Jotenkin mä olen niin kyllästynyt tähän ainaiseen stressaantuneeseen olotilaan, koko pitkä vuosi ollut yhtä murehtimista. Miten tästä pääsee eroon? Tai kyllähän mä tiedän, mutta niin ettei valtavasti tulisi niskaan suomeksi sontaa..? Ja pitäisi odottaa yksi pitkä vuosi lisää vielä.
Talo on nimittäin vaihteeksi temppuillut. Kai tässä talossa on joku paha karma...? Eikö tämä ikinä lopu...?
Musta tuntuu että me oltais oltu onnellisempia siinä rivarin pätkässä. Lapsetkin on sanoneet että tykkäsivät asua siinä, vaikka elettiinkin kuin sillit purkissa se 9kk:tta. Epäilenpä suurimmaksi syyksi sitä että siellä asui iloinen äiti, joka ei murehtinut yhdestä talosta. Tuntuu tällä hetkellä että jopa Espoon vuokra-asunnot on laadukkaampia kuin tämä talo. Eli mitä tästä opimme? Ei uusi talo tuo välttämättä onnea, vaikka lisä tilaa toisikin.
Jotenkin tuntuu että kaiken energian on vienyt viime viikkoina tytön ongelmat koulussa, joita ei siis ole missään muualla. Kukaan lähipiiristä ei suostu uskomaan mitä tyttö on puuhastellut koulussa, kun kerron. Enpä tiedä uskonko itsekään ihan oikeasti..?! Vaikkakin olen aina ollut sellainen äiti että en ajattele: Eihän minun kullanmuruni koskaan.. Tuntui että vuosia oltiin jo eletty sitä melkein normaalia lapsiperheen arkea, totuushan on ettei normaaliin koskaan tulla pääsemään, sehän on selvää. Kuitenkin siihen pyritään, niin lähelle kuin mahdollista. Vammaisuus on vain ominaisuus, huomioiden sen vaatimat avut ja ohjaukset mitä me ei edes ajatella enää, vaan kaikki tulee luonnostaan.
Työiltojen päätteeksi oli tyttöjen kaksoissynttärit tänään. Vieraista kymmenen ei vaivautunut ilmoittamaan ettei tulekaan, tai osa ilmoitti tuntia ennen synttäreitä ja osa pari tuntia jälkeen päin. Se on aika erikoinen fiilis, kun on aamusta asti laittanut kaikkea että jokaiselle varmasti riittää ja ihan turhaan.
Synttärikakun koristeiden teko jäi eiliseen iltaan. Mielessä ei pahemmin pyörinyt kuin valmismuotit, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni, että nyt oikeasti koristetta toiveiden mukaan kakun päälle!
Muumikakkua oli toivottu ja tällainen siitä sitten valmistui. Kaikessa kiireessä pursotukset meni ihan plörinäksi, mutta olkoot. ;)
Muumi peikko on hämmästynyt lumen määrästä ja lentänyt peffalleen lumikinokseen....
Käytin siihen Wiltonin massaa ja sekoitin lisäksi sokerimassaa, meni jotenkin röpelöiseksi pinta kuivuessa eli ei kannata sekoittaa keskenään.Lumihiutaleet tein sokerimassasta ja valelin ne sokeriliimalla ja ripottelin tavis sokeria päälle. Tuli ihan kivan näköisiä.
Kaikesta huolimatta mukavaa viikonlopun jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti