Olen niin positiivisesti taas kerran täällä yllättynyt ja iloinen!
(tuntuu että mulla alkaa olla kyllä niin pienet ilot tässä elämässä että joku kohta pitää vähän kummallisenakin ;) )
Tänään puhelin soi ja soittajana oli meidän lapsien entisen pienen koulun entinen johtaja opettaja. Kyseli kuulumiset kuin joskus ennenkin, silloin kun lapset oli vielä siinä pienessä kristillisessä kyläkoulussa.
Meillä lapset oli siinä sen takia että meiltä aikoinaan puuttui 40m siitä että olisivat saaneet koulukuljetuksen ja kunta ei sitten millään joustanut!
Laitettiin lapset tuohon pieneen kouluun, koska entisestä kodista sinne oli n.1,5km kävelymatka ilman isojen teiden ylityksiä. Me ei olla kristillisiä oikeestaan kai millään tavoin kuin, että kasteet ym kuuluvat meidän elämään. Ei sitten muuten mitenkään muutoin kuin että minä kuulun kirkkoon ja mies ei. kuitenkin olen sitä mieltä että koulun kristillisissä arvoissa oli niin paljon sellaisia asioita, että ihan tavistenkin kannattaisi niitä joskus miettiä. Meidän lapset oppivat koulussa paljon erittäin hyviä asioita, huomioimaan toisia enemmän ja sana kiitos on edelleenkin käytössä hyvin ja anteeksi, niin että sitä todella tarkoitetaan. Käytöstavat on edelleenkin hyvät, eikä pahemmin tarvitse hävetä lapsiaan missään, paitsi joskus tämä meidän ysiluokkalainen ei tajua ettei tarvitse pitää koulussa sisällä pipoa. Se ärsyttää minua välillä suunnattomasti kun tällaisesta tarvitsee ihan vilma-merkintä hankkia. ;) Aiemmin tuossa syksyllä soitti toinen koulun vanhoista opettajista eräästä toisesta asiasta ja oli kyllä kiva kuulla että meidän vanhin poika on edelleen hyvätapainen tuolla kylällä, jos hänet siellä kohtaa vaikka aamulla koulumatkallaan. Ja muistaa toivottaa myös takaisin hyvää jatkoa! :)
No mutta takaisin aiheeseen mistä aloitin. Eli siis tämä vanha johtaja opettaja soitti siis minulle tänään ja olin kyllä yllättynyt! Hänellä oli jäänyt mieleen yksi kakku jonka hänelle tein aikoinaan kun hän jäi eläkkeelle...tai no monesko kerta se taas sitten olikaan? :D niin monta kertaa hän koitti jäädä ja aina palasi takaisin kouluun. Siinä on kyllä sellainen rautarouva ettei tosikaan! :) Sellainen, tiedättekö vahempia ihmisiä mistä huokuu elämän viisaus, lempeys ja ääretön rauhallisuus. Sellainen ihminen jonka lähellä on helppo olla. Meillä ei koskaan ollut niiden vuosien aikana reissuvihkoa eikä vilmakirjausohjelmaa, vaan yhteistyö koulun ja kodin välillä hoidettiin puhelimella tai kasvotusten. Tämän opettajan ja kodin välillä oli hyvä luottamussuhde ja näin se pitäisi olla aina. Muistan kun meillä oli vaikeaa muutamia vuosia sitten, olimme jo lähellä avioeroa, paperit oli viety. Tämä ihminen sanoi minulle että kyllä me selvitään, hän uskoo niin ja rukoileekin. En niin itse uskonut rukouksen voimaan siinä tilanteessa, mutta kyllä me selvittiin. Aina vaan vahvempana ja ehjempänä perheenä. :)
Ja taas tää lähtee sivuraitelle, mun höpinä..
Mutta siis hän ei ollut saanut tekemääni kakkua mielestään ;) Sen sisällä oli mustikkarahkaa ja valkosuklaamoussea. Nyt hän sitten oli päättänyt soittaa minulle, kun jostain syystä ei ollut koskaan poistanut numeroani, että josko voisin tehdä eräälle koulun työntekijälle ihanan sinivalkoisen 50v kakun?
Ja vaikka mä kuinka päätin, että tänä vuonna en tee yhtäkään tilauskakkua kenellekään, niin arvatkaan vaan sanoinko en tee... Sanoin samantien että teen! :D
Eli näillänäkymin keitellään kaffea tässä yhtenä päivänä ihmisen kanssa jota en ajatellut ehkä koskaan enää tapaavani. Voi että odotan tätä tapaamista! ♥
Mukavaa viikonalkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti