Ei ihan veljekset, kuin ilvekset!

Oskun jälkeen meille jäi valtavan kissan kokoinen kolo sydämeen, joten päätimme paikata sitä viime viikolla. oli tarkoitus hankkia vain yksi kissa, mutta vahingossa vaiko niin vahingossa kävikin niin, että meille muuttikin kaksi kissaa. ;) Aluksi oli sovittu kermanvärinen raidallinen, mutta iltasatua lukiessani mieheni soitti myös toiseen paikkaan ja ilmoitti, että varaus oli jo tehty harmaasta pienestä Sulosta! :)

Tiistaina haimme Onni pojan kotiin. Onni sähisi ja murisi koirille ja kurkki lähinnä vessan oven raosta. Meidän vanha rouva katseli murjottaen, että taas on kakara talossa!  :D Linnottautui saunaan ja siirsimme  hiekkalaatikon sinnekin. Lopulta alkoi tottumaan uuteen asukkaaseen. Ja onnikin on tottunut pikkuhiljaa koiriin.

Perjantaina miehelläni oli vapaapäivä. Sovimme Sulon hakemisen sille päivälle. Ajoimme aamusta Mynämäelle ja toimme Sulon kotiin.
Sulo poika on taas ihan toista maata. On tottunut koiriin ja sekös koiria ihmetytti. Sulo ei sähissyt, eikä sitä tarvinnut edes jahdata. Sulo leikki koirien jaloissa ja koirat olivat lähinnä vaivautuneen oloisia!  :D Valtsun liehuhäntä olikin oiva metsästyksen kohde  ;) Sulo näki peilikuvansa isosta peilistä ja jokapäivä on käynyt sille pörhentelemässä. Selkä kaarella ja häntä pörheänä laukkaa peilin edessä ja mahtailee peilikuvalleen.
Ensimmäinen pesukin on jo suoritettu ja kuivaus hiustenkuivaajalla. Sekin sujui hienosti  :)

Vilinää siis riittää, mutta tulevassa talossa onkin tilaa :) Pentujen kanssa on sujunut hienosti lasten kanssa. Leikkivät nätisti, eivätkä hyökkäile lapsiin. Sulo ei edes käytä kynsiään oikeastaan ikinä leikkiessään. Onni taas hepuloi yläkerrassa yleensä itsekseen. Ja yllättävän hyvin lapset antaa kissojen olla myös rauhassa.


Mukavaa alkuviikkoa!  :)