Jos mä oon oikee....?

Oon vuokralla mun kehossa Asunnon maksan ruokapalkalla Maali rapisee seinät lohkeilee Kuka korjaa ? Kun kadulla kysytään multa mikä vuosi mä en oo varma Kysykää niiltä jotka tietävät mistä tulevat

Sanni

Kun lopullisesti rysähti homeläävässämme ja sairastuin erittäin vaikeaan mcs.ään. Olin tosi hukassa itseni kanssa. Siis kaikki varoitusmerkit olivat olleet ilmoilla jo siitä asti kun jäin äitiyslomalle, mutta kun en vaan ymmärtänyt, en kertakaikkisesti. Kärsin jo pari vuotta sitten teinien hajusteista. En kaikista, mutta joistain. Hajusteettomiahan pesuaineita meillä käytettiin siitä asti kun työpaikka rysäyksen jälkeen sairastuin, mutta oltiinhan me onnistuneesti jo oltu puoli vuotta asusteltu omissa uusissa muhivissa homeissamme. Nyt keväällä katupölyt, pakokaasukatkut oli vaikeita. Ei niinku yhtään kuitenkaan kilikellot soineet päässäni että on tapahtumassa jotain vakavaa..?

Lopun lähestyessä talossamme meno oli jo niin hullua ettei tosikaan. Mietin silloin että tämä ei ole todellista enää. Ei tällaisia ihmisiä ole olemassa. Mun koko keho on seonnut lopullisesti?  Ruokien kanssa oli niin vaikeaa että lopulta sopi vain riisi, oivariini rasvana ja jugurtti luomuna ilman lisäaineita. Sitruunahappo tuntuu olevan yksi pääperkeleistä. Ja sitähän löytyy vaikka mistä. Yli vuosi sitten jätin jo kotimaiset viljat. Ihan pikkupojan takia, kun imetin mutta huomasin vaikuttavan omaan oloonkin positiivisesti. Lopultahan multa meni myös kaikki vitamiinit siellä talossa, kun vatsa ei vaan kestänyt yhtään mitään. Suolisto vuosi verta kaikesta epäsopivasta ja jopa jos sain kovemman kemikaalitujauksen. Olin todella sairas, niin sairas etten ymmärtänyt edes itse omaa tilaani, omaa sekopäistä kehoani.

Tätä on niin vaikeaa selittää tavalliselle ihmiselle. Saada ymmärtämään että reaktio voi tulla ihan mistä vaan. Toisista ihmisistä jopa kaupassa. Ulkona ohimenevästä pesuainetyypistä. Uusista tuotteista. Jaksan kyllä vieläkin nauraa kun muovipussitkin pelotti, vaikkei silloin naurattanut tippaakaan. Ja tosiaan pikkupoikien pikkuautot veti olon veteläksi ja melkein jalattomaksi. Mietin silloin vain että jumalauta tää on oikeesti hullun elämää koko touhu?! mietin myös tarkkaan kenelle kerron koko totuuden koko hommasta? Hullunleimanhan tästä saa ensimmäinen. Ei kukaan voi pyötyä muovipussista? 

Kuvitelkaa ihan normaalia arkea, mutta kuvitelkaa kun mukana 8 muutakin ihmistä perheessä. 

Kemikaalit ja hajusteet vaanii lähes kaikkialla, joka nurkan takana.

Nythän viimeisen kuukauden aikana alamäki sietokyvyssä lähti taas liikkeelle. yhtäkkiä ne jo siedetyt asiat eivät sitten käyneetkään. Sentään sen verran olin kuntoutunut että enää en ollut pää pyörryksissä, jalattomana kohdatessani jotain epäsopivaa esimerkiksi lasten talvihaalareita. Jos olisin ollut kaukaa viisas, mcs elämää nähnyt niin ehkä olisin ostanut lapsilleni kaikista rupusimmat haalarit kaupasta ja käyttänyt niiden päällä kuriksia märemmillä keleillä?  sillä mitä enemmän haalarissa oli näitä vesipilareita ym herkkuja, sen iloisemmin nielussa porisi meikäläisellä.

Pyykinpesuaineiden kanssa oli taas yhtä helvettiä. Lopulta pesin vesipesuilla taas. 

Olen siis käynyt liudan läpi hajuttomia pesuaineita. Joku ainesosa siellä kuitenkin on ettei mun kehoni sitä vaan hyväksy. Ja pyykkiähän meillä riittää. Ei olis varaa sairastua mcs:n tän kokoisessa perheessä. Ole Hyvän pyykipesuaine oli ehkä sopivin, mutta tarvitsin monia ainettomia pesuja päälle. Eri variaatioilla niitä pyykkejä pestiin. Lingottiin ja huuhdeltiin. Eri lämpötiloissa, eri pituisilla ohjelmilla. Saunotettiin ja rummutettiin, ihan hulluuteen asti.

Kunnes sitten sain kullanarvoisen vinkin. Sehän oli lähempänä kuin koskaan osasin aavistaakaan.

Nimittäin Lidlin Formil sensitive color care!

Olen pessyt tällä nyt monta koneellista pyykkiä. Enkä tarvitse sitä "tuhatta" jälkihuuhtelua päälle. No...traumatisoituneena muista pesuaineista olen kyllä pyörittänyt toisen pesuaineettoman pesun päälle ihan vaan varmuuden vuoksi.

Eli puolen vuoden metsästyksen jälkeen voin varmaankin julistaa löytäneeni täysin sopivan pesuaineen meidän perheelle?

Lisäksi ostimme nyt muitakin Lidlin pesuaineita. Toistaiseksi vain tiskiainetta niistä on kokeiltu ja vaikuttaa hyvältä.

Oireiluni oli siis niin ärsyttävää jo että perhettäkin oli vaikeaa kestää. Kaikki meni hyvin niin kauan kun olin pikkupoikien kanssa kolmisin päivällä kotona. Yksi toisensa jälkeen kun kotiutui niin johan nielullani havaitsin. Kävin tosi herkillä kaikkiin altisteisiin taas mitä tänne kantoivat.

Aloitin myös nenähuuhtelut Physiomerilla. Kappas kun vaan enää ennen käytety nenäsuihkeeni ei mulle käy. Kurkku menee ihan tukkoon entisestä pelastajastani Heinix nenäsuihkeesta. Olen siis herkistynyt sillekin ilmeisesti kesällä käytettyäni sitä homeläävässäni?

Tämä Physiomer vaikuttaa kyllä lupaavalta. Huuhtelee joka onteloa myöten, sitä perimmäistä nurkkaakin? Alkuun kirveli syvällä mutta ilmeisesti on hoitanut limakalvoja hyvin, sillä on auttanut ehkä nielun oireiluunkin. Enää ei tarvi hengittämättä käsitellä lasten ulkovarusteita ym.

Ja syyhän tälle alamäelle on löytynyt. Yksi keittiön kaappi oli itseensä ottanut jossain vaiheessa. Näytti hyvin harmittomalta pikku turvotukselta, mutta purettaessa totuus oli toinen. Roskiksen alla ei ollutkaan muovilevy pelkästään vaan alta kuitenkin paljastui lastulevy joka oli homeessa ja kastunut. Vaihton meni koko helkatin kaappi. No seuraavaksi aloin haistamaan hajueroja ja syyttävä sormeni osoitti alapohjaa. Ja oikeassahan minä olin sen suhteen. meillä kävi koira vielä toteamassa epäilemäni paikat. Pieniä toimenpiteitä on tehty. Tuuletusta lisätty. Homma näyttäisi toimivan taas? että ehkä tässä hengissä pysyy?
Lapset ei näyttäneet sen kummemmin oireilevan. Lähinnä minä ja esikoinen oireilimme. Esikoisella oli astmaattista oireilua sekä alkava mcs. Tiedä sitten miten kauan on jo kemikaaleista kärsinyt mutta muutama viikko sitten ei kestänyt enää pakokaasuja, eikä lasinpesunesteitä. Hengitysteissä polttivat. Koulussa olivat siirtäneet uusia pakattuja villaeristepötkylöitä ja hommat oli pitänyt jättää siihen.

Hän käy siis viimeistä vuotta opiskellen ammattia melkeinpä täysillä arvosanoilla ammattiin jota tuskin voi koskaan harjoittaa homesairauden sekä alkavan mcs:n takia.

Oireilee tosi vahvasti homeisissa paikoissa, että kyllä vain tämä rakennuttamamme talo on sairastuttanut meistä jokaisen.

Nyt siis taas kerran odotan että kehoni toipuisi. Voisin käydä kaupassa? En ole voinut käydä edes sielläkään yli kuukauteen. En ole voinut tavata ketään ystävääni, enkä hakea lasta edes eskarista.Koska ne kemikaalit ja muiden ihmisten hajusteet.

Nyt on sentään niin hyvä tilanne, että siedän vitamiineja hyvin. Olen saanut käyttöön myös 

Vidan multi duon, jossa mahtavat määrät B-vitamiineja. Mcs sairaat kärsivät usein B12 vitamiinin puutteesta kuten homesairaatkin. Lisäksi yhdessä nappulassa on paljon muutakin tarpeellista hyvissä määrissä. Lisäksi sitten d-vitamiinit, maitohappobakteerit ja magnesiumit ja C-vitamiinit.

Ehkäpä tämä tästä taas pikkuhiljaa?  

Odotamme talvea kovasti, jotta maa jäätyisi ja haisut ulkona hälvenisivät.

Meidän tiellä ei talot haise miltään, mutta voi luoja miten tietyillä teillä ne tasakatot dunkkaa, niin että kurkussani tunnen sen homelempan.

Joku niissä asuu onnellisena vai asuuko sittenkaan?