Syksyllä..

Tuntuu että syksy tuli ihan yhtäkkiä. Tai kaikki merkit tietysti oli jo ilmoilla. Mua väsyttää herkemmin ja helposti nuupahtaa jos ei jatkuvasti touhua jotain tai ulkoile.

Toinen poskiontelo käy taas herkillä ja jatkuvasti saa taistella ettei sinne ala kehittymään tulehdus. Kävin Ville Valtosen vastaanotolla ja hän määräsi vähän isomman satsin vahvaa antibioottia useammalle kuurille juurikin tähän poskiontelo/korva vaivailuun. Saatan olla sellainen jolla on kirjaimellisesti tämä homesairaus juuri siellä "korvienvälissäkin". Söin sitten ensimmäisen kuurini koska allergialääke ei korvaani auta vaan se särki toisinaan ihan hirveestikin. Kuumettahan minulla ei ollut, eikä edes flunssaa. Vasta kuurin viidentenä päivänä korva oli oireeton ja kaikki limakalvot poskiontelosta sekä nenästä. Tuntuu että se rauhoitti tilannetta aika lailla. Hajusteiden ym kemikaalien sietokykykin parani hiukan, koska nenä ei ole kokoajan rikki kaikesta. Seuraavaksi otin kokeiluun korvalääkärin määräämän kortisonin nenään. Sehän määrättiin sillä ajatuksella jos nenä tuntuu tukkoiselta, auttaa tai ei. Alkuun tuntuikin että auttaa ihan hyvin mutta nyt 2 viikon käytön jälkeen en ole ollenkaan varma. 

Nenä/poskiontelo on taas omanlaisensa, liian usein tunne että poskiontelontulehdus on tulossa ja vain pään oikealle puolelle. On aika elämää haittaava vaiva. Tämä alkoi 2v sitten talossamme, eikä loppua ole ilmeisesti näkyvissä. 

Tämä on myös ensimmäinen syksy tässä asunnossa. Jännitystä on siis senkin edestä ilmoilla. Toistaiseksi tuntuu ihan hyvälle, lapset voi hyvin. Mikä parasta, emme ole sairastelleet muuta kuin 3 nuorimmalla oli viikon pieni nuha syyskuussa. Ollaan jo sentään lokakuussa.

Syksy on vaikeaa aikaa home- ja mcs sairaille. Koululaisilla on ollut hankalampaa muiden ihmisten käyttämien hajusteiden sekä voimakkaiden pesuaineiden kanssa. 

Ekaluokkalaisen kiva ilta korkeasaaressa päättyi itkuun ja huonoon oloon. Kävijöitä oli paljon, tuoksuja ja pesuaineita ilmassa vaikka ulkona olivat. Myös ulkotulet tekivät tehtävänsä tytön oloon.

Koulussa oli ope laittanut kynttilän, ilmeisesti Vihdissä auton alle menehtyneen pikkupojan vuoksi. Tyttö kertoi kotona että se kynttilän haju sattui nenässä. Eikä lapsi edes tiennyt ettei mcs sairas siedä kynttilöiden polttamista sisätiloissa. Emme ole edes kotona kokeilleet, emmekä taida kokeilla. Led kynttilät saavat riittää. Tuntuu myös että syksyisin perheet lisäävät entisestään voimakkaiden pesuaineiden ja huuhteluaineiden käyttöä, vissiin poistavat lastenvaatteista ulkoilman hajuja. 

Kaupoilla ihmiset haisevat taas homeelle entistä enemmän ja toinen pikkupojista herkästi kailottaa kovaan ääneen "mikä täällä haisee?!" homeisen ihmisen kohdalla. Talot ja asunnot voivat huonosti syksyllä ja ihmisetkin ymmärtämättömyyttään..

Ihanat lämpimät kesäpäivät ovat ohi ja muistoina valokuvissa.

Syyskuussa oli kyllä aika lämmintä vielä.

Kotia on laiteltu. Mulle on äärimmäisen tärkeää että koti näyttää edes jonkin verran kodilta. Ehkä hirveintä koko tässä showssa oli se että lastenhuoneet olivat täysin tyhjiä, vain patjat lattialla ja jokaisen pienet määrät leluja omissa koreissaan.

