että raketilla voisi lentää jopa kuuhun ;)

Uusi vuosi edessämme kuin avautuva kirja. Emme tunne tarinaa emme tiedä juonta. Vain lukemalla sivu sivulta - vain elämällä päivä päivältä - tarina vie mukanaan seikkailuihin, iloihin ja haasteisiin alati vaihtuviin kuin itse elämä. Hauskaa uutta vuotta 2012!

Kohti uutta vuotta! :)

Joulu tosiaan tuli ja menikin jo. Aatto meillä sujui aamusta varsin rauhallisissa merkeissä. Lapset olivat yllättävän rauhallisia. Vähän oli alkuviikosta alkanut flunssa pukkaamaan, joten ehkä siksikin olivat rauhallisempia. Pienellä yskä oli aika kovaa jo aattona ja hengitys rohisi myös.
 Mies teki ruuat valmiiksi ja minä sain vaan olla. Tai tein minä yhden salaatin jopa! :)
Syötiin siinä neljän maissa ja sen jälkeen availtiin lahjat. Lapset saivat taas paljon enemmän lahjoja mitä oltiin suunniteltu. Niitä haettiin vielä aaton aattona. Tytöt 4 ja 2 v saivat brion pinkit rattaat jotka olivat vallan mieluisat. Ja toiselle tuli nukkekin. Sitten tuli vaatteita ja paljon satukirjoja. Luetaankin paljon, joten tulivat tarpeeseen. Neiti 4v sai lasten digikameran ja voi sitä riemua kun vauvoista napsittiin kuvia uusissa rattaissa!
Pieni mies sai uusia vaatteita, ei tarvitse siis lähteä 80cm hakureissulle. Kummilta tuli hauska paita: Jos ette ole kunnolla, muutan kummin luokse! Kyllä nauru pääsi siitä paidasta. Vanhin tytär sai kynsilakkoja, tuoksun, vaatteita ja kellon. Vanhin poika taas rahaa, lahjakortin intersporttiin, lautailuhousut, paitoja ja parit tennarit.
Minäkin olin ollut ilmeisen kiltti, kun mieheltä sain aivan ihanan kultaisen kaulakorun timangeilla ja sydämillä :)
Mies sai minulta lahjakortin kirjakauppaan, joka tosin meinasi mennä jo parempiin suihin :D Meidän neiti 2v oli löytänyt pöydältä kuoren ja pyöritteli sitä käsissään ja laittoi suuhun! Onneksi kerkesin pelastaa sen, että on vielä käyttökelpoinen  :D
Iltaa kohden sitten pojan hengitys muuttui yhtäkkiä huonoksi. Syynä varmasti myös nouseva kuume. Ei auttanut muu kuin miehen lähteä päivystykseen ajamaan. Siellä meni muutama tunti ja spiraa sai avuksi. Eipä siitä kovin apua ollut kun palautui samanlaisena takaisin. Keuhkot oli kuulemma puhtaat kuten myös korvat.
Laitettiin sipulipussia sängyn reunoille ja sipulin ja valkosipulin löyhkä oli aika aromikas ;)
Kastelin pyyhkeitä sängyn viereen kuivaustelineelle ja sängyn alla oli kuumavesiämpäri. Seuraava yö oli taas levoton ja nukuinkin lastenhuoneessa hengitystä kuunnellen.  Joulupäivä oli ehkä vähän helpompi?

Joulusta ei sitten ole yhtään kuvaakaan, paitsi  koirasta jonka lähetin kasvattajalle aamulla joulutervehdyksenä. Hermostuspäissäni miestä ja poikaa odotellessa sairaalasta menin poistamaan kaikki kuvat kamerasta. Voi että on harmittanut ja paljon. Meinasi niin mennä hermo että hyvä kun ei koko kamera lentänyt tuonne jonkkaan..

Tapaninpäivän yönä tuuli ihan kauheasti. Katselin ikkunasta kuinka meidän puut talon ympärillä heiluivat tuulen mukana hurjasti. Viiden aikaan olin hereillä ja huomasin kun pihavalo napsahti pois. Arvasin että nyt meni sähköt! Heräiltiin siinä aamusta eikä sähköjä ollut edelleen. Meillä kun vesi tulee sähköpumpulla, niin vettäkin piti alkaa säästämään heti. Katseltiin ikkunasta hurjaa tuulta ja kuinka puut vaan napsahtivat nurin kuin tulitikut. Oli ihan uskomaton näky. Katselin isoa Y:n muotoista koivua joka säästettiin tarkoituksella. Käännyin ikkunasta jotain miehelle selittämään ehkä minuutiksi ja katsoin ulos. Puu oli kadonnut. Se jätti suuri koivu oli sitten pitkin pientaretta. Laskin ennen pimeän tuloa että pelkästään meidän tontilta oli ikkunoista katsottuna kaatunut yli 20 puuta ja todella isoja melkeinpä kaikki.  Lopulta neljän jälkeen oli pakko luovuttaa ja lähteä evakkoon. Päästiin ystäville yökylään. olipahan neiti 2v toinen yökyläreissu. Viimeksi oli nukkunut vieraassa paikassa joskus 1,5v sitten. Illalla oli kova ikävä omaan sänkyyn pupurätin kanssa. Kovasti ehdottelikin että lähdettäiskös jo kotiin kukkumaan...? Reippaasti kuitenkin meni kyläpaikan sänkyyn nukkumaan.

Sähkökatkos senkun jatkui vaan. Oltiin jaettu lapsia kolmeen paikkaan. Vanhin poika oli kaverillaan, vanhin tyttö tädillään ja yksi tytöistä mummin luona. Me loput ängettiin taas toisen ystävän luokse yökylään. Vesikin oli jo loppunut talosta eikä edes vessanpönttöjä saatu vedettyä. Ja täällä metsän keskellä oli niin pimeää että eteensä ei todella nähnyt!
Toissa iltana sitten myöhään taas pojan hengitys alkoi mennä vaikeaksi. Tajusin että nyt on mentävä eikä ihmettelemään jäädä. mies lähtikin samantien päivystykseen. Tälläkertaa oli vastassa tuttu lääkäri joka aiemmin on hoitanut meidän nuorinta tyttöä. Otti pojan oireet vakavasti. Poika sai kortisonia ja spiraa. Ei kunnon apua. Sitten tulikin kyyti lanssilla toiseen sairaalaan lastenpolille. Siellä sitten vielä spiraa lisää. Sai muutaman tunnin aikana sitä neljä kertaa. Panadoliakin 10ml. Limat imettiin joista selvisi sitten että seuralainen olikin RSV. Eipä mikään ihme ettei henki meinannut kulkea, kun poika täynnä limaa. Korvissa myös tulehdus, joka oli sitten sen näköinen ettei ihan parissa päivässä ollut tullut. Eli pojalla oli ollut jo aattona tulehdus korvissakin. Tuota Rs-virusta itsekin epäilin. Parittomina vuosina se leviää herkästi epidemiana ja juuri tuon järkyttävän sitkeän liman takia on vauvoille, etenkin alle puolivuotiaille vaarallinen. Ihmettelen kovasti miksi lääkäri ei aattona ottanut vakavasti vaan pisti kotiin. Yhdellä limaimunäytteellähän se olisi selvinnyt mikä vaivasi. Nyt ollaan sitten vielä antibioottikuurilla ja sitäkin menee 3 kertaa/vrk. Ihan sen takia ettei muutu bakteeriperäiseksi, koska sitten oltaisiin kuulemma pulassa.

Eilen sitten alkoi minunkin kilometrin pituinen pinna ratkeilemaan. Ei enää meinannut huumori riittää. Meillä siis oli kolme muutakin lasta kipeänä, mutta tuo rsv ei heillä ollut kovin pahana, ei hengitysongelmia. Kärttyisiä olivat. Puolen päivän aikaan olin jo ihan tulisilla hiilillä. Olisi jo tehnyt mieli soittaa Fortumille että mikä kestää?? Eipä se olisi kuitenkaan mitään auttanut, eihän se sen vikapalvelun työntekijän vika ollut. Kiukutti ja väsytti vaan niin paljon. Vähän ennen kahta pakattiin lapset autoon että mennään vaikka autolla etsimään ne korjausmiehet!  :D Just kun päästiin lähtemään, niin naapuri soitti. Meillä oli sähköt! kyllä se oli yhtä riemua 2,5vrk:n jälkeen päästä kotiin. Ensimmäisenä vedettiin vessat ja sammuteltiin valoja joita tytöt oli rämpyttäneet sähkökatkoksen aikana päälle. Latasin tiskikoneen ja pyykinpesukoneen. Imuroin  :D Oli muuten kauniit SÄHKÖvalot meillä ja VESIkin virtasi ihanasti koneisiin  :D
Kyllä sitä huomaa tuollaisen sähköttömän ajan jälkeen kuinka riippuvainen siitä sähköstä voikaan olla!

Tämä päivä menikin sitten harakoille. Jotenkin vaan laiskottaa. Käytettiin tytöistä 3 lääkärissä kun valittivat korviaan, ei tulehdusta. Tiedä häntä...ollaanko sitten taas parin päivän päästä uudestaan korvien takia päivystyksessä.
Mies lähti nuorimmaisen kanssa vaihteeksi sairaalaan. Käskivät tulla jos limaisuus pahenee ja niinpä se teki. Poika yskii taas limaa niin että meinaa tukehtua  :( Ja tätä yskää voi sitten jatkua viikkoja, oivoi..

Tässäpä kuvia myrskypäivänä. Pulkatkin oli meidän talon edessä ja nyt ovat tuossa metsässä.. Koiratarhan paikalta ei tarvitse pahemmin puita kaataa, kun luonto kaatoi ne jo. siivo on aikamoinen, kuin pyörremyrsky olisi käynyt. Miehellä on sitten puuhaa loppulomaksi, onneksi on yhtä pitkät lomat aina koululaisten kanssa samaan aikaan :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille!  Piti ihan miettiä mikä päivä nyt on ? ;) Toivotanko loppu- vaiko alkuviikkoa  :)
Ja taas tuulee ihan julmetusti....saas nähdä miten sähköjen kanssa käy? ;)

Ja tervetuloa uusille lukijoille! :) Kivaa kun teitä on taas ilmestynyt :)

Jouluviikko alkoi! :)

Viikonloppu hurahti taas ihan käsittämättömän nopeasti. Tuntuu, että tunnit loppuu taas vuorokaudesta kesken..
 Joulufiiliskin hiippaili lopullisesti sisään, kun kuusi laitettiin olohuoneeseen. Meillä on tänä vuonnakin tekokuusi, koska pikku-jätkä ryömii ja kerää suuhunsa kaiken pienen lattialta ja aidostahan niitä neulasia tippuu... Ja sitten on nuo pojan koltiaiset, jotka varmaan kiipeäisivät aitoon kuuseen. Jotenka, jotta säästymme ärsyyntymisiltä ja muilta harmeilta, niin hankimme tekokuusen.
Ja kyllä se on kaunis, vaikkei olekaan aito!

 Nappasin kuvan vielä näistä luistimista mitkä tarttuivat mukaan Wanilla Rosesta, kun kävin neiti nelosen kanssa verho ostoksilla :) Ajatus oli laittaa ne oveen, mutta päätyivät sitten takan kylkeen roikkumaan.

  Ajattelin, että en tänäkään vuonna jaksa vääntää yhtäkään korttia, mutta sitten tulikin sellainen olo, että pakko ne joulukortit on nyt vaan tehdä. Tiimariin lauantaina, ei yhtään ideaa päässä meiningillä. Siellä oli joku ale pöytä -50%, josta sitten löytyi kaikkea tarpeellista. Löysin myös kivoja jouluisia pyykkipoikia ja kas, meillä on myös naruviritys eteisessä korteille joita ollaan saatu. Mies saa kohta tarpeekseen mun pyykkinaruvirityksistä ;)
Oikeasti se on ihan hauskan näköinen siinä eteisen seinällä.
En sitten tajunnut ottaa kuvia korteista, kun kerkesin sujauttamaan ne kaikki kuoriin jo.

Sitten paistoin reilu 20kpl sydänpipareita. Ja koristelin niitä yötä myöten. Mieskin nukahti sohvalle ja saunaankin jäi menemättä. Yllättävän kauan niiden koristeluun kului aikaa. Menivät kouluun opettajalle, avustajille ja terapeuteille lahjaksi tästä syksystä.
Tälläisia niistä tuli, ei kovin jouluisissa väreissä, mutta tälläkertaa ei löytynyt joulunvärejä varastoistani, joten toivottavasti kelpaa myös tällaisina. :)

Viimeinen postin lähetyskin saapui tänään ja pääsen paketoimaan lahjat. Tänä vuonna ei tule kovin kummosia lahjoja meidän lapsille meiltä. Niin paljon on osteltu uuteen kotiin ja synttäreitäkin vietetty.  Joulupukkia meille ei saavu tänäkään jouluna. Meidän erityislapsi pelkää niin kuollakseen pukkia, että menee ihan hysteeriseksi. Ja jotenkin itse olen ihan kyllästynyt koko joulupukki juttuun ihan täysin. En osta mitään joulupukkiaiheisia koristeita kotiinkaan. Mies tosin toi kamalan (tietää itsekin että inhoan sitä  :D  ) jouluvalon honkkarista, jossa pukki nukkuu kuunsirpillä... Enpä ole nähnyt pitkään aikaan niin hirveää jouluvaloa. Ja kehtas tökätä sen vielä keittiön ikkunaan...onneksi asutaan metikössä, kovin moni ei näe sitä. Käytiin kyllä vääntöä sen paikasta, joka olisi ollut tekninen tila jos minä olisin saanut tahtoni läpi. ;)

Ja lopuksi vielä meidän jouluperhonen lauantai aamuna...
Melkoinen oli yllätys, kun perhonen tosiaan liihotteli vessassa :) Jostain se oli herännyt henkiin.

Hyvää jouluviikon alkua kaikille!

