Viikko on hurahtanut jotenkin tosi nopeasti. Viime viikonloppu meni töissä. Maanantaina meillä oli pikkuinen pojan pötkylä 3kk hoidossa muutaman tunnin.  Meni oikein hyvin ja poitsu oli tosi tyytyväinen koko sen ajan, kun oli meillä. Kuopus ei osoittanut minkäälaista mustasukkaisuutta, tosin isikin oli saatavilla samaan aikaan, niin ehkä siinä syy? Kävi paijaamassa pikkuista ohimennen nätisti. Meidän kolmevuotias sensijaan yllätti, eikä vauva olisi saanut katsoa mitään leluja saatikka olla edes hetkeä  HÄNEN sitterissään  ;) oli todella tarkka tavaroistaan ja teki sen hyvin selväksi.

Tiistai ja keskiviikko ilta meni myös töissä. Päivät koitin tehdä kaikkia kotihommia. Mun omat niskat jumahti ihan totaalisesti. Ja lopultahan kävi niin että osa lapsistakin valitti pääkipuä. Ja nyt on nelonen kovassa kuumeessa ja kuopuksella nenä valuu solkenaan. Taisin itse selvitä vain niskajumilla..?
Mutta eipä näitä tauteja voi estääkään tulemasta. Oltiinhan me jopa 3,5kk:tta terveinäkin.

Pikkuhiljaa alan haalimaan jo talvivaatteitakin.  Tälläkertaa aion olla etuajassa valmis, kun ensimmäiset pakkaset ilmaantuu niin meillä on aivan varmasti kaikilla sopivat varusteet!  Jätän aina kaiken viime tippaan, myös jouluna..
Tänä vuonna aion muuttua tässä asiassa (joululahjojakin on jo hankittu ;)  )
Tilasin  tytölle untuvatakin reimashopista. Joko minä olen entisestäkin kutistunut tai sitten koot lastenvaatteissa aina vaan suurenee...? Sillä se takki oli kooltaan 146cm ja se mahtui minulle!  :D Tosin ostin viime kesänä myös Puman lenkkarit lastenosastolta itselleni kokoa 35...vaikkakin mun koko on 36 tai joskus 37. Sitä sanotaan että ihminen kutistuu vanhetessa, mutta alkaako se jo tässä iässä..?!  :D

 

 

Kuopukselle löysin tällaiset kengät ja kokoa 21. Hänellä on tosi pikkuinen jalka pojaksi  :)

Esikoinenkin sai mopokortin eilen. Ja minä saan taas hermoilla aikani ennenkuin totun ajatukseen että se tuolla liikenteessä ajelee.. Toivottavasti sitten ajelee järjen kanssa ja katsoo tarkkaan, eikä hosu ja hötkyile.

Jotenkin tänä iltana on sellainen olo kuin olis tehnyt tuplavuoron töissä..
meidän viisvee on tosi rasittava kipeänä (tällai ihan rehellisesti sanottuna). Kun normaalistikin mankuu miltei joka asiasta niin nyt on mankumassa 200%:sti. Siis aivan joka asiasta. Ja ne pienetkin mankumiset usein paisuvat ihan järjettömiin mittakaavoihin. Ja kun yhdestä aiheesta päästään, niin toinen on jo tilalla.
 Kun kuume nousee on hiljaa sohvalla ja kun kuume laskee lääkkeen avulla niin johan siinä on taas virtaa kuin pienessä kylässä! Kukaan ei leiki, ei oo kaveria. Härnää ja kiusaa pikkusiskoa. Tänään mulla oli tunne että mä olisin voinut lähteä pakoon tätä perhettä!   Nyt siis naurattaa jo, mutta päivällä kiristeli pinnaa ihan kauheasti.

Mutta... ihan parhautta oli se, kun illalla odotin (kyllä mä odottamalla odotin, ihan kellosta katsoen) sitä hetkeä että lapset menisi nukkumaan. Katsoin ikkunasta ulos ja näin mun ystävän kävelevän meille päin jotain käsissään.
Hän toi meille laatikollisen täytettyjä leipiä, niin montaa sorttia että oli jo vaikeutta valita minkä söisin. Ja kun talo hiljeni, ihan hiljaiseksi, niin lämmitin itselleni kaakaon.  Valitsin sen valmiiksi tehdyn leivän ja söin siinä kaikessa hiljaisuudessa, eikä kukaan keskeyttänyt :) Se oli niin paras hetki tästä päivästä. Kiitos ystäväni, pelastit mun päiväni!  ♥ Eikä siihen tarvittu kuin yksi valmiiksi tehty leipä :))

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!