Voihan pikkupotilas! :(

Olen tässä viime päivinä miettinyt paljon sellaista asiaa kuin voiko todella luottaa lääkärin arvioon tai hoitajien? Olen ennenkin kohdannut tämän saman asian oman lapseni kohdalla. Jotenkin sitä aina vaan uskoo ja luottaa mitä lääkäri sanoo.

Viime viikolla ystäväni soitti minulle torstai iltana ilta kymmenen jälkeen. Ihmettelin kellon aikaa kun harvoin puhelin siihen aikaan soi. Ystäväni oli ajamassa sairaalaan päin pienen neliviikkoisen poikansa kanssa. Kertoi sitten että heidänkin isoon perheeseen oli saatu kutsumaton vieras, Rs-virus :/
On lähes mahdotonta kuuden lapsen perheessä pitää vastasyntynyt erillään muista, että ylipäänsä ei saisi tartuntaa. Olivat olleet keskiviikon ja torstain välisen yön osastolla ja vauva oli saanut kahden tunnin välein avaavaa, imut sekä happea. Iltapäivällä lääkäri oli sitä mieltä että poika oli kotikuntoinen!  :O
Äitinsä oli ollut epäileväinen, mutta lääkäri ja hoitajat olivat vakuuttaneet pojan olevan kotikuntoinen.
Olivat olleet kotona reilut kuusi tuntia, jolloin poika oli vain nukkunut, syönyt vain kerran ja oksentanut kaikki maidot kaaressa. Lopulta hengitti  apulihaksia käyttäen, joten silloin äitinsä lähti takaisin osastolle. Osastolla antoivat taas avaavan ja imivät vauvan. Sanoivat pojan olevan taas kotikunnossa. Äitinsä soitti uudestaan minulle ja kertoi tilanteen. Jotenkin olin ensimmäisen puhelun jälkeen ollut jo sitä mieltä että heidät otetaan osastolle, eikä kotiinmenoa edes harkita! Olivat melkein jo matkalla kotiinpäin kunnes sain ystäväni uskomaan, että tälläkertaa ajaisi suoraan päivystykseen ja vaatisi vauvaa osastolle! Vauva oli kuitenkin vasta 4 viikkoa ja tulossa taudin ns. huippuun eli hänellä oli menossa 4-5 päivä taudissa jolloin limasuus lisääntyy todella paljon.
He ajoivatkin päivystykseen ja vauvan kanssa päädyttiin osastolle. Ihmeen kaupalla jopa sairaala myönsi heti seuraavana päivänä ettei poikaa olisi saanut kotiuttaa missään nimessä yhden yön jälkeen osastolta. Oli sattunut aikamoinen virhearviointi! Loppujen lopuksi poika on viettänyt torstaista asti yöt osastolla saaden lisä happea päivällä sekä yöllä, happisaturaatio on laskenut hereillä ollessa jopa 89. Vielä eilen maanantaina poika tarvitsi lisähappea, avaavaa kolmen tunnin välein sekä imut. On uskomatonta että tällaisia lääkäreitä on tai ehkä paremminkin arvioita tehdään, että tämän kuntoinen vauva laitetaan kotiin sairastamaan?!
Samainen lääkäri oli sitten kiertänyt eilen ja voivotellut, että: " mitäs teidän kanssa nyt sitten tehtäisiin, kun osastolle pitäisi saada tilaa..?" Äitinsä oli vastannut tiukasti, että " Hoidetaan poika kuntoon ja kunnolla viime kertaiseen kokemukseen perustuen! Lähdemme sitten vasta kun poika todella on kotikuntoinen!"

Tämä on taas tällainen asia minulle mikä on vaikeaa käsittää miten tällaista voi edes tapahtua? Meillä kun poika sairasti 6kk:n iässä Rs-viruksen, niin silloin kyllä vasta tajusin miksi siitä varoitellaan ja miksi sitä sanotaan hengenvaaralliseksi alle 6kk.n ikäisille vauvoille! Itse olin todella huolissani omasta lapsestani. Mehän käytettiin poikaa kolme kertaa avaavassa ja juuri silloin kun tauti oli huipussaan poika taisi saada muutaman tunnin aikana jopa 4 kertaa avaavaa ennenkuin tokeni. Osastolle ei jouduttu, mutta monta kertaa mietittiin pitääkö sairaalaan taas lähteä? Tauti on siitä hankala että tila voi mennä huonoksi hyvinkin nopeasti, eikä millään nenäfriidalla tee yhtikäs mitään, koska lima on todella sitkeää ja syvällä. Meidän poika oli sentään kuitenkin puolivuotias ja painoikin 9kiloa, kun taas ajattelen neliviikkoista kuinka pieni sellainen on ja kuinka pienet kaikki keuhkoputket ja keuhkot ovat, ihan uunituoreet vasta ja pienet.  Ihan tällaiselle tavisihmisellekin on selvää, että noin pienet Rs-vauvat tarvitsevat osastohoitoa ja varsinkin, kun taudin huippupäivät on meneillään.

Tulipa sitten mietittyä sitäkin, että koskaan ei ole esimerkiksi neuvolassa asiasta edes mainittu kenenkään näiden omien kuuden lapsen kohdalla. Miksi äitejä ei valisteta varsinkin näiden vastasyntyneiden ja alle puolivuotiaiden vauvojen kohdalla?
 Parittomina vuosina varsinkin, kun Rs-virus oikein jyllää. Yleensä se saapuu syys-talvella, mutta viime vuoden puolella taisi ensimmäiset pikkupotilaat putkahdella vasta marras-jouluun vaihteessa sairaaloihin. Nyt taidetaan olla taudin huippuvaiheessa? Ja osastot ovat täynnä hoitoa vaativia pikkupotilaita.
Itse olen välttänyt pienen vauvan kanssa nuhaisia perheitä ja avoimia päiväkoteja. Ihan pienen kanssa ei edes tarvitse niissä käydä silloin kun rs tai influenssa jyllää pahimmillaan. Kauppareissulle voi lähteä toinen vanhemmista. Ja käsipesua kannattaa harrastaa ahkeraan.  Aina kuitenkaan ei taudeilta voi välttyä, kuten meillä on taas kerran huomattu muutamaan otteeseen. Meillä tauteja tuodaan tuliaisena neljästä eri koulusta  :/

Toivottavasti pikkupotilas paranee pian oikeasti ja pääsee kotiin oman perheen kanssa!  <3 Onneksi äitinsä ei jäänyt kotiin, vaan ymmärsi viedä päivystyksen kautta uudestaan  osastolle. Olisi voinut käydä kotona huonosti yöllä. Aamulla kiitteli minua viestillä, että sain hänet uskomaan ettei kotiin kannata lähteä. Soihan hänellä itselläänkin hälytyskellot, mutta joskus tarvitaan kai toisenkin äidin näkökulmaa asiaan, ollakseen varma että lääkärin mielipide ei aina ole oikea. :)
Toivottavasti näitä vauvoja ei nyt kotiuteta liukuhihnatoimintana, koska on aikamoinen vastuu jätetty sitten vanhempien harteille arvioida onko vauva tosiaan kotikuntoinen?  Miten hengitys kulkee ja onko vauva hyvän värinen?

Koittakaa pysyä terveinä, peskää käsiä ja välttäkää flunssaisia! :)