Joulun odotusta ja piparin tuoksua :)

Meillä on nyt aloitettu jouluun valmistautuminen kunnolla. :)

Eilen illalla sain oman piparkakkutalon valmiiksi. Enpä nyt mitään erikoista vääntänyt, kun iltaisin teen kaikki mitä lasten kanssa ei kannata edes haaveilla tekevänsä. Tänä jouluna meille tehtiin siis ihan tavis talo, mutta kunnon sokeripommi :D
Tällainen siitä sitten tuli

tänään tuli ihana ystäväni lapsiensa kanssa kyläilemään ja laitettiin lapset leipomaan pipareita. Ja ihan siitäkin syystä että iltavierailulla on pakko kehittää jotain sellaista tekemistä ettei mene ihan villiksi meno. Ja kummallista...siis lapset ei pistäneet leipomista yhtään vastaan ;)
Isommat tytöt neidit 4v ja meidän 10v leipoivat sulassa sovussa toisella puolella pöytää mutta pikku emäntä 2v ja ystävän pieni isäntä 2v loivat toisella puolella pöytää uhmakkaita katseita toisilleen tasaseen tahtiin :D Ja kuinkahan monta kertaa kuului molemmilta: " ANNA MINÄ! MINÄ ITTE! EIKUN MINÄ!" Molemmilla siis tämä aivan järkyttävä minä vaihe ja kukaan ei saa auttaa, ei kertakaikkiaan missään :D
Tarkkaa hommaa, kielikin pyöri keskellä suuta..

Meidän pikku jätkäkin pääsi mukaan hommiin, mutta meinasi että kaulimella voi huitasta vaikka äitiä!

Kotiakin on taas laitettu viime päivinä jonkin verran. Siirryttiin tänne yläkertaan. Ja pienten huoneeseen viritin kauan haaveilemani pyykkinarun. Säästöpörssin myyjä varmaan ihmetteli kun siinä ensimmäisessä lumimyräkässä käyn hakemassa puisia pyykkipoikia 40kpl ja 15m pyykkinarua.. No ilta kului rattoisasti maalatessa niitä pyykkipoikia. Mies ei voinut alkuun ihan ymmärtää tätä mun ideaa, mutta kiltisti kyselemättä sen enempää kiinnitti mun pyykkinarun lasten huoneeseen. No, joutui kiinnittämään myös toiseen huoneeseen sillä 4v koki jonkin sortin kateellisuutta siitä että pienten huoneeseen laitettiin esille pikkuruisia vaatteita mitä pienet oli joskus hyvin pikkuruisina käyttäneet.

Seinähyllystä mä tykkään ihan hirmupaljon. Kun vaan saisi itsestään aikaiseksi laittaa kehyksiin kuvat lapsista. Hyllyyn keräsin pienten albumeja ja lahjoja joita ovat saaneet syntymä tai kastelahjaksi. Molemmilla on omat puolet, niinkuin väreistä näkyy. ;)

Vanhimman tyttären kampauspöytä on kyllä aivan ihana. Muistan meillä joskus olleen samanlaisen, kun olin pieni. Siinä oli samanlaiset pikkulaatikotkin. Se oli vaan sellainen haalea myrkynvihreä väriltään :D Harmi että sitä ei ole ollut enää olemassa varmaan 20vuoteen. Se olisi ollut hieno! Tosin väri olisi kyllä vaihtunut valkoiseen. Tällainen on kuitenkin se tytön..

Meille tehtiin uusi tiekin tähän tai siis paremminkin läpiajettava tie. Oikaisee tosi paljon lasten koulumatkaakin jos kulkevat keväällä pyörällä. Käydään välillä aamuisin siellä kävelemässä. Hyvin pääsee kaksostenrattailla ja koirat mukana. Pienet on rattaissa, 4v kävelee mun kanssa ja toinen koirista vapaana ja toinen hihnassa.
Meidän Ruuti niin nättinä viikko sitten, ennen lunta :)

Pala historiaakin löytyy tuon tien varrelta, n.200m metriä meidän talolta. Mänty johon on kaiverrettu risti. Sen männyn juurelle on punaset surmanneet silloisen kirkkoherran pojan vuonna 1918. Vanhemmat on kaivertaneet mäntyyn ristin ja sitä on aina joku ohikulkiessaan käynyt vuosien varrella kaivertamassa että pysyy siinä. Sen juurelle kuulemma kasvaa joka kevät vanhempien istuttamia sinisiä ja valkoisia kukkia.
Jotenkin mulle tulee siitä tarinasta aina vähän surullinen olo. Ei voisi olla kauheampaa kuin menettää oma lapsi..

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

Ja Ikean reissua vihdoin heitetty..

..ja sormet ihan kipeinä kokoamisesta  :D

Eilen siis vihdoin päästiin Ikeaankin asti.  Ostoslista oli aikas pitkä. Onneksi mukana oli vain Juniori, mutta hänpä ei alkuunkaan pitänyt koko paikasta. Itkuksi meni mutta onneksi sitten nukahti kärryihin.

Mukaan lähti Hemnesin kirjoituspöytä, kampauspöytä, lipasto, lasi vitriinikaappi, Liatorp-sarjan sohvapöytä ja seinähylly, pari ihanaa verhokatosta pienille, muotoon ommeltuja aluslakanoita pienille, lelulaatikoita, pari lampaantaljaa, kolme mattoa, naulakko, säilytyslaatikot kaikenmaailman pikkusälälle, vessan roskikset ja vessapaperirulla pidikkeet, kolme Lack hyllyä, 4 rullaverhoa ja vielä Jonas kirjoituspöytä. Oltiin siis näky ostoskärryn ja kuljetuskärryn kanssa kaksin miehen kanssa ja vauvakin matkassa. :D Hengissä kuitenkin selvittiin kotiin asti.

Niitä on sitten tunteella koottu yötä myöten eilen ja sama rumba jatkui myös tänään. Välillä meinasi jo uskoa loppua, mutta valmiiksi ne saatiin. :)

Vielä odotellaan verhotankoja saapuvaksi ellokselta, että saadaan verhot ikkunoihin.
Olkkarista tuli kiva, ainakin omasta mielestäni :)

Yhtenä iltana kun en keksinyt muutakaan järkevää tekemistä.. Ihan kuin mulla ei olisi muuta tekemistä kaikille illoille..?!  ;) Päätin vähän uudistaa meidän ovikylttiä tai ei se ole ovessa vaan oven vieressä. Maalailin sitä sävyihin sopivammaksi.

Tällainen se oli ennen:

Ja tälläinen se on nyt:

Välillä on ihan ihana näpertää jotain ihan turhan päiväistä :)

Huomenna alkaakin loppujen laatikoiden tyhjennys. Hävettää ihan, että niitä vieläkin on purkamatta, mutta nyt kun on lipastoa ja vitriiniä niin saadaan oikeille paikoille tavarat. Ja vieläkin me nukutaan patjoilla lattialla. Aiemmin taisin kirjoitella huonosta tuurista Maskun kanssa kun sängyn pääty oli rikkinäinen.. No, uusi sänky tuli ja on ihana ja kaunis, kiitos vaan maskulle. Ainut huono juttu oli sitten se että ne myyjän suosittelemat super hyvät patjat eivät mahtuneet koko sänkyyn! Odotellaan sitten tammikuulle uusien patjojen toimitusta. Ja oli eka ja vika kerta kun sieltä mitään ostetaan. Ehkä toi Ikea on ihan hyvä vaihtoehto ::)

Huomenna mies pitää vapaapäivän ja laitetaan taas yhdessä paikkoja kuntoon täällä. Ihanan pitkä vkl yhdessä :)

Ihana sunnuntai..

Eilen juhlittiin kahden tytön yhteissynttäreitä. Olikin viimeiset synttärijuhlat tälle vuodelle ja voidaankin sitten aloittaa joulun odotus.

Taas kerran sain todeta että synttäri aamuna on noustava seitsemän aikaan, muuten loppuu aika kesken. Tai toisena vaihtoehtona laittaa synttärit alkamaan viideltä eikä kolmelta. Kuitenkin kauhealla tohinalla ehdittiin valmiiksi kolmeksi. Itse vielä viime minuuteilla harjasin hiuksia jonkinlaiseen ojoon  :D
Suurin osa vieraista onneksi ilmoitti tulevansa neljän viiden aikaan, joten ei ollut ihan talo täynnä porukkaa koko ajan. Vieraita kävikin sitten suunnilleen 40 + oma porukka päälle. Kutsuin kaikkia tytöille tärkeitä ihmisiä, niin johan sitä porukkaa olikin. :) Ihania lahjoja tuli ja pientä niinkui toivoin. Luonnollisesti meillä on paljon leluja ja muuta krääsää joten kauheasti ei toivota lisää. :D Ja joulukin on tulossa..

Pikkuneiti 2v oli aivan ihmeissään kun kokoajan ovesta tuli sisään joku tuttu ja aina sai paketin. Kovasti kiitteli lahjoja :) Ja luonnollisesti kakkuun olisi tehnyt mieli upottaa sormi  ;)

Kakunkoristeiden kanssa tuli kauhea kiirus. Keskiviikkona taisin yötä myöten kaulita valmista vaahtismassaa, jota muuten saa jo Prismasta. Ja elintarvike kynällä piirsin kuvat levylle ja väritin tomuväreillä.Tomuväreillä väritetystä tulee mielestäni kauniimpi kuin pastaväreillä, joten en ole harrastanut tuota pastaväreillä maalaamista. Ja tämä onkin vallan nopea tapa saada äkkiä kakulle koriste. Ehkä voisi ensi synttäreille panostaa tuohon kakun laittoon enemmän.

Tässä kuitenkin kakun tekeleet. Jostain syystä tuo toinen kuva nyt humpsahti ihan väärinpäin, enkä saa sitä laitettua oikeinpäin.

isompi oli mansikka/banaani kakku ja toinen suklaa/banaani kakku. Molemmat sisustukset lasten toiveista ja maistuivat oikein hyvin.

Lisäksi tarjolla oli kylmäsavulohi rieskarullaa, joka oli myös oikein hyvää. Ja nopea tehdä edellisenä iltana jääkaappiin.

Lisäksi oli myös pari salaattia.. Ja taas on kuva vinksallaan..  :D  Eli couscous salaattia, joka on meidän perheen suosikki ja toinen salaatti oli ihan tavis salaatti valkohomejuustolla. Itseasiassa se meni kuumille kiville näillä synttäreillä. Ja ainiin, olihan meillä mansikka juustokakkuakin, josta ei nyt muistettu kuvaa ottaa. Ja sitten  nämä normaalit erilaiset sipsit ja napsut ja popparit. Karkkia ei ollut tarjolla, jotain opittiin viime synttäreiltä  :D Ja tällä kertaa lapsetkaan eivät olleet niin sokerihumalassa ;)

Viimeiset vieraat lähtivät vasta kahdeksan jälkeen. Ja talo hiljeni pienistä ihmisistä ysiin mennessä. Kyllä oli koirat ja kissat väsyneitä.

Tänään aloitan joulukoristeiden laittamisen. Saadaan vähän joulutunnelmaa valoista  :)

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Uudessa kodissa :)

Viikko sitten muutettiin. Edellinen viikko oli yhtä sirkusta, tapahtui vaikka mitä. Mieskin joutui kiireelliseen leikkaukseen. Tuntui taas vaihteeksi siltä, että vain meillä voi olla sellaisia viikkoja. Saimme kuitenkin pakattua kaikki ja muutettua sisään uuteen kotiin.

Taas on saanut huokailla kuinka ihmisillä voi olla tavaraa! Onneksi täällä uudessa talossa on tilaa :) Vielä on paljon hankittavaa, kunhan ehtisi vain hankkia kaikki. Tuntuu kyllä että rahat alkaa pikkuhiljaa loppua kaikenmaailman haluamisiin. ;) Ja kyllä...kuvassa näkyy ikkunoissa vielä DT:n mainokset!  :D Ei ole ikkunanavaaja tullut vielä vastaan.

Mattoja puuttuu lattioilta ja verhotangot. Taidan olla pihi ja pistää vaan vähän käytetyt vanhat verhot jos pituus riittää ja verhojen määrä :D Olisi nimittäin satojen eurojen kustannukset jos joka huoneeseen lähtisi verhoja laittamaan. Valaisimet olivat kuitenkin aika kalliita, mutta näillä näkymin saavat roikkua katossa ainakin sen 20 vuotta!  ;)

Nyt alkaa tuntua että vihdoin koti näyttää siltä miltä olen sen halunnut näyttävän. Vaaleaa ja valoisaa! Inhoan pimeitä asuntoja. Valo tulee kivasti ikkunoita sisään koko päivän, paitsi tänään kunon harmaata ja sateista..

Maskun sohva on ollut hyvä istua ja ruokailu ryhmä muuten hyvä, mutta yksi tuoli oli viallinen. Lisäksi meidän sängynpääty oli aivan rikkinäisenä paketissa vaikka paketti oli ehjä! Lisäksi yksi kulma oli joskus kastunut, turvonnut, lohkeillut. Kyllä harmitti ja lähti kiukkuinen maili Maskuun. Ollaan sitten nukuttu patjoilla lattialla ja odotellaan uutta sänkyä saapuvaksi.

Koirat ja kissat nauttivat lattialämmöstä. Makoilevat pitkin poikin lattioilla :D
Pojat on kasvaneet hurjasti.

Neiti vitonenkin täytti 19.päivä 2 vuotta!  <3
Juhlitaan lauantaina. Kaikessa kiireessä on unohtunut tehdä kakun koriste. Toivottavasti kerkiän vielä tänään? Juhlitaan samalla kolmosenkin täyttä kymppiä <3
Käytiin eilen kirurgia tapaamassa. Käydään kerran vuodessa ja otetaan röntgen samalla. Siitä katsotaan selkärangan skolioositilannetta sekä pallean tilannetta. Kaikki näytti niin hyvältä että seuraava käynti onkin kahden vuoden kuluttua vasta. Sai kehut myös siitä kuinka terve tyttö hän muuten on . Nämä palleatyrä lapset ovat kuulemma 2/3 hyvin infektioherkkiä ja käyttävät astmalääkkeitä säännöllisesti. Meillä on käynyt hyvä tuuri, onkohan 7,5 vuoden sisällä syöty yksi abkuuri ja saatu yksi abpiikki. Tyttö sairastuu aina viimeisenä tästä perheestä ja usein jää sairastumattakin :)

Tämä oli tällainen pikainen päivitys, että hengissä ollaan!  :) Vielä on paljon puuhaa että saadaan talo synttärikuntoon lauantaiksi.

Tänään on erityinen päivä!

Tänään on tasan 10 vuotta siitä, kun minusta tuli erityislapsen äiti. Kaikki lapsethan ovat erityisiä, mutta olen saanut kokea myös sen kun perheeseen syntyy vakavasti sairas vauva. Päivääkään en vaihtaisi pois. Joskus "suuressa viisaudessani" alle kakskymppisenä sanoin, että varmaan kuolisin jos saisin vammaisen lapsen? Hengissä ollaan ja vahvasti!  :D

Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaisia tunteita. Olen saanut kokea paljon rakkautta, iloa, onnellisuutta, kiitollisuutta tästä lapsesta, uskoa, toivoa ja myös pelkoa, epävarmuutta, pettymystä ja paljon kyyneliä. Ne kyyneleet ovat kyllä olleet onnen kyyneliä ja myös surun kyyneliä.

Pieni tyttäreni syntyi Naistenklinikalla suunnitellusti perjantaina 8.11.2001. Rakenneultrassa oli todettu massiivinen palleatyrä. Selviämismahdollisuudet olivat tuolloin 50%. Synnytys käynnistettiin, jotta vauva syntyisi virka-aikana, jolloin tarvittavat lääkärit olisivat paikalla varmasti.  Puolen päivän aikaan hän sitten syntyi ja siirtyi suoraan vauhdilla tunneleita pitkin Lastenklinikan teho-osastolle. Näin vain pienet jalkapohjat ja mustan pörröisen pään.

 Hänet korjausleikattiin vain 4 päivän ikäisenä. Parin viikon iässä hän siirtyi kirurgiselle osastolle ja vietti siellä melkein 4 kuukautta. leikkauksia on ollut yhteensä 4. Lukemattomia sairaala käyntejä milloin mistäkin syystä. Syytä palleatyrän kehittymiseen ei koskaan löytetty.

 Kehitysvamma diagnoosi saatiin 2,5vuoden iässä. Sitä äitinä miettii ja käy pikakelauksella raskausaikaa läpi niiltä viikoilta kun pallea kehittyy ja miettii mitä teki väärin? Vaikka asiantuntijat vakuuttavat ettei ole tehnyt mitään väärää. siitä syyllisyden tunteesta pääsee kyllä eroon ajan kanssa.

  Vuosia etsittiin oireyhtymääkin tälle lapselle, jotain joka sopisi hänelle. Kromosomit tutkittiin, myös tarkemmin kuin tavallisella tutkimuksella. Terveen tytön kromosomit olivat aina vastaukset. Mitään oireyhtymää ei tälle lapselle koskaan löytynyt ja päätin että loputtomalta tuntuva tutkiminen lopetettaisiin. Mitä ihmettä minä jollain diagnoosilla tekisin? olisihan se nimi tälle kaikelle, se selittävä tekijä? Se nimike ei vaan koskaan parantaisi lastani.

 Halusin että eläisimme normaalia pienen koululaisen elämää ja kävisimme vain säännöllisillä kirurgin ja neurologin käynneillä kerran vuodessa.

Siitä pikkuruisesta pörröpäisestä vauvasta on kasvanut nyt reipas koululainen. Hän käy erityisluokkaa. On iloinen, tyytyväinen ja huumorintajuinen, onnellinen  tyttö. Vielä tarvitaan puheterapiaa tälle vuodelle ja toimintaterapiaa. Hän tarvitsee paljon tukea päivittäisissä toiminnoissa. On tietenkin ikäisiinsä verrattuna erilainen lapsi. Hän on kuitenkin minun lapseni, enkä koe häntä mitenkään hankalana. Mitä äiti ei tekisi lapsensa eteen?

Kakkien näiden vuosien aikana hän on kasvattanut minua Äitinä ja ihmisenä. Asiat menivät aivan uuteen tärkeysjärjestykseen 10 vuotta sitten. Olen oppinut näiden vuosien aikana paljon sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja miettimään mikä oikeasti on tärkeätä elämässä?  Hän on rikastuttanut elämääni aivan erilailla kuin koskaan osasin kuvitella. Olemalla vain oma itsensä, joidenkin ulkopuolisten silmissä ehkä vajavainen, mutta minulle niin täydellinen.

Sisaruksilleen hän on opettanut myös paljon. Ehkä kaikkein eniten erilaisuuden hyväksymistä. Isoveli aikoinaan sanoikin olleessaan 6 vuotias, että: " Jos joskus joku kiusaa siitä että sisko on vammainen, niin ne on vaan kateellisia kun sitä autetaan enemmän erilaisissa asioissa!" Ja viime viikolla muistutti toista siskoaan: " Älä yhtään vähättele siskoa, se on yksi meistä, eikä yhtään vähempi arvoinen!" Ihanaa että veljestä on kasvanut tällainen leijonaveli  <3

Voi että oli ihana katsoa näitä vanhoja kuvia näiltä vuosilta. niitä on paljon! Olisin voinut kirjoittaa enemmänkin, mutta olisi kai tullut turhan pitkä kirjoitus :)

Synttäreitä juhlitaan sitten uudessa kodissa kuun loppupuolella :)

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Rauhallista Pyhäinpäivää :)

Olipas vaikeaa miettiä otsikkoa tänään. Itseasiassa tänään on 14 vuotta siitä kun esikoiseni sai ihan oman nimen. Silloin oli Pyhäinpäivä. Ihanasti on rauhoittunut koko tämä kylä ja liikennettä on ollut vähän. On todella hiljaista. Ja nyt on hiljaista kun vitonen ja kutonen nukkua posottavat päiväuniaan.

