Viime viikonloppu meni yh:n asemassa täällä kotona. Mies oli kertaamassa ja pyöritin yksinäni tätä perherumbaa täällä kotona. Kyllä oli viimeisetkin mehut imetty ja uni maistui jo suht ajoissa. ;)
Maanantaina jatkui sama rumba. Meidän 5v on tällä hetkellä aika vaativa jo käytökseltään. Vinkuu ja mankuu jotenkin jatkuvasti. Jankkaa ja pänkkää joka asiasta, ihan lopulta mun hermostumiseen asti. Nukkumaan menot on yhtä hulinaa. Alakerrassa jo tarkistetaan että kaikki mahdollinen on mukana, on käyty pissalla ja on juotu vedet ettei vaan jano iske just kun päästään sänkyyn. Onneksi maanantaina tuli äkkihälytys töihin. Ihan kuin olisi vihelletty peli poikki! :D Mamma lepuuttamaan korviaan sinne muutamaksi tunniksi. Yhdellä iltahoitajalla oli käynyt haaveri ja käsi oli paketissa.
Tiistai sujui suht hyvin. Tein lasten kanssa aamusta vähän kakkukoristeita. Muutamat angry birdsit ystävän kakkuun, kun suosiolla kuulemma siirsi mulle nämä muovailut :D
Isot edellä ja pienet perässä.. :D Kruunuissa tarvittiin vain äidin apua. Siinä siis meidän 5v tytön omat böööördsit, pesineen päivineen :)
Tiistaina kävi onneksi kylässä vanhimman tytön kummitäti, ihana ystäväni lapsuusajoilta lähtien. Illalla vielä kyläiltiin serkkulassa.Keskiviikkona taas taisteltiin kotona joka käänteessä 5v:n kanssa. Testausta joka asiasta. Yksi lempiaihe: mikrofooni. Kyseinen mikrofooni on lentänyt muutossa jo roskikseen. Oli rikkinäinen. Mutkun äiti mä haluun sen!! Välillä taukoa,... taisi mennä perille ettei sitä ole enään....? Ja sama aihe uusiksi, kun muutakaan ei enää keksinyt..?
Torstai aamuna ei tehnyt enää mieli edes nousta sängystä ylös. Kuopus taas herätellyt lähes joka yö, milloin vaippa pettää tai siellä on isommatkin tavarat, just keskellä yötä. Koskakohan me saatais täydet yöt...?
Soitin myös erityislapsen hoitavalle lääkärille. Pyysin soittoaikaa. Hoitaja kysyi mitä asia koskee? Sanoin että lähinnä mietin josko voisi kokeilla sitä melatoniinia uniongelmiin, että siis nukahtaisi ajoissa ja unen laatu paranisi. Koulusta sanotaan että tyttö on väsynyt. Ja sitten siihen että käytöshäiriöitä on koulussa, ei missään muualla. En enää tunnista lastani näistä viesteistä mitä koulusta tulee, eikä kyllä meidän lähipiirikään. Tyttö oli hillunut taas siihen malliin, että painopeittoa oli tarvittu rauhoitukseen... Ja siis kyseessä on tämä meidän 120cm ja 20kg tyttö joka pistää koulun sekaisin käytöksellään. Josko lääkärillä olisi jotain vinkkiä antaa...? Hoitaja purskahti nauruun ja totesi että ensisijaisesti koulun on keksittävä keinot ja saatava tämä tyttö järjestykseen, mutta kyllä tämä tytön oma lääkäri on juuri oikea ihminen keskustelemaan näistä asioista kanssani. Sanoi että soittaa heti samana päivänä tai viimeistään ensiviikon tiistaina. Siinä vaiheessa jo mietin miksi en tätäkään tehnyt jo aikaa sitten..?! odotin tietenkin intopinkeenä soittoa koko päivän, mutta ei sitten kerennyt soittaa, kun ei soittanut? Toivottavasti sitten ensi viikolla?
Illalla käytiin vielä moikkaamassa kuopuksen kummitätiä, samalla kun heitettiin vanhin tyttö taidekouluun. Avauduin sitten tuosta meidän haastavasta pänkkäävästä tyttärestämme. Ja hän sai minut vakuuttumaan, että on vain hieman suuremmalla tempperamentilla vahvistettu tyttö :D Periksiantamaton, toisaalta pärjäähän sillä elämässäkin? Joo, pakko on kyllä harjoitella antamaan jossain välissä periksikin.
Tietää mitä tahtoo ja tuntuu olevan selkeet kuviot jo elämään. Hänhän ilmoitti jopa tekevänsä 7 lasta, tossa yksi päivä. :D On hyvin aikaansaava, petaa sängyt, imuroi ja pyyhkii paikat. Harjoittelee lakanoiden laittamista. Haluaa käydä yksin suihkussa, huutaa sieltä ohimennen että: missähän se hoitoaine on kun mä pesin jo hiukset shampoolla..?! Ja puhuu: sitten kun musta tulee aikuinen, niin musta tulee ÄITI! Mä meikkaan, käyn kampaajalla, värjään mun hiukset..jne jne..
Mä näen sieluni silmin,että hänestä tulee joku ison maatalon emäntä jolla on liuta lapsia, aina roikkuu joku kainalossa :D Punainen tukka vaan hulmuaa, kun emäntä marssii menemään ;) Joka paikka on järjestyksessä, aivan varmasti. :D
Nyt vaan tuntuu että hänellä on kokoajan satanen lasissa meininki. Pitäisi olla ihan jatkuvaa puuhaa ja jos ei ole niin sitten vänkyää ja mänkyää. Ja minä olen taas sitä mieltä että puolen päivän aikaan rauhoitutaan siksi aikaa kun kuopus on unillaan. Pitää myös osata rauhoittua.
Viime yö oli taas kahdella herätyksellä. Toisella kertaa viiden maissa vaihdettiin miehen kanssa kimpassa vaippaa, yöppäriä ja lakanoita kuopuksen sänkyyn. Ensimmäisen herätyksen mies hoiti yksin. Ei meinannut uni enää tulla viiden aikaan uudestaan vaikkakin väsytti ihan kauheasti. Aamulla ei meinannut taas päästä sängystä ylös. Ja tämäkin päivä menee jossain puoli unessa jo, ainut ajatus päässä on väsyttää. Ulkona sataa vettä eikä se helpota kyllä yhtään.
On sentään perjantai ja sopii toivoa että viikonloppuna nuo nukkuisivat edes puolituntia pidempään..? Mulla olis huomenna pitkä aamu, eli saisin nukkua posottaa pitempään, mies on luvannut herätä lasten kanssa.Mun ongelma on vaan sellainen että kun tarpeeksi pitkälle mennään väsymyksessä, niin en enää osaa nukkua. Molemmille päiville olis iltavuorot, ei kyllä huvittais yhtään. Ei sillä että jotain vikaa olis työpaikassa, vaan nyt tekis mieli oikeasti hautautua peittojen sisään ja olla ajattelematta yhtään mitään liittyen lapsiin tai mihinkään muuhunkaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti