kun kerran sairastuu sisäilmasta...on aina sairas..

Moni kuvittelee että kun kerran sairastuu sisäilmasta niin poistumalla sairaasta tilasta kaikki on ohi hetkessä tai korjaantuu ajan kanssa?

Ihmisen keho on siitä kummallinen, että aina jälki jää kun puhutaan sisäilman myrkyistä ym. altisteista mille on herkistynyt tai kunnolla sairastunut.

Tässä on meidän viides lapsi ja nuorin tytär. Tosi toivottu lapsi keskenmenon jälkeen.

 Hän syntyi ihan terveenä. Oli helppo ja ihana vauva. Aina hyväntuulinen herätessään ja muutenkin iloa ja tyytyväisyyttä täynnä. Tästä on nyt 7vuotta.

Tässä me ollaan laivalla niinkuin muutkin ihmiset. Ollaan lähdetty äkkilähdöllä. Ei tarvinnut miettiä mitään, edes allergiahyttejä. Saatikka pystyykö siellä ylipäätänsä olemaan?

Tämä on vuosi 2010, vähän extraa lapsille kun muutakaan tekemistä ei keksitty.

Tässä onkin jo kevät 2011. On ihan älyttömän lämmin päivä. Perustukset on valettu meidän talolle. Kaikki näyttää tosi hyvälle. Tää pieni tyttö on ihan fiiliksissä omalla tontilla.
Ihanan jännittävää aikaa, kun odotellaan myös pian syntyvää pikku veljeä.

Tässä me ollaan puistoilemassa, on siitepölyaika mutta kukaan ei tarvitse minkään sortin lääkityksiä.

On vuoden loppu. Ja kokonaiset 2vuotta täynnä. Puhua pulputtaa taukoamatta ja osaa sanoa myös hienosti R:n ja S:n niinkuin isot lapset. Ollaan muutettu uuteen ihanaan kotiin. "kato mua Äiti! Ota musta kuva! "

 Tässä me ollaan menossa isoveljen rippikirkkoon. Takana on puoli vuotta tiukkaa sairastelua meidän uuden karheassa talossa. Monta valvottua yötä ja monta antibioottikuuria. Toivotaan nyt kädet ristissä että kaikki on vaan ohimenevää ja sattuman kauppaa. Talon toimittaja vakuuttaa että kaikki on kunnossa ja ilmanvaihto toimii... Meillä on hyvä koti vai onko?

Talvella ollaan luistinjäällä. Just täyttänyt 3v. Luistimet jalkaan ja menoksi. Ei tarvinnut paljoa opettaa, kun lähti kuin vanha tekijä. Ollaan ihmeissään. Tulevaisuuden Kiira Korpi?

Tässä on vappubileet naapurissa. Hajusteita on, mutta mitä sitten? Kaikkiallahan niitä on. Sehän on ihan normaalia.  Ei niistä mitään tule ja uudet siivet selässä ei tunnu missään. Siis missä niiden pitäisi tuntua edes?

Kesä 2013 ja just huoltsikalta haettu uusi uimarengas mikä on ihana. Ollaan Hangossa, lähettiin yhtäkkiä kun ei ollut mitään tekemistä. Mentiin rannalle. Ihana lämmin kesäpäivä. Ei haittaa uuden uimarenkaan muovin haju. Miksi haittaisi, kuka siitä mitään ajattelisi?
Se on ihanan pinkki ja ihan ikioma.

Ensimmäinen kerhopäivä ja syksy 2014. Ollaan sairasteltu, kurkku on usein kipeä ja korvatulehdus juuri sairastettu ja antibioottikuuri syöty.. Vähän huono olo tulee joistain ruuista,mutta allergioita ei ole.  Kummallisia kuumepiikkejä. Koko perhe kyllä sairastaa ja siskolla on astman oireita kuten pikkuveljelläkin. Nenä käy herkillä, hajusteet tuoksuu voimakkaasti muista ihmisistä välillä.

Kevät 2015 on ollut rankka. Kasvot lehahtelee milloin mistäkin. Allergialääke on aloitettu, ei oikein auta. Öisin kauhu vapina kohtauksia, niinkuin on ollut aiemminkin, mutta aina vaan voimakkaampia. Kasvot helottaa myös öisin. Homekoira on käynyt, merkannut koko talon. Yläkerrasta eniten. Muutetaan alas. Lapset nukkuu isossa sängyssä. On allergialääkettä, astmalääkettä ja nenäsumutetta. Iso liuta lääkkeitä että pärjättäis vielä kotona, kun ei ole oikein paikkaa minne mennä. Ehkä ne siitepölyt vaikeuttaa vaan olemista..? Ajatellaan tai toivotaan. Ei kait nyt homeista voi sairastua niin vakavasti?