Eipä tämä alakertakaan sen kummemmalta näyttänyt. Verhoina oli alkuun lakanat. Ei mattoa. Nämä kauheat metallisohvasängyt ja pieni metalli/lasi tv-taso ja hylly. Samassa tilassa keittiönpöytä ja muutama tuoli. Siis meillähän on niin pieni asunto että alakerran yhtenäisessä tilassa on olkkari, keittiö ja eteinen ja osa perheestä nukkuukin alakerrassa. Kaikkeen toki tottuu, vaikka meidänhän pitäisi nukkua ihan eri tilassa, kuin siellä missä koko perhe viettää lähes kaiken kotona oloajan.

Nyt on kuitenkin kotiakin saatu laitettua enemmän kodikkaaksi. Matto tuulettui saunassa viitisen viikkoa ja lääkekuurin ollessa päällä uskalsin sen roudata alakertaan ja nukkua sen kanssa samassa tilassakin. Tuossa se on nyt ollut vissiin kuukauden.

Tv-taso ostettiin Jyskin alesta. Oli sen verran halpakin ettei harmita jos sitä ei sietäisikään. Oli muutamia päiviä sekin saunassa tuulettumassa uudenkäryistään.

Ja ihan oikeat verhotkin sain laitettua vihdoin ja viimein.

Se on hieno fiilis kun uskaltaa laittaa uudet koulukuvat kehyksiin.

Se kertoo siitä vissiin että aikalailla uskoo ja luottaa jo, että tässä voidaan asua pidempääkin..?

Ollaan nyt syyslomalla ja tänään käytiin talolla.

Yllätyksenä mun kukkaset on toisella kierroksella.

Lupiinikin oli innostunut ja kastepisarat oli kuin jotain timantinauhaa lupiinin lehdillä.

Fiilis talolla on kummallinen, tulee tavallaan niin tavallisen surkea olo.

Se ei kuitenkaan johdu itse talosta, tunneside kodista  siihen on jo katkennut .

Ei tule sitä huokausta että tuonne minä joskus kannoin kuopukseni vastasyntyneenä, vaan mielessä käy ennemminkin ettei tuonne olisi koskaan pitänyt kuopusta vastasyntyneenä tuoda.

Huonoja fiiliksiä on myös siitä että vakuutin lapsilleni ettei mitään hätää olisi vaikka olivat sairaina tai jos uni ei tullut tukkoisena omassa huoneessa. 

Tämän ei vaan pitänyt mennä näin.

Näin syksyllä on surullista huomata taas kuinka moni perhe joutuu jättämään kotinsa. Kuinka moni perhe joutuu jättämään kaiken omaisuutensa ja aloittamaan kaiken alusta. Kuinka moni on näiden asioiden äärellä, vasta sairastuneena. Ja peloissaan. Joillekin puhkeaa näissä arpajaisissa vielä mcs, joka tuo oman lisänsä sairastumisen ensivaiheista selviämiseen. Toivon että nämä minun kirjoitukseni tuovat toivoa siitä, ettei se tilanne ole loputon vaikka se tuntuukin sillä hetkellä juuri siltä. 

Me jäämme odottelemaan maan jäätymistä 

ja että ensilumi sataisi maahan.

Vuosi muutosta

Kuukausi sitten tuli vuosi täyteen kun lähdimme talosta.

Vuosi on ollut äärimmäisen raskas, mutta toisaalta se on tuonut paljon hyvääkin.

Olemme asuneet kolmessa asunnossa. Ensimmäisessä tosin vain 5 päivää.

Toisessa puolisen vuotta ja tässä kolmannessa hyvinkin onnistuneesti puolisen vuotta.

Vasta tässä asunnossa alkoi selkeä paraneminen.

Vuoden sisällä sairastelut on olleet ihan minimissä. Vissiin jokainen sairasti 2 flunssaa, osalla se toinen taisi olla influenssa? Sitten tuli vatsatauti kevään loppupuolella, joka oli kaatanut kouluissa ja eskarissakin porukkaa. Mies käytti kerran pojat korvatsekkauksessa eikä kummallakaan ollut tulehdusta.

Koko vuosi meni ilman yhtäkään antibioottia, esikoista lukuunottamatta. Kesäkuussa jäätiin kesälomalle. Keväällä  oltiin puuhasteltu hometalolla pihaa ja istuteltu kukkia, laitettu vanhoja kukkapenkkejä ja kasvateltiin siemenistä uusia kukkia. Suunnilleen juhannukseen asti loma tuntui lomalta muutaman viikon ajan. Sitten alkoi hometalon tyhjennys.

Tyhjennystyö kuvauksineen on ollut rankkaa fyysisesti ja erittäin rankkaa henkisesti. Itse tein muutaman tunnin pätkissä muutamana päivänä mutta kun oireet tuli maskinkin läpi niin päätin lopettaa koko homman. Viimeiset kerrat tavaroiden äärellä oli sen verran että valikoin tietyt vauvan vaatteet vielä sivuun. Ihan hetki niiden äärellä ulkonakin sai oireet aikaan ja hetkessä oli vanha tuttu känninen olo päällä ja kurkussa kipua. 

Olimme yrittäneet puhdistaa muutamaa huonekalua tuloksetta.

Myös homesiivousfirma yritti, mutta ei onnistunut.

Tiedän tasan tarkkaan, että loppupeleissä kaiken kantaminen kaatopaikalle oli juuri oikea päätös.

Me oltiin sairastuttu tosi vakavasti ja vasta nyt vuoden jälkeen on selkeesti eroa voinnissa kaikilla meistä, tosin jokainen meistä reagoi huonoon sisäilmaan ja edelleen meillä on ja pysyy mcs.

Korjaustöitä on aloiteltu talolla. Mieheni kertoi että lähes viisi vuotta siihen meni että nyt yläkerran katon muovit näyttää siltä miltä niiden olisi pitänyt näyttää alunperin.

Kun kattoa yläkerrasta purettiin, alkoi totuus paljastua ja monet asiat saada selityksen?

Muovit notkuivat ekovillan painosta ja olivat repeilleet todella monesta kohtaa pitkiltäkin matkoilta.

Jo ensimmäisessä sisäilmanäytteessä nähtiin valtavat bakteerimäärät keväällä 2012. Oliko ne peräisin juurikin noista villoista? Ekovilla näytteessä paljastui mahtavat määrät bakteereita kesän lopussa 2015. Tutkimusmenetelmä oli qpcr. Valitin asunnon älyttömästä pölymäärästä kesällä talotehtaan ihmisille paikanpäällä. En ollut koskaan asunut sellaisessa pölypallossa kuin talomme oli aina. Haju oli miehen mukaan voimakas yläkerrassa ja tuli juurikin kai siitä kun ratkeamia oli niin useita.

Siellä me ollaan hengitelty boorisuolaa sun muita myrkkyjä, 3,5 vuotta. Ja kärsitty hengitysvaikeuksista. Yövieraat loputtomasta yskästä ym.
Lisää löydät vaikka googlella ekovilla/selluvilla ja boorisuola. Jo asentajan on suojauduttava hyvin.
Pölyää kuulemma kovasti eikä todellakaan helli ruoansulatusjärjestelmää, hermostoa saatikka hengitysteitä. Entäs kun sitä hengittää 3,5vuotta?  jokainen voi päätellä alla olevista kuvista.

Tuntuu uskomattomalta katsella näitä kuvia ja todeta että tällaisesta "laadusta" me maksoimme täyden hinnan menettäen terveytemme, kotimme ja koko irtaimiston. ja ne kaikki muut törkeät virheet päälle, homeet sun muut..

Koska muut tuntuvat tietävän paremmin mitä me sairastumisen jälkeen kestämme, niin talotehdas kaikessa viisaudessaan päätti että taloon jätetään vanhaa materiaalia ja se kapseloidaan luja maalilla, sekä kaikki kiintokalusteet.

Tällä on varmaan tarkoitus täydellisesti varmistaa vielä se ettei sitä taloakaan meille jää?

Puhutaan vaan rahasta ja säästöähän niillä gyproc levyillä syntyy..

Hirvittävän vaikeaa ja surullista on ollut kuulla yhden parhaimman ystävän suusta se miten kauhealta hänestä tuntuu katsoa tätä kaikkea vierestä. Hän sanoi että hän niin muistaa  mitä aina toivoin: Sen liudan lapsia, ison talon jostain vähän syrjemmästä mitä laittaa mieleiseksi, niin omaksi.

Ja me saatiin se. Tekemällä töitä. Ei meillä kukaan tullut takaamaan yhtään mitään lainoja. Eikä kukaan muu siihen sijoittanut yhtikäs mitään.

Tuli Design talot vastaan ja tässä nyt sitten ollaan.

Minä olen hirveän katkera, enkä sille mitään voi.

Ja olen sitä mieltä että olkaa ihmiset varovaisia. Rakentakaa itse jos haluatte talon. Tiedättepähän miten olette rakentaneet ja itseään voi sitten syyttää jos jokin menee pieleen.

Pihan viimeiset kukat on kukkineet, enkä ole pahemmin enää pihalla vieraillut. Home löyhkää talosta ulos asti ja olen huomannut että voimme paremmin kun emme vietä aikaa pihalla nyt kosteilla säillä. Mies saisi kyllä saada aikaiseksi pihan siivoamisen loppuun ja kamat kaatopaikalle.

Lomat loppuivat jakoulut alkoivat. Mies on tehnyt toista työtä  tämän kaiken keskellä, ei ole kyllä lomalta tuntunut tai että olisi jotenkin levätty ja rentouduttu erityisesti. Samoin kävi talon takia viime kesälomalla ja sitä edellisenä kesänä kun lapset alkoivat oireilla yövalvomisilla.
Meidän kaunis Design talo ei ollut todellakaan tie onneen, saatikka helpompaan elämään.

Pikkuhiljaa on tätäkin kotia laiteltu. Tyttöjen huoneeseen virkkasin maton.

hajuttomat lasikansipöydät haettiin Ikeasta. Sänky me tilattiin Veken kalusteesta.

Toinen matto myös lasten huoneeseen.

Pikkuhiljaa laitellaan  olohuonetta ja mietitään mitä kannattaa hankkia. Elokuun alkupuolella tämä pieni muotoinen mcs sisustaminen huipentui finaaliin eli sisään kannettiin ihan oikea kunnon matto.
Tilasin Vm-carpetin maton mikä tuntui alkuun tosi hajuttomalle. Kuitenkin lopulta sen pohja alkoi haisemaan. En tiedä vetikö se nenäni limakalvot taas auki? Ensin se oli olkkarissa, sitten tyttöjen huoneessa kun he eivät siitä oireilleet. Lopulta se on ollut muutaman viikon saunassa. Ehkä jouluksi lattialle? Vaiko uuteen kotiin?
Näinä päivinä kun itselleen tai perheen muiden oireille ei mahda mitään koskien uusia tuotteita alkaa inho taloa kohtaan nostaa taas päätään.

Kävin myös nenä/korva/kurkku erikoislääkärilä kuulemassa tuomioni. Ei ole epäilystäkään etteikö tuhoutuneiden nenän limakalvojen takana olisi massiivinen ekovilla altistus boorisuolalla höystettynä. Olen vuoden jo hoitanut huuhteluilla ja tulen jatkamaan sitä loppuelämäni.
Mitään rakenteellista poikkeavuutta ei ole, eikä polyyppeja.  Lääkitystä tähän ei ole. Nenähuuhtelut erilaisista altisteista päivittäin.

Tehtiin myös päätös siirtää lapset lähimpään hyvään kouluun. Meidän lapsilla on oikeus jo pikkuhiljaa normaaliin elämään ja lapset tarvitsevat pysyvyyttä.
Kolme viikkoa uudessa koulussa tulee kohta täyteen jatuntuu että ainakin toistaiseksi pärjäävät?  Muiden lasten järkyttävät pesuaine/huuhteluaine hajut sen sijaan tuottavat välillä ongelmia.
Terveenä sentään ovat pysyneet.

Kävin myös ystäväni kanssa "haistelemassa"  jo vuoden tuulettunutta uutta asuntoa.
Ei mitään toivoa edes unelmoida enää koskaan uudesta.
Sen verran paljon uudet materiaalit käryää. Ei varmaan voitaisi edes rempata mitään asuntoa.
No eihän me pystytä edes uutta sohvaakaan hankkimaan sen käryjen takia, koskaei ole paikkaa minne pistää sitä tuulettumaan. Koska sen arvoista ei ole sairastuttaa itseään yhtään enempää.

Näin ihmisten elämä voidaan totaalisesti pilata ja unelmat heittää kaatopaikalle.
Kyllä täällä tykätään käydä myös lukemassa näitä minun kirjoituksia ja  kirjoitella mainospuheisiin niitä asioita miten niiden asioiden pitäisi oikeasti olla.

Pihalta...

Tänä keväänä ja kesänä pystyin tekemään puutarhahommia.

Tämä oli todella tärkeää minulle, koska elämä on niin rajoittunutta entiseen verrattuna.

Tähän mennessä kukkineita..