Uutta kotia odotellessa..

Aika hurahtelee hurjaa vauhtia. Poika kasvaa silmissä, kuin myös perheen pienet karvaiset pojat. :)
Viime kirjoittelustakin on kulunut jo yli viikko.

Kaverukset <3

Talon suhteen alkaa tällä mammalla olla ihan pikkasen vaan hermo kireällä. Hyvän alun jälkeen voikin sitten hermoilla? Pysytäänkö ihan oikeasti aikataulussa? Tämä väliaikaisasunto pitää luovuttaa marraskuun lopussa, eikä vaihtoehtoja ole. Pitää olla tyhjä ja siivottu perusteellisesti. Uudet asukkaat on taidettu jo valitakin, kun soittelivat, että haluaisivat tulla katsomaan.

Jouduimme odottamaan lattiavalun kuivumista, jotta laatoittaja voisi saapua. Lattia kuivui ja laatoitukset on tehty parisen viikkoa sitten. Kaksi virolaismiestä hoitivat homman ja taas erinomaisella jäljellä! Ollaan niin tyytyväisiä. Eikä kyllä ole ollut valittamista muistakaan Virolaisista työmiehistä raksalla. Tekevät hommansa aikataulussa tai ennen aikojaan ja jälki on aina erinomaista. Suomalaisia työmiehiä taas ollaan saatu odotella..
Ja taas odotellaan! Mun kärsivällisyys alkaa olla aika minimaalinen. Kaapit ja keittiö on odotelleet asentajia jo viikon ja kuulemma ensi tiistaina olisi asennus vasta. Silloin ollaan jo yli lokakuun puolenvälin ja talon pitäisi olla valmis 8.11.

Tässä päivänä eräänä tajusimme itse ettei puhallusvillojakaan ole käyty laittamassa. Nekin oli merkattu laitettavaksi parisen kuukautta sitten. Mies soitti ja kyseli perään. Vastaus oli että jaahas..on jäänyt tekemättä. Rakennusmestarimme tykkäsi kyttyrää, eikä niin vähääkään. pyysi pitkät tikkaat raksalle täksi päiväksi ja kiipeää itse katsomaan miltä paikat näyttää. Jos on vähänkin kosteutta niin yläkerran sisäkatto lähtee purkuun samantien ja sehän tarkoittaa... taas odottelua että saamme sen kuntoon! Väkisinkin alkaa hermot olla heikoilla.

Mies on puhellut että ensimmäisenä iltana uudessa talossa aikoo napsauttaa saunan päälle ja saunoa uudessa talossaan. Ihan kiva idea, mutta eilen tajusin että eihän meille ole tarjottu kiuas vaihtoehtoja joista valita millainen kiuas! Ja tästäkin pitää soitella perään josko kiuasta taloon valitsisimme?

Tällä hetkellä oma olo on hiukan pettynyt. Omakotimuuttovalmis? Rauhassa odotella kun talo valmistuu..? Alkaa olla mielestä rauha aika kaukana :D Kauhukuvitelmat pyörivät päässä, että muuttolaatikot odottavat muuttoautossa ja yövymme ystävien nurkissa odottaen, kun viimeisiä listoja ja laminaatteja sovitellaan paikoilleen..

Pääasia kuitenkin on ettei riitaa ole tullut miehen ja minun välillä :) Koitan kasvattaa kärsivällisyyttäni. Eikä sitä auta että kaappitila tuntuu loppuvan just nyt kun vaatteet lapsilla lisääntyy syksyn tullen. Tämä väliaikaisasunto käy aina vaan ahtaammaksi mitä lyhempi aika on muuttoon :D

Tässä suihkujen taakse laitettua laattaa, jotka ostettiin läheisestä rautakaupasta, kun sopivaa ei löytynyt talotoimittajalta.

Suihkutilaa

Kodinhoitohuonetta, joka on siis melkein 18m2. Ja kodinhoitohuoneeseen tulevat kaikki perheen vaatekaapit. Ja ihan siksi että kyllästyin aikoinaan kantamaan vinot pinot vaatteita yläkertaan. Helpottaa kummasti arkea kun kaikki vaatteet viikataan suoraan kaappeihin eikä tarvitse lähteä viemään minnekään. ja kaikki kuivaustelineet saan kunnolla mahtumaan, ilman että tarvitsee khh:ssa puikkelehtia. Inhoan ahtaita kodinhoitohuoneita. :)

Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)

Ei ihan veljekset, kuin ilvekset!

Oskun jälkeen meille jäi valtavan kissan kokoinen kolo sydämeen, joten päätimme paikata sitä viime viikolla. oli tarkoitus hankkia vain yksi kissa, mutta vahingossa vaiko niin vahingossa kävikin niin, että meille muuttikin kaksi kissaa. ;) Aluksi oli sovittu kermanvärinen raidallinen, mutta iltasatua lukiessani mieheni soitti myös toiseen paikkaan ja ilmoitti, että varaus oli jo tehty harmaasta pienestä Sulosta! :)

Tiistaina haimme Onni pojan kotiin. Onni sähisi ja murisi koirille ja kurkki lähinnä vessan oven raosta. Meidän vanha rouva katseli murjottaen, että taas on kakara talossa!  :D Linnottautui saunaan ja siirsimme  hiekkalaatikon sinnekin. Lopulta alkoi tottumaan uuteen asukkaaseen. Ja onnikin on tottunut pikkuhiljaa koiriin.

Perjantaina miehelläni oli vapaapäivä. Sovimme Sulon hakemisen sille päivälle. Ajoimme aamusta Mynämäelle ja toimme Sulon kotiin.
Sulo poika on taas ihan toista maata. On tottunut koiriin ja sekös koiria ihmetytti. Sulo ei sähissyt, eikä sitä tarvinnut edes jahdata. Sulo leikki koirien jaloissa ja koirat olivat lähinnä vaivautuneen oloisia!  :D Valtsun liehuhäntä olikin oiva metsästyksen kohde  ;) Sulo näki peilikuvansa isosta peilistä ja jokapäivä on käynyt sille pörhentelemässä. Selkä kaarella ja häntä pörheänä laukkaa peilin edessä ja mahtailee peilikuvalleen.
Ensimmäinen pesukin on jo suoritettu ja kuivaus hiustenkuivaajalla. Sekin sujui hienosti  :)

Vilinää siis riittää, mutta tulevassa talossa onkin tilaa :) Pentujen kanssa on sujunut hienosti lasten kanssa. Leikkivät nätisti, eivätkä hyökkäile lapsiin. Sulo ei edes käytä kynsiään oikeastaan ikinä leikkiessään. Onni taas hepuloi yläkerrassa yleensä itsekseen. Ja yllättävän hyvin lapset antaa kissojen olla myös rauhassa.


Mukavaa alkuviikkoa!  :)