Aamusta käytiin tulevilla naapureilla vähän leikkimässä ja hyvän ystävän kanssa meidän talolla. Ja tosiaan me äidit kävimme siellä ihan kaksin. Oli ihanaa esitellä melkeinpä valmista taloa ihan rauhassa, kun miehet olivat lasten kanssa sen ajan. On alkanut tulla se hieno tunne siitä omasta uudesta kodista. Sellainen oman kodin rakastuminen  :D Vihdoin saa sellaisen kodin mitä on aina halunnut ja unelmoinut. Minulle tärkeintä on se tila, että huoneita on tarpeeksi. Keittiö on tilava ja etenkin tämän perheen kanssa kodinhoitohuone! Kodinhoitohuonetta on todella kaivannut tässä väliaikaisasunnossa. kohta ei tarvitse levitellä enää muihin tiloihin kuivaustelineitä  ;)
On ollut myös jännä huomata miten ystävät ja kaverit ovat reagoineet tähän projektiin. Hyvistä ystävistä huomaa ja tuntee kuinka he ovat oikeasti olleet iloisia ja kannustavia heti alusta asti. Se tuntuu todella hyvälle. Sitten on taas näitä, jotka ennustivat avioeroa moneen kertaan, koska he ovat itse sen kokeneet tai nähneet niin monta kertaa lähipiirissään. Tai sitten nämä päivittelijät: Kohta sulla on kaikki uutta..voi voi...eikö sulle olisi kelvannut joku vanha talo? jne jne.. Niin, no luonnollisesti uudessa talossa kaikki on uutta!  :D Ei ihan tullut mieleen lähteä huutiksesta kenenkään vanhaa keittiötä sovittelemaan tuonne meidän keittiöön :D Ja harvemmissa taloissa ei taida olla juuri tällaista kodinhoitohuonetta, tarvittavaa määrää makkareita tai vaikkapa just meidän makuun takkaa...? Oltais varmaan vieläkin etsimässä sitä unelmien taloa?  ;)
No joo, mutta ihmiset on erilaisia ja kokevat asiat erilailla. Tämän  koitan aina muistaa  :)

Tässäpä pieni kuvaplöjäys taas tälle päivälle talolta. Sotkuista on mutta siivoojat ovat saapumassa ensi viikolla :) Ja työmiehet ovat hakeneet työkalunsa.

Meille lähetettiin väärä ulko-ovi. Ei kyllä tällaista tilattu! Ovi on lisähintainen ja mun mielestä noi ruskeat listat on kamalat! :Kuitenkin saatiin sovittua että listat vaihdetaan valkoisiin ja saadaan ovi sillä hinnalla millä olisi alunperinen valinta tullut. Joten jääköön sitten.. Kauhea sekamelska kuistilla :D

Saunaa oikealta...

..ja saunaa vasemmalta. Nyt mahtuu koko perhe tämän saunan lauteille  :)

Yläkerran aulaa ja portaat..

Yksi lasten makkari valmiina.

Muutaman kerran on käynyt mielessä tuliko nyt valittua liian tummat lattiat? Tai olisko ne valkoiset portaat olleet kauniimmat jos mies olisi suostunut koko valkoisiin...? Oliko se kodinhoitohuoneen ja suihkutilan lattia nyt liian harmaa ja että sopiiko se nyt niihin suihkun laatoituksiin..? Olisko ne lattialistat olleet kauniimmat jos olis ostanut itse sellaista kaunista korkeaa ja koristeellista?  :D Näin kai moni miettii jälkeenpäin? Kuitenkin ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Seuraavan kerran otetaan kuvat kun siivojat ovat käyneet  :)
Pakkailua pitäisi pikkuhiljaa ihan oikeasti aloittaa. Voidaan muuttaa jo viikon kuluttua. Kohta huomaan että tätä menoa pakkaan pari iltaa ennenmuuttoa, mutta sehän voisi olla tehokasta pakkailua kun ei ole aikaa pyöritellä ja miettiä mitä lähtee mukaan vielä täältä. ;)

Rauhallista Pyhäinpäivää siis jokaiselle lukijalle. Tilaston mukaan teitä näyttää olevan enemmän kuin yksi!  :D