Vuoden viimeinen

Kerran oli unelma tontista.

Teimme ostopäätöksen kun huomasimme sen olevan myynnissä, sen enempää harkitsematta päätös oli selvä. Oli myös valmiiksi suunniteltu unelmien talokin kannustalojen Aurora.

Kuitenkin loppujen lopuksi päädyimme Design talojen Ruissalo 204 avaimet käteen ratkaisuna.

Taloa muutettiin meidän tarpeiden mukaan. Kaikki kuulosti niin valtavan hyvältä ja helpolta koska kuudes lapsemme syntyi muutama päivä vain kun talo oli pystytetty sinne unelmien tontillemme.

Näin lähes 4 vuotta myöhemmin on kai turha enää jossitella, mutta minkäs tekee kun tottakai sitä jossittelee. Olisiko siis kaikelta voinut välttyä JOS meitä olisi kuunneltu?

En ihan täysin usko, koska epäkurantit laudat lienee lyöty seinien sisään piiloon ihan tietoisesti. Joista useita kiittettäviä reilusti raja-arvot ylittäviä löydöksiä. Sekä kaikenlaista muutakin on löytynyt talostamme, sen enempää vielä niitä tänne erittelemättä.

Huoli oli kova. Pettymys valtava jo ensimmäisenä vuotena kun voimakasta hajua esiintyi talossamme, joka sitten ajan kanssa hävisi. Myöhemmin toki alapohjasta haistoin tietyissä kohdissa taloa ummehtunutta hajua. Loputon tuuletuksen tunne, ilma ei riitä. Pyöritimme ilmanvaihtoa täysillä, luulimme että lapsemme sairastelivat siitä. Vaihdoimme suodattimet kerran kuussa, siitepölykaudella jopa 2 viikon välein. Pesin lattiakaivoja niin usein että niistä olisi jo nähnyt peilikuvansa. kaikki aivan turhaan. Huoli oli mukanamme alusta asti, tunsin että talossa elää joku muukin kuin me. Hetkellisesti luulimme että me olemme vain sellaisia kuin olimme olleet talossamme.

Huolesta löytyy:  täältä  mm. näin "Pyykkiä pestessä kodinhoitohuoneen lattiakaivosta pöllähti suomeksi pa*kan lemu kun kone tyhjensi itseään. Ihmettelin sitä alkuun ja epäilin rakasta koiraamme hajun tuottajaksi. Totesin kyllä jonkun ajan kuluttua että koiralla ei voi olla ilmavaivaa aina kun kone pääsee veden poistoon asti. Haju hävisi jonkin ajan kuluttua, olisiko n. kuukauden parin asumisen jälkeen. Alakerran wc tuottaa sen sijaan tuskaa jo. Sisäänmuutettuamme sieltä pöllähti kummallinen haju aina silloin tällöin. Alkuun ei ollut kovin voimakas, mutta silti ilmoitimme asiasta heti Dtaloille. Asiaan suhtaudittiin heti niin että puhdistakaa hajulukot. Puhdistimme puhtaat hajulukot, mutta silti haju yllätti. Puhdistin myös itse omin pikku kätösineni hajulukot, jotta olin varma itsekin että ne oli puhtaat. Haju senkun voimistuu. Aloin sitten ihan tehdä huomioita milloin haju yllättää? Joka ikinen kerta kun tiettyyn lattiakaivoon menee vettä ja samaan tyhjentää myös pesukone. Itse wc:n käytöstä tai vedenlaskemisesta ei tule hajua. Eikä wc:ssä ole lattiakaivoa josta haju tulisi. Hajua voi kuvailla: ummehtuneet pyykit pesukoneessa, märkä maa/hiekka/sora tai märkä vaneri kuten mies hajua hajusteli omassa nenässään. Luottavaisin mielin olen odottanut hajun häviämistä, mutta sitä ei näytä tapahtuvan. Kakkalaitoksenkin eli wehoputsin pussi on vaihdettu kun sitäkin jo kävin syyttämään, mutta apua hajun häätöön ei silti saatu. Yhteydessä ollaan oltu taas D-taloihin, mutta tuntui että mielenkiinto ei kovin herännyt selvittämään hajua. Ja soitimme myös taas vastaavalle mestarillemmekin ja hän kyllä kiinnostui hajusta, kun huomautimme ettei meillä ole wc:ssä lattiakaivoa ja sanoi hoitavansa Dtaloilta myös työnjohtajan? tänne kanssaan katsomaan mikä täällä haisee? Mielenkiinnolla odotamme. Olen koittanut olla stressaamatta asiasta näinkin pitkälle, mutta viime viikolla haju alkoi olla jo niin voimakasta, että enää en voinut olla rauhallisin mielin. Villeimmissä peloissani pelkään että kyse on jostain vakavammasta asiasta. En edes viitsi kirjoittaa tänne pahinta kauhukuviltemaani. Todellakin toivon, että jonain päivänä voin kirjoittaa tänne kuinka jostain pikkujutusta saatiin aikaiseksi järkyttävät hajut vessaan ja kuinka helposti se olikin korjattavissa. Itseasiassa tänään ei ole pöllähtänyt mitään hajua, tämä lienet jo ennätys hajuttomuuden suhteen?"

tai täältä..

ja edelleen taas  täältä ja paljon muualtakin vuodelta 2012. Monessa kohtaa totean kuinka me odotamme firman kiinnostusta ja yhteyden ottoa asioiden tiimoilta.

 Varmasti mainintoja myöhemmiltäkin vuosilta sisäilman laadusta löytyy. Reklamoimme firmalle siitä viimeisen kerran keväällä. Jolloin meille kehdattiin sanoa että tonttimme on meidät sairastuttanut.

Nämä Avaimet käteen talot ovat varsin suosittuja kun uutta kotia mietitään. 

Oletus on oltava että sillä rahalla saa oikeaa laatua.

Meidän talo ei sitä koskaan ollut, ei missään määrin. Näimme ja koimme sen jo ensimetreillä kun sisään muutettiin.

Ihmisen mieli on vaan siitä kummallinen että se haluaa uskoa viimeiseen asti että kaikki on kodissa kunnossa. Luettuani tästä blogista tekstejäni huomasin kuinka epätoivoisesti itsekin halusin uskoa ja luottaa taloomme että kaikki on muka kunnossa ja talomme on laadukas, hintansa veroinen. Kodiksi lapsillemme täydellinen. Silti sieltä täältä nousee kirjoituksissani  pilkahdus pettymystä, pelkoa ja epäuskoa.

Epäluottamusta koko firmaa kohtaan.

Olisin halunnut myydä talomme jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Meillä kävi myös kiinteistövälittäjä arvioimassa silloin.

Viime syksynä väsyneenä mietin että kerään lapset ja lähden. Mies ei suostunut koskaan talon myyntiin. Ehkä olisimme jopa käräjillä olleet lopulta tuosta terveyspommista..?

Keväällä mittani oli täysi ja ilmoitin miehelleni että lähden jos taloa ei tutkita.

Mieheni ei halunnut millään uskoa että talossa olisi mitään vikaa, nyt sairastuneena

 tilanne on täysin toinen.

Olihan kyse kodistamme, jossa oli satoja tuhansia kiinni. Koko elämä oli rakennettu sen seinien sisään.

Mitä jäi käteen?  Eipä juuri mitään materiaalissa tai omaisuudessa.

Yksi jäi ja se kaikista tärkein, ainakin toistaiseksi kokonainen perhe.

Pahin pelkoni on näin vuoden viimeisenä päivänä edelleen se että mitä jos emme pärjää tässä nykyisessä?
Perhe on laitettava kahteen osoitteseen tai jopa vaihdettava paikkakuntaa jos kokonaisena meinataan pysyä. Täällä, missä meidän elämä on ei ole tarjolla tarpeeksi isoja vuokra asuntoja tämän kokoiselle perheelle. Sellaisen myrkyn lykkäsivät talostaan meidän perheelle etteivät varmasti kykene ymmärtämään ikinä sen laajuutta.

Mutta parempaa uutta vuotta toivoen 2016!  ja etenkin terveyttä meidän perheelle toivon.

Menetimme paljon mutta tilalle sain monta ihanaa ja korvaamatonta ystävää, joiden arvoa ei voi mitata rahassa.

Kiitos ystäväni, uudet ja vanhat jotka olette rinnallani kulkeneet tänä vuonna. Arvostan!