torstai 18. lokakuuta 2012

Viisi vuotta sitten..

Vietimme syyslomaa koululaisten kanssa. Olimme käyneet pari päivää aiemmin synnytystapa- arviossa, jossa arvioitiin vauvan kokoa ultralla. Odotin silloin neiti nelostamme.

Aamulla kymmenen aikaan soi puhelin ja toisessa päässä oli lääkäri joka kehoitti samantien pakkaamaan laukun valmiiksi ja saapumaan sairaalaan. Synnytys oli päätetty käynnistää vauvan mahdollisen suuren koon vuoksi rv 38+3.

Siinä tohinassa unohtui vaikka ja mitä ;) Lopulta olimme sairaalassa ja isommat lapset hoidossa.
Odotteluksi se menikin sitten ja osastolle pääsimme vasta klo 14. Käynnistys ei lähtenyt kuitenkaan alkuun millään.  Kuuden jälkeen miestä kehoitettiin jo kotiin lähtemään, mutta mieheni ei suostunut lähtemään. Vähän ennen seitsämää alkoikin tapahtua. Ja yhdeksän aikaan kolkuteltiinkin jo salin ovia. Ensimmäinen pyyntöni oli epiduraali! Aiemmin en ollut koskaan ottanut mitään mutta tällä kertaa supistusten voima oli niiin kamalaa käynnistyksen takia että muuta en osannut enää edes miettiä. Hetken sitä onnea kesti kun sain puudutteen, ehkä 45min? Seuraavaksi sainkin sitten supistusten estopiikin, koska vauhti oli melkoinen. Sen saatuani muutaman minuutin kuluttua syntyi meidän "suuri" tyttönen mitoin 3155g ja 48cm. Yllätys oli melkoinen, se siitä suuresta vauvasta jonka piti olla vähintäänkin 3,7kg  ;)
Se ensimmäinen yö tyttäreni kanssa on jäänyt ikuisesti mieleeni. Sinä yönä ei meinannut nukkua kumpikaan. Katselimme vain hiljaa toisiamme. Hän oli niin kaunis, täydellinen ♥
Niinkuin aiemmin olen varmaan maininnut, on hassua miten muistaa sen oman lapsen syntymäpäivän
 niin tarkkaan, että muistaa millainen ilmakin oli ja miltä ilma tuoksui? Se päivä oli kolea, syksyinen. Maa oli pikkuisen jo jäässä.


Tänään hän jo viisivuotias. Luonne on sama kuin jo syntyessään. Tempperamenttiä löytyy vaikka muille annettavaksi. Kovin nopeasti hän oppi puhumaan, kävelemään, laskemaan määriä ja kirjoittamaan nimensä. Touhukas äidin apulainen ja hellä hoivaaja. Ylpeä isosisko ja kerholainen.
Synttärijuhlia odotellaan vielä viikko. Toiveita on kyselty? Hän on vastannut: "noo, en mä oikeen vielä tiedä. Ihan mitä vaan." Viime vuonna hän toivoi poikamme kummitädiltä vaaleanpunaista ihan oikeaa kukkaa  :) Tänä vuonna hän sanoi:" Toivon ihan mitä vaan sinä haluat minulle tuoda"  ♥

Kakkutoiveeksi hän toivoi jotain Hello Kittyä?
Tällaisen äiti tekikin sitten tänä vuonna.


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Onnea Saralle ♥ Melkoisesti nuo kokoarviot voi heittää! Että ihan tosi iso 3155g vauva! :D Toki hyvä että alakanttiin meni tällä kertaa tuo koko!

    Jokaisessa synnytyksessä on varmasti joitain tiettyjä hetkiä, mitä ei varmasti unohda! Ainakin itse olen huomannut, että näin on käynyt. Riippuen vähän elämäntilanteestakin. :) Esikoisen halusin kiireesti omaan kainaloon "turvaan", toisen synnyttyä olin todella helpottunut että urakka on nyt ohi, hyvällä tavalla siis, ja kolmannesta olin erittäin onnellinen, mutta vähän ajan päästä jo itketti (äiti). Ainutlaatuisia hetkiä todellakin! Täytyisikin kirjoittaa niitä ylös kun tuli mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansukka onnitteluista! ♥

      Ne todellakin voi heittää ja paljonkin :D Saralla oli tosi pyöreä pää ja pallomasu, joten ne antoivat lisäsatagrammasia ultrassa ;)

      Vaikka mä inhoan synnytystä kaikin puolin (näin kuuden lapsen äitinä ;) ) Niin kyllä se syntymän hetki on hieno! Sitä jotenkin kaikesta huolimatta muistelee aina lämmöllä. Jollain tavoin mulla oli tänään haikeakin olo taas kerran. kaikki aina sanoo että kun ne lapset vaan kasvais äkkiä isoiks! On niin helpompaa jne... mä toivoisin että nuo pysyisivät pikkuisen kauemmin pieninä, aika menee liian nopeasti! ♥

      Poista
  2. Ihania muistoja ja niinikään synnärin vakkariasiakkaana voin sanoa että se fiilis siellä sairaalan rauhallisessa ilmapiirissä on kyllä aivan mieletön, koko muu maailma jää sen ulkopuolelle <3<3<3
    Minä myös toivon, että nämä viimeiset pysyisivät vielä pieninä, mutta kyllä niillä on kamala hinku kasvaa jo isoksi :-)
    Itse olen onnellinen, että vauva-aika on jo takana päin vaikka siihen sisältyikin niin paljon kaikkea ihanaa.
    Mukavaa viikonloppua teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sabuska! ♥
      Eilen töissä kahvipöydässä mun yksi työkaveri vuosien varrelta (on jo eläkkeellä, mutta tekee tuonne keikkaa)katsoi mua ja sanoi: Sinä saat vielä yhden, sen näkee sinusta! :D
      Saa nähdä...?! :)
      Vaikka aina sanon etten päivääkään vaihtais pois, niin nää kaikki valvotut viikot, korvatulehdukset ym jättäisin väliin ;)

      Mukavaa viikonloppua teille! :)

      Poista