sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Meillä menee paremmin kuin teillä!

Ei jessus sentään... kaikkea sitä kuuleekin!
Ei kuulemma tarvi vaimon kanssa tapella enää, kun asiat on paremmin kuin meillä!  Voi apua!


Kukapa tähän helvettiin haluaisi vapaaehtoisesti? Ei kukaan.


Siltikään meillä ei ole tapeltu. Ei meidän ole ennenkään tarvinnut.
Tietysti asioista tulee joskus normaalia enemmän vääntöä, kaikilla tulee. Vikaahan olisi jos koskaan ei oltaisi erimieltä.
Homekoiran käynnin jälkeen sovittiin, että tapahtuipa mitä tahansa niin tästä selvitään!  Keinolla millä hyvänsä.


Mikä määrittää sitten sen hyvin menemisen?  Mun mielestä meillä menee ihan hyvin tällä hetkellä, huonomminkin voisi mennä?
Rautaisia hermoja tämä homma vaatii, välillä hermot leviää. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, haistattaa pitkätv***t ja rääkyä ja räyhätä.. Miten kauan tätä kestää?  Kukaan ei tiedä valmiiksi.


Mutta tähän mennessä meillä tuntuu olevan sopiva koti (uskon kun ollaan asuttu pidempään).


Ja kaikkea sen verran että elämä kuitenkin onnistuu jotenkuten. Ostoslista on kuitenkin pitkä kuin nälkävuosi... Ja menee varmaan vuosia ennen kuin päästään siihen normaaliin tilaan kaiken suhteen mitä normaalissa elämässä tämän kokoisella perheellä on materiaalissa määritettynä. Lapset joutuvat odottamaan tietenkin aina vuoroaan kuka saa mitäkin ja enää ei osteta sitä mitä kukakin haluaa. Ehkä lähivuosina varusteet eivät ole niin laadukkaita kuin ennen, mihin kaikki ovat tottuneet. Kiitos talon, mikä sairastutti meidät




Mutta hengissä selvittiin ja yhdessä ollaan kokonaisena perheenä. Se lienet se pääasia koko touhussa. Voinnit kohenee ja unelmoin että jonain päivänä ollaan suht normaaleita?että talon aiheuttamat vammat mcs ja allergiat/astmat helpottaa tai jopa paranee edes osittain? Lapsilla ainakin alkaa olla helpompaa ruokien kanssa ja ruokahalut on valtavat. Kävipä meillä yksi räkätautikin kylässä. Viime vuonna samaan aikaan sairastelusta ei meinannut kerta kaikkiaan tulla loppua. Kun nenät alkoivat täällä vuotamaan ensimmäinen ajatus oli että mitä nyt tapahtuu? Ollaanko kuurilla kohta?  Sitä kesti tasan viikon ja sitten se oli ohi. Siis kertakaikkisesti ohi! Se oli tavallinen normaali pikku räkis. Mitä ihmettä, tällaistäkö se on kun lapset sairastaa?


Itseasiassa uskon että meillä menee paremmin kuin koskaan mörskässä.







2 kommenttia:

  1. NO joo nää on näitä.. ikävä sattumus teillä! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kävin täällä blogissa pari päivää sitten pitkästä aikaa, ja järkytyin tästä. Mitkään sanat eivät riitä, mutta koko sydämestäni toivotan parempaa jatkoa teidän perheelle! t. Huu

    VastaaPoista