Kirjoitetaanpa lapsista välillä.
Meidän neiti vitonen täyttää marraskuussa kolme vuotta. Pientä uhmaa on ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa.
Ruokailuhetket alkaa olla yhtä hulabaloota. Karkailee pöydästä vähän väliä, ei meinaa pikkuinen peppu pysyä tuolissa millään. Ja sitten kun pysyy, niin murot muuttuvat lautasella hetkessä sammakoiksi. Juustosta tulee karhu ja leivästä apina. Eilen banaani lenteli pöydän yllä hienoja lentoja rakettina, eihän sitä voinut haukata kun sen piti lentää! Onneksi sentään pysyi kädessä koko ajan..
Spagetti halusi hyppiä hyppynarua kaikessa pituudessaan...huoh! :D Tuntuu että koko ruokailu menee komentamiseksi, vaikka välillä tekisi mieli nauraa kippurassa tuon mielikuvitukselle kun tosissaan selittää.
Kuten eilen pilli puhalsi ihan itse mehumukiin, se halusi puhaltaa! Tätä ei uskonut taaskaan äiti ;)
"Huono äiti" fiilis nostelee päätänsä välillä kun en ole saanut vieroitettua tutista, enkä pullostakaan vielä.. Kukaan lapsista ei ole syönyt niitä näin kauan meillä..
Ollaan koitettu puhua asiasta, mutta tyttö toteaa napakasti: "Mutta kun minä tarvitsen vielä niitä! " Ja kun kysytään mihin, niin vastaa vielä napakammin:"No SUUHUNI tietenkin!" varmaan tekisi mieli vielä lisätä perään..senkin dorka! :D
Oltiin kesän lopulla kuuntelemassa vähän Jukka Poikaa Luukissa. Lopuksi vedettiinkin tutittomuudesta hepulit. Ja sain taas kuulla olevani tyhmä äiti.
Anna mun tutti!
Oot tyhmä!
Kääntyi vielä huutamaan:En tykkää susta!!
Anna nyt se tutti!
Ja lopulta sitten kävi niin että oli annettava...
Käytiin me kauneushoitolassa kokeilemassa korvakorujen laittoakin yksi lauantai ;)
Neiti kyllä reippaasti valitsi itselleen kauniit punaiset kimaltavat kukkaset. Sai kehuja, kun on niin reipas tyttö ja sanavalmis ;) Sitten kun piti siirtyä takahuoneeseen niitä laittamaan, niin neitipä ilmoitti yhtä reippaasti että ei muuten laiteta! Sai kehuja siitä kuinka tomera hän on ;)
Eipä muuten sitten laitettukaan kuin isosiskolle. Joka reippaasti hyppäsi äidin syliin tuoliin ja nyt kimaltaa korvissa kauniit korvakorut. :)
Voih, ihana neiti!
VastaaPoistaTempperamentti on... hyvä asia :-)
Meillä neiti joulukuussa 5v, ei laittanut siskonsa tavoin uusia "toppihousuja" kesällä päälleen, ei niin millään. Lähdettiin kaupungille shoppailemaan ja yritin maanitella, isäkin yritti, tuloksetta. Luvattiin viimeseks jopa uusi lelu, muttei auttanut, hän ei niistä housuista tykkää, eikä valkoisesta, joka oli niiden väri.
Meni muutama viikko, kun tyttö huusi yläkerrasta "äiti, mä myyn mun toppihousut" kirpparilla. Piste. Niin menee nyt sitten uudet, käyttöönottopestyt housut myyntiin. Tyttö voitti.
Tutin tämä neiti vei toisella kerralla orava vauvoille, pienen itkun kanssa, mutta hän rakastaa pehmoeläimiä yli kaiken ja oravavauvat tarvitsivat juuri tutteja... Päättäväinen on kaikessa, isän sukuun tullut :-/
Temperamentti on tosiaan hyvä asia...pärjää elämässä ainakin..ei jää jalkoihin? :D
VastaaPoistaMeillä saan kai minä katsoa peilistä jos mietitään kehen ihmeeseen noi meitin tytöt on tulleet..?
Ai että omalla äidilläni on ollut aikoinaan kestämistä. Minä huolsin 6v asti kaikki lemmikit ja vaihdoin vedetkin akvaarioon 8 vuotiaana. Ai kamala jos meillä olisi joskus akvaario ja nää rupeis siinä iässä sitä huoltamaan! :D