Vika löytyi sähkökaapista

Meillähän siis loppui vedentulo meidän kaivosta viime viikonloppuna. Tiistaina saimme pumpuntoimittajan korjaamaan pumppua. Pumppu saatiin kuntoon mutta vesi ei kulkenut vieläkään. Korjaaja alkoi epäilemään sähkökaappia syylliseksi. Mies soitti DT:n sähkömiehet paikalle jotka ystävällisesti saapuivat illalla yhdeksän maissa.
Vika löytyi samantien viallisesta DT:n toimittamasta sähkökaapista, jossa oli kuulemma yksi ruuvi liian löysällä. Tähän tekee mieli kyllä todeta että silloisella asentajalla on tainnut myös olla jossain muuallakin yksi ruuvi liian löysällä...? Tämä huolimattomuusvirhe? Rikkoi meidän pumpun joka oli muutenkin asennettu väärin ilman suojakytkintä. Joskus toki pumppu voi toimia jopa 20vuotta ilman suojakytkintä. Meidän tapauksessa se ei siis toiminut koska sähkökaapissa kaikki ei ollut kohdillaan.

En jaksa alkaa tähän avautumaan millaista mieltä tämäkin kokemus on saanut aikaan.

Kokemuksia olen lueskellut netistä DT:n vuosikorjauksista. Monilla erittäin huonoja kokemuksia ja vikoja ei korjata todellakaan nopealla tai edes suht nopealla aikataululla. Jännityksellä siis odotan miten tämän meidän surullisen kuuluisan talomme suhteen käy? Osaan jo ennustaa aika varmasti miten.

Ilmanvaihto asia ei etene mihinkään suuntaan. Yläkerran aulassa poiston kohdalla ujeltaa ja huoneet on todella tunkkaisia. Mun niskavillat nousee pystyyn kun luen lauseen DT:n sivuilta:  "Ilmanvaihto on tärkeä osa asumismukavuutta."  Ai on vai??

Olen antanut itselleni aikarajan ensikesään. Eräänlainen etappi jos sinne asti jaksan tässä talossa.Toivottavasti tämä on kaikin puolin loppuun rakennettu eli kaikki viat korjattu jne.  asianmukaisesti. Jotta voimme siirtyä elämässä eteenpäin hyvillä mielin uskoen ja luottaen, että tämä talo olisi toimiva ja laadukas kaikinpuolin?
Unelma jostain muusta nimittäin kytee edelleen vahvasti, myös miehelläni. Ja se vahvistuu aina vaan jokaisen vastoinkäymisen jälkeen tässä talossa. Olen yrittänyt hakea tämänkin viimekertaisen jälkeen positiivista mieltä (epätoivoisestikin) ihan mistä vaan. On ollut toki hyviäkin hetkiä. Silti tämä talo ei anna sitä kaipaamaani tunnetta lopullisesti, että tätä ajattelisi  kotina. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen tämä tuntuu vain väliaikaisratkaisulta ja aina vaan nimitän tätä useimmiten taloksi.

Jossain pienessä mielenhäiriössä meinasin sisustaa yläkerran aulan, mutta se jääköön sittenkin lasten leikkitilaksi tälläkertaa.

Taidan pitää nyt jonkinaikaa blogitaukoa, kun tuntuu että viimeisien kuukausien aikana en ole osannut kirjoittaa mistään muusta kuin tämän talon vioista ja pahasta mielestä. Se pilaa tämän blogin tarkoituksen. Kesäkin alkaa kääntyä syksyyn, pitää koittaa löytää jostain sitä iloa ja valoa.

Palaillaan...