Surinaa.... ;)

Tänään oli mukava päivä. Käytiin pitkästä aikaa tatuointistudiolla. Asiakkaana en tosin ollut minä, vaan ystäväni. Ja minä olin se jonka piti pitää kädestä kiinni, mutta en sitten pitänyt. Käskin olla ulisematta, kipu kasvattaa!  :D Ei vaan, tsemppasin kyllä kovasti ja pyysin rentoutumaan ja muistutin hengittämisestä.  Kaikki meni kyllä alkuun ihan hyvin ja rennosti, mutta loppua kohden kipu kuulemma oli jo sietämätöntä. Kasvojen värikin vaihtui hetkeksi hiukan hailakaksi ja pahaa oloakin pukkasi. Joskus kauneudesta täytyy vaan kärsiä...? Eikä kukaan sinne väkisin vienyt :)

Alkuperäisen kuvan piirsi tyttäreni 13v. Ja ystäväni halusi ehdottomasti, että tyttäreni tämän kuvan hänelle piirtäisi. Toiveena oli kolme liljaa.

Tässä alunperinen tuotos..

Kuva oli A4:sen kokoinen, joten sitä vähän muokattiin ja kukat aseteltiin uudestaan. Ja lopputulos oli melkein kolmen tunnin kuluttua tällainen. Muutama tauko pidettiin.

Veri nyt vähän tursuaa, mutta se kuuluu aina asiaan.  Ihan pikkasen hiippaili mieleen, että mun yhtä omaani voisi hiukan muotoilla uuteen uskoon 11vuoden jälkeen...? Ja vilautinkin sitä tatuoijalle, eikä ole mikään mahdottomuus, että alaselkäni ruusut vaihtaisivat kokoa tai jopa lajiketta kokonaan ja kolmen lapsen nimet lisättäisiin samalla. 

Saas nähdä uskaltaiskos enää...? Kolme niitä löytyy, mutta jostain syystä löytyy myös nykyään kipukammo? Kertoo hän, joka meinasi aikoinaan jo nukahtaa tatuoijan tuoliin. Pitäis vaan ylittää itsensä ja mennä reippaasti  :D

Mukavaa viikkoa!