Oli hankkinut omien sanojensa mukaan minulle kalusteita! :)
Sieltäpä sitten löytyi kolme vanhaa kalustetta tosiaan. Yksi ikivanha pöytä oli aivan ihana!
Oli saanut työkaverin ikivanhan mummon jäämistöstä ja arveli että voisin tykätä.
Ei muuta kuin maalikauppaan. Ensimmäinen on nyt hiottu ja maalattu. Siihen pitää varmaan rakentaa itse vielä laatikko? Tai sitten annan vaan olla. Musta tuntuu että se on vanha ku taivas tai sitten vaan kuvittelen :D
Se puu oli ainakin sellaista tietynlaista tummanruskeaa mitä on ollut joskus ennenaikaan huonekaluissa vaikkapa mun mummolassa. En tiedä mistään vanhoista mitään. Hankin mikä näyttää hyvälle ja sievälle mun silmään. En haali jotain tiettyä vaan laitan just sitä mikä mua miellyttää :)
Maalatessa mietin että sen on täytynyt olla jostain tietystä paikasta tullut tälle mummolle, kun oli jo aika räjähtäneen näköinen. Mummo on varmaan säilönyt sitä ennemminkin tunnearvosta...? Kiinnostaisi niin tietää sen tarina.
Tässä ennen..
Ja tässä jälkeen..
Pääsee meidän makkariin ja saan hankittua sen päälle yhden "sitten kun me muutetaan uuteen kotiin ostoksen" eli orkidean :) Olen niin odottanut että saan hankkia kukkia ja nyt sille olisi paikkakin.
Viikonloppu taas vaan vilahti. Oltiin kotosalla, poika kävi rinteessä ja skeittihallissa skeittailemassa. Me muut käytiin Saupartissa ja kasvihuoneilmiössä, krääsän paratiiseissa siis. :D Lapsetkin oli ihan ihmeissään päästyään Kasvihuoneilmiöstä ulos. Vanhin tyttökin tokas että olipahan kauppa! :D
Eilinen meni sisällä kun mittari huiteli yli -15 astetta. Tänään kävin itse sairaalassa vilauttamassa munuaisia ultralle ja ne todettiin terveiksi ja normaalirakenteisiksi :) Olo oli hiukan kurja tuossa pari kuukautta sitten ja lääkäri päätti tutkia perinpohjaisesti. Kaikki kokeet, kuvat ja ultrat on otettu ja olen terve kuin pukki!
Tais todella olla räväkämpi vitamiinien ja hivenaineiden puutos, kun niillä alkoi tilanne korjaantumaan.
Olo on nyt normaali ehkä vielä parempikin kuin olin odottanut. Virtaa riittää taas hyvin.
Eilen nappasin myös ihanan kuvan. Onnista taitaa tulla sittenkin ihan samanlainen kuin Osku oli. Se nauttii ihan älyttömästi sylissä olosta ja änkeää aina jonkun syliin. Eilen nelonen istui pikkuveljen sitterissä katsomassa lastenohjelmia ja Onni pyyhälsi paikalle samantien
.
Rakkautta on...
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti