Sen verran taitaa käydä normaalisti melkein viikossa. :D
Ilmeisesti meidän talon haju kiinnostaa..
No, haju on edelleen seuranamme. Olen ollut jotenkin niin stressaantunut viime aikoina kyseisestä asiasta etten oikein osaa enää rauhoittua. Tuntuu että suosituin puheenaihe meillä taitaa olla tuo haju joka pyörii tuolla wc:ssä edelleen ja viime yöstä lähtien vallan voimakkaana!
Keskiviikkona saimme aamusta D-taloilta pari ihmistä tänne ja kuin ihmeen kaupalla haju oli kadonnut. Pesin aamusta koneellisen pyykkiä ja laskimme siihen viemäriin vettä josta kuvittelimme hajun tulevan. Ei haisun haisua! Kodinhoitohuoneen lattiakaivoa ronkittiin, hajulukko oli hiukan huonosti paikoillaan. Katolla käytiin ja putkia puhdistettiin. Luulimme jo, että nyt se on hävinnyt?! Iltamyöhään se hiipi taas kuitenkin takaisin, ei voimakkaana, mutta hailuna. Samoin torstaina ilta myöhään vasta sen haistoi wc:ssä. Eilen taas sama juttu, myöhään illalla alkoi tuoksahtamaan. Yöllä hain pojalle maitoa ja kurkkasin vessaan,olisin voinut pyörtyä. Tänään se on ollut seuranamme siis koko päivän.
Ja kas, kun on lauantai, niin eipä viitsi soittaa kenellekään josko joku tulisi käymään nyt?! Kiukuttaa, raivostuttaa, enkä koko vessassa halua edes käydä. Se ei ole mikään tavallinen viemärin lemu, vaan tunkkainen ja pistävä katku. Ja saa minut jo niin ärsyyntymään, että heti aamusta olin ihan pahalla päällä. Vaikka olen ihan opettelemalla opetellut että asiat aina järjestyy tavalla tai toisella niin tämä alkaa olla jo liikaa. Olen niin ärsyyntynyt, vihainen ja pettynyt. Ei me tällaista hajua kyllä tilattu!
Purin kiukkuni sitten siivoamalla koko talon. Siinä rytäkässä hajosi imurinkin suutin.. Ihan kauniisti kyllä käsittelin sitä. Tuntui että ihan mihin vaan koskin niin rikki meni. Siirsin nimittäin pojan pinnasänkyä ja toisen puolen pinnat tippuivat irti. Se nyt oli jo ollut kertaalleen rikki ja liimattu. Hieno säädettävä laita ei ihan kestänyt, niinkuin tavis pinnis.. Alakertaan päästyäni huitasin vahingossa juomalasin tiskipöydältä ja se meni tietenkin säpäleiksi.
Lähdin sitten kauppaan ihan vartavasten hakemaan kukkia maljakkoon. Ne kun tuppaavat kummasti piristämään.
Aina kun joku suurempi vastoinkäyminen tulee, niin miksi pitää tulla muutama muukin sen matkassa..? Tai siltä tuntuu ainakin meidän perheen kohdalla. Tässä nyt ollaan sairastettu koko perhe käyty läpi influenssassa paitsi minä. Ja nuorimmaiselle tuli vielä kaiken päälle kolmas korvatulehdus 2kk:n sisään. Molemmat korvat tulehtuneet pahasti. Tämä korvatulehdusrumba alkoi heti kun lopetin imetyksen. Ja poika siis siirtyi korvikkeelle. Korvikkeen juonti oli jo alusta alkaen jotenkin hankalaa ja olisi oikeastaan juonut vain perunaporkkanavelliä tai riisivelliä, ilmeisesti maun takia..? Ja näyttää nyt sitten siltä, kun poika lopulta teki juomalakon korvikkeisiin ja velleihin, että historia toistaa itseään. Meillä taitaa olla neljäs maitoallerginen vauva.. Mahdollisuus maitoallergiaan pyöri jo mielessä kesällä, mutta pystyin sitä pitämään aisoissa välttämällä itse maitotuotteita. Sitten näytti että maito sopisi, mutta ilmeisesti ei sovi, kun enää ei kelpaa missään muodossa eikä mihinkään kellonaikaan, puolihorroksessakaan. Haettiin nyt ensiapua apteekista ja sitä samaa mitä nuo edellisetkin ovat juoneet. Sitä joi yöllä ja päivällä pikkuisen. Maku ei taida olla maan mainioin, mutta ehkä hän tottuu..? Niin nuo muutkin on tottuneet. En vain jaksaisi odottaa milloin se päivä tulee että poika innosta hihkuen huitasee koko pullon.
Saisi kyllä sairastelu loppua tässä talossa. Joulukuun lopulla meillä jylläsi rs-virus, sen jälkeen tammikuussa yksi korvatulehdus ja nyt sitten influenssa. Kissat ja koiratkin on olleet kipeinä ja joulukuun jälkeen ollaan käytetty eläinlääkärissä 4 kertaa. Nytkin taisi influenssa iskeä vanhimpaan kissaan? Harvinaisen sairasta sakkia kyllä ollut.
Tämä nyt oli tällainen postaus tälläkertaa. Positiivisuus on jossain kadoksissa, mutta koitan saada sen kiinni jostain...
No jotain positiivista..nämä ruusut on kauniin värisiä :)
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
Voi ei :-(
VastaaPoistaMä niin toivon perheesi ja talonne puolesta, että kaikki vielä järjestyy. Kyllä kaikki vielä järjestyy!
Me taidetaan olla hyvin paljon samanmoisia, positiivinen elämänasenne, suuri perhe, eläimiä, sisustelua ym. Ja siksi voin niin samaistua sun fiilikseen. Tiedän todella tunteen, kun kaikki menee pieleen ja tuntuu ettei itse voi enää mitään millekkään :-(
Mutta pitää aina muistaa, että harmaimmankin päivän jälkeen pilvien takana paistaa aina aurinko!
Tsemppiä ja jaksuja ongelman syyn selvittelyyn!
Tänään on jo huomattavasti parempi päivä :) Vietin laatuaikaa vanhan arkiruokapöydän + tuolien, hiomakoneen ja maalipurkin kanssa. Se vaihtoi väriä ;)
VastaaPoistaOlen vähän sellainen että pitkää pinnaa riittää,riittää ja hyvin pitkään, mutta sitten ykskaks se napsahtaa ja usein silloin kun sille asialle ei voi itse tehdä mitään. Vaikka kuinka haluaisi.
Se ärsyttää ja turhauttaa ja lopulta kiukuttaa. Ja tiedän että tämä järjestyy aivan varmasti! :) ...mutta kun se pinna napsahti jo... niin mun mielestä sen pitää järjestyä sitten siltä seisomalta.. ;)
Tiedätkö, sanoin just miehelle eilen että olen löytänyt yhden kivan blogin ja tuntuu hassulle kun sitä lukee, että joku täysin tuntematon on jotenkin niin samanoloinen kuin minä. :) Ja samanoloinen perhekin (meilläkin uusioperhe, yhteiset ja minun edellisen elämän lapset) :)
Mutta kiitos kun pistäydyit! :)
Huomenna taas soitellaan meidän talon ongelmasta ja selviää mitä sitten seuraavaksi?
Minä kanssa venyn, vanun ja joustan, kunnes pinna katkeaa, mutta onneksi kovin pahasti ei ole vielä katkennutkaan. Joskus sitä tulee miettineeksi, että mitä sitten jos oikein kunnolla romahtaa, kun on vastoinkäymisiä (isoja) elämässä ollut :-(
PoistaMinullakin on muuten erityinen tytär 12v, että sekin vielä samaa.
Hassua! Mäkin puhun usein "edellisen elämän lapsista" tai joku asia oli niin tai näin edellisessä elämässä ja tarkotan siis edellistä avioliittoa, siitä kun tuntuu olevan ikuisuus :-)
Toivotaan että tänään alkaa tapahtua etenemistä teidän talolla!
Mukavaa viikkoa teidän poppoolle!
Olenkin lukenut blogistasi kuinka teidän perhettä on vastoinkäymiset koetelleet :/ Sellaisia asioita joita kenenkään ei pitäisi elämässä kohdata. Olen kuitenkin ajatellut omista kokemuksistani, että ne kaikki pahatkin ja surulliset asiat kasvattavat meistä juuri sellaisia kuin mitä me olemme sitten tänä päivänä. Ja niidenkin tapahtumien kautta sitten oppii arvostamaan sitä mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
PoistaKatsoin myös että teillä on taiteilija tyttö, niin on meilläkin! :) Vanhin tytär käy myös meillä kuvataidekoulussa ja on koulussa siinä 10 tyttö. :)Voisinkin joskus postata tytön piirrustuksia.
Ja miehelläsi taitaa olla sama automaku kuin omalla miehelläni! :D Meillä tosin miehen auto vaihtui, kun minä ja lapset tulimme kuvioihin. Ei ollut oikein perheauto silloiselle perhekoolle. Tosin auto on vaihtunut jo pariin otteeseen senkin jälkeen, aina vaan suurempaan.
Ja meidän talon ongelmaan sen verran päivitystä, että haju ei tullut eilen eikä vielä tänäänkään! On ihan uskomatonta jo! Mitä ihmettä me tehdään täällä että se tulee tai mitä ihmettä me tehdään ettei se tule?!
Mukavaa viikkoa myös teille!
Juu ja kaikkea en edes blogiini ole kirjoittanut, kyllä näitä vastoinkäymisiä
Poistaon tosiaan ollut :(
Toikin oli kun mun kirjoittamaa, kuinka kaikki kasvattaa meitä jne. Uskon että kaikella on tarkoitus ja syy selvinnee ennemmin tai myöhemmin. Esim. vaikea avioliitto vielä vaikeamman eron jälkeen on "opettanut" arvostamaan nykyistä miestäni älyttömästi<3
Sako kysyä millä tavalla taiteilija tyttäresi on erityislapsi?
Meillä Eerika tässä voitti ala-asteiden Design 2011 kellon suunnittelukilpailun ykköspalkinnon :-) Vähänkö ylpeä äiti, jos on haasteitakin, eipä silti.
Ehhehheh vai, että automies :-) Meillä varma kevään merkki on se, että mies surffailee netissä autosivuilla ja kyllä ne autot vaihtuukin tiuhaan tahtiin.. Meilläkin alkuun isompaan ja isompaan nyt ollaan siinä vaiheessa, että normi henkilöauto käy koska koululaiset kulkee niin harvoin matkassa mukana.
Omituista ton hajun kanssa!!!!!
Meillä on siis vanhin tyttö 12v ja piirtää tällä hetkellä mangaa ihan vapaalla kädellä ja tekee koneellaan animaatioita. Hän käy siis toista vuotta kuvataidekoulua. :)
PoistaErityislapsi tyttö on 10v, eikä juurikaan piirrä yhtään mitään. Hänen vahvuus on taas musiikki. Ja hänellä on kehitysvamma dg ja tuntemattomasta syystä eli syytä sille ei ole vieläkään löydetty vaikka laajasti tutkittiin.
Nyt on saatu D-taloilta jonkun Lvi:n puolen jannun numero johon voi soittaa jos haju tulee taas. Ja sitten voi soittaa myös meidän omalle vastaavalle mestarille. Odotellaan nyt kun ilmestyisi. Kohta ei ole kahteen kokonaiseen päivään haiskahtanut. Ellei sitten taas myöhään illalla? Viime viikolla oli 2 päivää niin että ihan vähän haisi ja sitten kolmantena tuli tosi voimakkaana.
Onnittelut ykköspalkinnosta! :) Kyllä saakin olla äiti ylpeä. :)
Jaksamisia kovasti sinulle! Se on kyllä jännä, että jonain päivinä KAIKKI asiat menee päin prinkkalaa. Sillon kyllä yleensä tuntuu, että elämä on niin syvältä ja ettei mikään ikinä muutu hyväksi. Mutta, onneksi yleensä aina seuraava päivä on parempi:)
VastaaPoistaToivottavasti saatte talon hajuongelmaan ratkaisun!
Muistatko Leena kun toisaalle kirjoitin meidän marraskuusta kun kaikki meni kertaheitolla ihan päin prinkkalaa? Silloin kun mies joutui äkilliseen leikkaukseen, poika nukkui huonosti, ja oli muutto just sinä viikonloppuna ja vaikka mitä. Onneksi tämä nyt oli paljon iisimpi "päin prinkkalaa meno". Kyllä tämä tästä taas kerran, niin on aina ennenkin :)
PoistaKiva kun kävit! :) Mukavaa viikkoa myös teille!
Ehdin viimein lukemaan blogiasi läpi ja todeta, että meidän nuorimmaiset kanssa on syntynyt Lohjan sairaalassa ja tuo erityislapsesta kertovan osion luin myös.
VastaaPoistaTe taidatte sitten asustella jossain näissä meidän lähimetsissä ;-))))
Minun tyttärellä on aspergerin oireyhtymä ja alkava murrosikä on kyllä tuonut oman haasteensa, mutta elämä on.
Juu, ihan lähimetsissä asustellaan :D
VastaaPoistaJoskus mietin tuota aspergeria myös oman vanhimman tyttäreni kohdalla. Kiinnostus taiteeseen alkoi jo ihan pienenä olisko ollut alle 3v? On siitä lähtien piirtänyt ja eikä mikään muu ole mennyt sen edelle. Paitsi joskus pienempänä teki myös paljon palapelejä. Nuorempana siihen jouduttiin puuttumaan ihan koulussakin ettei jokaiseen kirjaan ja vihkoon voi piirtää :D Meillä on varmaan yksi iso pahvilaatikollinen tytön erilaisia piirrustuksia jemmassa :)
Me ollaan päästy tosi helpolla tähän asti noiden meidän vanhimpien lasten kanssa, jotka siis täyttää molemmat elokuussa 13 ja 15v. Tai sitten on kytemässä pommi ja kohta räjähtää...? ;)
Toi oli kun mun kirjottamaa mun vanhimmasta tytöstä :-) Tosin hän piirtäää eelleen kuutosella jokaiseen vihkoon ja kirjaan. Tosin opettajat ole puuttunu siihen enää aikoihin..
PoistaMulla kanssa vanhimmat 18-ja 14v pojat jotka asuvat isällään ovat olleet todella helppoja siellä ja täällä. Tämä meillä arkea asuva taas, kaikki on melkein läpi käyty mitä käydä voi (päihteitä ja parisuhteita lukuunottamatta, jotka nekin varmaan vielä edessä) :-(
Että ei noi nuoret välttis räjähdä koskaan :-)