sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Rakas Joulupukki...

Viimeksi kai kirjoitin sinulle lähemmäs 30vuotta sitten..?

Nyt voisin kirjoittaa kilometrinpituisen listan ihan vaan suht akuuteista asioista
Ja se alkaisi vähintäänkin näillä:

-neljä metallista lasten sänkyä Ikeasta, tosin en tiedä miten me niitä käryäviä sälepohjia kestettäisiin mutta jos kokeiltaisiin edes. saunotettais ja tuuletettais vaikka ahkeraan..?Tiedän että perhepedissä on lasten kanssa hyvä nukkua, mutta ihmiset lattiapaikoilta pitäisi saada sänkyihin ja haluaisin myös joskus nukkua mieheni kanssa vielä yhteisessä sängyssä..?
- pikkupojalle omat finlaysonin petivermeet, me:minä ja pikkupojat nukutaan edelleen samassa sängyssä yhdellä peitolla ja kahdella tyynyllä...
-muutamat pussilakana +aluslakanasetit, ettei samoja tarvis aina pyörittää koneessa ja samantien kuivata. että mä voisin joskus vaan vaihtaa lakanat sänkyyn miettimättä taas pesemistä äkkiä että yöksi on lakanat..
-Isompi ruokapöytä  ja enemmän tuoleja, kun neljällä tuolilla ei päästä edes yhteiseen joulupöytään.
-Uusi astiasto kun 3 syvää lautasta ja 4 murokulhoa ei riitä ihan joulupöytään meille yhdeksälle.
-Jotain millä tehdä sitä jouluruokaa, on vain yksi kasari, kattila ja uunivuoka.
-valaisimia yläkertaan, siellä on vain vessan valo ja yksi yölamppu.
ja paljon muuta..

JOULU...siinä vasta ahdistava ajatus. Pienet kirjoittaa joulupukille kirjeitä toivoen kaikenlaista ja tili huutaa tyhjyyttään. Menisin into pinkeenä jo ihan sosiaalisista syistä töihin jos olisi joku kemikaaliton ja homeeton työpaikka minun koulutuksella. Hoitotyötä ei ihan tehdä kotisohvalta.
Kaupanalan työt ei käy samoista syistä. Hoitolapsia en voi ottaa samoista syistä tai jos en olekaan joku päivä hoitokuntoinen? tyhjästä on paha nyhjästä, kun työkuntokin meni talon myötä.

Ahdistusta lisää se miten loihtia kodista jouluinen lapsille jotka jo viime vuonna joutuivat jouluttomuuden kokemaan. Tai yritinhän mä, oltiin saatu nukkua muutama kokoinen yö ennen viime vuoden jouluaattoa kun hetken happosalpaaja meidän kuopusta auttoi. Mies laittoi jouluruuat. Yhtään ei taidettu edes pipareita leipoa..? En paljoa muista niistä ajoista. Olin hirvittäv än ylpeä itsestäni kun puristin pari päivää..

Tälläistä meillä oli jouluna -14. 




Joulusta -13 ei ole paljon kotikuvia...



Ja jouluna -12..



Tykkäsin kovasti laittaa edes jonkinlaista silloin kun olin vielä ihan kunnossa.

Nyt tilasin jotain jouluvaloja. Olishan niitä mörskä pullollaan...7 kynttelikköä, ikkunavaloja, pyramidia, karhua, valo oksaa, ulos sisään, maljakkoon ja lyhtyyn...huoh...kaikki kaatopaikka kamaa..

Voisko joulun kelata ohi..?  Ihan pikkuisen sellainen olo pukkaa päälle että voisi tilata menolipun huitsin nevadaan.

Tekokuusta en edes kuvittele kestäväni eikä ole varaa edes. Aitoa en ole kestänyt vuosiin.

Jostain kumman syystä joulumieli on entistä enemmän hukassa.

1 kommentti:

  1. Kuten laulu kertoo on joulu jokaisen sydämessä <3 Mie luotan tähän sillä meidänkin joulu on todella niukka. Koetetaan tehdä lasten kanssa yhdessäolon juhla ja nautitaan vain toisten seurasta ja hyvästä ruuasta. Muut asiat on sivuseikka.

    Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
    Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
    Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
    Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.
    Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
    Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
    Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -
    Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

    VastaaPoista