Moni asia tuoksuu tosi voimakkaalle mutta niin tuoksuu äitinsäkin nenässä. Se on vaan herkkä nenä? Halutaan uskoa niin.

Kuukauden päästä tästä asutaan jo muualla. Oli pakko lähteä.

Uudessa kodissa. Toivuttu ja lääkitykset jääneet, ainakin toistaiseksi. Uusia kivoja kavereita, hoidetaan yhdessä etanoita. 

Eskarissa ollaan ja siellä sujuu hyvin, mutta mausteet pistetään tauolle. Parin viikon allergia ja astmalääke kuuri pitää ottaa loppusyksystä. Muuton myötä puhjennut vaikeampi monikemikaaliherkkyys on, mutta rauhoittunut niin että eskarissa pystyy olemaan. Eskarin tädit ottaa vakavasti ja seuraavat askarteluja ettei tule erilaisista tuotteista mitään oireita. Käytetään vaan sopivia ja kaikki sujuu. Juhlapäivänä varmistetaan äidiltä saako laittaa kynsilakkaa? Ei saa, on niin voimakasta hajua ja herkistäviä aineita. Saattaa tulla voimakas limanousu ja tosi huono olo. Se harmittaa, haluaisi niin olla kuin muutkin pienet tytöt ja vähän hienostella kivan värisellä kynsilakalla.

Ilopilleri viihdyttää tuttuun tapaan koko perhettä. Opettaja seikkailee meillä vähän väliä milloin milläkin oppitunnilla. Liikunnan ope on taas pitämässä tuntiaan sählypallojen kanssa.

Lääkitykset on aloitettu. Oireillaan taas ja uusi koti osoittautuu huonoksi.

Joudutaan muuttamaan taas uuteen kotiin. Suru tulee taas kun kaverit pitää jättää.

Ollaan asuttu taas uudessa kodissa 3kk. Vointi on tosi hyvä, siitepölyaika mutta hyvin sujuu. Antihistamiinia menee mutta astmalääkkeitä ei tarvita. Ihan huippua. Terveen näköiset lapset.

Nautitaan kesästä. Ei ole mitään ongelmia. Allergialääkkeet on lopetettu koivun jälkeen.
hajusteoireilua on mutta sen verran lievää ettei se ole ongelma. Voi vierailla sopivissa kodeissa ja kaverit voi käydä meilläkin. Pääpuheenaihe ei ole hajusteet ja huono olo, vaan nautitaan elämästä jo vähän enemmänkin.

Koulu alkaa ja  ensimmäinen luokka. Ollaan valittu kylän oletettavasti parhain mahdollinen koulu, jossa ei pitäisi olla sisäilmaongelmia. Koulussa on niin kivaa että haluaisi olla siellä joka päivä. Ope on ihana ja kavereita. Yllärinä edellisen kodin kaverit on samalla luokalla. Tosi kivaa!
 On opittu lukemaan ja laskemaan.

Ensimmäinen koulukuvaus ja kivat kuvat!
Juuri sellaiset kuin hän on. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ei halua nauraa suu auki koska etuhampaat puuttuu. On aika tarkka kaikesta ja ulkonäöstäkin. Tykkää kaikista tyttöjen jutuista, kaikesta kauniista ja kaunistautumisesta. Haluaisi olla isona vaikka kampaaja mutta kampaajan työssä kaikki aineet on oireiluttavia. Meikitkin on kiinnostavia mutta niissäkin on kaikkea epäsopivaa. Vaikkei meikit kuulukaan näin pienille tytöille.

Ensimmäiset 2,5kk sujuu tosi hyvin koulussa. Pieni nuha kävi kääntymässä viikon, mutta poissaoloja ei tullut sen takia. Pikkuhiljaa se sitten kuitenkin alkaa. Muiden lasten hajustetut vaatteet alkavat ärsyttää. Tuntuvat voimakkaasti nenässä, koulupäivän jälkeen väsyttää valtavasti ja usein itkettääkin.
Aamulla nukuttaisi tosi paljon, ei oikein jaksa. Tulee pakkaset ja lunta kunnolla. Se hiukan helpottaa, niin arveltiinkin. Kuitenkin lumi sulaa pois ja taas säät vaihtelee. Hajusteet muista ihmisistä tuntuu taas nenässä. Yhdessä tietyssä luokassa kutisee nenä, ihan aina. Isä ilmoittaa opettajalle, ongelma oli kuulemma huomioitu ja ilmanvaihtoa säädetty, siinä oli ongelmaa. Niin huomioi tämä pieni sisäilmavahtimmekin, joka ei voinut mistään tietää että ongelmaa oli ollut. Paitsi omista tuntemuksistaan.

Nenä alkaa olla jo tosi tukkoinen koulupäivien jälkeen. Tyttö viihtyy paljon kotona. Kavereille ei halua mennä kylään, koska kaikilla on hajusteita enemmän tai vähemmän. Ketään ei halua kutsua meillekään kylään, koska kaverit tuoksuvat liikaa. Leikkii paljon yksinään omilla leluillaan omassa huoneessaan. Viettää aikaa sisaruksien kanssa. Usein sanoo ettei ole ketään kaveria. Olispa lunta niin ulkona riittäisi tekemistä vaikka pulkkamäessä tai luistelukentällä.
Koulussa on ollut luistelua hallissa. Usein hallien sisäilma on huono, niin näyttää olevan täälläkin.
Kolmannen halliluistelun jälkeen tyttö on taas tutusti kalpea, nenän ja ylähuulen välinen alue on harmahtava. Onneksi meillä on lääkäri varattuna kaikille neljälle lapselle kontrolliin.

Lääkäri sitten toteaa sen mitä vähän odotettiinkin. Nenän limakalvot ovat hyvin poikkeavat verrattuna perheen muihin lapsiin. Pikku pojat on kotihoidossa ja heillä ei ole mitään epänormaalia nenien limakalvoilla. He eivät tarvitse mitään lääkityksiä ovat terveitä. Keväälle laitetaan antihistamiinit reseptille, todennäköisesti tarvitsevat ne siitepölykauden alkaessa. Isosiskolla on pientä limaisuutta nenän takana mutta muuten normaalit limakalvot nenässä. Saa käyttöön kortisoni nenäsuihkeen ja allergialääkkeet tarvittaessa tai viimeistään kevääksi.
Sensijaan tämän ekaluokkalaisen tilanne on aivan erilainen kuin muiden. Nenän limakalvoilta nähdään että oireilua on selvästi. Määrätään käyttöön kolme lääkettä. Allergialääke ainakin siihen asti että kunnon lumipeite saadaan ja kunnolliset pakkaset. Astmalääke iltaisin joka hoitaa myös allergista nuhaa sekä kortisoni nenäsuihke aamuin illoin hoitamaan nenän limakalvoja. Ilmeisesti lapsi oireilee koulussa muista ihmisistä ja heidän kuljettamistaan hajusteiden hajuista, pölyistä ym. Ilmanvaihdossakin oli jotain häikkää niinkuin lapsi itse osasi kertoa.

Tuntuu aika kamalalta tajuta että taas ollaan ilmeisesti näiden asioiden äärellä.
Mitä jos lapseni ei pahimmassa tapauksessa  pystykään käymään tuota koulua?
Mistä sellainen koulu mitä hän voisi käydä?
Kun lapsi altistuu kerrankin elämässään pahasti, niin ajan kanssa alkaa taas oireilu.
Hän oli kuitenkin se lapsista jolla ei todettu mitään allergioita, kunnes oireilu alkoi omassa talossamme n. 5vuotiaana. Olisi ollut jotenkin helpompaa odottaa tällaista sellaiselta lapselta jolla on jo allergiataustaa valmiina.
Kun lapsi kotiutuu kolmen lääkkeen turvin ja varalle on vielä 2 lisää, niin se tuntuu täysin järjettömälle ajatukselle. Lapsi joutuu käymään koulua lääkityksen voimalla että jaksaisi ja pystyisi siellä olemaan ihan niinkuin muutkin?
Tällainen lapsi joka on ollut suosittu ja kiva kaveri, on lopulta sairautensa kanssa aika yksinäinen lapsi. On vaikeaa löytää kavereita joiden kotona ei käytettäisi hajusteellisia pesuaineita tai muita hajusteita mille kaveri sitten tuoksuu voimakkaasti. Kaverin kanssa on mahdoton olla sisällä jos kaverista tulee huono olo.

Sisäilmasta sairastunut lapsi ei haluaisi mitään muuta niin paljon,
kuin että saisi olla ihan niin kuin muutkin ja ennenkaikkea huoleton.

Marraskuussa...

Talvi tulikin yllättäin aikaisemmin oltiin odotettu.

Olisin hirveän onnellinen jos voisin kertoa että nyt on ulkohomeet upotettu kinoksiin ja ulkoilu on yhtä riemua! ja tuhat sydäntä perään..

mutta ei.

Poskiontelon ja korvan välinen putkiongelma päätti pahentua kylmästä ilmasta. Ulkoilu jo tunnin kuluttua laukaisee todella kovan kivun ja turpoamisen korvan sisällä. Ilmeisesti on myös kehitellyt jonkinmoisen liimakorvan. Olen sinnitellyt ja odotellut että vaiva menisi ohi ihan itsekseen?

Seuraavaksi kai korvalääkärille ja tärykalvonpuhkaisuun. Tuntuu että tämä oireilu ei ikinä lopu, vaan muuttaa  muotoaan. En yhtään enää ihmettele miksi pienet lapset itkee korviaan..harvinaisen v*ttumainen vaiva.

Joulujuttuja on vähän osteltu ja valoja viritelty.

Ilmoittauduin myös työkkäriin työnhakijaksi. Edellisestä kerrasta onkin jo 20vuotta.

Sieltä otettiin yhteyttä sitten reilun viikon kuluttua. Juteltuamme  jonkin aikaa ja kuullesaan tilanteeni ääni toisessa päässä hiljeni hetkeksi ja totesi: En tiedä mitä tehdä kanssasi?

Ilmoitti laittavansa minut ammatinvalinta psykologin asiakkaaksi ja käski hakea sairaslomaa, jota en kuitenkaan hakenut vaan ilmoitin myöhemmin että olen työnhakijana niinkuin muutkin lääkärien lausuntojen mukaan minulle voidaan tarjota tietynlaisia töitä tietyin järjestelyin. Lähinnä kotoa käsin tehtävää kylläkin. Jota nyt ei kovin näytä olevan tarjolla.

No. Sitä ollaan siellä Ö-mapissa ja ikää alle 40v.

Ei paljoa naurata, koska halua olisi tehdä töitä niinkuin normaalisti ihmiset tekevät.

Muutaman viikon päästä ammatinvalintapsykologi otti yhteyttä. Yhdessä alamme keksimään jotain minulle. Alaa on vaihdettava ehdottomasti.

 Enpä olisi ikinä uskonut tällaistakään tapahtuvan, kun taloa tilasimme mihin kaikkeen se johtaa. Ihan uskomattoman paljon se sai pahaa aikaan.

Edelleen odotellaan loppuraporttia tutkijoilta. 

Me haluamme koko talosta eroon, mutta emme halua myöskään myydä sitä kantaen 5v vastuuta. Saatikka ottaa yhtään takkiin enempää sen kanssa. Talon papereissa sanat mikrobit, törkeät rakennusvirheet ym. ei todellakaan ole mikään myyntivaltti.

On erityisen jännä juttu sekin että tarjosimme firmalle ostomahdollisuutta tästä ihanasta Hälläväliä mörskästä, mutta kieltäytyivät täysin. 

Käsittämätöntä on myös se kuinka helvetilliseen tilanteeseen tälläiset firmat pistää perheet. Ensin menee terveys, koti, omaisuus ja vielä ammattikin vaihtoon.

Sitten pitäisi vielä jäädä velkaa pahimmassa tapauksessa tuollaisesta paskakasasta.

Joulukauden avajaisia vietettiin eilen.

Ja kyllä, minä olen ottanut kuvat paikan päällä. Tuuli onneksi toiseen suuntaan ja lähdin muutaman lapsen kanssa kotiinpäin kävelemään ennen muita.

 Toisin kuin viime vuonna odotin uuden vuoden tulituksien loppumista asunnossa ilmanvaihto pois päältä.

Jotain edistystä on taas tapahtunut, hitaasti mutta varmasti vai epävarmasti..?

Mihinkään ei oikein uskalla luottaa, koska koskaan en parane enää entiselleni.

Seuraava elämän etappi lienet joulussa?

Syksyllä..

Tuntuu että syksy tuli ihan yhtäkkiä. Tai kaikki merkit tietysti oli jo ilmoilla. Mua väsyttää herkemmin ja helposti nuupahtaa jos ei jatkuvasti touhua jotain tai ulkoile.

Toinen poskiontelo käy taas herkillä ja jatkuvasti saa taistella ettei sinne ala kehittymään tulehdus. Kävin Ville Valtosen vastaanotolla ja hän määräsi vähän isomman satsin vahvaa antibioottia useammalle kuurille juurikin tähän poskiontelo/korva vaivailuun. Saatan olla sellainen jolla on kirjaimellisesti tämä homesairaus juuri siellä "korvienvälissäkin". Söin sitten ensimmäisen kuurini koska allergialääke ei korvaani auta vaan se särki toisinaan ihan hirveestikin. Kuumettahan minulla ei ollut, eikä edes flunssaa. Vasta kuurin viidentenä päivänä korva oli oireeton ja kaikki limakalvot poskiontelosta sekä nenästä. Tuntuu että se rauhoitti tilannetta aika lailla. Hajusteiden ym kemikaalien sietokykykin parani hiukan, koska nenä ei ole kokoajan rikki kaikesta. Seuraavaksi otin kokeiluun korvalääkärin määräämän kortisonin nenään. Sehän määrättiin sillä ajatuksella jos nenä tuntuu tukkoiselta, auttaa tai ei. Alkuun tuntuikin että auttaa ihan hyvin mutta nyt 2 viikon käytön jälkeen en ole ollenkaan varma. 

Nenä/poskiontelo on taas omanlaisensa, liian usein tunne että poskiontelontulehdus on tulossa ja vain pään oikealle puolelle. On aika elämää haittaava vaiva. Tämä alkoi 2v sitten talossamme, eikä loppua ole ilmeisesti näkyvissä. 

Tämä on myös ensimmäinen syksy tässä asunnossa. Jännitystä on siis senkin edestä ilmoilla. Toistaiseksi tuntuu ihan hyvälle, lapset voi hyvin. Mikä parasta, emme ole sairastelleet muuta kuin 3 nuorimmalla oli viikon pieni nuha syyskuussa. Ollaan jo sentään lokakuussa.

Syksy on vaikeaa aikaa home- ja mcs sairaille. Koululaisilla on ollut hankalampaa muiden ihmisten käyttämien hajusteiden sekä voimakkaiden pesuaineiden kanssa. 

Ekaluokkalaisen kiva ilta korkeasaaressa päättyi itkuun ja huonoon oloon. Kävijöitä oli paljon, tuoksuja ja pesuaineita ilmassa vaikka ulkona olivat. Myös ulkotulet tekivät tehtävänsä tytön oloon.

Koulussa oli ope laittanut kynttilän, ilmeisesti Vihdissä auton alle menehtyneen pikkupojan vuoksi. Tyttö kertoi kotona että se kynttilän haju sattui nenässä. Eikä lapsi edes tiennyt ettei mcs sairas siedä kynttilöiden polttamista sisätiloissa. Emme ole edes kotona kokeilleet, emmekä taida kokeilla. Led kynttilät saavat riittää. Tuntuu myös että syksyisin perheet lisäävät entisestään voimakkaiden pesuaineiden ja huuhteluaineiden käyttöä, vissiin poistavat lastenvaatteista ulkoilman hajuja. 

Kaupoilla ihmiset haisevat taas homeelle entistä enemmän ja toinen pikkupojista herkästi kailottaa kovaan ääneen "mikä täällä haisee?!" homeisen ihmisen kohdalla. Talot ja asunnot voivat huonosti syksyllä ja ihmisetkin ymmärtämättömyyttään..

Ihanat lämpimät kesäpäivät ovat ohi ja muistoina valokuvissa.

Syyskuussa oli kyllä aika lämmintä vielä.

Kotia on laiteltu. Mulle on äärimmäisen tärkeää että koti näyttää edes jonkin verran kodilta. Ehkä hirveintä koko tässä showssa oli se että lastenhuoneet olivat täysin tyhjiä, vain patjat lattialla ja jokaisen pienet määrät leluja omissa koreissaan.

Eipä tämä alakertakaan sen kummemmalta näyttänyt. Verhoina oli alkuun lakanat. Ei mattoa. Nämä kauheat metallisohvasängyt ja pieni metalli/lasi tv-taso ja hylly. Samassa tilassa keittiönpöytä ja muutama tuoli. Siis meillähän on niin pieni asunto että alakerran yhtenäisessä tilassa on olkkari, keittiö ja eteinen ja osa perheestä nukkuukin alakerrassa. Kaikkeen toki tottuu, vaikka meidänhän pitäisi nukkua ihan eri tilassa, kuin siellä missä koko perhe viettää lähes kaiken kotona oloajan.

Nyt on kuitenkin kotiakin saatu laitettua enemmän kodikkaaksi. Matto tuulettui saunassa viitisen viikkoa ja lääkekuurin ollessa päällä uskalsin sen roudata alakertaan ja nukkua sen kanssa samassa tilassakin. Tuossa se on nyt ollut vissiin kuukauden.

Tv-taso ostettiin Jyskin alesta. Oli sen verran halpakin ettei harmita jos sitä ei sietäisikään. Oli muutamia päiviä sekin saunassa tuulettumassa uudenkäryistään.

Ja ihan oikeat verhotkin sain laitettua vihdoin ja viimein.

Se on hieno fiilis kun uskaltaa laittaa uudet koulukuvat kehyksiin.

Se kertoo siitä vissiin että aikalailla uskoo ja luottaa jo, että tässä voidaan asua pidempääkin..?

Ollaan nyt syyslomalla ja tänään käytiin talolla.

Yllätyksenä mun kukkaset on toisella kierroksella.

Lupiinikin oli innostunut ja kastepisarat oli kuin jotain timantinauhaa lupiinin lehdillä.

Fiilis talolla on kummallinen, tulee tavallaan niin tavallisen surkea olo.

Se ei kuitenkaan johdu itse talosta, tunneside kodista  siihen on jo katkennut .

Ei tule sitä huokausta että tuonne minä joskus kannoin kuopukseni vastasyntyneenä, vaan mielessä käy ennemminkin ettei tuonne olisi koskaan pitänyt kuopusta vastasyntyneenä tuoda.

Huonoja fiiliksiä on myös siitä että vakuutin lapsilleni ettei mitään hätää olisi vaikka olivat sairaina tai jos uni ei tullut tukkoisena omassa huoneessa. 

Tämän ei vaan pitänyt mennä näin.

Näin syksyllä on surullista huomata taas kuinka moni perhe joutuu jättämään kotinsa. Kuinka moni perhe joutuu jättämään kaiken omaisuutensa ja aloittamaan kaiken alusta. Kuinka moni on näiden asioiden äärellä, vasta sairastuneena. Ja peloissaan. Joillekin puhkeaa näissä arpajaisissa vielä mcs, joka tuo oman lisänsä sairastumisen ensivaiheista selviämiseen. Toivon että nämä minun kirjoitukseni tuovat toivoa siitä, ettei se tilanne ole loputon vaikka se tuntuukin sillä hetkellä juuri siltä. 

Me jäämme odottelemaan maan jäätymistä 

ja että ensilumi sataisi maahan.

Vuosi muutosta

Kuukausi sitten tuli vuosi täyteen kun lähdimme talosta.

Vuosi on ollut äärimmäisen raskas, mutta toisaalta se on tuonut paljon hyvääkin.

Olemme asuneet kolmessa asunnossa. Ensimmäisessä tosin vain 5 päivää.

Toisessa puolisen vuotta ja tässä kolmannessa hyvinkin onnistuneesti puolisen vuotta.

Vasta tässä asunnossa alkoi selkeä paraneminen.

Vuoden sisällä sairastelut on olleet ihan minimissä. Vissiin jokainen sairasti 2 flunssaa, osalla se toinen taisi olla influenssa? Sitten tuli vatsatauti kevään loppupuolella, joka oli kaatanut kouluissa ja eskarissakin porukkaa. Mies käytti kerran pojat korvatsekkauksessa eikä kummallakaan ollut tulehdusta.

Koko vuosi meni ilman yhtäkään antibioottia, esikoista lukuunottamatta. Kesäkuussa jäätiin kesälomalle. Keväällä  oltiin puuhasteltu hometalolla pihaa ja istuteltu kukkia, laitettu vanhoja kukkapenkkejä ja kasvateltiin siemenistä uusia kukkia. Suunnilleen juhannukseen asti loma tuntui lomalta muutaman viikon ajan. Sitten alkoi hometalon tyhjennys.

Tyhjennystyö kuvauksineen on ollut rankkaa fyysisesti ja erittäin rankkaa henkisesti. Itse tein muutaman tunnin pätkissä muutamana päivänä mutta kun oireet tuli maskinkin läpi niin päätin lopettaa koko homman. Viimeiset kerrat tavaroiden äärellä oli sen verran että valikoin tietyt vauvan vaatteet vielä sivuun. Ihan hetki niiden äärellä ulkonakin sai oireet aikaan ja hetkessä oli vanha tuttu känninen olo päällä ja kurkussa kipua. 

Olimme yrittäneet puhdistaa muutamaa huonekalua tuloksetta.

Myös homesiivousfirma yritti, mutta ei onnistunut.

Tiedän tasan tarkkaan, että loppupeleissä kaiken kantaminen kaatopaikalle oli juuri oikea päätös.

Me oltiin sairastuttu tosi vakavasti ja vasta nyt vuoden jälkeen on selkeesti eroa voinnissa kaikilla meistä, tosin jokainen meistä reagoi huonoon sisäilmaan ja edelleen meillä on ja pysyy mcs.

Korjaustöitä on aloiteltu talolla. Mieheni kertoi että lähes viisi vuotta siihen meni että nyt yläkerran katon muovit näyttää siltä miltä niiden olisi pitänyt näyttää alunperin.

Kun kattoa yläkerrasta purettiin, alkoi totuus paljastua ja monet asiat saada selityksen?

Muovit notkuivat ekovillan painosta ja olivat repeilleet todella monesta kohtaa pitkiltäkin matkoilta.

Jo ensimmäisessä sisäilmanäytteessä nähtiin valtavat bakteerimäärät keväällä 2012. Oliko ne peräisin juurikin noista villoista? Ekovilla näytteessä paljastui mahtavat määrät bakteereita kesän lopussa 2015. Tutkimusmenetelmä oli qpcr. Valitin asunnon älyttömästä pölymäärästä kesällä talotehtaan ihmisille paikanpäällä. En ollut koskaan asunut sellaisessa pölypallossa kuin talomme oli aina. Haju oli miehen mukaan voimakas yläkerrassa ja tuli juurikin kai siitä kun ratkeamia oli niin useita.

Siellä me ollaan hengitelty boorisuolaa sun muita myrkkyjä, 3,5 vuotta. Ja kärsitty hengitysvaikeuksista. Yövieraat loputtomasta yskästä ym.
Lisää löydät vaikka googlella ekovilla/selluvilla ja boorisuola. Jo asentajan on suojauduttava hyvin.
Pölyää kuulemma kovasti eikä todellakaan helli ruoansulatusjärjestelmää, hermostoa saatikka hengitysteitä. Entäs kun sitä hengittää 3,5vuotta?  jokainen voi päätellä alla olevista kuvista.

Tuntuu uskomattomalta katsella näitä kuvia ja todeta että tällaisesta "laadusta" me maksoimme täyden hinnan menettäen terveytemme, kotimme ja koko irtaimiston. ja ne kaikki muut törkeät virheet päälle, homeet sun muut..

Koska muut tuntuvat tietävän paremmin mitä me sairastumisen jälkeen kestämme, niin talotehdas kaikessa viisaudessaan päätti että taloon jätetään vanhaa materiaalia ja se kapseloidaan luja maalilla, sekä kaikki kiintokalusteet.

Tällä on varmaan tarkoitus täydellisesti varmistaa vielä se ettei sitä taloakaan meille jää?

Puhutaan vaan rahasta ja säästöähän niillä gyproc levyillä syntyy..

Hirvittävän vaikeaa ja surullista on ollut kuulla yhden parhaimman ystävän suusta se miten kauhealta hänestä tuntuu katsoa tätä kaikkea vierestä. Hän sanoi että hän niin muistaa  mitä aina toivoin: Sen liudan lapsia, ison talon jostain vähän syrjemmästä mitä laittaa mieleiseksi, niin omaksi.

Ja me saatiin se. Tekemällä töitä. Ei meillä kukaan tullut takaamaan yhtään mitään lainoja. Eikä kukaan muu siihen sijoittanut yhtikäs mitään.

Tuli Design talot vastaan ja tässä nyt sitten ollaan.

Minä olen hirveän katkera, enkä sille mitään voi.

Ja olen sitä mieltä että olkaa ihmiset varovaisia. Rakentakaa itse jos haluatte talon. Tiedättepähän miten olette rakentaneet ja itseään voi sitten syyttää jos jokin menee pieleen.

Pihan viimeiset kukat on kukkineet, enkä ole pahemmin enää pihalla vieraillut. Home löyhkää talosta ulos asti ja olen huomannut että voimme paremmin kun emme vietä aikaa pihalla nyt kosteilla säillä. Mies saisi kyllä saada aikaiseksi pihan siivoamisen loppuun ja kamat kaatopaikalle.

Lomat loppuivat jakoulut alkoivat. Mies on tehnyt toista työtä  tämän kaiken keskellä, ei ole kyllä lomalta tuntunut tai että olisi jotenkin levätty ja rentouduttu erityisesti. Samoin kävi talon takia viime kesälomalla ja sitä edellisenä kesänä kun lapset alkoivat oireilla yövalvomisilla.
Meidän kaunis Design talo ei ollut todellakaan tie onneen, saatikka helpompaan elämään.

Pikkuhiljaa on tätäkin kotia laiteltu. Tyttöjen huoneeseen virkkasin maton.

hajuttomat lasikansipöydät haettiin Ikeasta. Sänky me tilattiin Veken kalusteesta.

Toinen matto myös lasten huoneeseen.

Pikkuhiljaa laitellaan  olohuonetta ja mietitään mitä kannattaa hankkia. Elokuun alkupuolella tämä pieni muotoinen mcs sisustaminen huipentui finaaliin eli sisään kannettiin ihan oikea kunnon matto.
Tilasin Vm-carpetin maton mikä tuntui alkuun tosi hajuttomalle. Kuitenkin lopulta sen pohja alkoi haisemaan. En tiedä vetikö se nenäni limakalvot taas auki? Ensin se oli olkkarissa, sitten tyttöjen huoneessa kun he eivät siitä oireilleet. Lopulta se on ollut muutaman viikon saunassa. Ehkä jouluksi lattialle? Vaiko uuteen kotiin?
Näinä päivinä kun itselleen tai perheen muiden oireille ei mahda mitään koskien uusia tuotteita alkaa inho taloa kohtaan nostaa taas päätään.

Kävin myös nenä/korva/kurkku erikoislääkärilä kuulemassa tuomioni. Ei ole epäilystäkään etteikö tuhoutuneiden nenän limakalvojen takana olisi massiivinen ekovilla altistus boorisuolalla höystettynä. Olen vuoden jo hoitanut huuhteluilla ja tulen jatkamaan sitä loppuelämäni.
Mitään rakenteellista poikkeavuutta ei ole, eikä polyyppeja.  Lääkitystä tähän ei ole. Nenähuuhtelut erilaisista altisteista päivittäin.

Tehtiin myös päätös siirtää lapset lähimpään hyvään kouluun. Meidän lapsilla on oikeus jo pikkuhiljaa normaaliin elämään ja lapset tarvitsevat pysyvyyttä.
Kolme viikkoa uudessa koulussa tulee kohta täyteen jatuntuu että ainakin toistaiseksi pärjäävät?  Muiden lasten järkyttävät pesuaine/huuhteluaine hajut sen sijaan tuottavat välillä ongelmia.
Terveenä sentään ovat pysyneet.

Kävin myös ystäväni kanssa "haistelemassa"  jo vuoden tuulettunutta uutta asuntoa.
Ei mitään toivoa edes unelmoida enää koskaan uudesta.
Sen verran paljon uudet materiaalit käryää. Ei varmaan voitaisi edes rempata mitään asuntoa.
No eihän me pystytä edes uutta sohvaakaan hankkimaan sen käryjen takia, koskaei ole paikkaa minne pistää sitä tuulettumaan. Koska sen arvoista ei ole sairastuttaa itseään yhtään enempää.

Näin ihmisten elämä voidaan totaalisesti pilata ja unelmat heittää kaatopaikalle.
Kyllä täällä tykätään käydä myös lukemassa näitä minun kirjoituksia ja  kirjoitella mainospuheisiin niitä asioita miten niiden asioiden pitäisi oikeasti olla.

Pihalta...

Tänä keväänä ja kesänä pystyin tekemään puutarhahommia.

Tämä oli todella tärkeää minulle, koska elämä on niin rajoittunutta entiseen verrattuna.

Tähän mennessä kukkineita..