Viime päivityksestä onkin jo kohta kuukausi kulunut.
Tämä nykyinen asunto onkin osoittautunut aika hyväksi.
Olot on kohentuneet ihan eri tavalla ja vaikka on kevät niin 98% päivistä on hyviä.
Huonovointisille päiville löytyy yleensä selitys.
Joko huonossa paikassa käynti tai sitten meillä on vieraillut joku vieras, vaikka lapsen kaveri jolla oli äidillään lurahtanut tällä kerralla tujummat huuhteluaineet pyykkin.
Nimittäin yhtenä päivänä sain järjettömät päänsäryt naapurin lapsesta joka oli meillä leikkimässä yläkerrassa. Haju pyöri pitkään lasten huoneessa.
aiemmalla kerralla kestin taas hyvin sen muutaman tunnin.
Maaliskuun lopulla löytyi pihaltamme ensimmäiset lesken lehdet.
ja siitä jo parin viikon päästä ensimmäiset sinivuokot.
Viime keväänä ja kesänä en pystynyt tekemään mitään puutarha hommia.
nyt katselin kukkapenkkejäni ja varovasti kävin ensin vähän kuopsuttelemassa.
No...nyt ne on hoidettu ja pionit saa tulla.
Olen haravoinut ja tehnyt pihahommia. Viime kesän alussa jopa naapurin pihalleen levittämät mullat tekivät niin pahaa hajuillaan että oli vaikeaa olla pihallakin.Ilmeisesti mullassa oleva sädesieni oireilutti pahastikin. Tuntuu että kestän nyt paremmin luonnon hajuja ja niitä ulkohomeitakin..? ;) Kun on saanut rauhassa toipua.
Paljon on pihahommia mitä on jäänyt tekemättä ja ollaankin miehen kanssa ihmetelty miten talo veikin meidän niin pihalle ettei mistään tullut enää mitään, eikä mitään saatu enää aikaan. Paljon oli suunnitelmia, mutta ei voimia mihinkään. Viime keväänä tähän aikaan hengästyin imuroinnista tai yläkertaan portaita kävellessä. Lääkärissä tutkittiin, keuhkoissa ei ollut mitään vikaa.
Pienikin ponnistus sai voimat pois ja hengästymisen aikaan. Ihan käsittämätöntä.
Lapsilla puhkesi astma, neljällä.Nyt tässä nykyisessä asunnossa asuessa voinnit on parantuneet lapsilla niin ettei toistaiseksi ole ollut enää mitään astmaan viittaavaa, vaikka siitepölyaika on jo pitkällä. Toinen pikkupojista kävi lastenpolilla ja sai kuitenkin lähetteen tarkempiin astmatutkimuksiin. Lääkäri oli sitä mieltä että todennäköisesti pojan sairastutti juuri talomme sisäilma. Kolmas lääkäri jo joka asiasta sanoo ihan ääneen. Hänellä on kemikaaliyliherkkyys onneksi hieman rauhoittunut. Edellinen homeinen vuokra asunto pahensi hetkellisesti tilannetta. Nyt vointi on taas kohentunut huomattavasti kun on saanut siitäkin talosta toipua. Ainoa mitä tehtiin muutoksena oli antihistamiinin vaihto. Kuopus on voinut aina vaan paremmin. Hän laajentaa tasaseen tahtiin ruokavaliotaan ja on saanut uusia ruokia kokoajan. On ihmeellistä miten lapset toipuu silmissä.
Ollaan ulkoiltu tosi paljon hometalon pihalla. Ja pystyn taas muistamaan miksi tehtiin paljon töitä sen takia että pääsimme kiinni unelmaamme. Ilma pihallamme on aivan eri luokkaa kuin täällä keskustassa. Täällä jokakeväiset katupölyongelmat. Kärsimme nyt niistä ensimmäistä kertaa kunnolla. Herkistymisen vuoksi jopa kauppaan kävely vei tukkoon, joka siis huikeat 500m vain.
Omalla pihalla voimme ulkoilla ihan rauhassa 3-5 tuntiakin.
Ollaan jatkettu siitä mihin joskus jäätiin. Suunnitelmia oli paljon jotka jäi toteuttamatta.
Kiviaitaa yläpihalle on tehty. Jotenkin minua ei ole luotu asuntoon jossa en voi tehdä mitään.
Tarvitsen jotain fyysistä puuhaa itselleni, tuntuu että se pitää minut oikeasti elossa.
Nyt kun en pysty käymään töissäkään niin täytyy sitten kiviä kuskata..?
Yläpihan reunoille tulee kiviaitaa ja perennat tai ruusut istutamme sen sisään.
Ketä se siellä aikanaan ihastuttaa emme voi vielä tietää?
Usko talon korjaukseen on välillä hyvin korkeakin jos päästään järkevään korjaus/siivous sopimukseen, että talosta ihan oikeasti meille saisi vielä jotain?
Uskoa kyllä lannisti hiukan paikallisen homekoirakon treenit talossamme.
Meillähän kävi kaksi kertaa erittäin kokenut homekoira joka merkkasi taloa yläkerrasta laajasti kattoa kohti, jolloin kattopaneelit oli paikoillaan. Nyt yläkerrasta oli kattopaneelit purettu ja pinottu lattialle. Tämä paikallinen homekoira sitten merkkasi kattopaneelipinon useaan kertaan. Paneelithan oli sisäpuolelta tummuneet erikoisesti. Näyttää siltä että katot on olleet hyvää vauhtia homeessa? Ei kovin hyvältä kulosta kun makuuhuoneessa ihminen viettää kuitenkin 7-12 tuntia. Etenkin lapset joilla astma ilmeisesti homeastma.
Toinen asia mikä mietityttää on kummallinen kemikaalimainen makea löyhkä talossa. se kiinnittää ulkopuolisen ihmisen huomion heti. Naapurin mies kävi talossamme mielenkiinnosta pyörähtämässä ja haju kiinnitti samantien hänen huomionsa. Se löyhähtää ulos talosta kun oven avaa.
No, aika näyttää mitä tulee tapahtumaan?
Olen päättänyt nyt nauttia siitä mihin tällä hetkellä pystyn ja mitä voin tehdä.
Edelleen elämämme on hyvin rajattua julkisiin tiloihin ja tapahtumiin katsottuna ja kellään ystävällä emme ole voineet kyläillä perheen kesken. Koska voimakkaat hajusteet.
Nyt vasta tuntuu kuitenkin että oikeasti on toipuminen alkanut..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti